Minkä ikäisen isovanhemman voidaan olettaa olevan lastenlasten kanssa leikkipaikalla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Minä mummo 3 vuotiaalle pojan tytölle ikää 43v. Hoidan mielelläni tyttöä,  tietenkin omien työkuvioiden mukaan.  Harvemmin kuitenkin on hoidossa. Joskus pyydän että saisiko lähteä mukan reissuun ja tekemään muuta kivaa kun vanhemmilla on usein vuorotöitä niin ei tartte tarhassa olla ... Mutta en ehkä itsekään enää jaksaisi jos olisi +70v katsoa ja vahtia usein pieniä lapsia, kun on omat kasvattanut niin eipä voi olettaa että isovanhemmat ovat jotain päivähoitajia alvariinsa. Ei voi tietenkään yleistää mutta tämä tuntuu olevan tällä hetkellä aika yleistä.

Sinä 43 v olet niin nuori, että sinun ikäisilläsihän on omia vauvoja ja taaperoita.

Mitähän näitten lasten vanhemmat - äiti ja isä - mahtavat tehdä, kun lapset ovat jatkuvasti isovanhemmilla hoidossa??? Ja miksi pienten lasten ja koululaisten vanhemmat eivät itse hoida lapsiaan? Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu VANHEMMILLE - ei isovanhemmille! Onko kyse uusavuttomuudesta vai uushaluttomuudesta, kun isovanhemmat ovat päätoimisia lastenhoitajia? Joissakin lapsiperheissä isovanhemmat ramppaavat jatkuvasti lastenhoitajina ja kotiapulaisina. Vanhemmuus ja kotityöt on ulkoistettu sukulaisille. Omituista!

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan hoidettu liki joka päivä, ei ihan mutta paljon jo noin 5 vuotta ellei enemmän, kahta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Silti meillä on omaa aikaa aivan tarpeeksi. Se minkä tähden jotkut ei halua hoitaa on kai se, että lapsiin kiintyy aivan kuin omiin ja sitä ei kaikki kestä. Tai onhan se työtä vaipoissa jos on ja pitää auttaa kaikessa. Mutta se mikä ilo siitä on kun lapsenlapset kotona sattuessa jotain hienoa tai tulee pipi niin sanovat: Tätä ei mummu ja ukki vielä tiedäkään, kerron heti huomenna. Olemme 49 ja 47 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en ymmärrä kysymystä? Alta 100v?

Helpotus, ehdin jo pitää itseäni tosi hölmönä. En ymmärrä, vaikka luin kolmeen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen kunto määrittää ei ikä, mutta ehkäpä en enää +75v:n vastuulle jättäisi lasta sellaiseen paikkaan missä riski onnettomuudelle on melko suuri. Ihan reagointikyky on jo väistämättä iän myötä sen verran alentunut, vaikka jaksaisikin juosta maratonin.

Mutta kyllä on kuusikymppisiäkin, jotka eivät jaksa juosta kymmenen metrin matkaa. Sellaiselle en jättäisi hoitoon edes sisätiloihin.

Mulla on ollut kaksi taaperoa (3- ja 2-vuotiaat) muutaman tunnin hoidossa kotonani vielä kuukatta ennen ensimmäistä polven tekonivelleikkausta. En asu niin suuressa kartanossa, että täällä pitäisi juosta. Oikein hyvin pärjättiin.

Se itse juokseminen ei ole pointti vaan se ettei kykene ottamaan juoksuaskelia on pääsääntöisesti indikaattori myös muulle liikkuvuudelle.

Kyllä minä kotona joudun aika paljon kantamaan tuon ikäisiä lapsia ja jatkuvasti kyykistymään, laskeutumaan maahan ja nousemaan maasta, auttamaan pukemisessa ja tarvittaessa todella nopeasti nostamaan lapsen jostain. 2-vuotias ei kyllä tajua vielä mistään mitään, ja hoitajan pitää pystyä reagoimaan tarvittavalla tavalla ilman omaa loukkaantumisriskiä. Jos hoitajalla on riski loukata itsensä lasta auttaessaan, on se myös riski sille lapselle.

