Lue keskustelun säännöt.
”Raskaus ei ole sairaus” ja laskeva syntyvyys
Olen alkanut ymmärtää tätäkin ilmiötä paremmin vasta ensimmäisen oman raskauden myötä.
Koko alkupuolen elämästäni olen kuullut näitä erilaisia mielipiteitä siitä, millaista on olla raskaana ja miten siihen pitäisi suhtautua, ja muodostanut sellaisen käsityksen että totuus on jossain siellä mielipiteiden ääripäiden välillä. Olen olettanut, että raskaana oleminen aiheuttaa ehkä jossain vaiheessa vähän turvotusta ja alkupuolella muutaman kerran ehkä huvittavaa pahoinvointia. Muuten sitten on itsestä kiinni että meneekö mammamoodiin ja ”unohtaako” vauvahuumassa aikaisemmat liikuntaharrastukset tai ammatilliset intohimot. Pidinkin ihan itsestään selvänä, että minulla ainakin elämä jatkuu normaalisti lapsesta huolimatta kun kerran tahtoa on.
Todellisuus on jotain ihan muuta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minulla oli 3 kuukautta alussa samanlainen olo kuin norovirustartunnan toisena päivänä. Olisin voinut nukkua melkein kellon ympäri ja jatkuvasti oksetti. Lisäksi minuun tarttuivat kaikki kiertävät kausiflunssat, vaikka normaalisti en sairasta. Mutta koska en ollut sairaana, töihin piti mennä joka päivä. Väsymyksestä ja huonosta olosta johtuen töiden tekeminen vaati noin 1,5 kertaa sen panoksen mitä terveenä. Neuvolassa kehuttiin että vointini vaikuttaa ihan normaalilta, ja että minun kannattaisi pyrkiä lisäämään liikuntaa niin mieliala paranisi. Tuossa vaiheessa siis pelkkä portaiden nouseminen sai sydämen hakkaamaan ja silmissä mustenemaan. (Ennen raskautta juoksin 5 km lenkkejä 3-4 krt/vko).
Kun pahoinvointi viimein loppui, alkoikin allergiakausi. Raskaana ei saa käyttää kaikkia niitä lääkkeitä mitä normaalisti. En ole nukkunut yhtäkään yötä kunnolla sen jälkeen kun pähkinäpuun kukinta alkoi vaikka kaikki apukonstit käytössä. Väsymys alkaa tehdä hulluksi. Töistä suoriutuminen alkaa olla vaikeaa, en vain jaksa ajatella ja suunnitella kunnolla nukkumatta. Neuvolassa kehotetaan kuuntelemaan omaa kehoa ja lepäämään kun siltä tuntuu. Miten? Vuorokaudessa eivät riitä tunnit jos yritän tehdä työni ja lisäksi levätä tarpeeksi.
Kaikki tämä vaikuttaa vain minun työstä suoriutumiseeni. Lapsen isä ja hänen työnantajansa pääsevät ilman mitään haittoja. Miten voi vielä 2019 olla niin, että pätkätyössä olevan naisen työllistyminen raskauden jälkeisenä aikana on kiinni lähinnä siitä miten huonovointisena hän pystyi painamaan 100 % tulosta ja teeskentelemään tervettä? Yhteiskunnalta ei tule tähän mitään kädenojennusta. Tästähän seurauksena on se, että jos nainen todella haluaa säilyttää mahdollisuudet tehdä mieleistään työuraa, hän ei lisäänny, ei ainakaan toista kertaa. Ja tämä on todella iso valinta, Ainakin itselläni mielekkään työn säilyttäminen on keskeinen osa elämänlaatua.
Kommentit (447)
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan selvää että kovina vuosina torppariemäntä joutui omasta kunnosta ja olosta riippumatta hoitamaan lehmät, lämmittämään pirtin ja hoitamaan lapsille jotain syötävää eteen.
Mutta siihen aikaan myös isäntä joutui tukkimetsään tuberkuloosissa ja noidannuolessa. Ja lapset joutuivat hakemaan avannosta vettä vaikka paukkupakkasessa ilman kenkiä.
Kaikki nuo muut ovat kadonneet päiväjärjestyksestä, mutta nainen saa vieläkin pärjäillä raskautensa kanssa miten parhaaksi näkee.
