Mensan testi ja perhekriisi

Vierailija kirjoitti:

Onks tää sama kuin että mies järkyttyy jos naisella on ollut useampi petikumppani?

Exällä 1 ja minulla 9.

Exäni ei ymmärtänyt sitä, että hän oli seurustellut 10 vuotta ja minä olin ollut sinkku 10 vuotta, eli hän sai seksiä arviolta 2 krt viikossa joka vuosi.

Kun taas minä olin 10 vuoden aikana pannut 9 miehen kanssa eli kymmenessä vuodessa yhdeksän kertaa olin pannut.

Eli mies siis suuttui, kun minun järveäni on soudettu niin useasti.

Koitin selventää, että hänen melansa on kyllä uinut järvessä useammin kuin minun järvessäni mela, mutta ei uponnut kaaliin.

Ero tuli, hyvä niin.

Minusta tuntuu, että naisen älykkyys ja menestys saatta pikkasen kirpaista myös tasapainoisempiakin tyyppejä kuin tuo sekopääeksäsi. Naisen tehtävä perinteisesti olisi kuitenkin olla se, joka ihailee miehen kompetenssia ja mies saa olla se "pää". 

Menkää uudestaan testiin. Jos tulos ei ole sama kuin edellisellä kerralla, voitte tuumata, että testeihin ei voi luottaa. Perheonni kukoistaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta voidaan tehdä päätelmä, että huippuälykkäät ovat yliedustettuina av:lla. 

Tietenkin ovat, se on tilastollisesti todettu fakta. Tarkka silmä huomaa, että Suomen älykkäimpien mittelöt käydään juuri av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.

Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.

Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.

Se jolta kysyit

Tunnen yhden mensalaisen josta olen tajunnut ettei ilmeisesti viihdy mensaporukoissa. Vertaillaanko siellä niitä älyjä sitten niin paljon keskenään vai mistä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Vaikea ymmärtää tätä ajatusmaailmaa. Oma ÄO on korkeampi kuin mihin Mensan asteikko riittää, ja sinkkuna oli kyllä vientiä. Ei tarvinnut ottaa ketä vaan, vaan pystyi valitsemaan älykkäistä, itsestään huolehtivista ja korkeakoulutetuista. Ei minulla nyt mitenkään älytöntä kriteerilistaa ollut (niinkuin naisilla monesti on vaikka tulojen, pituudenm jne jne. suhteen) mutta monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla ja niistä kyllä löytyi se paras. Ja älykkäitä oli tarjolla. 

Olen myös ollut parisuhteessa itseäni tyhmemmän kanssa, enkä olisi jaksanut enää yhtään enempää. Hirveää riitelyä, olin erittäin tyytymätön, en kokenut että toinen ymmärtää ja monesti jätin asioita sanomatta kumppanille sen takia - ja se ei johtanut mihinkään hyvään. Tosin ei sekään, jos yritin puhua jostaan ja toinen ei vaan tajunnut.

Ehkä sellainen asetelma, jossa on älykkyyseroa, toimii joillain, mutta minun kohdalla se oli katastrofi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.

Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.

Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.

Se jolta kysyit

Ymmärrän nyt paremmin kun selitit. On varmasti totta, että huippuälykkäänä on vaikeaa ellei mahdotonta löytää ihminen, joka kestää älyäsi. Haluaisin ajatella ettei minua häiritsisi älyllisesti tasokkaampi kumppani, mutta kyllä se kummittelisi mielessäni. Tunnen ihmisen, jolla on "henkinen yliote" minusta, koska hän saa lahjoillaan minut tuntemaan itseni idiootiksi asiassa kuin asiassa... Jännä ilmiö.

Ja feikkaaminen usein näkyy läpi. Sehän vasta loukkavammalta tuntuu, jos tajuaisit puolisosi pitävän sinua niin tyhmänä että sinulle pitää esittää tyhmää.

Huh, itse olenkin onnekas.