Sinun kunnosta en osaa sanoa ja ehkäpä juoksuesimerkki oli liian kärjistetty. Pääsääntöisesti kuitenkin juoksukyvyttömyys kertoo huonosta liikkuvuudesta ja rehellisesti sanottuna huonosti liikkuvalle ei pitäisi 2- ja 3-vuotiaita jättää hoitoon.

Mutta onhan niitä vanhempiakin toki, jotka eivät voi lattialle istua, koska eivät siitä ylös pääse. Tiedä sitten, kuinka paljon tällaisissa kodeissa sattuu onnettomuuksia, vai onko lapsi tottunut myös liikkumattomuuteen pienestä pitäen.

Minä en ole pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta enää vuosiin. En koskaan lasteni synnyttyäkään.

Ihan hyvin oon pystynyt olemaan äiti ilman juoksuaskelia. Lapseni ovat totelleet ohjeistustani ja keskustassa kävelty tietty käsi kädessä tai lapsi rattaissa. Ei ongelmaa.

Juoksuaskeleet on huono kriteeri.

No mitä pystyt tekemään,vaikka et juokse? Pystytkö kyykistymään maahan ja nostamaan lapsen siitä ylös? Pystytkö tarvittaessa kantamaan lapsen paikasta A paikkaan B? Pystytkö pitämään lapsesta kiinni niin ettet paina mistään liian kovasti, mutta lapsi ei pääse karkuun tarvittaessa? Pystytkö istumaan maahan ja nousemaan siitä niin nopeasti ettei lapsi ehdi tekemään jotain vaarallista? Pystyykö lapsi ottamaan sinuun etäisyyttä turvallisesti esimerkiksi leikkipuistossa? Miten pepun pesemiset ovat onnistuneet seisaallaan, entä lapsen auttaminen kiipeämään ja keinumaan leikkipuistossa?

Jos em. ovat sujuneet niin hienoa, jos eivät niin kyllä lapset ovat jääneet jostain paitsi - eikä tarkoitukseni ole loukata. Kyllä alle 3-vuotiaallakin on oikeus ulkoilla ja liikkua niin, ettei hänen täydy olla käden mitan päässä aikuisesta. Puhumattakaan sitten 3-vuotiaasta.

Vielä en ole sellaiseen lapseen törmännyt, jota olisi esim. 2-3-vuotiaana pystynyt ohjaamaan pelkän puheen avulla 24/7.

Päiväkodin hoitaja

Otan osaa, jos kohdallesi on sattunut tuollaisia lapsia.

Minulla on huippu-urheilijan tausta ja olen hoitanut omia, paljon vieraita ja nyt mummina lasten lapsia enkä ole kenenkään perässä juossut.

Jo konttausvaiheessa ovat oppineet kun menen kyykkyyn eteen ja rauhallisesti sanon - Ei-, jos menevät vikasuuntaan. Käveleville olen tehnyt het selväksi, että juosta saa, mutta heti, kun kuulevat kiellon, on ihan pakko pysähtyä.

Olisin pystynyt juoksemaan ja juoksinkin, jos se kuului yhteiseen leikkiin, mutta toteltava on.PISTE

Et olisi selvinnyt hetkeäkään erityislasten kanssa. Helpolla olet päässyt. Vai että käskeä...

Tavallaan tämän ymmärtää, kun itsekin olin ihan samanlainen kun oli vasta kaksi normaalia lasta, joiden kanssa toimi tuollaiset asiat.

Sitten syntyi se kolmas, joka oli jo 10kk iässä sellainen, että kun oli laskemassa maahan, niin jalat juoksi jo ilmassa, ja kun ne koski maata, lähti juoksemaan, parin metrin päässä kaapas maasta mitä tahansa suuhunsa ( hiekkaa, pikkukiviä jne) ja NIELI ne. Vauvakeinuun kun laittoi, ja antoi vauhtia, niin parissa sekunnissa oli seisomassa siinä keinussa ja kokeili mitä käy jos ei pidäkään kiinni  JOKA KERTA. Vaunuista karkasi sekunneissa 5-pistevöistä jne.

Joku varmaan tässäkin luulee, että ei kyykistytty, ei puhuttu rauhallisesti, rauhattomasti, jankutettu, huudettu, katsottu mitä käy jos ei puutu ( =huonosti) jne.

