Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset pyrkivät käyttämään ilmaisena terapeuttinaan
30.04.2019 |
Tätä samaa on ollut lapsuudesta asti. Lopputulos: keski-ikäisenä olen päätynyt välttelemään ihmisten seuraa. En koe, että minua varten olisi olemassa toimivia ihmissuhteita. Kelpaan toisille ainoastaan niin kauan, kun minun niskaani pääsee kippaamaan henkiset paskalastit.
Mistä se oikein johtuu, että toisia kohdellaan nätisti ja toisia pyritään vain käyttämään hyväksi minkä ehditään?
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. "
Epäilen vahvasti tätä vaihtoehtoa. Kyllä susta huomaa mistä olet tullut..
Suhteellisen säälittävää tykkäillä ainoana omista kommenteistaan. Heikkoa jopa trollilta.
No mutta itsehän sinä tuon totesit itsekin, en minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ap itsellesi vastaileminen ja "naisten lehtien lukeminen."
Miksi sä ap käytät meitä ilmaisina terapeutteina ja kenelle puhuisit näitä, jos nettiä ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. Sama kuvio nimittäin toistuu ihmissuhteissani, vaikka toinen olisi alkuun vaikuttanut hyvinkin tasapainoiselta. Nopeasti ihmiset kuitenkin sitten alkavat kertoa itsemurhasuunnitelmistaan, puolisonsa käytöksen ongelmista jne.
En sanoisi, että sussa on jotain vialla. Mietin vaan, että miten onnistut löytämään elämääsi vain tuollaisia ihmisiä, joilla on itsemurhasuunnitelmia, puolison käytöksen kanssa jatkuvia ongelmia jne. Lähennytkö ihmissuhteissasi nopeasti tai annatko jotenkin toisen ymmärtää, että olette jo hyviäkin ystäviä vaikka tutustumisestakaan ei ole vielä kauaa? Yleensä kun tuollaisista asioista puhutaan vain hyville ystäville ja ennnenkuin luottamus on syntynyt, siihen voi mennä vuosia. Nopeasti ystävystyvä on helppo uhri rajattomille ihmisille, koska he etsivät lähinnä vain uutta likasankoa, jonka niskaan oksentaa oma paha olonsa. Heillä ei yleensä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti. Voisit jatkossa kokeilla, että ensimmäisen vuoden aikana ette oikeastaan puhu mistään kovin syvällisestä, joka koskee jommankumman henkilökohtaista elämää. Toki voitte puhua syvällisesti yleisistä asioista kuten työttömyydestä tms.
Yleensä toiset ihmiset ottavat tuollaiset aiheet puheeksi. Hauskaksi suunniteltu ilta muuttuukin yhtäkkiä toisen vuodatuksen kuuntelemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä ap käytät meitä ilmaisina terapeutteina ja kenelle puhuisit näitä, jos nettiä ei olisi.
Kuka on käskenyt sinut pyörimään tässä ketjussa? Valitset itse mitä luet ja mihin kommentoit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä saa minut olemaan niin onnellinen parhaasta ystävästäni. Emme näe tai juttele kuin ehkä kerran viikossa omien kiireidemme vuoksi, mutta silloin kun näin teemme alkaa keskustelumme lähes automaattisesti sillä että vuodatamme toisillemme kaiken paskan jota elämässämme on meneillään. Molemmilla meillä kun on ollut stressaavat ajat. En edes tajunnut että teemme niin ennen kuin luin tämän aloituksen. Liekö johtuu siitä että olemme molemmat ap:n kaltaisia kuuntelijoita jonka vuoksi avautuminen on helppoa meille molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä ap käytät meitä ilmaisina terapeutteina ja kenelle puhuisit näitä, jos nettiä ei olisi.
Kuka on käskenyt sinut pyörimään tässä ketjussa? Valitset itse mitä luet ja mihin kommentoit.
Yritän opettaa sinulle ihmissuhdetaitoja. Minä lähden ja saat jäädä puhelemaan yksiksesi vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. Sama kuvio nimittäin toistuu ihmissuhteissani, vaikka toinen olisi alkuun vaikuttanut hyvinkin tasapainoiselta. Nopeasti ihmiset kuitenkin sitten alkavat kertoa itsemurhasuunnitelmistaan, puolisonsa käytöksen ongelmista jne.
