Opastivatko äitinne ruuanlaitossa, pyykinpesussa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule meillä ei teinejä ole saanut keittiöön millään ilveellä.

Kaksi on lähtenyt jo maailmalle ja oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta ja nyt opettavat mulle uusia reseptejä.

Kaksi on vielä kotona ja oon niille sanonutkin, että tulee vaikea alku omassa kodissa, kun eivät opettele, mutta ei kuulema haittaa.

Tajua nyt viimein, että lapset pitää ottaa mukaan pienestä pitäen, ei vasta teineinä. Niin tai mitäs se sun lapsia enää auttaa, jos ei pieniä ole enää tulossa.

Oli ne pienenä mukana, mutta varhaisteininä loppui kiinnostus.

Vierailija kirjoitti:

Joo uhriutuminen ja marttyyrius ainakin tuon yhden sukupolven juttu. Mitään ei jaettu. Koskaan. Kaikki pelkkää puudutravaa velvollisuutta ja robottimaista suorittamista. Ei ihme pahoinvointia.

Valmiiksi voidellut voileivöt tosiaan aamupöydässä. Mutta ei aitoa keskustelua. Miten voit. Mitä kuuluu. Mitä tänään tapahtui sinulle. Never. Evah. Joo ei ksåysellä kuulumisia tänäkään päivänä eikä meilläkään muori soittele. Kuolee mieluummin kuin moiseen nöyrtyisi. Joku tosi twistaava sukupolvi. Ilkeö ja omahyväinen.

Vapaaehtoisesti ei tosiaan auteta jos on lapset saatu ukos potkittuaa teini ikäisenä. Toista se on Italiassa Ranskassa ja Saksassa. Siellä tosin lapset pitää vanhuksistaankin huolta kun ovat itse saaneet hoivaa kotonaan lapsena ja nuorina. Aikuisinakin. Taloudellista ja muuuta.

Vaihda jo levyä. Pointtisi luettu jo moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Kotona en saanut tehdä yhtään mitään, kun en kuulemma kuitenkaan osaa. Näin sanoivat sekä äiti että isä, mitään taitoja ei opetettu. Silti minun olisi kuitenkin pitänyt osata kaikki. Kerran olin imuroinut oman huoneen äidin töissä ollessa ja kerroin sen äidille. Äiti tenttasi tarkkaan, miten olin imuroinnin suorittanut, mitkä vaatteet minulla oli päällä, oliko minulla suu varmasti kiinni että en hengittänyt pölyä ja lopuksi äiti kävi vielä tarkistamassa olinko laittanut imurin oikein siivouskomeroon. No en ollut, letku osoitti väärään suuntaan. Huutohan siitä tuli.

Huh, kamala!

Meillä kyllä opetettiin kotona mattojen puistelua, vessan pesua, astioiden pesuvuorot oli myös jokaisella. Ruuanlaittoa eikä pyykinpesua opetettu.

Ihmettelin aina aikuisikään saakka että miksi äidin sämpylät oli pitkulaisia eikä pyöreitä niinkuin normaalisi. Itse tajusin asian sämpylöitä leipoessani, äiti oli tehnyt sämpylätaikinasta vaan pötkön ja leikannut sen palasiksi, eii ollut pyörittänyt sämpylöiksi.

Pyykinpesut ja ruuanlaitot olen itse oppinut netistä ohjeita katsoen ja kokeilemalla.

Miehellä taas ei saanut lapset siivota ollenkaan, piti pysyä omassa huoneessaan kun miehen äiti siivosi yksin kodin. Jossain vaiheessa miehen sisko oli yrittänyt kuulemma opettaa miehelle joitakin kodinhoitoon liittyviä taitoja. Kuten ruuanlaittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule meillä ei teinejä ole saanut keittiöön millään ilveellä.

Kaksi on lähtenyt jo maailmalle ja oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta ja nyt opettavat mulle uusia reseptejä.

