Opastivatko äitinne ruuanlaitossa, pyykinpesussa jne.

Ei, ei opetettu ruuan, pyykkäämistä tai muutakaan. Oli liian laiska opettaa. Ainut mitä opin oli makaroonovelli eikä opetettu, ettei metallia laiteta mikroon

Äiti ja isä opetti molemmat. Isä teki meillä myös paljon kotitöitä ja laittoi ruokaa & leipoi pullaa. Pienestä pitäen autettiin veljen kanssa kotitöissä. Meillä oli ihan pieninä yhdessä vaiheessa listakin keittiön kaapin ovessa, mihin merkattiin, mitä oltiin tehty ja paljonko sai "palkkaa" mistäkin. Tyyliin yksi pölyjen pyyhintä oli kymmenen penniä/en nyt muista kyllä summia enää, paljonko sai mistäkin, mut ne oli tyyliin 10/20/50 penniä per tiskaus/pelkkä huuhtelu, jos toinen tiskasi, pölyjen pyyhintä, imurointi, roskien vienti, pyykkien levitys, pyykkien viikkaus jne. Enkä tiedä, oliko toi hyvä kasvatusmetodi, että kotitöistä sai "palkkaa". Kyllähän se muutenkin pitäisi olla, että kaikki osallistuu. Viikkorahaa saatiin silti myös, pienempänä viisi markkaa viikossa, myöhemmin 10 markkaa viikossa.

Lukion vikalla kun keksin, että lähden lukion jälkeen au pairiksi, äitini sai kuningasidean, että mun pitää sitten harjoitella sitä varten oikein kunnolla. Mikä tarkoitti sitä, että minä hoidin kaikki kotityöt: ruoanlaiton, siivouksen, pyykit, koirat.

Au pairina ollessani vasta opinkin sitten kotityöt vimpan päälle, kun isäntäperheeni äiti oli todella tarkka kaikesta... :-D

Hauskaa luettavaa. Tosin aika yleistä tuo äitien ei lasten mukaan ottaminen.

Joo aupairina ollessa hokasi, miten paljon talouden ylläpitoon kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kokkailu oli myös einesruokailua, joten eipä sitä tullut opittua kuin mikron käyttö. Muistan, kuinka sain kaupassa tuhahtelua kun pyysin että ostettaisiin enemmän kasviksia (oikeasti siis tiuskittiin, kuinka hankala nuori olin kun pyysin että ostaisi parsakaalia). Jos en karkkia halunnut, tiedusteltiin olinko kipeä. 

Olin onneksi nuorena avustamassa paljon siivoustyössä muiden kotitalouksissa, josta sain pientä palkkaa joten opin perussiivouksen. Muistan, kuinka olin jo täysi-ikäinen ja aloin huolestua, että en osaa pyykkiä pestä. Pyysin äitiä opettamaan mutta sekin loppui nopeasti kun homma meni tiuskimiseksi... Onneksi tuo ei ollut mitään rakettitiedettä ja oppi nopeasti kotoa muutettua. :)

Tuo ruuanlaitto yhä harmittaa - siitä on jäänyt mörkö ja koska motivaatio on ollut melko nollassa, ihan perusruokien laitto tökkii. Elin pitkään raakaruokatyylisesti itsetehdyillä salaatilla sun muilla. Onneksi löytyi mies, joka rakastaa kokkausta yli kaiken. Hoitaa meillä ruuanlaiton mutta nyt opetellaan yhdessä ja siitä on tullutkin ihan mukavaa puuhaa. :)

Mikä pyykinpesun opettamisessa oli niin vaikeaa että piti ruveta tiuskimaan? Helppo homma kuin mikä.

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu mitenkään, kaikki palvelu tuli valmiina meillä. Äiti ei ollut kuitenkaan mikään marttyyri, vaan mielellään meitä passasi.