En sanoisi, että sussa on jotain vialla. Mietin vaan, että miten onnistut löytämään elämääsi vain tuollaisia ihmisiä, joilla on itsemurhasuunnitelmia, puolison käytöksen kanssa jatkuvia ongelmia jne. Lähennytkö ihmissuhteissasi nopeasti tai annatko jotenkin toisen ymmärtää, että olette jo hyviäkin ystäviä vaikka tutustumisestakaan ei ole vielä kauaa? Yleensä kun tuollaisista asioista puhutaan vain hyville ystäville ja ennnenkuin luottamus on syntynyt, siihen voi mennä vuosia. Nopeasti ystävystyvä on helppo uhri rajattomille ihmisille, koska he etsivät lähinnä vain uutta likasankoa, jonka niskaan oksentaa oma paha olonsa. Heillä ei yleensä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti. Voisit jatkossa kokeilla, että ensimmäisen vuoden aikana ette oikeastaan puhu mistään kovin syvällisestä, joka koskee jommankumman henkilökohtaista elämää. Toki voitte puhua syvällisesti yleisistä asioista kuten työttömyydestä tms.
Yleensä toiset ihmiset ottavat tuollaiset aiheet puheeksi. Hauskaksi suunniteltu ilta muuttuukin yhtäkkiä toisen vuodatuksen kuuntelemiseksi.
Sitten otat heti tällaisiin ihmisiin etäisyyttä. Ei kannata lähteä hommaan mukaan, koska jos lähdet, käy juuri noin, että olet ikuinen kuuntelija. Kommentoi noihin aiheisiin esim "voi harmi, onpa ikävää" ja kehota hakemaan ammattiapua, mutta viimeistään viiden minuutin päästä vaihdat puheenaihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. Sama kuvio nimittäin toistuu ihmissuhteissani, vaikka toinen olisi alkuun vaikuttanut hyvinkin tasapainoiselta. Nopeasti ihmiset kuitenkin sitten alkavat kertoa itsemurhasuunnitelmistaan, puolisonsa käytöksen ongelmista jne.
En sanoisi, että sussa on jotain vialla. Mietin vaan, että miten onnistut löytämään elämääsi vain tuollaisia ihmisiä, joilla on itsemurhasuunnitelmia, puolison käytöksen kanssa jatkuvia ongelmia jne. Lähennytkö ihmissuhteissasi nopeasti tai annatko jotenkin toisen ymmärtää, että olette jo hyviäkin ystäviä vaikka tutustumisestakaan ei ole vielä kauaa? Yleensä kun tuollaisista asioista puhutaan vain hyville ystäville ja ennnenkuin luottamus on syntynyt, siihen voi mennä vuosia. Nopeasti ystävystyvä on helppo uhri rajattomille ihmisille, koska he etsivät lähinnä vain uutta likasankoa, jonka niskaan oksentaa oma paha olonsa. Heillä ei yleensä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti. Voisit jatkossa kokeilla, että ensimmäisen vuoden aikana ette oikeastaan puhu mistään kovin syvällisestä, joka koskee jommankumman henkilökohtaista elämää. Toki voitte puhua syvällisesti yleisistä asioista kuten työttömyydestä tms.
Yleensä toiset ihmiset ottavat tuollaiset aiheet puheeksi. Hauskaksi suunniteltu ilta muuttuukin yhtäkkiä toisen vuodatuksen kuuntelemiseksi.
Sitten otat heti tällaisiin ihmisiin etäisyyttä. Ei kannata lähteä hommaan mukaan, koska jos lähdet, käy juuri noin, että olet ikuinen kuuntelija. Kommentoi noihin aiheisiin esim "voi harmi, onpa ikävää" ja kehota hakemaan ammattiapua, mutta viimeistään viiden minuutin päästä vaihdat puheenaihetta.
Tämä ei silti ratkaise sitä ongelmaa, että jatkuva yksinolokaan ei tunnu hyvältä. Yhä enemmän ja enemmän olen poistunut seurasta, jossa ei ole hyvä olla, mutta muutakaan seuraa en ole tilalle löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on narsisti turha siihen on kenenkään aikaansa käyttää. On kun mykkä p*skalla seurassa, niin ihmiset erehtyy pitämään empaattisena.. VIRHE!!!
Mikä trolli sinun ongelmasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on narsisti turha siihen on kenenkään aikaansa käyttää. On kun mykkä p*skalla seurassa, niin ihmiset erehtyy pitämään empaattisena.. VIRHE!!!
Mikä trolli sinun ongelmasi on?
Yritän auttaa sinua ongelmissasi. Sinussa terapiatkin menisi hukkaan. Ihmistä kun ei voi väkisin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. Sama kuvio nimittäin toistuu ihmissuhteissani, vaikka toinen olisi alkuun vaikuttanut hyvinkin tasapainoiselta. Nopeasti ihmiset kuitenkin sitten alkavat kertoa itsemurhasuunnitelmistaan, puolisonsa käytöksen ongelmista jne.
