Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset pyrkivät käyttämään ilmaisena terapeuttinaan
30.04.2019 |
Tätä samaa on ollut lapsuudesta asti. Lopputulos: keski-ikäisenä olen päätynyt välttelemään ihmisten seuraa. En koe, että minua varten olisi olemassa toimivia ihmissuhteita. Kelpaan toisille ainoastaan niin kauan, kun minun niskaani pääsee kippaamaan henkiset paskalastit.
Mistä se oikein johtuu, että toisia kohdellaan nätisti ja toisia pyritään vain käyttämään hyväksi minkä ehditään?
Kommentit (198)
Haluaa kuunnella ihmistä. Jutella niitä näitä. Kunnes alkaa tulla koko suvun sairaudet käsittelyyn...terapoimaan minulla. Ja minä saan mennä painolastin kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo ratkaisua. Erakoituminen Suomen korpimetsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ratkaisua. Erakoituminen Suomen korpimetsiin.
Joo-o, siltä se vaikuttaa. Ihmiset eivät ole mukavia.
Mistä johtuu, että jotkut ihmiset automaattisesti lähes aina päätyvät tähän rooliin?
Vierailija kirjoitti:
Rajattomat ihmiset eivät tajua hillitä itseään, vaan vyöryvät päälle avautumisillaan.
Onko muunlaisia ihmisiä olemassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jämäkkyys ja suoraan puhuminen auttaa. Ne, jotka osaavat arvostaa sinua kyllä sietävät sen. Muista ei ole väliäkään. Lisäksi on hyvä oppia ottamaan oma tilansa keskusteluissa. Kun toinen kertoo ongelmistaan, niin sitten sinä vastavuoroisesti kerrot jotain itsestäsi. Vetäytyminen toimii vain jos et kaipaa seuraa. Suurin osa tarvitsee ainakin pari ystävää.
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain siksi, että et näytä rajojasi käytöksessäsi. Myös mm. järkevyys, rauhallisuus, huolehtivaisuus, empaattisuus ja helppo lähestyttävyys on joillekin sellainen tekijä toisessa, mikä saa hakemaan ymmärrystä tältä henkilöltä. Oletko sitten yleensäkin keskustelussa mukana tai osoitat muille, ettei sinulla ole parempaa tekemistä? Millaisissa tilanteissa tätä tapahtuu, puhelimen välityksellä, netissä vai esim. sosiaalisissa ympäristöissä?
Tavallisesti ihmisellä ei ole aikaa vatvoa muiden kuin hyvin läheisten akuutteja asioita, tiettyyn rajaan asti. Ja tavallisesti ihmisestä alkaa näkyä, kun tämä ei jaksa enää keskustella jostain. Jos joku ei näitä merkkejä huomaa, hänellä on tosiaan ongelmia itsellään, ja kannattaa ottaa etäisyyttä.
Kun joku alkaa avautumaan, vastaa tylsästi ja pinnallisesti, jättämättä tilaa keskustelun jatkolle. Keskity omaan elämääsi, ja osoita olevasi kiireinen tai menossa aina tekemään jotain, jos joku yrittää tulla keskustelemaan itsestään. Unohtele vastata viesteihin. Kehota heitä suoraan juttelemaan ammattilaiselle, sillä et osaa auttaa. Näytä, että et jaksa keskustella aiheesta.
Jos koet joutuvasi jatkuvasti läheisiin (seurustelu-/kaverisuhteisiin) raskaiden ihmisten kanssa, kannattaa pyrkiä vaan olemaan vaativampi ja huonompaa keskusteluseuraa itse.
Ap ei vaikuta kovin sivistyneeltä tai mukavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmiset myös rupeaa avautumaan toiselle, kun toisesta ei saa oikein muuta irti kuin kuunteluseuraa. Kun tapaat ihmisiä, keksikää jotain aktiviteettia tai ole itse enemmän äänessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti ottanut aina kuuntelijan ja myötäeläjän roolin. Niin minäkin nuorempana tein. Sitten opettelin kuuntelemaan toisen huolia hetken ja sen jälkeen vaihdoin puheenaihetta. Mukavat ihmiset jäivät, muut saivatkin mennä menojaan.
En ole löytänyt yhtään mukavia ihmisiä ikävien tilalle. Ehkei sellaisia oikeasti ole olemassa kuin saduissa.
On niitä vaikka kuinka paljon. Mutta kannattaa jo tutustumisvaiheessa vähän tarkkailla, onko tyyppi kovin negatiivinen ja aina jotain valittamisen aihetta. Vai onko pääasiassa elämänmyönteinen ja positiivinen, jolloin ne harvat kerrat, kun tällaisella ihmisellä on jotain raskaampaa sydämellään, sen jaksaa kuunnellakin.
Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. Sama kuvio nimittäin toistuu ihmissuhteissani, vaikka toinen olisi alkuun vaikuttanut hyvinkin tasapainoiselta. Nopeasti ihmiset kuitenkin sitten alkavat kertoa itsemurhasuunnitelmistaan, puolisonsa käytöksen ongelmista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ei vaikuta kovin sivistyneeltä tai mukavalta ihmiseltä.
Samat sanat tälle kommentoijalle. Purat näköjään satunnaisiin ihmisiin jotain omaa pahaa oloasi.
Sitähän tämä elämä on. Ei olla lapsia enää ja kun ikää tulee valitus lisääntyy! ;D Hyvää erakoistumista vaan.. Olisit onnellinen että suhun luotetaan, ei pitäisi kenenkään kylläkään..
Miten sen itsen käy.
Kimurantti asia.
Minulla on tuttava, joka joka kevät hokee: ihanaa kun tulee kesä, piha on kuin yksi ylimääräinen huone.
Mitä tuohon itsestäänselvyteen vastaa.
Sitäpaitsi hänen pihassaan ei ole viihtyisää. Pitkä ruoho rehottaa, romua ja pari muovituolia.
Hyvä ohje oli tuo, että tee jotain kivaa ihmisten kanssa. Yhteisestä tekemisestä riittää sitten mukavaa puhuttavaa. Myös jostain harrastusryhmästä voi löytää ihmisiä joita yhdistää muukin kuin voivottelu.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen itsen käy.
Kimurantti asia.
Minulla on tuttava, joka joka kevät hokee: ihanaa kun tulee kesä, piha on kuin yksi ylimääräinen huone.Mitä tuohon itsestäänselvyteen vastaa.
Sitäpaitsi hänen pihassaan ei ole viihtyisää. Pitkä ruoho rehottaa, romua ja pari muovituolia.
Mikä sinä olet toisen pihaa arvostelemaan. Itsellä viimeisen päälle trimmattu, mutta ymmärrän eri mieltymykset.
Vierailija kirjoitti:
"Siinä tapauksessa sitten minussa on jotain vialla, kun en tällaisten ihmisten seuraan kelpaa. "
Epäilen vahvasti tätä vaihtoehtoa. Kyllä susta huomaa mistä olet tullut..
Suhteellisen säälittävää tykkäillä ainoana omista kommenteistaan. Heikkoa jopa trollilta.
Onko joku löytänyt tähän jonkun toimivan ratkaisun?