En ole koskaan tykännyt einespizzoista ym (eikä mulla opiskelijana olisi ollut eineksiin varaakaan) joten kun muutin kotoa pois, niin aloin samantien tekemään ruokaa. Vanha köksän kirja oli apuna ja kaikki perusruoka onnistui helposti (makaronilaatikko, keitot, kiusaukset ym). Ei ne tosiaan mitään rakettitiedettä ole, enemmän on kyse viitseliäisyydestä. Leipominenkin oli minusta ihan kivaa.

Siivouksen ja pyykinpesunkin kyllä oppii ihan kuka tahansa normaalijärkinen ihminen, vaikkei olisi erikseen opetettu.

Mulla oli siivoustöissä opettelemassa yksi parikymppinen tyttö jolla ei ollut hajuakaan, miten vessa pestään. Mä olin ihmeissäni, mutta neuvoin silti kädestä pitäen miten homma hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu mitenkään, kaikki palvelu tuli valmiina meillä. Äiti ei ollut kuitenkaan mikään marttyyri, vaan mielellään meitä passasi.

En ole koskaan tykännyt einespizzoista ym (eikä mulla opiskelijana olisi ollut eineksiin varaakaan) joten kun muutin kotoa pois, niin aloin samantien tekemään ruokaa. Vanha köksän kirja oli apuna ja kaikki perusruoka onnistui helposti (makaronilaatikko, keitot, kiusaukset ym). Ei ne tosiaan mitään rakettitiedettä ole, enemmän on kyse viitseliäisyydestä. Leipominenkin oli minusta ihan kivaa.

Siivouksen ja pyykinpesunkin kyllä oppii ihan kuka tahansa normaalijärkinen ihminen, vaikkei olisi erikseen opetettu.

Minulla oli aika sama juttu. Autoin kyllä äitiäni mm. leivonnassa ja kasvimaalla, mutta ei minua erikseen opetettu, mittasin vain välillä muutaman desin jauhoja tms. Ihmettelen myös tätä, että millaisena rakettitieteenä jotkut kodinhoitoa pitävät. Tietysti aikuisena ruoanlaitto oli aluksi hyvin yksinkertaista ja köksän kirjat olivat minullakin apuna (köksä oli myös valinnaisaineeni). Mutta kyllä se siitä sitten alkoi sujumaan pikku hiljaa.

Olen miettinyt, että ehkä nykyisin on ongelmana tietynlainen perfektionismi eli joko ei laiteta ruokaa lainkaan tai sitten pitää väsätä jotain tosi, tosi hyvää. Mikään makaronilaatikko ja pulla ei käy, pitää olla vähintään sushia ja macaronseja :) Ja jos ei sitten heti osaa ja onnistu, lyödään hanskat tiskiin. Siivoamisessakin tärkeintä on säännöllisyys, ei se, onko uusimman mallin mukaiset laitteet ja jäikö siihen ikkunaan pestessä pieni viiru vai ei.

Ihmettelen omalla tapaa että miten joku ei osaa yhtään mitään? Yläasteella käydään kuitenkin sentään kotitaloustunneilla.

Alkeet opin sekä kotona että koulussa kummaltakin vanhemmalta. Äiti oli kokoaikatyössä, samoin isä.

Ilmeisesti teillä persuperheissä oli henkisesti laiskat huoltajat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen omalla tapaa että miten joku ei osaa yhtään mitään? Yläasteella käydään kuitenkin sentään kotitaloustunneilla.

No katsos kun meillä on tämä väestönosa, noin 17%, joka ei opi mitään, kun on oppivelvollisuus. Niiltä pitäisi ehkä kieltää koulunkäynti, että alkaisi kiinnostaa.

Ei opetettu mitään. Lapsena ei edes oman huoneen siivoamista.

Ei opettanut. Opin omin avuin.

Vierailija kirjoitti:

Kotona en saanut tehdä yhtään mitään, kun en kuulemma kuitenkaan osaa. Näin sanoivat sekä äiti että isä, mitään taitoja ei opetettu. Silti minun olisi kuitenkin pitänyt osata kaikki. Kerran olin imuroinut oman huoneen äidin töissä ollessa ja kerroin sen äidille. Äiti tenttasi tarkkaan, miten olin imuroinnin suorittanut, mitkä vaatteet minulla oli päällä, oliko minulla suu varmasti kiinni että en hengittänyt pölyä ja lopuksi äiti kävi vielä tarkistamassa olinko laittanut imurin oikein siivouskomeroon. No en ollut, letku osoitti väärään suuntaan. Huutohan siitä tuli.

