Opastivatko äitinne ruuanlaitossa, pyykinpesussa jne.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa varsinkin maalaistytöt kävivät usein emäntäkoulun, jossa opittiin niin puutarhanhoitoa, karjanhoitoa,taloudenpitoa kuin paljon muutakin arkielämässä tarpeellisia taitoja. Niitä ei enää ole, eikä edes talouskursseja.

Totta on sekin, että moni viime vuosisadan alkupuolella syntynyt emäntä ei opettanut esimerkiksi parhaiden leivonnaisten tekoa vaan vei niiden salaisuuden hautaan. Ennen vaan oli niin paljon työtä, että oli pakko ottaa lapsetkin mukaan opettelemaan.

Minä en ole tuohon syyllistynyt, vaan lapseni ovat aina saaneet pienestä pitäen osallistua kotitöihin, leipoa, pyykätä ym.

"Kaupunkilaisvaihtoehto " emäntäkoululle oli talouskoulu, joka kesti vuoden sijaan vain yhden lukukauden. Monet kaverit kävi sen kun ei oma ala ollut selvillä 80-luvulla.

Kyllä meidän piti tehdä kaikkea, mutta kas, kaikki me tehtiin aina väärin ja huonosti. Ei paljon kotihommat nykyään kiinnosta, kun niistä ei ole saanut kuin pelkkiä haukkuja koko ikänsä.

Imuroin, pesin vessaa ja ripustin pyykkejä. Ja autoin leivonnassa. Varsinaista ruokaa en opetellut laittamaan enkä koskaan lapsena tainnut opetella käyttämään tiski- tai pyykkikonetta, mutta oppihan nuo sitten omassa kodissa.

Joo ei oo oikeen jaksanut opetellla sitä siivoamista, kiitos lapsuuden. Eikä oikeen muutakaan. Eipä ole äiti peräänkäään soitellut.. eikä koskaan kyläillyt. Toki sillä on joku parempi lapsi lähellä kai. Tosin aina sillä on ääni käheänä, kun ei ole juttukavereita... mutta itse ei kyllä soita.

Joku tossa sukupolvessa oli, että lapset piti saada, koti hoitaa mutta eroon mahd nopeasti eikä mitään tunnesidettä. Nada. Ziltz. Nix.

Tärkein huoli vaan, mitä naapurit kulloinkin mahtoi mistäkin ajatella. Kulissisukupolviäidit. Saivat sen minkä eteenpäin laittoivat.

Näky,ättömät ja huonosti voivan sukupolven. Ei lapsia. Kuin muutamilla. Suosikeiksi nostetuilla..

Kotona ei opetettu. Muutin pois 7. Luokan kotitalouskirja mukana. Siinä oli ohjeet perusruoanlaittoon ja siivoukseen, pyykkihuoltoon ym

Meillä ei ollut mitään määrätietoista opetusta, mutta ruuanlaittoon sai tulla mukaan ja siivoamiseen piti osallistua. Ainut sokea piste kotoa muuttaessa oli pyykkikone, jonka onneksi äkkiä oppi. Kiitos siis vanhemmille, että oli päivittäistä kodinhoitomallia ja siihen sai osallistua.

Tuosta ulkomaiden meiningistä. Asun nykyään Välimeren maassa ja tuo tyttöjen opettaminen kodinhoitoon on kaksipiippuinen juttu. Joo, toisaalta oppivat esim. kaikki perinnereseptitkin. Mutta toisaalta joistakin tytöistä tehdään sellaisia alituisia äidin apulaisia. Aikuisenakin, kun pitkään kotona asutaan, ovat ilmaisia siivoojia ja "kotiorjia" ja ero poikiin on pahuksen räikeä.

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Voi kuule meillä ei teinejä ole saanut keittiöön millään ilveellä.

Kaksi on lähtenyt jo maailmalle ja oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta ja nyt opettavat mulle uusia reseptejä.

Kaksi on vielä kotona ja oon niille sanonutkin, että tulee vaikea alku omassa kodissa, kun eivät opettele, mutta ei kuulema haittaa.

Äiti ei opettanut, teki kaiken. Isäkään ei opettanut.

Mut elämä opetti. Muutin 500km päähän vanhemmista opiskelemaan. Vuoden söin pakastepitsoja ja maksalaatikkoa ja sit aloin kokkaamaan. Naulatkin piti saada itse seinään. Joskus soitin vanhemmille ja kysyin miten joku homma tehdään.

Ei nuo asiat ole rakettitiedettä, kyllä ne oppii myöhemminkin.

