Opastivatko äitinne ruuanlaitossa, pyykinpesussa jne.

En tehnyt lapsena mitään kotitöitä. Teininä joskus ruokaa mutta ei siihen oltu opetettu. Kai jokainen osaa lukea ohjeen.

Omassa kodissani opin kyllä asiat ihan itse. Kai jokainen osaa imuroida ja pestä pyykkiä.

Nyt omat lapset imuroi omat huoneensa, tekee joskus ruokaa. Ei muuta.

Mutta aivan varmasti osaavat omassa kodissaan toimia

Ei opettanut ruoanlaittoa, koska kokkasi aina itse eineksiä. En laske eineksien lämmittämistä ruoanlaitoksi. Isä, joka vastasi ns. kunnon ruoan valmistamisesta, ei myöskään koskaan opettanut minua. Lopputulos: kokkaamista välttelevä nuori aikuinen.

Imuroida ja siivota nyt osaa kuka tahansa. Tosin joskus sain äidiltäni haukut muistaakseni imuroimisen suhteen (en osannut käyttää jotain eri suutinta tms.), vaikkei hän ollut sitä koskaan edes opettanut. Jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Lisäyksenä vielä, opettelin ja pyysin ohjeita myös muuhunkin siivoukseen tms. liittyen. Meillä meni niin päin että minun huoneeni oli koko asunnon siistein. En tiedä oliko se huono asia, mutta tein jo pienenä selväksi vanhemmilleni että me päästään kaikki helpommalla kun minun ei käsketä tekemään mitään vaan hoidan asiat vapaaehtoisesti. Vanhemmat pääsi siten helpommalla kun ei tarvinnut patistaa tekemään jotain ja minä olin onnellinen kun kukaan ei "mäkättänyt" tiskeistä tai huoneen siivoamisesta. Tämä päti sitten myöhemmin myös koulunkäyntiin, tein läksyt ennenkun kukaan ehti mitään kysymään. Vanhemmat ei heti oppineet käyttämään tietokonetta joten minä hoidin meillä myös "rahaliikenteen", maksoin yhtiövastikkeen, lainanlyhennykset ja kaikki muut laskut. Asioiden hoitamisesta hyvin sain myös paljon vapauksia, koska vanhemmat tajusivat että hommat hoituu, "palkaksi" sain sitten kuukausirahana koko lapsilisän omalle tililleni.

Mitä vapauksia sait vai oliko se tuo suuri kuukausiraha?

Vapautena oli esim. teininä kun muut rikkoi vanhempien asettamaa kotiintuloaikaa niin minulla ei ollut sellaista koskaan, vanhemmat luottivat. Silti olin arkipäivisin aina klo 20-21 kotona, ja nukkumassa ajoissa vaikka olisin saanut olla pidempään. Tai jos olin myöhempään vaikka viikonloppuisin kerroin vanhemmilleni aina tarkalleen, kenen/keiden kanssa olin ja tarkan paikan. Erikoista tämä oli minustakin, enkä tiedä miksi minä pienestä asti olen ollut tälläinen. Koitin joskus kapinoivia kavereita opettaa tähän mutta ei, vanhempien käskyjä kuului kuulemma rikkoa ja sitten ulistiin kun oltiin kotiarestissa. Taisin olla helppo lapsi. :D

Aikas yleistä näköjään..

Paisuukohan isoksikin palsta.

Vierailija kirjoitti:

Aikas yleistä näköjään..

Paisuukohan isoksikin palsta.

Paisu keskenäs.

Ei opastanut. Kaikki on pitänyt opetella itse, ruuanlaitto keittokirjoista, pyykkäys ollut muuten helppoa paitsi, kun putket tukkeutuvat. Siivoaminen ei ole mun laji vieläkään, vaikka teoriassa homman osaankin.

Äiti oli itse käynyt emäntäkoulun ja teki marttyyrinä ja kotiäitinä kaiken kotona. Jotain olisi voinut opettaa lapsilleenkin. Koulussa sentään oli kotitaloutta.