SIKSi ne on erityislapsia. Kun ne ei toimi kuten tavalliset. Mutta kyllä ne sillä n. 100-kertaisella panostuksella siitä ajan kanssa. Ja sillä, että lakkaa esittämästä ympäristölle sitä "hyvää kasvattajaa", mikä ei näiden lasten kanssa toimi.

Ja tuo meidän pikkuapina on nyt 13-v erittäin taitava soittamaan omaa instrumenttiaan, urheilullinen ja pärjää kouluaineissa hyvin. Ja aiheuttaa edelleen päänvaivaa opettajille.

Parasta teettää turvallisuusselvitys Supolla! Eihän nyt ketä vaan kasvattanutta hyypiötä voi leikkikentälle laskea. Ties mitä outoja ennakkoluuloja lapselle ikärasismista ja uusavuttomuudesta opettaa.

Missä äiti ja isä ovat? kirjoitti:

Mitähän näitten lasten vanhemmat - äiti ja isä - mahtavat tehdä, kun lapset ovat jatkuvasti isovanhemmilla hoidossa??? Ja miksi pienten lasten ja koululaisten vanhemmat eivät itse hoida lapsiaan? Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu VANHEMMILLE - ei isovanhemmille! Onko kyse uusavuttomuudesta vai uushaluttomuudesta, kun isovanhemmat ovat päätoimisia lastenhoitajia? Joissakin lapsiperheissä isovanhemmat ramppaavat jatkuvasti lastenhoitajina ja kotiapulaisina. Vanhemmuus ja kotityöt on ulkoistettu sukulaisille. Omituista!

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan hoidettu liki joka päivä, ei ihan mutta paljon jo noin 5 vuotta ellei enemmän, kahta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Silti meillä on omaa aikaa aivan tarpeeksi. Se minkä tähden jotkut ei halua hoitaa on kai se, että lapsiin kiintyy aivan kuin omiin ja sitä ei kaikki kestä. Tai onhan se työtä vaipoissa jos on ja pitää auttaa kaikessa. Mutta se mikä ilo siitä on kun lapsenlapset kotona sattuessa jotain hienoa tai tulee pipi niin sanovat: Tätä ei mummu ja ukki vielä tiedäkään, kerron heti huomenna. Olemme 49 ja 47 vuotiaita.

Sinulle lienee aivan outo ja ihmeellinen asia että on olemassa isovanhempia jotka haluavat olla omien lasten lasten kanssa ja he ovat heille tärkeitä ja rakkaita.

Emme hoidata lapsia isovanhemmilla, koska mielestämme lastenhoito ei kuulu heille mitenkään. Minkään ikäinen isovanhempi ei ole luotettava ja sopiva lastenhoitaja, jos lapsen turvallisuus ei ole 100% taattu isovanhemman hoidossa. En antaisi minkään ikäisen isovanhemman mennä esimerkiksi uimataidottoman lapsen kanssa uimarannalle tai uimahalliin. Äitinä en luota isoäidin ja isoisän kykyyn ja osaamiseen valvoa uimataidotonta lasta. Lasten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka äiti ja isä valvovat lasta huolella. Kotona, ulkoillessa, leikeissä ja liikkuessa voi sattua tapaturmia, kun lapsi kaatuu tai putoaa. Pieni, ehtiväinen ja vilkas lapsi ja huonokuntoinen isovanhempi on vaarallinen yhdistelmä.

Alapeukku siitä että toisilla isovanhemmat kuuluvat perheeseen ja ovat läheisiä??? Okei, suomalaisethan ovat maailman kateellisin kansa.

Miksi te jankkaatte kokoajan että hoidattaa lapset isovanhemmilla? Mitä kun ne isovanhemmat ihan omasta vapaasta tahdosta haluavat viettää aikaa niiden lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan hoidettu liki joka päivä, ei ihan mutta paljon jo noin 5 vuotta ellei enemmän, kahta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Silti meillä on omaa aikaa aivan tarpeeksi. Se minkä tähden jotkut ei halua hoitaa on kai se, että lapsiin kiintyy aivan kuin omiin ja sitä ei kaikki kestä. Tai onhan se työtä vaipoissa jos on ja pitää auttaa kaikessa. Mutta se mikä ilo siitä on kun lapsenlapset kotona sattuessa jotain hienoa tai tulee pipi niin sanovat: Tätä ei mummu ja ukki vielä tiedäkään, kerron heti huomenna. Olemme 49 ja 47 vuotiaita.

