Minkä ikäisen isovanhemman voidaan olettaa olevan lastenlasten kanssa leikkipaikalla yksin?

Surullista, että jotkut isovanhemmat ovat tunteettomia ja kylmiä eikä omat lapsenlapset kiinnosta.

Sääliksi käy lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että jotkut isovanhemmat ovat tunteettomia ja kylmiä eikä omat lapsenlapset kiinnosta.

Sääliksi käy lapsia.

Kun lapsia tehdään nykyisin kolmekymppisinä, näiden lasten isovanhemmat ovat tavallisimmin jo yli viiskymppisiä. Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla lääkäreiden ei tarvinnut määrätä naiselle e-pillereitä, jos nainen ei ollut avioliitossa? Oli ihan lääkärin omasta arvomaailmasta kiinni, määräsikö vai ei. Lisäksi nuorille naisille määrättiin usein nk minipillereitä, joiden ehkäisyteho ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin mitä nykyisillä e-pillereillä on. Ei kaikki  tämän päivän pienten lasten vanhemmat ole olleet aikoinaan toivottuja lapsia, mutta kun vahinko kerran tapahtui, se tapahtui. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna rakastaville ja välittäville vanhemmille, mutta ikävä kyllä niin ei aina ole. 

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti ei ole sekuntiakaan ”jaksanut” vahtia lapsiani tai olla kertaakaan leikkikentällä lasteni kanssa. Ei jaksanut sitä 50v ikäisenä eikä 60v ikäisenä eikä tietrnkään nyt 65 v ikäisenä. Mulla siis useampi lapsi joista pienin on taapero. Kummatkaan isovanhemmat ei yhtäkään kertaa ole mitrnkään hoitaneet edes hätätilanteessa.

Tää on nykyajan isovanhemmuutta!

Mitä ihmeen nykyajan isovanhemmuutta?

Mua itseäni ei ole isovanhemat hoitaneet ikinä.  Ei sekuntiakaan.  Tämä 50-luvulla.  Olen 66-vuotias.

Minun lapsiani ei sen paremmin vanhempani kuin appivanhempanikaan hoitaneet yhtään.  = seitsemänkymmentäluvulla.

Itse olen hoitanut lapsenlapsiani paaaaaaljon.  Samaan aikaan olin töissä, tein vuorotyötä, silti hoidin aina kun tarvittiin ja vaikka ei olisi tarvittukaan.  Nyt ei tarvitse, kun lapsenlapset on aikuisia.  TÄMÄ on nykyajan isovanhemmuutta.  

Vai sovitaanko niin, että ei yleistetä kaikkia koskevaksi sitä omaa kokemusta.  Kun sinun lapsiasi ei mummot ja papat hoida ikinä, niin se ei tarkoita sitä, että ketkään isovanhemmat ei näinä aikoina hoida lapsenlapsiaan.  Minähän voisin vaikka loukkaantua, kun olen aivan varmasti sarkani sillä alueella kyntänyt.  Siitä olen saanut sen palkan, mikä minulle kuuluukin, eli erittäin hyvät suhteet lapsenlapsiin.  

Aloittajan kysymys "Minkä ikäisen isovanhemman voidaan olettaa olevan lastenlasten kanssa leikkipaikalla yksin?" voidaan muotoilla, onko lapsen noin yleensä turvallista olla isovanhemman seurassa esimerkiksi kyläillessä, leikkiessä ja ulkoillessa? Ja kysymys on lapsesta, joka tarvitsee aikuisen hoitoa ja valvontaa.

Joissakin perheissä isovanhemmat ja sukulaiset - esimerkiksi omat tai puolison sisarukset - auttavat paljon, toisissa he eivät auta juuri ollenkaan. Joillakin perheillä sukulaiset asuvat samalla paikkakunnalla - ehkä naapurissa - toisilla taas kaukana. Me emme saa juurikaan apua kummankaan sukulaisilta tai isovanhemmilta. Toiset isovanhemmat ovat jo kuolleet ja toiset asuvat kaukana. Hyvin olemme pärjänneet omin voimin :))

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen kunto määrittää ei ikä, mutta ehkäpä en enää +75v:n vastuulle jättäisi lasta sellaiseen paikkaan missä riski onnettomuudelle on melko suuri. Ihan reagointikyky on jo väistämättä iän myötä sen verran alentunut, vaikka jaksaisikin juosta maratonin.