Mieheni pitää minua itseään älykkäämpänä (ei ole itsekään mikään tolvana, mutta voi olla että itselläni on kapasiteettia hieman enemmän ja Mensan nettitestistäkin sain reilut 5 pinnaa enemmän, mikä ei kyllä mielestäni ole mitenkään ratkaiseva juttu. Varsinaisessa testissä en ole käynyt, vaikka nettitestin perusteella Mensan raja ylittyy, joten mitään varsinaista äo-tulosta ei ole) ja on minusta ylpeä. Kehuu älyäni hellästi, kutsuu minua nerokseen ilman sarkasmia, pyytää apuani jos tarvitsee. Tykkää muutenkin älykkäistä naisista ja pitää heitä viehättävinä ja kiihottavina (ei mitään mustasukkaisuusjuttua tässä, meillä on usein tapana keskustella siitä keitä pidämme viehättävinä). Keskustelemme paljon ja laajasti ja aina hän kuuntelee minua ja arvostaa sanomisiani ja jos hoksaan jotain mitä hän ei, hän on vain iloinen ja ihaileva. Ja sama toisin päin, kun hän hoksaa jotain mitä itse en tajunnut.

Parisuhteemme kukoistaa ja olemme onnellisia. Toivottavasti muutkin te älykkäät naiset löydätte yhtä ihanan kumppanin, jonka kanssa saatte antaa älynne loistaa, jonka kanssa saatte olla se mikä olette ja joka arvostaa vahvuuksianne. Harvinaisia varmaan ovat olen itsekin huomannut kuinka jotkut miehet triggeröityvät kun huomaavat minun olevan fiksu ja alkavat aina haastamaan tai tekemään valtavaa numeroa siitä, jos en vaikka satu tietämään jotain mitä he tietävät. Raskasta. 

Otsikko sai ajattelemaan, että pariskunnalla on ehkä lapsia ja ovat eron partaalla Mensa-tuloksen takia :D

Ei olisi kovin lohdullinen tilanne muksujen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.

Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.

Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.

Se jolta kysyit

Tunnen yhden mensalaisen josta olen tajunnut ettei ilmeisesti viihdy mensaporukoissa. Vertaillaanko siellä niitä älyjä sitten niin paljon keskenään vai mistä johtuu?

Minä ainakaan en halunnut edes liityä koko Mensaan, koska ei kiinnosta. Halusin vain mitata sen kuten verenpaineen tai elopainon.

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko kovin monen naisen olevan miehiä älykkäämpiä. Naisilla on pienemmät aivotkin. 

Olisipa mukavaa jos tästä voitaisiin tehdä oikea tieteellinen tutkimus. Se on toki nykyaikana mahdottomuus, samoin kuin eri kansojen älykkyyden vertailu. Jälkimmäisestä meillä sentään on joitakin tutkimuksia säilynyt - ja kansojen älykkyyksiä voidaan havainnoida myös näiden kulttuuristen ja tieteellisten saavutusten valossa, joten tilanne on siinä mielessä helpompi kuin sukupuolten älykkyyserojen kohdalla. 

Boldaamani on fysiologinen fakta. Olisikin mielenkiintoista - ihan ilman kiihkoilua - tietää, että mihin se miesten suurempi aivomassa kuluu jos kerran miehet eivät ole älykkäämpiä kuin naiset. Aivoissa on samat "osat" sukupuolesta riippumatta. Miehellä ne vain ovat isommat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Vaikea ymmärtää tätä ajatusmaailmaa. Oma ÄO on korkeampi kuin mihin Mensan asteikko riittää, ja sinkkuna oli kyllä vientiä. Ei tarvinnut ottaa ketä vaan, vaan pystyi valitsemaan älykkäistä, itsestään huolehtivista ja korkeakoulutetuista. Ei minulla nyt mitenkään älytöntä kriteerilistaa ollut (niinkuin naisilla monesti on vaikka tulojen, pituudenm jne jne. suhteen) mutta monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla ja niistä kyllä löytyi se paras. Ja älykkäitä oli tarjolla. 

Olen myös ollut parisuhteessa itseäni tyhmemmän kanssa, enkä olisi jaksanut enää yhtään enempää. Hirveää riitelyä, olin erittäin tyytymätön, en kokenut että toinen ymmärtää ja monesti jätin asioita sanomatta kumppanille sen takia - ja se ei johtanut mihinkään hyvään. Tosin ei sekään, jos yritin puhua jostaan ja toinen ei vaan tajunnut.