Ei opettanut juuri mitään ja siksi kävin kolmen kuukauden talouskoulun lukion jälkeen. Se oli ihan paras koulu mitä olen käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en opastanut, olisi kyllä mielelläni sen tehnyt, mutta eipä teinejä kiinnostanut.

Kummasti kyllä osaavat tehdä nämä asiat omissa kodeissaan ihan luonnostaan ;)

Varmaan oppivat paljon seuratessaan sivusta sinun tekemisiä, eikä ihan vaan luonnostaan.

Kouluissakin on pakollista kotitaloutta, mutta oppivatko ne siellä mitään?

Joissain asioissa neuvoi, mutta suurin osa juuri sellaista että hän itse tekee ennenkuin ehdin silmiäni räpäyttää. Jos minä teen niin valittaa että teen väärin ja haluaa tehdä itse. Sitten myös valittaa kun kukaan muu ei tee mitään....

Voi teitä. Olin näköjään erittäin onnekas, kun synnyin vuorotyötä tekevälle yksinhuoltajalle. Omat huoneet siivottiin jo ala-asteen alusta ja ikää kun tuli, niin saatiin oman huoneen lisäksi vielä joku osa talosta vastuulemme. Leivoin jo 1-2 luokkalaisena ja saman ikäisenä tein pihahommia (kitkin rikkaruohoja, kylvin ja hoidin kasvimaan, kastelin kukat jne..). Kokaamaan opin muistaakseni ala-asteen loppupuolella. Ainakin köksän tunneilla useimmat hommat oli jo tuttuja. En edes muista minkä ikäisenä opin käyttämään pyykinpesukonetta tai imuria. Auton renkaiden vaihdossa olin mukana jo ala-asteella. Muut autoon liittyvät hommat käytiin läpi ennen kuin kortin sain (missä on pissapoika ja mitä sinne laitetaan, mistä katsotaan öljyt ja mitä tehdään hätätilanteessa jos vaikka rengas puhkeaa).

Tokihan se oli kakarana välillä ihan mälsää kun huone piti siivota ja tehdä omat hommat ennen kuin pääsi kylille, mutta näin vanhempana olen kyllä ollut todella iloinen, että sai jo pienestä pitäen kodinhoidon haltuun. Joskus parikymppisenä tuli alkoi huomaamaan ihmisistä, jos eivät olleet koskaan joutuneet kotona tekemään yhtään mitään, ja sitten yhtäkkiä heidän pitikin opetella kaikki alusta! Silloin olisi kyllä usein tehnyt mieli soittaa näiden tyyppien vanhemmille, että kuinka kehtaavat jättää jälkikasvunsa heitteille, kun eivät ole ensin opettaneet mitään ja nyt nuoret on täysin kädettöminä aloittamassa omaa elämäänsä.

Vanhemmat, te ette todellakaan tee lapsillenne palvelusta sillä, että ette koskaan ota heitä osallisisi taloudenhoitoon ja kodin ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule meillä ei teinejä ole saanut keittiöön millään ilveellä.

Kaksi on lähtenyt jo maailmalle ja oppineet yrityksen ja erehdyksen kautta ja nyt opettavat mulle uusia reseptejä.

Kaksi on vielä kotona ja oon niille sanonutkin, että tulee vaikea alku omassa kodissa, kun eivät opettele, mutta ei kuulema haittaa.

Tajua nyt viimein, että lapset pitää ottaa mukaan pienestä pitäen, ei vasta teineinä. Niin tai mitäs se sun lapsia enää auttaa, jos ei pieniä ole enää tulossa.

Joo uhriutuminen ja marttyyrius ainakin tuon yhden sukupolven juttu. Mitään ei jaettu. Koskaan. Kaikki pelkkää puudutravaa velvollisuutta ja robottimaista suorittamista. Ei ihme pahoinvointia.

Valmiiksi voidellut voileivöt tosiaan aamupöydässä. Mutta ei aitoa keskustelua. Miten voit. Mitä kuuluu. Mitä tänään tapahtui sinulle. Never. Evah. Joo ei ksåysellä kuulumisia tänäkään päivänä eikä meilläkään muori soittele. Kuolee mieluummin kuin moiseen nöyrtyisi. Joku tosi twistaava sukupolvi. Ilkeö ja omahyväinen.

Vapaaehtoisesti ei tosiaan auteta jos on lapset saatu ukos potkittuaa teini ikäisenä. Toista se on Italiassa Ranskassa ja Saksassa. Siellä tosin lapset pitää vanhuksistaankin huolta kun ovat itse saaneet hoivaa kotonaan lapsena ja nuorina. Aikuisinakin. Taloudellista ja muuuta.