Mutta kyllä on kuusikymppisiäkin, jotka eivät jaksa juosta kymmenen metrin matkaa. Sellaiselle en jättäisi hoitoon edes sisätiloihin.

Mulla on ollut kaksi taaperoa (3- ja 2-vuotiaat) muutaman tunnin hoidossa kotonani vielä kuukatta ennen ensimmäistä polven tekonivelleikkausta. En asu niin suuressa kartanossa, että täällä pitäisi juosta. Oikein hyvin pärjättiin.

Se itse juokseminen ei ole pointti vaan se ettei kykene ottamaan juoksuaskelia on pääsääntöisesti indikaattori myös muulle liikkuvuudelle.

Kyllä minä kotona joudun aika paljon kantamaan tuon ikäisiä lapsia ja jatkuvasti kyykistymään, laskeutumaan maahan ja nousemaan maasta, auttamaan pukemisessa ja tarvittaessa todella nopeasti nostamaan lapsen jostain. 2-vuotias ei kyllä tajua vielä mistään mitään, ja hoitajan pitää pystyä reagoimaan tarvittavalla tavalla ilman omaa loukkaantumisriskiä. Jos hoitajalla on riski loukata itsensä lasta auttaessaan, on se myös riski sille lapselle.

Sinun kunnosta en osaa sanoa ja ehkäpä juoksuesimerkki oli liian kärjistetty. Pääsääntöisesti kuitenkin juoksukyvyttömyys kertoo huonosta liikkuvuudesta ja rehellisesti sanottuna huonosti liikkuvalle ei pitäisi 2- ja 3-vuotiaita jättää hoitoon.

Mutta onhan niitä vanhempiakin toki, jotka eivät voi lattialle istua, koska eivät siitä ylös pääse. Tiedä sitten, kuinka paljon tällaisissa kodeissa sattuu onnettomuuksia, vai onko lapsi tottunut myös liikkumattomuuteen pienestä pitäen.

Minä en ole pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta enää vuosiin. En koskaan lasteni synnyttyäkään.

Ihan hyvin oon pystynyt olemaan äiti ilman juoksuaskelia. Lapseni ovat totelleet ohjeistustani ja keskustassa kävelty tietty käsi kädessä tai lapsi rattaissa. Ei ongelmaa.

Juoksuaskeleet on huono kriteeri.

No mitä pystyt tekemään,vaikka et juokse? Pystytkö kyykistymään maahan ja nostamaan lapsen siitä ylös? Pystytkö tarvittaessa kantamaan lapsen paikasta A paikkaan B? Pystytkö pitämään lapsesta kiinni niin ettet paina mistään liian kovasti, mutta lapsi ei pääse karkuun tarvittaessa? Pystytkö istumaan maahan ja nousemaan siitä niin nopeasti ettei lapsi ehdi tekemään jotain vaarallista? Pystyykö lapsi ottamaan sinuun etäisyyttä turvallisesti esimerkiksi leikkipuistossa? Miten pepun pesemiset ovat onnistuneet seisaallaan, entä lapsen auttaminen kiipeämään ja keinumaan leikkipuistossa?

Jos em. ovat sujuneet niin hienoa, jos eivät niin kyllä lapset ovat jääneet jostain paitsi - eikä tarkoitukseni ole loukata. Kyllä alle 3-vuotiaallakin on oikeus ulkoilla ja liikkua niin, ettei hänen täydy olla käden mitan päässä aikuisesta. Puhumattakaan sitten 3-vuotiaasta.

Vielä en ole sellaiseen lapseen törmännyt, jota olisi esim. 2-3-vuotiaana pystynyt ohjaamaan pelkän puheen avulla 24/7.

Päiväkodin hoitaja

Otan osaa, jos kohdallesi on sattunut tuollaisia lapsia.