Ehkä sellainen asetelma, jossa on älykkyyseroa, toimii joillain, mutta minun kohdalla se oli katastrofi.

Niin varmaan. Ymmärsit kuitenkin tekstini hienosti väärin (missäs se älykkyys nyt oli?) En ole väittänyt, että puolisoni olisi nimenomaan tyhmä. Hänkin on korkeakoulutettu ja oikein fiksu mies onkin, monella tapaa. Mutta esim. hänen päättelynopeutensa ei ole läheskään samalla tasolla kuin omani. Ja joo, minun ei tarvitse omaa nopeuttani ja nokkeluuttani tuoda esille hänelle sen kummemmin kuin muillekaan ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.

Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.

Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.

Se jolta kysyit

Ymmärrän nyt paremmin kun selitit. On varmasti totta, että huippuälykkäänä on vaikeaa ellei mahdotonta löytää ihminen, joka kestää älyäsi. Haluaisin ajatella ettei minua häiritsisi älyllisesti tasokkaampi kumppani, mutta kyllä se kummittelisi mielessäni. Tunnen ihmisen, jolla on "henkinen yliote" minusta, koska hän saa lahjoillaan minut tuntemaan itseni idiootiksi asiassa kuin asiassa... Jännä ilmiö.

Ja feikkaaminen usein näkyy läpi. Sehän vasta loukkavammalta tuntuu, jos tajuaisit puolisosi pitävän sinua niin tyhmänä että sinulle pitää esittää tyhmää.

Toisaalta älykäs saattaa kyetä teeskentelemään niin, ettei tyhmempi tajua panna tätä merkille. Eli vedätys ei välttämättä koskaan tule ilmi.

Kyllä miesten ja naisten aivoja on tutkittu runsaasti. Se on vaan se, että tuloksista ei poliittisen korrektiuden vuoksi ole saavutettu yksimielisyyttä. 

Fysiologiset erot kuitenkin on ollut kaikkien vähänkään vakavasti otettavien tiedemiesten pakko tunnustaa. Ne kun näkyvät kuvissa. 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miehilla-isommat-aivot-naisilla-…

Miesten ja naisten aivojen eroja on perattu lukuisissa tutkimuksissa, mutta tulokset ovat olleet kirjavia, ja tulkinnoista kiistelevät niin tutkijat kuin tavikset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miesten ja naisten aivoja on tutkittu runsaasti. Se on vaan se, että tuloksista ei poliittisen korrektiuden vuoksi ole saavutettu yksimielisyyttä. 

Fysiologiset erot kuitenkin on ollut kaikkien vähänkään vakavasti otettavien tiedemiesten pakko tunnustaa. Ne kun näkyvät kuvissa. 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miehilla-isommat-aivot-naisilla-…

Miesten ja naisten aivojen eroja on perattu lukuisissa tutkimuksissa, mutta tulokset ovat olleet kirjavia, ja tulkinnoista kiistelevät niin tutkijat kuin tavikset.

Aivojen tutkimus on niin lasten kengissä, että siksikään ei voida tehdä varmoja päätelmiä.

Ei siitäkään ole yksimielisyyttä, mitä älykkyys edes on tai mitä se ei ole. Selviääköhän koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Vaikea ymmärtää tätä ajatusmaailmaa. Oma ÄO on korkeampi kuin mihin Mensan asteikko riittää, ja sinkkuna oli kyllä vientiä. Ei tarvinnut ottaa ketä vaan, vaan pystyi valitsemaan älykkäistä, itsestään huolehtivista ja korkeakoulutetuista. Ei minulla nyt mitenkään älytöntä kriteerilistaa ollut (niinkuin naisilla monesti on vaikka tulojen, pituudenm jne jne. suhteen) mutta monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla ja niistä kyllä löytyi se paras. Ja älykkäitä oli tarjolla. 