Lehdet osaan haravoida, kun kerrostalossa oli talkoot.

Mä olen syntynyt -84 ja ei meillä oikein opetettu muuta kuin imuroimaan? Muut haluttiin pitää omana tietona ja kun äiti ei jaksanut niin meillä oli kotona TOSI likaista. Siis imuroin, pesin lattiat.. siinäpä se. Mitä haisevalle jääkaapille tehdään niin sen opin vasta aikuisena telkkarista. Aikuisena mä siivoan omaa kotiani oikeastaan päivittäin, jäi kammo siitä pa s kai ses ta lapsuudenkodista.

Mun mies on muutaman vuoden vanhempi ja ei osannut tehdä ruokaa. Äitinsä hoitanut ruuat ja pyykit aina. Ne olen opettanut miehelle kuinka laitetaan.

Jos me hommataan lapsia niin meidän lapset tulee oppimaan (ja tekemään) kaikkea: ruuanlaitto, pyykinpesu, siivous, autonhuolto, vero ja palkka-asiat, jne.

Tai siihen pyrin. Voihan olla että joku geeni sit aktivoituu vasta kun niitä lapsia saa ja jos kysyy että kuinka pestään pyykkiä niin mä sanon vain että ”älä sä tuu nyt sekaamaan tähän!”

Meillä kokkailu oli myös einesruokailua, joten eipä sitä tullut opittua kuin mikron käyttö. Muistan, kuinka sain kaupassa tuhahtelua kun pyysin että ostettaisiin enemmän kasviksia (oikeasti siis tiuskittiin, kuinka hankala nuori olin kun pyysin että ostaisi parsakaalia). Jos en karkkia halunnut, tiedusteltiin olinko kipeä. 

Olin onneksi nuorena avustamassa paljon siivoustyössä muiden kotitalouksissa, josta sain pientä palkkaa joten opin perussiivouksen. Muistan, kuinka olin jo täysi-ikäinen ja aloin huolestua, että en osaa pyykkiä pestä. Pyysin äitiä opettamaan mutta sekin loppui nopeasti kun homma meni tiuskimiseksi... Onneksi tuo ei ollut mitään rakettitiedettä ja oppi nopeasti kotoa muutettua. :)

Tuo ruuanlaitto yhä harmittaa - siitä on jäänyt mörkö ja koska motivaatio on ollut melko nollassa, ihan perusruokien laitto tökkii. Elin pitkään raakaruokatyylisesti itsetehdyillä salaatilla sun muilla. Onneksi löytyi mies, joka rakastaa kokkausta yli kaiken. Hoitaa meillä ruuanlaiton mutta nyt opetellaan yhdessä ja siitä on tullutkin ihan mukavaa puuhaa. :)

Siivoamisen opin kotoa (tosin tuota olen tehnyt ihan työksenikin opiskelun ohessa), ruuanlaiton ihan peruskoulussa. Pyykkihuolto varmaan 50/50 kotoa ja koulusta. Vm -71.

Tottakai. Vaikka äitini onkin ollut sellainen että tekee mieluummin itse kun rukoilee muita tekemään. 

Jo äidinäiti opetti mulle kun olin alle kouluikäinen miten ruskea jauhelihakastike tehdään koska se oli mun lempiruokaa.

Ja meillä oli kyllä ihan yläasteella kotitaloutta missä oppi perusasiat viimeistään jos ei kotona ollut opetettu.

Kyllä opetti äiti meitä pärjäämään. Pyykinpesua halusin itse opetella ja pyysin näyttämään miten kone toimii jne, olin 13-14 v. Ennen sitä olin jo vuosia osallistunut ruuanlaittoon ja siivoukseen. En todellakaan ole uusavuton.