Minulla on huippu-urheilijan tausta ja olen hoitanut omia, paljon vieraita ja nyt mummina lasten lapsia enkä ole kenenkään perässä juossut.

Jo konttausvaiheessa ovat oppineet kun menen kyykkyyn eteen ja rauhallisesti sanon - Ei-, jos menevät vikasuuntaan. Käveleville olen tehnyt het selväksi, että juosta saa, mutta heti, kun kuulevat kiellon, on ihan pakko pysähtyä.

Olisin pystynyt juoksemaan ja juoksinkin, jos se kuului yhteiseen leikkiin, mutta toteltava on.PISTE

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhempani muuttivat luoksemme asumaan, kun esikoinen syntyi. Kamalaa, kyllä, mutta kun nämä oli päättäneet tänne tulla, niin minkäs teit. Hyvin on isovanhemmat jaksaneet lapsenlapsia hoitaa, mutta itsellä on joskus jaksamista siinä, että hyväksyy vanhempiensa tavat omassa kodissa. Tai oikeastaan yhteisessä, he kun ovat lainaa takaamassa, niin katsovat, että saavat täällä asua. Ei olisi aikoinaan pitänyt ääneen sanoa, että ehkä kaipaan joskus hoitoapua. Nyt sitä on ollut saatavilla kohta jo 12 vuotta. Enkä voi sanoa, että muuttakaa pois, koska he ovat päättäneet, että näin on hyvä.

Hatun nosto sinulle, kun olet jaksanut tuollaista hoitoapua. Olen isovanhempi ja en koskaan haluaisi muuttaa lasteni huusholleihin pysyvästi. Kummallakaan ei ole ko tilanteessa omaa rauhaa, itse en jaksaisi lapsiperheen elämää koko aikaa. Lainantakauksella on kyllä kova hinta!

Toisaalta tuossa on se kaivattu 70-luvun malli, jossa isovanhemmat asuvat lapsensa ja tämä perheen kanssa. Lapsenlapsilla on aina joku, joka odottaa koulusta kotiin eikä hoitopaikkaa tarvita, siivouskin hoituu siinä isoäidin ollessa kotona. Kun tulee töistä, on kaupassa käyty ja ruuat laitettu ja tietää, että isovanhempien ja lastenlasten välit ovat hyvät, koska saavat olla runsaasti yhdessä. Vanhempien työmatkat ei ole ongelma, koska isovanhemmat on siellä kotona lapsenlapsia varten.

Tuohan on oikeastaan hienoin mahdollinen tapa pitää huolta aikuisesta lapsestaan ja osoittaa, miten paljon tätä rakastaa!

Mistähän maalaiskykästä tietosi ovat. Olen itse 70-luvun äiti pääkaupunkiseudulta ja ei kenelläkään suuresta ystäväpiiristä ollu isovnhempia saman katon alla.

Kaikkien lapset olivat hoidossa muutaman vuoden kotona ja sitten perhepöivähoidosa ja päiväkodissa.

Usei asuttiin max kaksiossa jopayksiöissä lasten kanssa. Mihin se mummo olisi mahtunut.

Mummot jaa vaarit jäi kyllä niihin maaseutupaikkoihin, joissa ei ollut esim opiskelumahdollisuuksia.

Oman äitin aikana näitä kotimummoja maaseudulla ei silloinkaan kaupungissa. Joskus 30-40-luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti ei ole sekuntiakaan ”jaksanut” vahtia lapsiani tai olla kertaakaan leikkikentällä lasteni kanssa. Ei jaksanut sitä 50v ikäisenä eikä 60v ikäisenä eikä tietrnkään nyt 65 v ikäisenä. Mulla siis useampi lapsi joista pienin on taapero. Kummatkaan isovanhemmat ei yhtäkään kertaa ole mitrnkään hoitaneet edes hätätilanteessa.

Tää on nykyajan isovanhemmuutta!

Ehkä vika on sinun lapsissa, niillä ei ole käytöstapoja ja ovat taas ns. vapaan kasvatuksen lapsia, joten siinä syy ettei isovanhemmat niitä hoida.

Sinä puhut käytöstavoista. Katsopas, mitä itse tänne kirjoitat, ei mitään jälkeä käytöstavoista.