Kaksi on vielä kotona ja oon niille sanonutkin, että tulee vaikea alku omassa kodissa, kun eivät opettele, mutta ei kuulema haittaa.

Tajua nyt viimein, että lapset pitää ottaa mukaan pienestä pitäen, ei vasta teineinä. Niin tai mitäs se sun lapsia enää auttaa, jos ei pieniä ole enää tulossa.

Oli ne pienenä mukana, mutta varhaisteininä loppui kiinnostus.

Niin ja pakolla mikään asia ei mene perille. Tee sinä ensin niitä lapsia ja tule sitten neuvomaan kasvatuksessa.

Kyllä mulle opetettiin. Olihan siitä etua että osaa laittaa perusruokaa ja pitää oman kämppänsä siistinä kun muutti omilleen. Ihan niin siivousfriikki en ole kuin äitini, mutta perussiisti.

Ei opastanut, mutta meillä oli mainio kotihengetär Terttu, joka opetti, jos halusimme oppia. Äiti kävi töissä, samoin isä. Illalla keskityttiin ihan muuhun kuin pyykkäämiseen ja siivoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Isäkin voi opastaa 👍

Meillä isä jättää vaatteet revatolleen joka paikkaan eikä vaadi näin lapsenkaan siivoavan jälkiään. Mä sitten keräilen vaatteita ja astioita eri paikoista ja yritän opettaa lapselle että ei likaiset vaatteet kuulu keskelle lattiaa vaan suoraan pyykkikoriin.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Lisäyksenä vielä, opettelin ja pyysin ohjeita myös muuhunkin siivoukseen tms. liittyen. Meillä meni niin päin että minun huoneeni oli koko asunnon siistein. En tiedä oliko se huono asia, mutta tein jo pienenä selväksi vanhemmilleni että me päästään kaikki helpommalla kun minun ei käsketä tekemään mitään vaan hoidan asiat vapaaehtoisesti. Vanhemmat pääsi siten helpommalla kun ei tarvinnut patistaa tekemään jotain ja minä olin onnellinen kun kukaan ei "mäkättänyt" tiskeistä tai huoneen siivoamisesta. Tämä päti sitten myöhemmin myös koulunkäyntiin, tein läksyt ennenkun kukaan ehti mitään kysymään. Vanhemmat ei heti oppineet käyttämään tietokonetta joten minä hoidin meillä myös "rahaliikenteen", maksoin yhtiövastikkeen, lainanlyhennykset ja kaikki muut laskut. Asioiden hoitamisesta hyvin sain myös paljon vapauksia, koska vanhemmat tajusivat että hommat hoituu, "palkaksi" sain sitten kuukausirahana koko lapsilisän omalle tililleni.

Ei opettamalla opetettu, mutta odotettiin tekemistä ja yhdessä tehden oppii.

Oman lapsen kanssa samoin. Ei se ollut tietoista, vaan ihan arkihommien jakamista.

Sama täällä. Mitään ei äiti opettanut. Joitain helppoja asioita opin vierestä katsomalla kuten imuroinnin ja ruuanlaittojuttuja, mutta mitään ei ikinä neuvottu. Ivaa ja huutoa kyllä tuli jos jotain ei itsestään osannut, tai sitten syytti koulua kun siellä ei oltu opetettu.

Äiti on ihan itsekin sanonut että mun jutut on sen mielestä tylsiä, esim. koulunkäynnistä ei halunnut tietää mitään paitsi hyvät numerot tokareissa, niin piti sitten mun opettamistakin tylsänä.

Onneksi on netti. Marttojen sivuilta olen katsonut ohjeet moneen juttuun kotoa lähdön jälkeen. Helpommalla kyllä olisi päässyt jos olisi jo kotona opetettu, monet jutut opin vasta jonkun kriisin kautta. En tiennyt että lattiakaivo pitää tyhjentää ennen kuin se meni ensimmäisen kerran kokonaan tukkoon ja muuta vastaavaa.