Siivoan omassa kämpässä yhtä laiskasti kuin kotonakin ja kokkailut jää lähinnä helppoihin pussikeittelyihin tai eineksiin/leipiin. Pyykinpesuhan nyt ei mitään rakettitiedettä ole, vaikkei koskaan olisi aiemmin tehnytkään. Ryysyt koneeseen, pesuainetta perään ja ohjelma päälle, hui kaameeta.

Olen syntynyt 1986 ja äitini opetti minut vain vihaamaan häntä. Hän on kova siivoamaan ja leipomaan, ruuat olivat puolivalmisteita. En tehnyt kotona muuta kuin siivosin oman huoneeni, koska hän vain piilovittuili kaikesta mitä minä tein ja aina löysi jokaisesta asiasta jotain mistä valittaa.

Sain itse ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana ja opettelin itse tekemään ruokaa, leipomaan ja siivoamaan. Nykyään rakastan ruuanlaittoa, leipomista ja jopa siivoamista. Lapseni siivoavat, mutta eivät tee ruokaa/leivo kanssani. Olen huomannut itsessäni samanlaisia piirteitä kuin äidissäni eli välillä vaadin täydellisyyttä liikaa ja olen välillä liian pikkutarkka, kun olen keittiössä. Ymmärrän kyllä miksi he eivät halua kokata kanssani, koska en ole silloin mukavaa seuraa. Kuitenkin haluaisin opettaa heille taitojani keittiössä. Yritän muuttaa käyttäytymistäni, koska en halua olla samanlainen kuin äitini.

Tottakai opasti. Oma huone piti siivota, kouluikäisestä lähtien siihen kuului myös imurointi ja lattianpesu. Kaikki opetettiin aluksi yhdessä tehden. Teininä siivosin koko huushollia aina sen mukaan mitä oli koulun jälkeen pyydetty tekemään (ei toki joka päivä, mutta aina tarpeen mukaan). Ikkunanpesusta sai vähän lisätaskurahaa ja pyykkikoneen käyttö opetettiin sekin joskus teini-iässä. Ruokaa tein koko perheelle aina jonakin päivänä viikossa (äidin opettamat muutamat perusreseptit). Vanhemmat oli työssäkäyviä, omaa uraa tekeviä ihmisiä tuolloin ja oli ihan luonnollista, että lapsetkin laitettiin kotitöihin. Isä ei niin paljoa neuvonut ja opettanut, mutta osallistui kyllä kotitöihin osaltaan. Kotoa muuttaessani minulla ei ollut mitään ongelmia suoriutua kotitöistä, eli varsin hyvät opit tuli kotoa saatua ja samaa jatkan omien lasteni kanssa.

Ei opetettu mitenkään, kaikki palvelu tuli valmiina meillä. Äiti ei ollut kuitenkaan mikään marttyyri, vaan mielellään meitä passasi.

En ole koskaan tykännyt einespizzoista ym (eikä mulla opiskelijana olisi ollut eineksiin varaakaan) joten kun muutin kotoa pois, niin aloin samantien tekemään ruokaa. Vanha köksän kirja oli apuna ja kaikki perusruoka onnistui helposti (makaronilaatikko, keitot, kiusaukset ym). Ei ne tosiaan mitään rakettitiedettä ole, enemmän on kyse viitseliäisyydestä. Leipominenkin oli minusta ihan kivaa.

Siivouksen ja pyykinpesunkin kyllä oppii ihan kuka tahansa normaalijärkinen ihminen, vaikkei olisi erikseen opetettu.

Olen syntynyt 80-luvulla, ja opin tekemään kaiken mahdollisen, leivoin ja tein ruokaa jo todella pienenä koko perheelle. Mieheni teki myös kaiken sen perheessä, ja osaa tehdä melkein kaikki kotijutut, se leipookin meillä leivät yms. molemmille siisteys on tosi tärkeää.

