Opastivatko äitinne ruuanlaitossa, pyykinpesussa jne.

Meillä minä olin jo lapsena vastuussa suurimmasta osasta perheen kotitöistä, älkää kysyikö miksi. Olin toiseksi nuorin ja perheemme oli 7-henkinen.

Suurimman osan asioista opin seuraamalla mallia tai viimeistään huutojen jälkeen jos jossain mokasin. Ruoanlaitossa käytin uusissa resepteissä apuna keittokirjaa, ja pyykinpesusta luin ohjeet ohjekirjasta.

Kotitöitä oli minun vastuullani paljon, imuroin joka toinen päivä, pyykkiä pesin aina kun pyykkikori näytti täydeltä, roskat vein joka aamu, tiskit tiskasin joka toinen päivä, iltaruoan valmistin perheelle n. 5 kertaa viikossa, autoin pikkusiskoani läksyissä ja hain häntä ip-kerhosta kouluni jälkeen. Lattian pesin n. 2 kertaa viikossa ja lisäksi seinät (koirien kuolaa) pesin kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei millään lailla. Sitten kun tulin teini-ikään oltiin yhtäkkiä vihaisia kun en tee mitään kotitöitä.

Tämä. Muistan, kuinka aidosti hämmentynyt olin tilanteesta. Yritin sönköttää, että kyllä minä voin tehdä jotain, mitä esimerkiksi voisin tehdä. Isäni varsinkin tästä raivosi, äidin muistan kerran "puolustaneen" minua, että vanhemmat eivät olleet ottaneet minua koskaan mukaan ruuanlaittoon ym. kodinhoitoon, että pitäisi ensin neuvotella mitä tekisin. Silti asiaan ei juuri palattu, ja kotoa muuttaessani olin tosi avuton, ja olen vielä 30-vuotiaanakin huono ja arka tekemään ruokaa. Tosiaan Google on toiminut äitinä sitten myöhemmin :D Hävettää välillä omat huonot tiedot ja taidot esim. leipomisen ja vaikka vaatehuollon suhteen.

Meillä ei opettanut isä eikä äiti. Olivat aina töissä ja olimme veljeni kanssa lounassetelilapsia. Olen syntynyt 70-luvulla.

Mieheni taas on yksinhuoltajan kasvattama ja mies osaa ommellakin. Meillä on kotona ompelukone, joka ei ole todellakaan minua varten. Voitte olla varmoja, että olin suu auki kun tapasin aikoinani mieheni. Oltiin 20 vuotiaita ja molemmat muuttanut juuri omiin koteihin. Kun minulta meni takista vetoketju rikki ja olin mieheni asunnossa, niin hän vaihtoi uuden ketjun. Se vaan oli jotain niin outoa. Tekee ruokaa, pesee pyykit, lattiat, viikkaa, ppyyhkii pölyt. Ihan perusasiat, mutta ne on isketty hänen päähän niin hyvin ettei noista asioista tarvitse erikseen mainita. Hyvin kasvatettu ihminen. Anoppi on muutenkin hieno, avoin ja on älykäs ja sivistynyt ihminen. Mieheni isä kuoli onnettomuudessa, kun anoppi raskaana. Sen surun ja kriisin keskellä synnytti pojan 21 vuotiaana ja perusti firman ja pyöritti sitä samalla ja opetti miehelleni kaiken. EI monesti tule vastaan tuollaista ihmistä.

Minun poikani otti lisäkursseja köksästä ihan vaan siksi, että siellä sai syödä. Sillä oli aina nälkä.

Ei opastanut ei. Mutta onko se äitini vika, isäkin olisi voinut opastaa?

Mä oon oikeasti tajunnut nyt vasta aikuisena, ettei mulle oikeastaan kotona opetettu mitään.

Kaikki oli sinänsä ok, mut luulen et pohjimmiltaan äiti oli masentunut. Meidän kyllä piti tehdä asioita, mutta ei niitä kukaan opettanut. Kukaan ei kysellyt läksyistä, tai siitä kenen kanssa aikaa vietin jne. Nykyisin oon oikeasti aika martta, osaan kyllä talouden hoitaa. Taidot oon oppinut kavereilta, niiden äideiltä ja googlesta.

Oma äiti ihmetteli kun joskus teini-ikäisenä laitoin pussilakanan, että "ai sä osaat ton". Siihen mennessä oli vuosia vaihtanut omat lakanat.

Oma

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olin jo lapsena vastuussa suurimmasta osasta perheen kotitöistä, älkää kysyikö miksi. Olin toiseksi nuorin ja perheemme oli 7-henkinen.

Suurimman osan asioista opin seuraamalla mallia tai viimeistään huutojen jälkeen jos jossain mokasin. Ruoanlaitossa käytin uusissa resepteissä apuna keittokirjaa, ja pyykinpesusta luin ohjeet ohjekirjasta.

Kotitöitä oli minun vastuullani paljon, imuroin joka toinen päivä, pyykkiä pesin aina kun pyykkikori näytti täydeltä, roskat vein joka aamu, tiskit tiskasin joka toinen päivä, iltaruoan valmistin perheelle n. 5 kertaa viikossa, autoin pikkusiskoani läksyissä ja hain häntä ip-kerhosta kouluni jälkeen. Lattian pesin n. 2 kertaa viikossa ja lisäksi seinät (koirien kuolaa) pesin kerran viikossa.

:'(

Kyllä opasti ja vielä aikuisenakin monesti soitin ja kysyin äidiltä ja isältä. Omille lapsille olen opettanut pyykinpesua ja siivousta ja ruuanlaittoakin olen yrittänyt. Tavoite on, että pärjäävät omillaan ja osaavat perusjutut. Elämä on silloin helpompaa.

Opetti perustaitoja, vähän kokkaamistakin. Mutta olen oppinut suurimman osan kirjoista ja televisiosta. Vanhempani olivat melkein aina töissä, joten piti vaan opetella!

Köksän tunnilla opittu lähes kaikki tai pirkkalehteä lukemalla. Siivosin jossain vaiheessa meidän ok-taloa joka viikko, kun olin ala-asteella, eli imurointi, lattiat ja pölyt. Äitini oli jo silloin laiska ja toitotti stressiä ja kiirettä. Kokkasin kotona vain kun oli läksynä köksästä, olisin kyllä muutoinkin voinut. Muistan joskus saaneeni kummitädiltäni leivontakirjan joka oli tarkoitettu lapsille, vänkäsin monta vuotta että olisin saanut tehdä jotain siitä. Osa resepteistä vaati vain voin sulattamista ja se olisi oikeasti ollut suht vaivatonta. Onneksi en silloin tiennyt miten surkea tilanteeni oli, nyt säälin sitä lapsuuden minää.