Vierailija kirjoitti:

Joo uhriutuminen ja marttyyrius ainakin tuon yhden sukupolven juttu. Mitään ei jaettu. Koskaan. Kaikki pelkkää puudutravaa velvollisuutta ja robottimaista suorittamista. Ei ihme pahoinvointia.

Valmiiksi voidellut voileivöt tosiaan aamupöydässä. Mutta ei aitoa keskustelua. Miten voit. Mitä kuuluu. Mitä tänään tapahtui sinulle. Never. Evah. Joo ei ksåysellä kuulumisia tänäkään päivänä eikä meilläkään muori soittele. Kuolee mieluummin kuin moiseen nöyrtyisi. Joku tosi twistaava sukupolvi. Ilkeö ja omahyväinen.

Vapaaehtoisesti ei tosiaan auteta jos on lapset saatu ukos potkittuaa teini ikäisenä. Toista se on Italiassa Ranskassa ja Saksassa. Siellä tosin lapset pitää vanhuksistaankin huolta kun ovat itse saaneet hoivaa kotonaan lapsena ja nuorina. Aikuisinakin. Taloudellista ja muuuta.

Et voi omien vanhempiesi käytöksellä mollata koko sukupolvea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo uhriutuminen ja marttyyrius ainakin tuon yhden sukupolven juttu. Mitään ei jaettu. Koskaan. Kaikki pelkkää puudutravaa velvollisuutta ja robottimaista suorittamista. Ei ihme pahoinvointia.

Valmiiksi voidellut voileivöt tosiaan aamupöydässä. Mutta ei aitoa keskustelua. Miten voit. Mitä kuuluu. Mitä tänään tapahtui sinulle. Never. Evah. Joo ei ksåysellä kuulumisia tänäkään päivänä eikä meilläkään muori soittele. Kuolee mieluummin kuin moiseen nöyrtyisi. Joku tosi twistaava sukupolvi. Ilkeö ja omahyväinen.

Vapaaehtoisesti ei tosiaan auteta jos on lapset saatu ukos potkittuaa teini ikäisenä. Toista se on Italiassa Ranskassa ja Saksassa. Siellä tosin lapset pitää vanhuksistaankin huolta kun ovat itse saaneet hoivaa kotonaan lapsena ja nuorina. Aikuisinakin. Taloudellista ja muuuta.

Et voi omien vanhempiesi käytöksellä mollata koko sukupolvea.

No mitä on erinäistä dataa tullut vuosien varrella luettua sekä masennus itsemurhatilastoja uusavuttomuus lapsettomuus työttömyys postailuja luettua niin jotain päätelmiä jostain voi yrittää tehdä.. toki voi sanoa että tuohan on mutuaaaa.. mutta aiheesta varmaan tullaan vielä vääntämään turhia gradujakin, kun maalaiajärki näkee, että jotain pahasti pielessä suomen maalla..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa varsinkin maalaistytöt kävivät usein emäntäkoulun, jossa opittiin niin puutarhanhoitoa, karjanhoitoa,taloudenpitoa kuin paljon muutakin arkielämässä tarpeellisia taitoja. Niitä ei enää ole, eikä edes talouskursseja.

Totta on sekin, että moni viime vuosisadan alkupuolella syntynyt emäntä ei opettanut esimerkiksi parhaiden leivonnaisten tekoa vaan vei niiden salaisuuden hautaan. Ennen vaan oli niin paljon työtä, että oli pakko ottaa lapsetkin mukaan opettelemaan.

Minä en ole tuohon syyllistynyt, vaan lapseni ovat aina saaneet pienestä pitäen osallistua kotitöihin, leipoa, pyykätä ym.

"Kaupunkilaisvaihtoehto " emäntäkoululle oli talouskoulu, joka kesti vuoden sijaan vain yhden lukukauden. Monet kaverit kävi sen kun ei oma ala ollut selvillä 80-luvulla.

Ennen vanhaan talouskoulu oli 2-vuotinen. Äitini kävi sen joskus vuoden 1950 paikkeilla.

Suoraan sanottuna olin lapsena hyvin lellitty eikä minun tarvinnut tehdä juuri mitään kodinhoitoon liittyvääkään. Kaiken olen opetellut itse aikuisena ja ihan sutkot hyvin menee nyt. Toisinaan olen jopa aika pikkutarkka sen suhteen, mitä siivoamiseen ja siisteyteen tulee. Tosin ruoanlaitto minulta ei kyllä ota sujuakseen, mutta onneksi puoliso on henkilökohtainen kokkini.

Ei opettanut tai edes neuvonut yhtään mitään liittyen kodinhoitoon. Koulussa oli kotitaloutta vuoden ajan, sen perusteella piti pärjätä. No opin kokkaamisen ja leipomisen hyvin, opettelin itse.