Lue keskustelun säännöt.
Mensan testi ja perhekriisi
Turhautunut
28.04.2019 |
Menimme puolisoni kanssa sitten tekemään jokin aika sitten Mensan testin. Minulla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin puolisollani. Hän otti siitä nokkiinsa ja on enemmän tai vähemmän mököttänyt minulle testin jälkeen.
Yritin selittää hänelle, ettei yksi testi ole koko maailma ja ihmisellä on muitakin ominaisuuksia kuin älykkyysosamäärä. Osasimmehan me elää yhdessä ennen testiäkin kaikessa sovussa!
Avaudu asiasta siksi, ettei kukaan muu mene tekemään samaa virhettä. Jos oma älykkyysosamäärä kiinnostaa niin käykää testissä salaa älkääkä mainitko siitä kenellekään.
Kommentit (185)
(Sean Conneryn äänellä) It'sh too late, the damage ish done.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina sekoavat jos joku juttu heissä on turn off? Viittaan siis tuohon kun tuossa yhdessä viestissä sanottiin että älykkäämpi nainen olisi turn off. Se nyt vaan on sitä mieltä.
Onhan naisillakin juttuja miehissä mitkä on turn off.
Ei kelvata itse itselleen, ehkä tämä epävarmuus itsestä projisoituu niin että pelätään, ettei muutkaan hyväksy vikoineen päivineen. Varsinkaan kumppaniehdokkaat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina sekoavat jos joku juttu heissä on turn off? Viittaan siis tuohon kun tuossa yhdessä viestissä sanottiin että älykkäämpi nainen olisi turn off. Se nyt vaan on sitä mieltä.
Onhan naisillakin juttuja miehissä mitkä on turn off.
Veikkaan, että tuo mies olisi mielipiteensä kanssa aika monelle naiselle turn off, älykkyysosamäärästä riippumatta. Se nimittäin kertoo henkilön ajatusmaailmasta yllättävän paljon.
Jonnekin syvälle miesten aivoihin on luultavasti ohjelmoitu ajatusjäänne "heittää kuin tyttö", ja sitä kautta pakkomielle pärjätä paremmin kuin naiset. Niin naurettavia 'kilpailuasetelmia' on ilmennyt aikojen saatossa miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tutkittu juttu, että mies masentuu, jos nainen on häntä tutkitusti älykkäämpi. Myös suurituloisempi nainen aiheuttaa miehellä itsetunto-ongelman. Miksi miehet kasvatetaan ajattelemaan, että he ovat naisia älykkäämpiä, siitähän tämä kai johtuu, kun se on noin kova kolaus itsetunnolle. Tästä suurituloisempiasiasta aletaan jo jonkun verran päästä eteenpäin Suomessa kun naiset koulutetumpina alkavat mennä miesten ohi myös palkoissa.
Nyt taisi selvitä syy, miksi mieheni on kroonisesti masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa, että piti nuorena vapauttaa luontoon suuri rakkaus, koska en usko, että hän oli kovinkaan älykäs. Ihana kyllä oli ja olin ihan järjettömän rakastunut.
Ongelma on vaan se, että en ole vielä vuosikymmenienkään aikana löytänyt tarpeeksi älykstä miestä. Tai no, muutaman erehdyksen jälkeen olen itseni mielestä, mutta miehen itsetunto aina ajoittain romahtelee - etenkin jossain konfliktitilanteissa ja välillä jossain sivulauseissa mainitaan myös raha.
- heittämällä Mensaan ja palkkakin korkeimmassa kymmenyksessä
Vierailija kirjoitti:
Surettaa, että piti nuorena vapauttaa luontoon suuri rakkaus, koska en usko, että hän oli kovinkaan älykäs. Ihana kyllä oli ja olin ihan järjettömän rakastunut.
Ongelma on vaan se, että en ole vielä vuosikymmenienkään aikana löytänyt tarpeeksi älykstä miestä. Tai no, muutaman erehdyksen jälkeen olen itseni mielestä, mutta miehen itsetunto aina ajoittain romahtelee - etenkin jossain konfliktitilanteissa ja välillä jossain sivulauseissa mainitaan myös raha.
- heittämällä Mensaan ja palkkakin korkeimmassa kymmenyksessä
Huippuälykkäitä on väestössä joku 2% ja päälle vielä sinun muut kriteerisi. En jotenkin ihmettele, ettet ole löytänyt "tasoistasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surettaa, että piti nuorena vapauttaa luontoon suuri rakkaus, koska en usko, että hän oli kovinkaan älykäs. Ihana kyllä oli ja olin ihan järjettömän rakastunut.
Ongelma on vaan se, että en ole vielä vuosikymmenienkään aikana löytänyt tarpeeksi älykstä miestä. Tai no, muutaman erehdyksen jälkeen olen itseni mielestä, mutta miehen itsetunto aina ajoittain romahtelee - etenkin jossain konfliktitilanteissa ja välillä jossain sivulauseissa mainitaan myös raha.
- heittämällä Mensaan ja palkkakin korkeimmassa kymmenyksessä
Huippuälykkäitä on väestössä joku 2% ja päälle vielä sinun muut kriteerisi. En jotenkin ihmettele, ettet ole löytänyt "tasoistasi".