Riippuu se lapsistakin.  Jos on jotain ylivillejä erityislapsia, niin ei vanhempi ihminen enää jaksa.  

Ja jos on vielä monta lasta kerralla hoidettavana, niin voi se olla liian rankkaa.  

Riippuu siitä onko sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti ei ole sekuntiakaan ”jaksanut” vahtia lapsiani tai olla kertaakaan leikkikentällä lasteni kanssa. Ei jaksanut sitä 50v ikäisenä eikä 60v ikäisenä eikä tietrnkään nyt 65 v ikäisenä. Mulla siis useampi lapsi joista pienin on taapero. Kummatkaan isovanhemmat ei yhtäkään kertaa ole mitrnkään hoitaneet edes hätätilanteessa.

Tää on nykyajan isovanhemmuutta!

Mitä ihmeen nykyajan isovanhemmuutta?

Mua itseäni ei ole isovanhemat hoitaneet ikinä.  Ei sekuntiakaan.  Tämä 50-luvulla.  Olen 66-vuotias.

Minun lapsiani ei sen paremmin vanhempani kuin appivanhempanikaan hoitaneet yhtään.  = seitsemänkymmentäluvulla.

Itse olen hoitanut lapsenlapsiani paaaaaaljon.  Samaan aikaan olin töissä, tein vuorotyötä, silti hoidin aina kun tarvittiin ja vaikka ei olisi tarvittukaan.  Nyt ei tarvitse, kun lapsenlapset on aikuisia.  TÄMÄ on nykyajan isovanhemmuutta.  

Vai sovitaanko niin, että ei yleistetä kaikkia koskevaksi sitä omaa kokemusta.  Kun sinun lapsiasi ei mummot ja papat hoida ikinä, niin se ei tarkoita sitä, että ketkään isovanhemmat ei näinä aikoina hoida lapsenlapsiaan.  Minähän voisin vaikka loukkaantua, kun olen aivan varmasti sarkani sillä alueella kyntänyt.  Siitä olen saanut sen palkan, mikä minulle kuuluukin, eli erittäin hyvät suhteet lapsenlapsiin.  

Minulla aivan sama tilanne. Omia lapsiani eivät isovanhemmat hoitaneet siitä syystä, että asuivat kaukana. Omat lapset kun aikuistuivat ja alkoivat perustaa perheitä, me isovanhemmat muutimme tänne pääkaupukiseudulle ihan siitä syystä, että voimme olla lähellä ja avuksi. Olimme vielä silloin työelämässä, onneksi kummallekin löytyi uusi työpaikkakin. Meissä isovanhemmissa on monenlaisia, aivan kuten vanhemmissakin. Riippuu varmaan perheen suhteista, miten paljon apua annetaan ja halutaan ottaa vastaan. Itse nautin isovanhemmuudesta, olen etuoikeutettu, kun voin seurata lastenlasten kasvua.

Vieras0987 kirjoitti:

Lasten kannalta täytyy ajatella. Ei ole mukavaa jos 80-vuotiaita luullaan pikkulasten vanhemmiksi.

Miten kukaan nyt noin rankasti erehtyisi? 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi riski on saada jokin sydän-, keuhko- tai aivoingarkti tai muu kohtaus. Jos vanhus on keskenään taaperon kanssa, niin kuka soittaa 112:een. Sekä vanhus että taapero jäävät heitteille. Viimeistään 70-vuotiaalla pitää olla joku toinen aikuinen läsnä lapsia hoitaessa ja mieluummin jo nuoremmallakin iällä.

Toisaalta vanhuksenkin kohtausriski nousee, jos on rankka päivä.