Aika moni muuten kärsii huonosta voinnista enemmän kuin sen yhden raskauden alkuajan. Meillä oli ennen lapsen saantia 3 keskenmenoa, joita ennen olen ollut pahoinvoiva yhteensä n. 7 kk.
Työterveyslääkärin juttusille vaan ja sairauslomalle, jos on niin heikossa hapessa. Ei sillä ole väliä mistä huono olo johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan. Olen mies enkä voisi saada lapsia vaikka haluaisin. Menestyn työelämässä, mutta en ole onnellinen. En voi saada molempia: uraa ja perhettä.
Tää ei taas mitenkään liittynyt itse aiheeseen.. Sanonpa nyt kuitenkin, teille miehille on olemassa vaihtoehto ja se näyttää omin silmin nähtynä olevan tuoda joku vaimoke joka hoitaa kodin sekä lapset sillä aikaa kun ukko on töissä. Juu, eihän tämä toki mitään ilmaista lystiä ole mutta teillä bisnesmiehillä sitä rahaa tuntuu piisaavan
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaikki ulina on seurausta siitä, että koska yhteiskunnallamme ei ole enää varaa siihen, että raskaaksi tultuaan nainen tekee itsestään yhteiskunnalle pelkän painolastin ja rahareiän vuosikausiksi, niin rahahanoja aletaan kääntämään kiinni ja lasten tehtailu ei olekaan kohta enää elinkeino ja tapa viettää mukavaa ja lokoisaa elämää kotosalla muiden kustannuksella vuosikaudet. Sekös naisia kismittää, kun ei voikaan enää suurin piirtein heti onnistuneen yhdynnän jälkeen alkaa saikutella ja valmistautua vuosikausien löhölomaan.
Mukavaa ja lokoisaa elämää muiden kustannuksella – sä et taida tietää, paljonko kotihoidon tuki on. Se ei ole paljon, joku parisataa euroa. Tarkkaan en muista, koska kotivuosista on jo kauan.
Ymmärrän, että naisvihakiihkossasi, jota täällä päivittäin tuntitolkulla esittelet, et ymmärrä, mikä vaikuts syntyvyyden vähenemisellä yhteiskuntaan on. Mitäpä jos hankkisit elämän? Ei se elämä muutu miksikään sillä, että kirjoittelet näitä juttuja päivät pitkät vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Sinulla vaikuttaa kommenttiesi perusteella olevan monenlaisten asioiden ymmärtämisen kanssa vaikeuksia. Voisitko kysyä kotikunnastasi pääsisitkö kertaamaan peruskoulun? Se voisi helpottaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Sinulla vaikuttaa kommenttiesi perusteella olevan monenlaisten asioiden ymmärtämisen kanssa vaikeuksia. Voisitko kysyä kotikunnastasi pääsisitkö kertaamaan peruskoulun? Se voisi helpottaa elämääsi.
No olipas nätisti kommentoitu. Voisitko sinä nyt kertoa, mikset mene kertomaan lääkärille, että kärsit raskauspahoinvoinnista? Ainiin, mutta olet niin tyhmä, että luulet saavasi kirkkaan kruunun otsallesi, kun työnsankarina olet pahoinvoivana töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Sinulla vaikuttaa kommenttiesi perusteella olevan monenlaisten asioiden ymmärtämisen kanssa vaikeuksia. Voisitko kysyä kotikunnastasi pääsisitkö kertaamaan peruskoulun? Se voisi helpottaa elämääsi.
KommenttiEni? Sinä taidat olla vainoharhainen ja luulla, että täällä samat ihmiset kommentoivat kaikenaikaa? Ehkä raskaus on pehmittänyt pääsi? Oli ihan ensimmäinen ja ainoa kommenttini tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Sinulla vaikuttaa kommenttiesi perusteella olevan monenlaisten asioiden ymmärtämisen kanssa vaikeuksia. Voisitko kysyä kotikunnastasi pääsisitkö kertaamaan peruskoulun? Se voisi helpottaa elämääsi.
Opetetaanko peruskoulussa kaikki raskauspahoinvoinnista ja siitä kuinka siihen tulee suhtautua? Aika kiva.