'
Joo, olen noin älykkäimmän prosentin joukossa ja naisista erittäin hyvissä varoissa, mutta en minä olisi vaatinut mieheltä samaa ja rakkautta haluaisin jakaa ja saada minäkin. Miehiä vaan ei ihan hirveästi innosta tämä kuvio, kun en ole samalla missi tai instabeibi.
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.
Ei sitä pysty kokonaan piilottamaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle olisi kyllä dealbreaker jos nainen olisi minua älykkäämpi :D
Ei pahalla, eikä minulla mitään älykkäitä naisia vastaan ole, mutta kyllä suhteessa sentään miehen on oltava älykkäämpi.
Tiedän, näin on usean miehen kohdalla. Huomasin tämän jo nuorena.
Olenkin oppinut olemaan liikaa näyttämättä älykkyyttäni. Mieheni uskoo oikeasti että tuurilla olen pärjännyt niin urallani tiede- ja työmaailmassa kuin myös harrastusteni parissa. Ja siis, äo:ni on huomattavan korkea.
Toisaalta esittämällä vähän tyhmempää kuin onkaan pärjää yleensäkin useimpien ihmisten kanssa tässä maailmassa. Täytyy antaa muidenkin ihmisten tuntea olevansa fiksuja.
Täällä sama, vaikka olen valinnut olla huoleton duunari. Vaimoni on akateeminen ja ei kestä että minulla lanttu leikkaa nopeasti hänenkin alansa asioissa ja usein häntä nopeamminkin. Nykyisin olen tosin hiljaa, koska en tahdo pilata muuten hyvää suhdettamme. Ei tämä ole nykyään enää sukupuolisidonnainen asia.
Olin nuorena kuolettavan rakastunut komeaan kundiin, joka oli valmistunut amiksesta. Itse opiskelin yliopistossa arvostettuun, hyväpalkkaiseen ammattiin.
Ei siitä mitään tullut. Hänen piti kroonisesti yrittää alistaa mua ja osoittaa , että voin olla viisas mutta en älykäs ( lainaus)?!?!. Mikä lie ollut ongelmansa.Voihan se olla, että hän oli vain muuten luonnevikainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.
Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.
Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.
Se jolta kysyit
No sun pitää pärjätä sun vahvuuksilla. Jos ei ole ulkonäköä, mutta on älyä ja rahaa, niin pelaat niillä korteilla. Jo kerran sanot dumpanneesi miehen johon olit rakastunut mutta joka ei ollut älykäs. Ehkä se oli ainutkertainen tilaisuutesi. Mutta jos olet niin onnekas, että se toistuu, valinnet ehkä toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.
Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.
Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.
Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.
Se jolta kysyit
Ymmärrän nyt paremmin kun selitit. On varmasti totta, että huippuälykkäänä on vaikeaa ellei mahdotonta löytää ihminen, joka kestää älyäsi. Haluaisin ajatella ettei minua häiritsisi älyllisesti tasokkaampi kumppani, mutta kyllä se kummittelisi mielessäni. Tunnen ihmisen, jolla on "henkinen yliote" minusta, koska hän saa lahjoillaan minut tuntemaan itseni idiootiksi asiassa kuin asiassa... Jännä ilmiö.
little compassion kirjoitti:
No sun pitää pärjätä sun vahvuuksilla. Jos ei ole ulkonäköä, mutta on älyä ja rahaa, niin pelaat niillä korteilla. Jo kerran sanot dumpanneesi miehen johon olit rakastunut mutta joka ei ollut älykäs. Ehkä se oli ainutkertainen tilaisuutesi. Mutta jos olet niin onnekas, että se toistuu, valinnet ehkä toisin?
Tuo dumpata kuulostaa jotenkin pahalta sanalta, koska ihan oikeasti rakastin häntä tosissani ja tietyllä lailla rakastan vieläkin. Meidän juttu ei päättynyt mitenkään selkeästi. On vaan sellainen pelko, että kaikesta rakkaudesta huolimatta hän ei olisi joko kestänyt lahjakkuuttani tai sitten ei vaan olisi tajunnut minusta hölkäsen pölähtävää (mikä toki olisi voinut olla ihan vapauttava vaihtoehto). Sen jälkeen tuli koettua meinaan myös se sellainen alistava suhde, missä mentiin jo väkivaltaisiin sfääreihin, kun toinen osapuoli ei kokenut pystyvänsä hallitsemaan minua.
Onks tää sama kuin että mies järkyttyy jos naisella on ollut useampi petikumppani?
Exällä 1 ja minulla 9.
Exäni ei ymmärtänyt sitä, että hän oli seurustellut 10 vuotta ja minä olin ollut sinkku 10 vuotta, eli hän sai seksiä arviolta 2 krt viikossa joka vuosi.
Kun taas minä olin 10 vuoden aikana pannut 9 miehen kanssa eli kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa olin pannut.
Eli mies siis suuttui, kun minun järveäni on soudettu niin useasti.
Koitin selventää, että hänen melansa on kyllä uinut järvessä useammin kuin minun järvessäni mela, mutta ei uponnut kaaliin.
Ero tuli, hyvä niin.
Ketjusta voidaan tehdä päätelmä, että huippuälykkäät ovat yliedustettuina av:lla.
jätä se