No ei varmaan ole vaikeaa kun olette nuoria. Mulla omat teinit hoidettavana ja täytän 54v.

Et tiedä mitä olla vanha. Hidastuu ja reagointikyky heikkenee, lapsi voi olla villi ja energinen.

Ei käy minkään ikäinen isovanhempi kirjoitti:

Emme hoidata lapsia isovanhemmilla, koska mielestämme lastenhoito ei kuulu heille mitenkään. Minkään ikäinen isovanhempi ei ole luotettava ja sopiva lastenhoitaja, jos lapsen turvallisuus ei ole 100% taattu isovanhemman hoidossa. En antaisi minkään ikäisen isovanhemman mennä esimerkiksi uimataidottoman lapsen kanssa uimarannalle tai uimahalliin. Äitinä en luota isoäidin ja isoisän kykyyn ja osaamiseen valvoa uimataidotonta lasta. Lasten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka äiti ja isä valvovat lasta huolella. Kotona, ulkoillessa, leikeissä ja liikkuessa voi sattua tapaturmia, kun lapsi kaatuu tai putoaa. Pieni, ehtiväinen ja vilkas lapsi ja huonokuntoinen isovanhempi on vaarallinen yhdistelmä.

Tää on niin totta.

Alle kouluikäisille työikäiset hoitajat. Koululaiset pärjäävät eläkeläistenkin kanssa.

Mielellään 31 tai 36-vuotiaana, sen ikäisiä isovanhempia on nykyään Suomessakin kun teini-ikäisenä saaneet molemmissa sukupolvissa lapsensa.

Ihan hyvin voisi vielä 36-vuotias isoäiti tai isoisä katsoa lapsenlapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan hoidettu liki joka päivä, ei ihan mutta paljon jo noin 5 vuotta ellei enemmän, kahta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Silti meillä on omaa aikaa aivan tarpeeksi. Se minkä tähden jotkut ei halua hoitaa on kai se, että lapsiin kiintyy aivan kuin omiin ja sitä ei kaikki kestä. Tai onhan se työtä vaipoissa jos on ja pitää auttaa kaikessa. Mutta se mikä ilo siitä on kun lapsenlapset kotona sattuessa jotain hienoa tai tulee pipi niin sanovat: Tätä ei mummu ja ukki vielä tiedäkään, kerron heti huomenna. Olemme 49 ja 47 vuotiaita.

No ei varmaan ole vaikeaa kun olette nuoria. Mulla omat teinit hoidettavana ja täytän 54v.

Et tiedä mitä olla vanha. Hidastuu ja reagointikyky heikkenee, lapsi voi olla villi ja energinen.

Mulla on tuossa iässä taapero hoidettavana, eikä yhtään väsytä, mummoksi minusta ei olisi, olen liian nuorekas ihan joka suhteessa. Juoksen vielä maratonojakin.  Eli puhu vain 54-v täyttävä vain itsestäsi, 49 ei ole kuin viisi vuotta nuorempi, joka ei merkitse käytännössä mitään.

Vanhuus tulee, olen 32 vuotias isoisä, en jaksa hoitaa itseänikään. Voi luoja.....

Onpa taas kirjoiteltu isovanhemmista pahaa. Olen viettänyt aikaa säännöllisesti lapsenlapseni kanssa vauvaiästä saakka. Puistoissa on käyty vuosikausia, koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Olin lapsenlapsen syntyessä 47- vuotias ja nyt yli 55. Viime pyhänäkin olimme puistossa nyt mukana molemmat lapset 8- ja -vuotiaat. Lapsenlapsillani on hyvät käytöstavat ja osaavat olla fiksusti eri paikoissa. Samaa ei voi aina sanoa kaikista lapsosista.....Kyllä vanhemmilla on kasvatusvastuu omista lapsista ja lapsille täytyy laittaa rajat ja antaa paljon rakkautta, sitä ei saa koskaan liikaa.

mummi_55 kirjoitti:

Onpa taas kirjoiteltu isovanhemmista pahaa. Olen viettänyt aikaa säännöllisesti lapsenlapseni kanssa vauvaiästä saakka. Puistoissa on käyty vuosikausia, koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Olin lapsenlapsen syntyessä 47- vuotias ja nyt yli 55. Viime pyhänäkin olimme puistossa nyt mukana molemmat lapset 8- ja -vuotiaat. Lapsenlapsillani on hyvät käytöstavat ja osaavat olla fiksusti eri paikoissa. Samaa ei voi aina sanoa kaikista lapsosista.....Kyllä vanhemmilla on kasvatusvastuu omista lapsista ja lapsille täytyy laittaa rajat ja antaa paljon rakkautta, sitä ei saa koskaan liikaa.