Vierailija kirjoitti:
Heh, otapa tuohon yhtälöön vielä vilkas vuoden ikäinen rääkyjä, jonka vaippoja vaihdat ja jonka perässä lyllerrät. Ensimmäinen raskaus on se prinsessaraskaus, mies ja sukulaiset saattaa kysyä vointia ja näyttää vähän surkuttelevaa naamaa jos odottaja on kurjassa kunnossa. Seuraavien kanssa ei edes sitä, kaikki vain olettavat että hoidat kaiken. Tässä on kuitenkin yksi todella hyvä puoli. Kun olet käynyt tuon mankelin läpi, niin mikään pikkuvaiva ja pikkujuttu ei enää hetkauta ja pystyt todella nauttimaan elämästäsi. Ihan sama mitä tapahtuu elämässä, niin mikään ei ole yhtä raskasta kuin ne raskaus- ja vaippavuodet. Tämän takia äidit on niin vahvoja ja upeita, me ollaan menty tulen läpi. Siinä ei välttämättä miehiäkään sitten kaivata, paitsi kevyeen seurusteluun.
Prinsessaraskaus. Alapeukku siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se onkin yksi isoimpia syitä, miksi en luultavasti hanki lapsia. Mistään ei saa ymmärrystä. Jos olisi kotona muutaman vuoden, koska pikkulapsiaika on raskasta, olisi turha kuvitella enää tekevänsä tutkintoa vastaavia töitä.
Ihminen ei voi saada kaikkea. Yhteiskunta eikä työnantaja ole vastuussa raskaudesta tai lastenteosta.
Mies ei ole raskaana joten ei hänen pidä siitä kärsiäkkään. Naisethan aina abortissa sanovat että se on naisen kroppa ja naisen päätös. No se on silloin myös naisen vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Eri
Mitä se hyödyttäisi, ei tuollaisesta kevyestä tavallisesta pahoinvoinnista saa saikkua.
Tuollainen pahoinvointi voi kestää vaikka koko raskauden ajan, onneksi yleensä loppuu jo viimeistään viidennellä kuulla mutta olisi se silti aika pitkä saikku.
Se pahoinvointi on inhottavaa mutta jos oksentelu on vain ajoittaista, ei se estä mitenkään työskentelyä, henkilö ei siis ole työkyvytön eikä täten saa saikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla jokainen raskaus kyllä ON SAIRAUS. Joka raskaudessa hyperemesis rli se norovirustartunnan toinen päivä JOKA PÄIVÄ 9 kk ajan. Oksentelen vielä synnärilläkin ja se ei lopu vielä edes lapsen syntymään. Vasta kun istukka poistuu, 9 kk piina loppuu.
Nyt neljäs raskaus ja taas laatta lentää päivöstä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.
Yksikään mies ei tällaiseen suostuisi.Ja ei, tähän ei ole lääkkeitä. On kokeiltu postafenit, primperanit, akupunktipt, vyöhyketerapiat, osteopatiat... laatta vaan lentää, primperanilla vähän cvähemmän mutta kuitenkin...
Miksi pitää tehdä noin monta lasta jos raskausaika on noin helvettiä? Sinullakin jo neljäs tulossa. Eikö yksi tai kaksi riitä? Nyt on kyllä ihan itseaiheutettu tilanne.
Katsos kun jotkut rakastavat lapsia ja ovat epäitsekkäästi valmiita kärsimään kopua ja tuskaa lapsen takia. Sitä sinä idari et itsekkyydessäsi ja näsäviisastelussasi voi ymmärtää.
T. Muös hyperemeesistä kärsinyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset, välillä edes oma mies ei tunnu ymmärtävän millaista raskaana oleminen on. Eikä siinä mitään, ei tietenkään täydellisesti sitä voikaan kukaan sitä kokematon ymmärtää, mutta olen itsekin sitä mieltä että jos miehet olisivat raskaana niin sekä valituksen että yhteiskunnan huolenpidon määrä olisivat ihan eri luokkaa :D
Olen ensimmäistä kertaa raskaana (viikolla 8) ja tämä pahoinvointi on jotain, mitä en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan...töistä olin oksennustautiverukkeella poissa viime viikolla, nyt on vain yritettävä kestää. Nakerran suolatikkuja ja hörpin mehua pöytäni ääressä jatkuvalla syötöllä, ettei tarvitsisi käydä oksentamassa. Lounasaikaan en pysty menemään ruokalaan, kun hajut kuvottavat.