Autoin taaperosta lähtien pyykinpesussa,  siivouksessa, tapetoinnissa, maalaamisessa, isää auton korjaamisessa, tai ei se ollut varmaan "auttamista" ihan pienenä, mutta opin nopeasti. Luulen tuon lisänneen itsevarmuutta, matkustin myös paljon yksin jo lapsena, kuljin lentokentällä se kyltti kaulassa vain ja lensin yksin.

Osaan vähän kaiken, ainoa, mikä harmittaa on se etten opetellut mummon kanssa leipomista, se osasi tehdä juureen leivät yms. olisin halunnut jälkikäteen oppia ne sen jutut, mutta laiskottelin aina mummolassa.

Ei opetettu mitään. Kun itse yritti, voivoteltiin passiivis-aggressiivisesti, miten väärin teen kaiken. Lisäksi oltiin hyvin toimeentulevia, mutta raha-asiat oli tabu, josta ei meille lapsille puhuttu koskaan millään lailla. 

JOS itselle lapsia joskus tulee, kodinhoito tulee alusta lähtien olemaan asia, johon otan lapset mukaan ja kannustan toimimaan oman tasonsa mukaisesti. Viikkoraha myös tulee olemaan käytössä ja muutenkin aion puhua avoimesti siitä rahamäärästä, mikä taloutta pyörittää, mihin raha menee, miten kannattaa säästää jne. Kotoa muuttaessa paljon parempi, jos voi käyttää energiansa ihan vaan siihen opiskeluun ja/tai työelämässä paikkansa löytämiseen kuin tällaisiin perusasioihin. 

Viimeksi tänään mietin, miten "ennen" valitettiin ettei äiti/vanhemmat opettaneet. Samoin myös miten koulu jätti kertomatta.

Ymmärrettävää sillon, kun kotoa lähdettiin suoraan töihin jonkun käskytettäväksi, muttei enää.

Jokainen opettelee lopulta itse, eikä aikuinen tarvitse äidin lupaa tekemiseen. Oppia ikä kaikki. Itse opettelin kaikki tulenteosta lähtien, kun kotonani kaikki toimi alkeellisesti vielä 80-luvulla. Erityistarpeinen äitini osasi jotkut työt paremmin kotonaan, jossa oli tottunut niitä tekemään, osan oppi hitaasti vuosien varrella.

Hänkin on pistänyt monet puutteensa kotinsa piikkiin, vaikka kyse onkin oppimishäiriöstä. Ei hän silloin kysellyt lupia, kun oli jostain kiinnostunut vaan teki mitä tahtoi.

On minua ja sisaruksiani opetettu. Olen oppinut nuorena sekä kotitöihin osallistumalla että sivusta seuraamalla.

Äitini, joka oli kotiäitinä suurimman osan ajasta, teki kyllä parhaansa, mutta olen luonnostani epäkäytännöllinen haavelijatyyppi, minkä takia joudun välillä vieläkin tarkistelemaan netistä, miten joku kotitöihin liittyvä asia hoidetaan. Tavalliset asiat kyllä hoituvat, mutta erikoistilanteissa en aina uskalla edetä maalaisjärjen tai muistin varassa.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on kokki ja opetti minulle ruuanlaiton perusasiat, tosin saatan vielä nykyisinkin (olen 30v) soittaa hänelle jos joku asia kokkauksessa askarruttaa. Olin ehkä vähän omituinen kakara, sillä minä pesin 4 vuotiaasta asti meidän KAIKKI pyykit, koska rakastin pyykkäämistä, myös silittäminen kuului mielipuuhini. Kerran tosin isä ystävällisesti totesi että hänen kalsareitaan ei tarvitse silittää. :D Tilanne ei ole muuttunut vieläkään, voisin pyykätä vaikka päivittäin jos olisi jotain mitä pestä. Vanhemmat taisivat olla tyytyväisiä.

Mitenköhän 4v:ltä onnistui pyykinpesu ja pyykkien ripustus? 🙈 Eihän niin pientä saisi edes päästää myrkkyjä lähellekään.