Minä olen 33 v mummi, lapsenlapset osaa käyttäytyä hyvin ja ovat asiallisesti puettuja. Tosin nyt alkaa jo vanhuus ja keski-iän kriisi vaivata, ei meinaa jaksaa.

Ei käy minkään ikäinen isovanhempi kirjoitti:

Emme hoidata lapsia isovanhemmilla, koska mielestämme lastenhoito ei kuulu heille mitenkään. Minkään ikäinen isovanhempi ei ole luotettava ja sopiva lastenhoitaja, jos lapsen turvallisuus ei ole 100% taattu isovanhemman hoidossa. En antaisi minkään ikäisen isovanhemman mennä esimerkiksi uimataidottoman lapsen kanssa uimarannalle tai uimahalliin. Äitinä en luota isoäidin ja isoisän kykyyn ja osaamiseen valvoa uimataidotonta lasta. Lasten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka äiti ja isä valvovat lasta huolella. Kotona, ulkoillessa, leikeissä ja liikkuessa voi sattua tapaturmia, kun lapsi kaatuu tai putoaa. Pieni, ehtiväinen ja vilkas lapsi ja huonokuntoinen isovanhempi on vaarallinen yhdistelmä.

Tämä on niin suorasukaisesti kirjoitettu, että varmasti tulee alapeukkuja, mutta kyllä tässä totuuden siementä on. Toki on hyväkuntoisia isovanhempia, mutta iän myötä väistämättä reagointikyky alenee. En laittaisi omia pieniä lapsiani +70v isovanhempien mukaan esim. mökille, jossa on järven ranta vieressä ja metsikköä minne normaali, utelias ja vilkas 3-vuotias kyllä juoksee silmänräpäyksessä. Isovanhemmat hoitavat kyllä lapsiamme esim. meillä kotona ja omassa kotonaan.

Joku kirjoitti, että hänen 2- ja 3-vuotiaat lapsenlapset kyllä tottelevat puhetta. Näin varmasti onkin suurimmaksi osaksi, mutta itse en ks. teoriaa kovin testailisi isojen teiden ja vesialueiden lähellä (ei kyllä se kirjoittajakaan sanonut että hoitaisi ulkona lapsia, tämä ei ole siis kritiikkiä häntä kohtaan). Haluan vain muistuttaa, että normaali 2-vuotias saattaa juosta jonnekin ja kuvitella että aikuinen juoksee perässä. Ei 2-3-vuotiaiden kanssa voi odottaa kovin suurta kypsyyttä ja ymmärrystä. Ihan kognitiiviset taidot ovat 2-vuotiaalla sitä luokkaa, ettei hän ymmärrä täysin että aikuinen ei välttämättä huomaa tai seuraa perässä aina.

Jotenkin hurjaa, että täällä osa väittää, että noin pienten lasten kanssa ei ole mitään ongelmia, vaikka itse ei jaksaisi juosta perään tarvittaessa. Ei 2-vuotiasta voi pelkällä kasvatuksella estää menemästä vaaratilanteisiin, kyllä häntä hoitavalla aikuisella pitää olla kyky tarvittaessa ihan juosta. Tai sitten on pakko olla hyvin turvallisessa ympäristössä kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitix5 kirjoitti:

Jokainen hoitakoon omat lapsensa, lastenhoitoapua on aivan turha olettaa minkään ikäisiltä isovanhemmilta saavansa. Itse olette lapsenne hankkineet, joten itse ne myös tulee hoitaa, ja tarvittaessa voitte PALKATA lastenhoitoapua, jos sellaista koette tarvitsevanne.

Jos nyt isovanhemmat haluavat vapaaehtoisesti lapsianne hoitaa, niin muistakaakin olla kiitollisia ja se heille myös kertoa.