Kaikki tämä ja enemmänkin on varmasti vaivan arvoista, mutta olisi tietysti ihanaa, jos raskaana olevat otettaisiin työelämässä ja yhteiskunnassa edes vähän paremmin huomioon.
Siis mikä sinua estää menemästä lääkäriin? Miksi pitää vaan sinnitellä töissä hunovointisena? En ymmärrä.
Eri
Mitä se hyödyttäisi, ei tuollaisesta kevyestä tavallisesta pahoinvoinnista saa saikkua.
Tuollainen pahoinvointi voi kestää vaikka koko raskauden ajan, onneksi yleensä loppuu jo viimeistään viidennellä kuulla mutta olisi se silti aika pitkä saikku.
Se pahoinvointi on inhottavaa mutta jos oksentelu on vain ajoittaista, ei se estä mitenkään työskentelyä, henkilö ei siis ole työkyvytön eikä täten saa saikkua.
Ai nyt se onkin vain kevyttä pahoinvointia? Mitä täällä sitten uhriudutaan?
Ärsyttävää on myös se, että miehiltä ei saa odottaa lapsen synnyttyäkään mitää. Naiset laitetaan imettämään ja hoitamaan vauvoja ympärivuorokautisesti ilman apua heti, kun lapsi on saatu kohdusta ulos. Miehiltä ei kuitenkaan saa vaatia mitään vielä kuukausienkaan päästä, koska miehillä nyt vaan kestää sopeutua ja pitää antaa aikaa ja ymmärrystä. Samalla muistutellaan naista, että olisi syytä huolehtia miehen seksuaalisista tarpeista ja omasta ulkonäöstä, ettei mies vaan lähde. Vaikka mies käyttäisi millaista henkistä ja taloudellista väkivaltaa, muistutellaan naisia, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, kun kyllähän se mies saattaa olla ihan siedettävä siten lasten ollessa isompia. Tai ainakin nainen on jo alistunut
kohtaloonsa. Ja ainahan voi pyytää apua isovanhemmilta tai kavereita, jos ei yksin jaksa, ja kannattaa harrastaa liikuntaa, jos vuosien valvominen väsyttää. Kyllä se siitä helpottaa, pikkulapsiaika vie vain muutaman vuoden elämästä. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen. Jos on nainen.
Kurja kuulla että sulla on ollut noin rankka raskaus :(
Vointi riippuu tietty ihan ihmisestä, ja eri raskaudetkin voi olla erilaisia samalla ihmisellä.
Minulle kävi tuuri allergian kanssa, yleensä kärsin pahoin oirein, kaksi raskautta osunut kevääseen ja silloin ei mitään oireita :O Olin kyllä onnellinen!
Tsemppiä ap, toivottavasti olosi paranee ja pääset iloitsemaan vauvastasi <3
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää on myös se, että miehiltä ei saa odottaa lapsen synnyttyäkään mitää. Naiset laitetaan imettämään ja hoitamaan vauvoja ympärivuorokautisesti ilman apua heti, kun lapsi on saatu kohdusta ulos. Miehiltä ei kuitenkaan saa vaatia mitään vielä kuukausienkaan päästä, koska miehillä nyt vaan kestää sopeutua ja pitää antaa aikaa ja ymmärrystä. Samalla muistutellaan naista, että olisi syytä huolehtia miehen seksuaalisista tarpeista ja omasta ulkonäöstä, ettei mies vaan lähde. Vaikka mies käyttäisi millaista henkistä ja taloudellista väkivaltaa, muistutellaan naisia, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, kun kyllähän se mies saattaa olla ihan siedettävä siten lasten ollessa isompia. Tai ainakin nainen on jo alistunut
kohtaloonsa. Ja ainahan voi pyytää apua isovanhemmilta tai kavereita, jos ei yksin jaksa, ja kannattaa harrastaa liikuntaa, jos vuosien valvominen väsyttää. Kyllä se siitä helpottaa, pikkulapsiaika vie vain muutaman vuoden elämästä. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen. Jos on nainen.