Olen myös ollut parisuhteessa itseäni tyhmemmän kanssa, enkä olisi jaksanut enää yhtään enempää. Hirveää riitelyä, olin erittäin tyytymätön, en kokenut että toinen ymmärtää ja monesti jätin asioita sanomatta kumppanille sen takia - ja se ei johtanut mihinkään hyvään. Tosin ei sekään, jos yritin puhua jostaan ja toinen ei vaan tajunnut.

Ehkä sellainen asetelma, jossa on älykkyyseroa, toimii joillain, mutta minun kohdalla se oli katastrofi.

Niin varmaan. Ymmärsit kuitenkin tekstini hienosti väärin (missäs se älykkyys nyt oli?) En ole väittänyt, että puolisoni olisi nimenomaan tyhmä. Hänkin on korkeakoulutettu ja oikein fiksu mies onkin, monella tapaa. Mutta esim. hänen päättelynopeutensa ei ole läheskään samalla tasolla kuin omani. Ja joo, minun ei tarvitse omaa nopeuttani ja nokkeluuttani tuoda esille hänelle sen kummemmin kuin muillekaan ihmisille. 

"Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on."

Tuossa on aika vähän tulkinnanvaraa, kun puhutaan siitä että on PAKKO kelpuuttaa itseään tyhmempi kumppani. Se on se kohta, johon otin kantaa, ja jos jaksoit lukea tuon viestini loppuun asti niin sanoin että joillain voi toimia mutta minulla ei.

Turha provosoitua ja luulla, että väitin puolisoasi tyhmäksi. Enhän ole koko ihmistä tavannut, joten voisi ihan hyvin olla että vain pidät häntä tyhmempänä kuin itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykkäänä olen ymmärtänyt, että jos haluaa jonkun kanssa elää, on pakko kelpuuttaa itseä tyhmempi kumppani, ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. eikä rakkaussuhteessa briljeerata omalla älykkyydellä, parempi pitää se piilossa.

Mutta eikö ole raskasta joutua "esittämään tyhmempää" toisen takia? Rakkaussuhteessa luulisi saavansa olla oma itsensä ja tulevansa kunnioitetuksi sellaisena.

Jos on paljon älykkäämpi kuin suurin osa ihmisistä, joutuu itse asiassa esittämään tyhmempää koko ajan kaikille ihmisille. On onnellista jos löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa saa teeskennellä ehkä vähän vähemmän; jonka huumorintaju ehkä muistuttaa omaa; jonka kanssa seksi sujuu ja kotitöistä tai raha-asioista ei tarvitse tapella, vaan löydetään molempia miellyttävät ratkaisut.

Mulla on riittävän hyvä itsetunto, jotta voin olla briljeeraamattakin älykkyyteni kanssa. Enkä ikinä maailmassa kertoile älykkyysosamäärääni kenellekään. Kävin joskus parissa mensan tapaamisessa, mutta suoraan sanoen en niistä välttämättä niin kauheasti innostunut. Sielussa voi olla vammoja vaikka olisi kuinka huippuälykäs, ja joskus semmoiset sieluvammaiset älykkäät voi olla aika raskastakin seuraa.

Se jolta kysyit

Ymmärrän nyt paremmin kun selitit. On varmasti totta, että huippuälykkäänä on vaikeaa ellei mahdotonta löytää ihminen, joka kestää älyäsi. Haluaisin ajatella ettei minua häiritsisi älyllisesti tasokkaampi kumppani, mutta kyllä se kummittelisi mielessäni. Tunnen ihmisen, jolla on "henkinen yliote" minusta, koska hän saa lahjoillaan minut tuntemaan itseni idiootiksi asiassa kuin asiassa... Jännä ilmiö.

Ja feikkaaminen usein näkyy läpi. Sehän vasta loukkavammalta tuntuu, jos tajuaisit puolisosi pitävän sinua niin tyhmänä että sinulle pitää esittää tyhmää.

Toisaalta älykäs saattaa kyetä teeskentelemään niin, ettei tyhmempi tajua panna tätä merkille. Eli vedätys ei välttämättä koskaan tule ilmi.

Jep, tyhmemmälle pystyy varmasti esittämään mitä vaan ja läpi menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä usko kovin monen naisen olevan miehiä älykkäämpiä. Naisilla on pienemmät aivotkin. 