Minä mummo 3 vuotiaalle pojan tytölle ikää 43v. Hoidan mielelläni tyttöä,  tietenkin omien työkuvioiden mukaan.  Harvemmin kuitenkin on hoidossa. Joskus pyydän että saisiko lähteä mukan reissuun ja tekemään muuta kivaa kun vanhemmilla on usein vuorotöitä niin ei tartte tarhassa olla ... Mutta en ehkä itsekään enää jaksaisi jos olisi +70v katsoa ja vahtia usein pieniä lapsia, kun on omat kasvattanut niin eipä voi olettaa että isovanhemmat ovat jotain päivähoitajia alvariinsa. Ei voi tietenkään yleistää mutta tämä tuntuu olevan tällä hetkellä aika yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään palvelua ei pidä odottaa minkään ikäiseltä, mutta jos tarkoitit, minkä ikäisenä voi antaa lapsensa turvallisesti isovanhempien kanssa leikkipuistoon, niin se riippuu ihan isovanhemman kunnosta eikä iästä. Jotkut sairastuvat esim Alzheimerin tautiin jo viiskymppisinä, jotkut ovat työelämässäkin vielä kahdeksankymppisinä. 

Ja tietenkin myös lasten iät, lukumäärä sekä luonteet vaikuttavat. Monesti esimerkiksi 6-vuotiaan kanssa pärjää jo paljon paremmin kuin 5-vuotiaan kanssa. Toisaalta taas joku eskarilainen on vielä paljon vaikeammin vahdittava kuin joku 4-vuotias. Riippuu siis lasten luonteesta ja siitä, miten lapset on kasvatettu.

Ihan samaa mieltä. Erityisesti lapsen piirteet vaikuttavat enemmän kuin leikkikentälle mukaan lähtevän isovanhemman ikä. Meillä 3 lasta, joista vanhin oli rasavilli. Ei minkäänlaista vaaran tajua. Hänen kanssaan piti olla silmät selässäkin. Päiväkodissa kerran venähti jalka, kun oli kiivennyt korkeaan telineeseen ja hyppäsi sieltä alas. Toisen kerran oli päiväkodissa naama ruvella, kun lapsi oli juossut päin seinää ulkona. Jopa pyörällä ajaessaan 6-vuotiaana mursi luun kaatuessaan ojaan, kun ei malttanut katsoa eteenpäin ajaessaan. Joskus mietin, mitä ne ajattelee terveysasemalla, kun me ravataan kerran, pari vuodessa aina jonkin tapaturman takia. Kaksi nuorempaa sisarusta ovat olleet paljon varovaisempia.

Ei minkään ikäiseltä pidä olettaa mitään palveluita.

Ei vauvoja hoitoon yli 70 v. Aivan hyvin 77 v voi katsoa 7 v .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysinen kunto määrittää ei ikä, mutta ehkäpä en enää +75v:n vastuulle jättäisi lasta sellaiseen paikkaan missä riski onnettomuudelle on melko suuri. Ihan reagointikyky on jo väistämättä iän myötä sen verran alentunut, vaikka jaksaisikin juosta maratonin.

Mutta kyllä on kuusikymppisiäkin, jotka eivät jaksa juosta kymmenen metrin matkaa. Sellaiselle en jättäisi hoitoon edes sisätiloihin.

Mulla on ollut kaksi taaperoa (3- ja 2-vuotiaat) muutaman tunnin hoidossa kotonani vielä kuukatta ennen ensimmäistä polven tekonivelleikkausta. En asu niin suuressa kartanossa, että täällä pitäisi juosta. Oikein hyvin pärjättiin.

Se itse juokseminen ei ole pointti vaan se ettei kykene ottamaan juoksuaskelia on pääsääntöisesti indikaattori myös muulle liikkuvuudelle.

Kyllä minä kotona joudun aika paljon kantamaan tuon ikäisiä lapsia ja jatkuvasti kyykistymään, laskeutumaan maahan ja nousemaan maasta, auttamaan pukemisessa ja tarvittaessa todella nopeasti nostamaan lapsen jostain. 2-vuotias ei kyllä tajua vielä mistään mitään, ja hoitajan pitää pystyä reagoimaan tarvittavalla tavalla ilman omaa loukkaantumisriskiä. Jos hoitajalla on riski loukata itsensä lasta auttaessaan, on se myös riski sille lapselle.