Vieläkö se on tuota? Voi paska. Oma on 18, ja tutulta kuulostaa, mutta jotenkin olisin toivonut, että nyt paraikaa ensimmäistään synnyttävä ystävä pääsisi äitiytensä kanssa vähän helpommalla, monessakin mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävää on myös se, että miehiltä ei saa odottaa lapsen synnyttyäkään mitää. Naiset laitetaan imettämään ja hoitamaan vauvoja ympärivuorokautisesti ilman apua heti, kun lapsi on saatu kohdusta ulos. Miehiltä ei kuitenkaan saa vaatia mitään vielä kuukausienkaan päästä, koska miehillä nyt vaan kestää sopeutua ja pitää antaa aikaa ja ymmärrystä. Samalla muistutellaan naista, että olisi syytä huolehtia miehen seksuaalisista tarpeista ja omasta ulkonäöstä, ettei mies vaan lähde. Vaikka mies käyttäisi millaista henkistä ja taloudellista väkivaltaa, muistutellaan naisia, että pikkulapsiaikana ei kannata erota, kun kyllähän se mies saattaa olla ihan siedettävä siten lasten ollessa isompia. Tai ainakin nainen on jo alistunut
kohtaloonsa. Ja ainahan voi pyytää apua isovanhemmilta tai kavereita, jos ei yksin jaksa, ja kannattaa harrastaa liikuntaa, jos vuosien valvominen väsyttää. Kyllä se siitä helpottaa, pikkulapsiaika vie vain muutaman vuoden elämästä. Mitäpä sitä ei tekisi lastensa eteen. Jos on nainen.Vieläkö se on tuota? Voi paska. Oma on 18, ja tutulta kuulostaa, mutta jotenkin olisin toivonut, että nyt paraikaa ensimmäistään synnyttävä ystävä pääsisi äitiytensä kanssa vähän helpommalla, monessakin mielessä.
Asenteet muuttuvat hitaasti. Monessa asiassa ne tuntuvat ottaneen jopa takapakkia. Nykyään tuntuu olevan ihan normaalia, että äiti kärsii yksin lapsesta aiheutuneet kulut ja elättää itsensä ja lapsensa hoitovapaalla kotihoidontuella ja säästöillään samalla, kun isä kerryttää omaisuuttaan ja jättää kaiken vastuun lapsista ja kodista äidille. Siitä aiheutuu useiden kymmenien tuhansien kustannukset äidille samalla, kun mies saa törsätä tai säästää rahat itselleen.
Jep, tuttua juttua. Itsellä on ollut 3 raskautta ja synnytystä ja kaikki aina erilaisia. Ensimmäinen oli normaali, ne normaalit vaivat mutta helpohko. Toinen raskaus superhelppo, olin elämäni voimissa alusta loppuun. Kolmas oli sitten ihan hirveä, en edes tiennyt vielä olevani raskaana kun menin lääkäriin monen oireen takia. Se pahoinvointi ja väsymys oli laamaannuttavaa, siihen päälle vielä 2 pientä hoidettavaa. Oli myös muita oireita, pyörtyilin milloin mihinkin (rytmihäiriöt), sain jotain kohtauksia missä tärisin ja olin sekava (ei todellakaan paniikkikohtaus) ja kävelin keppien kanssa koska selkä oli niin kipeä, usein meni kävelykyky kokonaan. Eikä apua saa mistään, ei neuvolassa ketään kiinnostanut minun vointi, ihan normaalia on hoitaa lattialla maaten lapset kun jalat ei kanna. Ei se oikeuttanut edes salkkuun kun ei ollut päivittäistä, töissä katsoivat kieroon kun makasin lattialla eikä kukaan edes kysynyt tarvitsenko apua. Eipä siitä ominkaan avuin noustu kun jaloissa ei ollut tuntoa.
Myöhemmin selvisi että lonkka oli tulehtunut. Tuosta raskaudesta toipumiseen meni kauan kun oli kerennyt tapahtua niin paljon tuhoa, Kokemukseni mukaan on ihan sama mihin äiti sairastuu raskaana ollessaan niin seuraavaan 5 vuoteen kaikki johtuu raskaudesta ja pitää vaan antaa ajan parantaa 🙄