En sanoisi, että sussa on jotain vialla. Mietin vaan, että miten onnistut löytämään elämääsi vain tuollaisia ihmisiä, joilla on itsemurhasuunnitelmia, puolison käytöksen kanssa jatkuvia ongelmia jne. Lähennytkö ihmissuhteissasi nopeasti tai annatko jotenkin toisen ymmärtää, että olette jo hyviäkin ystäviä vaikka tutustumisestakaan ei ole vielä kauaa? Yleensä kun tuollaisista asioista puhutaan vain hyville ystäville ja ennnenkuin luottamus on syntynyt, siihen voi mennä vuosia. Nopeasti ystävystyvä on helppo uhri rajattomille ihmisille, koska he etsivät lähinnä vain uutta likasankoa, jonka niskaan oksentaa oma paha olonsa. Heillä ei yleensä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti. Voisit jatkossa kokeilla, että ensimmäisen vuoden aikana ette oikeastaan puhu mistään kovin syvällisestä, joka koskee jommankumman henkilökohtaista elämää. Toki voitte puhua syvällisesti yleisistä asioista kuten työttömyydestä tms.
Yleensä toiset ihmiset ottavat tuollaiset aiheet puheeksi. Hauskaksi suunniteltu ilta muuttuukin yhtäkkiä toisen vuodatuksen kuuntelemiseksi.
Sitten otat heti tällaisiin ihmisiin etäisyyttä. Ei kannata lähteä hommaan mukaan, koska jos lähdet, käy juuri noin, että olet ikuinen kuuntelija. Kommentoi noihin aiheisiin esim "voi harmi, onpa ikävää" ja kehota hakemaan ammattiapua, mutta viimeistään viiden minuutin päästä vaihdat puheenaihetta.
Tämä ei silti ratkaise sitä ongelmaa, että jatkuva yksinolokaan ei tunnu hyvältä. Yhä enemmän ja enemmän olen poistunut seurasta, jossa ei ole hyvä olla, mutta muutakaan seuraa en ole tilalle löytänyt.
Missä sä yleensä tutustut uusiin ihmisiin? Siis millaisissa paikoissa ja tilanteissa? Miten nämä suhteet alkavat? Mikä saa sut tapaamaan jonkun uuden ihmisen toisenkin kerran? Kuinka kauan keskimäärin menee ensitapaamisesta ennenkuin ensimmäinen vuodatus alkaa? Puoli vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menipä ihmeelliseksi provoamiseksi. Onko trolleilla tylsää?
Vierailija kirjoitti:
Olet elänyt liian hyvää elämää.
Mihin perustat väitteesi?
Hyvää erakoistumista sitten vaan, kun koko muuta maailmaahan sä et voi muuttaa, että just sulla olis iiiihanaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet elänyt liian hyvää elämää.
Mihin perustat väitteesi?
Hyväosaisten ongelmia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet elänyt liian hyvää elämää.
Mihin perustat väitteesi?
Hyväosaisten ongelmia..
Väkivaltainen äiti, alkoholisoitunut isä ja itsemurhan tehnyt poikaystäväkö ovat sinusta merkkejä hyväosaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Miten sen itsen käy.
Kimurantti asia.
Minulla on tuttava, joka joka kevät hokee: ihanaa kun tulee kesä, piha on kuin yksi ylimääräinen huone.Mitä tuohon itsestäänselvyteen vastaa.
Sitäpaitsi hänen pihassaan ei ole viihtyisää. Pitkä ruoho rehottaa, romua ja pari muovituolia.
Okei. Itse huomaan kevään ja kesän tulon.
Pitäis olla hokea: niin on!
Ettekö ymmärrä , se on vallankäyttöä.
En sanoisi, että sussa on jotain vialla. Mietin vaan, että miten onnistut löytämään elämääsi vain tuollaisia ihmisiä, joilla on itsemurhasuunnitelmia, puolison käytöksen kanssa jatkuvia ongelmia jne. Lähennytkö ihmissuhteissasi nopeasti tai annatko jotenkin toisen ymmärtää, että olette jo hyviäkin ystäviä vaikka tutustumisestakaan ei ole vielä kauaa? Yleensä kun tuollaisista asioista puhutaan vain hyville ystäville ja ennnenkuin luottamus on syntynyt, siihen voi mennä vuosia. Nopeasti ystävystyvä on helppo uhri rajattomille ihmisille, koska he etsivät lähinnä vain uutta likasankoa, jonka niskaan oksentaa oma paha olonsa. Heillä ei yleensä ole kärsivällisyyttä edetä hitaasti. Voisit jatkossa kokeilla, että ensimmäisen vuoden aikana ette oikeastaan puhu mistään kovin syvällisestä, joka koskee jommankumman henkilökohtaista elämää. Toki voitte puhua syvällisesti yleisistä asioista kuten työttömyydestä tms.