Sinun kunnosta en osaa sanoa ja ehkäpä juoksuesimerkki oli liian kärjistetty. Pääsääntöisesti kuitenkin juoksukyvyttömyys kertoo huonosta liikkuvuudesta ja rehellisesti sanottuna huonosti liikkuvalle ei pitäisi 2- ja 3-vuotiaita jättää hoitoon.

Mutta onhan niitä vanhempiakin toki, jotka eivät voi lattialle istua, koska eivät siitä ylös pääse. Tiedä sitten, kuinka paljon tällaisissa kodeissa sattuu onnettomuuksia, vai onko lapsi tottunut myös liikkumattomuuteen pienestä pitäen.

Minä en ole pystynyt ottamaan yhtään juoksuaskelta enää vuosiin. En koskaan lasteni synnyttyäkään.

Ihan hyvin oon pystynyt olemaan äiti ilman juoksuaskelia. Lapseni ovat totelleet ohjeistustani ja keskustassa kävelty tietty käsi kädessä tai lapsi rattaissa. Ei ongelmaa.

Juoksuaskeleet on huono kriteeri.

No mitä pystyt tekemään,vaikka et juokse? Pystytkö kyykistymään maahan ja nostamaan lapsen siitä ylös? Pystytkö tarvittaessa kantamaan lapsen paikasta A paikkaan B? Pystytkö pitämään lapsesta kiinni niin ettet paina mistään liian kovasti, mutta lapsi ei pääse karkuun tarvittaessa? Pystytkö istumaan maahan ja nousemaan siitä niin nopeasti ettei lapsi ehdi tekemään jotain vaarallista? Pystyykö lapsi ottamaan sinuun etäisyyttä turvallisesti esimerkiksi leikkipuistossa? Miten pepun pesemiset ovat onnistuneet seisaallaan, entä lapsen auttaminen kiipeämään ja keinumaan leikkipuistossa?

Jos em. ovat sujuneet niin hienoa, jos eivät niin kyllä lapset ovat jääneet jostain paitsi - eikä tarkoitukseni ole loukata. Kyllä alle 3-vuotiaallakin on oikeus ulkoilla ja liikkua niin, ettei hänen täydy olla käden mitan päässä aikuisesta. Puhumattakaan sitten 3-vuotiaasta.

Vielä en ole sellaiseen lapseen törmännyt, jota olisi esim. 2-3-vuotiaana pystynyt ohjaamaan pelkän puheen avulla 24/7.

Päiväkodin hoitaja

Otan osaa, jos kohdallesi on sattunut tuollaisia lapsia.

Minulla on huippu-urheilijan tausta ja olen hoitanut omia, paljon vieraita ja nyt mummina lasten lapsia enkä ole kenenkään perässä juossut.

Jo konttausvaiheessa ovat oppineet kun menen kyykkyyn eteen ja rauhallisesti sanon - Ei-, jos menevät vikasuuntaan. Käveleville olen tehnyt het selväksi, että juosta saa, mutta heti, kun kuulevat kiellon, on ihan pakko pysähtyä.

Olisin pystynyt juoksemaan ja juoksinkin, jos se kuului yhteiseen leikkiin, mutta toteltava on.PISTE

Et olisi selvinnyt hetkeäkään erityislasten kanssa. Helpolla olet päässyt. Vai että käskeä...

Johtuu isovanhemman kunnosta ja vahdittavan lapsen iästä ts. onko porukan yhteisälli riittävä olemaan keskenään.

Me ollaan hoidettu liki joka päivä, ei ihan mutta paljon jo noin 5 vuotta ellei enemmän, kahta. Mikä siinä on niin vaikeaa? Silti meillä on omaa aikaa aivan tarpeeksi. Se minkä tähden jotkut ei halua hoitaa on kai se, että lapsiin kiintyy aivan kuin omiin ja sitä ei kaikki kestä. Tai onhan se työtä vaipoissa jos on ja pitää auttaa kaikessa. Mutta se mikä ilo siitä on kun lapsenlapset kotona sattuessa jotain hienoa tai tulee pipi niin sanovat: Tätä ei mummu ja ukki vielä tiedäkään, kerron heti huomenna. Olemme 49 ja 47 vuotiaita.

Kyllä pitäisi olla täysi-käinen eli 18 vuotias.