Ihan kuin meillä.

Tästä syystä en todellakaan tykkää auttaa äitiä missään siivouksessa tms nyt kun hän tarvitsisi apua. Viime keväänä lupauduin hölmöyksissäni siivoamaan hänen parvekkeensa. Kyttäsi vieressä, sitten ikkunan takaa kun käskin pois alta. Lakaisin ja pesin lattian väärin, oli muka jäänyt siitepölyä kukkapöydälle, parvekelasit pesin myös aivan väärin. Kun on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asiat, hänen tapansa. Tänä vuonna pesee sitten parvekkeensa itse; yritti kyllä syyllistämällä marista apua, "pitäisi pestä perusteellisesti nyt, kun viime vuonna tuli niin huitaisten pestyksi".

Ei minulle opetettu. Koulussa oli köksää ja siellä opetettiin pesumerkit.

Vierailija kirjoitti:

Youtube oli jo silloin olemassa kun muutin pois kotoa. Jouduin katsomaan netistä ohjeita miten siivotaan, pyykätään ja tehdään ruokaa..

Miten onnistuit skippaamaan pakolliset kotitalouden tunnit? Niitä oli kuitenkin peruskoulussa vuoden verran kaikilla.

Ei opettanut mitään, vaan teki itse kaiken. 

Mut mä olen enmpikin kiitollinen. Kerkeehän sitä itekin oppimaan. 

Jos olis perunat opettanut keittämään, niin ei kai siittä haittaa olis ollut ;)

Sinccis

Minä osaan lukea. Kaikki oppi löytyi kirjoitettuna. Osaan myös numerot, joten pystyn tekemään reseptien mukaan ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona en saanut tehdä yhtään mitään, kun en kuulemma kuitenkaan osaa. Näin sanoivat sekä äiti että isä, mitään taitoja ei opetettu. Silti minun olisi kuitenkin pitänyt osata kaikki. Kerran olin imuroinut oman huoneen äidin töissä ollessa ja kerroin sen äidille. Äiti tenttasi tarkkaan, miten olin imuroinnin suorittanut, mitkä vaatteet minulla oli päällä, oliko minulla suu varmasti kiinni että en hengittänyt pölyä ja lopuksi äiti kävi vielä tarkistamassa olinko laittanut imurin oikein siivouskomeroon. No en ollut, letku osoitti väärään suuntaan. Huutohan siitä tuli.

Ihan kuin meillä.

Tästä syystä en todellakaan tykkää auttaa äitiä missään siivouksessa tms nyt kun hän tarvitsisi apua. Viime keväänä lupauduin hölmöyksissäni siivoamaan hänen parvekkeensa. Kyttäsi vieressä, sitten ikkunan takaa kun käskin pois alta. Lakaisin ja pesin lattian väärin, oli muka jäänyt siitepölyä kukkapöydälle, parvekelasit pesin myös aivan väärin. Kun on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asiat, hänen tapansa. Tänä vuonna pesee sitten parvekkeensa itse; yritti kyllä syyllistämällä marista apua, "pitäisi pestä perusteellisesti nyt, kun viime vuonna tuli niin huitaisten pestyksi".

Semmoisia ne äidit on!!

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Minä osaan lukea. Kaikki oppi löytyi kirjoitettuna. Osaan myös numerot, joten pystyn tekemään reseptien mukaan ihan mitä vaan.

Ne reseptit on yleensä ihan päin h-le-vettiä kirjoitettuja.

Sinccis

IMHO

Ruoanlaittoa ei opettanut, monia muita töitä.

Pyykki pestiin pulsaattorikoneella, tavis aikuisten töitä 13 v.

Kannattaa oppia jo kotona, koska monia juttuja pidettiin itsestään selvinä että kaikki osaavat.