Aika paljon on kuitenkin isovanhempia, jotka mielellään hoitavat lastenlapsiaan. Omassa tuttavapiirissäni on paljon mummeja, jotka hoitavat lastenlapsiaan viikottain.

Mä en ole edes mummi vaan mummin sisko. Ja hoidan lapsia taas heti, kun tuo toinenkin tekonivelleikattu polvi on vähän parempi. Mä pyydän lapsia luokseni, jos vanhemmilla ei ole hoitoavun tarvetta. Rakastan niitä lapsia niin paljon, että ikävä tulee jo muutamassa viikossa.

Olet kyllä aarre tuolle perheelle. Ei välittäviä aikuisia ole lapsilla koskaan liikaa.  Pikaista paranemista polvellesi ja mukavia hetkiä lasten kanssa.

Kiitos :) 

Mun on ollut hirveän helppoa olla näiden lasten kanssa. Kotini ei ole nk lapsiystävällinen, mutta nämä lapset ovat pienestä pitäen oppineet, että yläkertaan saa mennä vain isotäti. Muilla - eli ei vanhemmilla, isovanhemmilla, isoisovanhemmilla,tädeillä eikä sedillä - ole sinne mitään asiaa. Eivät edes yritä mennä sinne. Mulla ei ole oikeastaan juuri lainkaan leluja. Pari vanhaa pikkuautoa, muutama eläinfiguuri ja vissiin 5 kpl mustia muovilepakoita jostain Halloween-paketista. Mutta mulla on kaikkea muuta. Vanha kirjoituskone 1920-luvulta. Samalta aikakaudelta toimimaton lankapuhelin. Ikivanhoja kameroita. Neuvostoliiton aikaisia puisia kulhoja, kauhoja yms. Vanhoja emalisia teepannuja, emalimukeja jne. Tavaroita, joita ei suomalaiskodeissa juurikaan enää näe. Ja mulla on kirjoja. Kun istun nojatuoliin vanha karttakirja kädessäni, molemmat naperot kiipeävät syliini. Ja sitten katsellaan kirjaa. Jo 3-vuotiaana vanhempi lapsista oppi, missä kohtaa kartasta voi kulkea laivat ja missä autot tai junat. Oppi erottamaan kartoista valtameret ja tietämään, että niissä voi olla kovia myrskyjä. Olen kertonut vanhoista puisista purjelaivoista ja ihmisistä, jotka kauan sitten matkustivat Euroopasta Intiaan ja Etelä-Amerikkaan. Olohuoneeni seinällä on kaikenlaisia kuvia ja muita esineitä, jotka kertovat Amerikan alkuperäiskansoista eli intiaaneista. Kotini on heille sukellus erilaiseen ja outoon maailmaan, jossa ei ole hoploppeja, taulutelevisiota eikä älypuhelimilla pelattavia lastenpelejä. 

Mulla on myös kaksi kissaa ja koira. Nuorempi kissoistani rakastaa näitä lapsia yli kaiken. Kun lapset tulevat meille, kissa seuraa lapsia kuin hai laivaa. Vielä tänä kesänä en polvien vuoksi uskalla, mutta ensi kesänä satavarmasti hyppään näiden lasten kanssa bussiin, ajetaan Helsingin keskustaan ja mennään käymään yhtenä päivänä Suomenlinnassa ja toisena Seurasaaressa. 

Tunnen suurta iloa joka ainoa kerta, kun nään näiden lasten valloitavan hymyn tavatessamme. Ja silmien säihkeen, kun isotätinä näytän tai kerron heille jotain sellaista kaukaa menneisyydestä, mistä he eivät ole vielä koskaan kuulleetkaan. Lasten uteliaisuus ja tiedonjano on yksinkertaisesti valloittavaa!

Mun lapsuuteni tärkeimpiin ihmisiin kuului isotäti, joka juurikin toi sen palan suvun historiaa, omat tapansa ja esineensä, omat oppinsa elämääni.

Muistan kiitollisuudella ja rakkaudella. Tiedän mistä tulen, jo vuosikymmeniä ennen omaa syntymääni.

Ohis

Ei ole kyse iästä, vaan halukkuudesta. Jos isovanhempi ei halua olla lastenlasten kanssa yksistään niin ei sitä voi olettaakaan. Jos haluaa niin se onnistuu kyllä hyvinkin iäkkäiltä.