Ei ole sukupolvista kiinni! Muakin muuten häiritsi, ett äitien pitäis opettaa tyttäriään. Se pitäis jo jättää sadan vuoden taa!

Mun äiti syntyi 100v sitten. Otin kerran imurin ja imuroin oman huoneeni. Haukut tuli.. "pienen huoneen voi muuten siivota ja ison imuroida". Hän ei ollut mikään opettajalahjakkuus kuten en minäkään. Kyttäsi takana, jos jotain tein eli innostus kuoli sellaiseen. Asiat piti tehdä niin kuin hän ne tekin. Jos hän vatkasi kananmunan ennen sutimista, mun sutitouhut ei kelvannut. Kerran melkein haukkui, kun otin kaksi pikkulusikkaa laittaessani hilloa joulutorttuihin.

Nykyisiä koneita hän ei oikein hallinnut. Ei sulkenut vetoketjuja, kun laittoi pyykkejä koneeseen. Niinpä oli vetoketjut oli helposti rikki. Kun kerroin siivonneeni tiskarin sihdin ja sen olleen likainen, hän kertoi ettei tien nyt sellaista olevankaan koneessa.

Lisääntyminen oli hankala juttu eikä hän koskaan iloinnut lastenlapsista vaan murehti enemmän vihilläkäyntejä ym.

Me tehtiin äidin kanssa yhdessä, siinä sivussa opin. Hengailin aina keittiössä kun äiti teki ruokaa. Mitään erityisiä opetustuokioita ei ollut. Siivottiin ja tiskattiin yhdessä ja laitettiin pyykkejä koneeseen ja kuivumaan. Kasvimaata hoidettiin, käytiin marjassa ja sienessä. Eläinten hoidossa olin mukana (lehmät, possut, kanat, lampaat). Joskus kymmenvuotiaana sain oman kasvimaan, se oli mahtavaa!

Ai että isän ei tartte tehdä sitäkään????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo uhriutuminen ja marttyyrius ainakin tuon yhden sukupolven juttu. Mitään ei jaettu. Koskaan. Kaikki pelkkää puudutravaa velvollisuutta ja robottimaista suorittamista. Ei ihme pahoinvointia.

Valmiiksi voidellut voileivöt tosiaan aamupöydässä. Mutta ei aitoa keskustelua. Miten voit. Mitä kuuluu. Mitä tänään tapahtui sinulle. Never. Evah. Joo ei ksåysellä kuulumisia tänäkään päivänä eikä meilläkään muori soittele. Kuolee mieluummin kuin moiseen nöyrtyisi. Joku tosi twistaava sukupolvi. Ilkeö ja omahyväinen.

Vapaaehtoisesti ei tosiaan auteta jos on lapset saatu ukos potkittuaa teini ikäisenä. Toista se on Italiassa Ranskassa ja Saksassa. Siellä tosin lapset pitää vanhuksistaankin huolta kun ovat itse saaneet hoivaa kotonaan lapsena ja nuorina. Aikuisinakin. Taloudellista ja muuuta.

Vaihda jo levyä. Pointtisi luettu jo moneen kertaan.

Menehän huono nainen muualle pätemään.

Toivoo jarppa

Vierailija kirjoitti:

Ai että isän ei tartte tehdä sitäkään????

No ei tietenkään. Iskän kuuluu olla rento iskä, joka toteuttaa isyyttään silleen rennosti. Ei siihen kuulu tylsät jutut kuten opettaminen missään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kotona en saanut tehdä yhtään mitään, kun en kuulemma kuitenkaan osaa. Näin sanoivat sekä äiti että isä, mitään taitoja ei opetettu. Silti minun olisi kuitenkin pitänyt osata kaikki. Kerran olin imuroinut oman huoneen äidin töissä ollessa ja kerroin sen äidille. Äiti tenttasi tarkkaan, miten olin imuroinnin suorittanut, mitkä vaatteet minulla oli päällä, oliko minulla suu varmasti kiinni että en hengittänyt pölyä ja lopuksi äiti kävi vielä tarkistamassa olinko laittanut imurin oikein siivouskomeroon. No en ollut, letku osoitti väärään suuntaan. Huutohan siitä tuli.