Olisipa mukavaa jos tästä voitaisiin tehdä oikea tieteellinen tutkimus. Se on toki nykyaikana mahdottomuus, samoin kuin eri kansojen älykkyyden vertailu. Jälkimmäisestä meillä sentään on joitakin tutkimuksia säilynyt - ja kansojen älykkyyksiä voidaan havainnoida myös näiden kulttuuristen ja tieteellisten saavutusten valossa, joten tilanne on siinä mielessä helpompi kuin sukupuolten älykkyyserojen kohdalla. 

Boldaamani on fysiologinen fakta. Olisikin mielenkiintoista - ihan ilman kiihkoilua - tietää, että mihin se miesten suurempi aivomassa kuluu jos kerran miehet eivät ole älykkäämpiä kuin naiset. Aivoissa on samat "osat" sukupuolesta riippumatta. Miehellä ne vain ovat isommat. 

Hehe! Eihän aivojen koolla ole älyn kanssa sinänsä mitään tekemistä. Sinivalas, norsu tai joku sontasottiaisen tapainen jonka aivojen koko suhteessa muuhun kokanisuuteen on iso ei taida älyllä sinönsä loistaa.

Toki älyn määritelmä on jo sinänsä ongelmallinen. Ei voida sanoa, että kun on joku kuviosarja, niin seuraavan pitäisi olla sitä tai tätä. Lisäksi kvanttimaailma toimii satunnaisesti, joten älynkin toiminta on satunnaista. Lisäksi nämä älyniekat ja mensalaiset, varsinkin naiset, painottavat menestystä älyssä muutoinkin, eli hyvää statusta ja rahaa. No ei ihme, että ollaan massasukupuuton ja ilmastokriisin keskellä, jos "älykkäätkään" naiset eivät ajattele muuta kuin varallisuutta menestyksenä.

Miehet ovat sinänsä älykkäämpiä, että suosivat ulkonäköä, joka ei tuhoa maapalloa millään tavoin, toisin kuin maailmanlopun aiheuttava ahneus ja statuspelleily, mihin naisten keskimääräinen parinvalintapreferenssi johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miesten ja naisten aivoja on tutkittu runsaasti. Se on vaan se, että tuloksista ei poliittisen korrektiuden vuoksi ole saavutettu yksimielisyyttä. 

Fysiologiset erot kuitenkin on ollut kaikkien vähänkään vakavasti otettavien tiedemiesten pakko tunnustaa. Ne kun näkyvät kuvissa. 

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/miehilla-isommat-aivot-naisilla-…

Miesten ja naisten aivojen eroja on perattu lukuisissa tutkimuksissa, mutta tulokset ovat olleet kirjavia, ja tulkinnoista kiistelevät niin tutkijat kuin tavikset.

Miksi oletat että syynä on poliittinen korrektius? Eikä vaikka se, että kognitiiviset kyvyt ovat monimutkainen ja laaja kokonaisuus, joihin vaikuttaa tuhat eri asiaa ja joita on vaikea mitata varmasti ja pitävästi?

Fysiologiset erot ovat fakta, mutta ne eivät välttämättä tarkoita mitään merkittävää. Esim. aivojen koko ei ole suoraan verrannollinen älykkyyteen. Paksumpi aivokuori (on siis naisilla keskimäärin miehiä paksumpi) taas on, mutta ei sekään välttämättä ratkaise kokonaisuutta.

On muuten jännä, että vaikka näitä todella huippuälykkäitä on väestöstä todella pieni prosenttiosuus, niin kummasti ne vain ovat löytäneet muutaman tunnin aikana tiensä juuri tälle palstalle...

Eihän ihminen käytä aivoistaan koko kapasiteettia, joten koko on aika epärelevantti väite.

Sen sijaan minun olisi helppo uskoa, että miehissä on enemmän superälykkäitä ja superluusereita kuin naisissa. Se ei kuitenkaan poista sitä, että on myös älykkäitä naisia ja naiset, jotka ylittävät mensan rajan, ovat älykkäämpiä kuin yli 90 % miehistä.