Meillä oli samanlaista: mitään ei saanut tehdä, koska ei kuitenkaan osannut. Mitään ei opetettu myöskään. Sitten äiti marttyyrina ulisi kun "joutuu" tekemään kaiken. Mitään ei saanut tehdä, mutta olisi kuitenkin jotenkin pitänyt? Myöhemmin ymmärsin, että äitini vain nautti tuosta ihmeellisestä uhrin asemasta. Opettelin kaiken itse kun muutin pois kotoa, ja edelleen äitini on sitä mieltä etten osaa mitään näin himpun alta kolmekymppisenä. Vaikkakin olen näinä vuosina tehnyt enemmän ja monipuolisemmin ruokaa ja leiponut kuin hän ikinä :D

Neuvoi sekä isä, äiti ja vanhemmat sisarukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Lisäyksenä vielä, opettelin ja pyysin ohjeita myös muuhunkin siivoukseen tms. liittyen. Meillä meni niin päin että minun huoneeni oli koko asunnon siistein. En tiedä oliko se huono asia, mutta tein jo pienenä selväksi vanhemmilleni että me päästään kaikki helpommalla kun minun ei käsketä tekemään mitään vaan hoidan asiat vapaaehtoisesti. Vanhemmat pääsi siten helpommalla kun ei tarvinnut patistaa tekemään jotain ja minä olin onnellinen kun kukaan ei "mäkättänyt" tiskeistä tai huoneen siivoamisesta. Tämä päti sitten myöhemmin myös koulunkäyntiin, tein läksyt ennenkun kukaan ehti mitään kysymään. Vanhemmat ei heti oppineet käyttämään tietokonetta joten minä hoidin meillä myös "rahaliikenteen", maksoin yhtiövastikkeen, lainanlyhennykset ja kaikki muut laskut. Asioiden hoitamisesta hyvin sain myös paljon vapauksia, koska vanhemmat tajusivat että hommat hoituu, "palkaksi" sain sitten kuukausirahana koko lapsilisän omalle tililleni.

Mitä vapauksia sait vai oliko se tuo suuri kuukausiraha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Lisäyksenä vielä, opettelin ja pyysin ohjeita myös muuhunkin siivoukseen tms. liittyen. Meillä meni niin päin että minun huoneeni oli koko asunnon siistein. En tiedä oliko se huono asia, mutta tein jo pienenä selväksi vanhemmilleni että me päästään kaikki helpommalla kun minun ei käsketä tekemään mitään vaan hoidan asiat vapaaehtoisesti. Vanhemmat pääsi siten helpommalla kun ei tarvinnut patistaa tekemään jotain ja minä olin onnellinen kun kukaan ei "mäkättänyt" tiskeistä tai huoneen siivoamisesta. Tämä päti sitten myöhemmin myös koulunkäyntiin, tein läksyt ennenkun kukaan ehti mitään kysymään. Vanhemmat ei heti oppineet käyttämään tietokonetta joten minä hoidin meillä myös "rahaliikenteen", maksoin yhtiövastikkeen, lainanlyhennykset ja kaikki muut laskut. Asioiden hoitamisesta hyvin sain myös paljon vapauksia, koska vanhemmat tajusivat että hommat hoituu, "palkaksi" sain sitten kuukausirahana koko lapsilisän omalle tililleni.

Kuulostaa tosi erikoiselta!

Isä opetti leipomaan 60-luvulla ja muutakin ruuanlaittoa. Isä oli maanviljelijä ja kotona päivät, äiti oli muualla töissä.