Minkä ikäisen isovanhemman voidaan olettaa olevan lastenlasten kanssa leikkipaikalla yksin?

Aloittaja selvästi (väärinymmärtäjille tiedoksi) tarkoittaa, kuinka vanhan voisi olettaa pystyvän huolehtimaan vilkkaasta viikarista, jonka päätä ei vielä järki pakota.

Yksilöllistähän se on, mutta omasta mielestäni niin kauan, kuin pysyy lapsen perässä, pystyy kyllä huolehtimaan tästä ilman nuorempien aikuisten valvontaa. Yleistäisin, että alle 65v porukasta suurin osa siihen kyllä kykenee

Minä olen sitä mieltä, että äitini teki ajattelemattomasti, kun laittoi minut, 9-vuotiaan, hoitamaan 1-vuotiasta pikkuveljeäni koko kesän.  Siis ihan totta, minä jouduin olemaan 1-vuotiaan kanssa aamusta iltapäivään asti, kun äiti tuli töistä.  Joskus meille tuli mun samanikäisiä tyttökavereita pitämään mulle seuraa, kun en päässyt esim. uimarannalle enkä mihinkään.  Kaiket päivät työntelin vekaraa rattaissa ja leikitin sitä ja lämmitin ruokaa ja syötin.  Kyllä se silloin tuntui menevän ihan ok mutta nykyään olen ajatellut, että en olisi omaa lasta laittanut niin pienelle hoitoon.  Kävin leikkikentällä sen kanssa joka päivä ja joskus innostuin itsekin keinumaan ja kiikkumaan, ja unohdin kokonaan, että se velikin oli siellä.  Ja siinä oli ihan vieressä tie, missä kulki autojakin.  Että on vaan oletettu, että kyllä lapsi lasta pystyy hoitamaan.

Tuosta saattaisi tänä päivänä joku tehdä sen ns. lasun, mutta ei sellaisia 60-luvulla ollut.  Hui hai, naapurissa oli samanikäinen tyttö, joka myös joutui paljon hoitamaan pikkusisaruksiaan, siellä oli kyllä äiti kotona päivät, mutta niitä pieniä sisaruksia oli paljon ja tää tyttö siellä niitä sitten kaikki päivät vahti kun ne oli pihalla.  Jos jotain sattui, aina sille tytölle huudettiin, että sun syy, kun et pitänyt huolta.

Tietysti vähän kannataa miettiä isovanhemmat kuntoa. Itselleni sattui oman esikoisen taapero aikana erikoinen tapaus.

Puistossa oli ulkoilemassa tosi huonokuntoisen näköinen vanhus 1 vuotiaan taaperon kanssa.

Hän ei pystynyt nostamaan lasta ollenkaan. Kun lapsi halusi keinumaan , pyysi minua nostamaan ja pahoitteli, kun joutuu vaivaamaan , kun ei jaksa nostaa itse. Samoin kun lähtivät puistosta minun piti nostaa lapsi rattaisiin.

Rattaita mummo käytti vähän kuin rollaattorina, hissukseen köpötteli rattaisiin tukeutuen .

Äitini oli nähnyt saman isoäidin, myös hän oli nostellut lasta keinuun .

Taustoja en tiedä, voihan olla, että perheessä oli joku todellinen hätätilanne , eikä siihen hätään muuta hoitajaa löytynyt.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Siis viekö joku oikeasti lapsensa yli 70-vuotialle isovanhemmille yökylään??? Miten voitte vanhempina olla varmoja lapsen turvallisuudesta, jos ette ole itse paikalla? Ja miten nämä yli 70-vuotiaat vanhukset pärjäävät lasten kanssa?

No jos isovanhemmat ovat hoitaneet lapsia vaikka kymmenen vuoden ajan niin ei kai se kyvykkyys hoitaa lapsia yhtäkkiä katoa kun täyttää 70, etenkin kun se lastenhoito helpottuu kokoajan kun lapset kasvaa.

Ihan vauvaa en kyllä antaisi edes vähäksi aikaa enkä mielellään mitään uhmistakaan yli 7kymppiselle ellei ole tosi hyvässä kunnossa. Vaikka omaani on kyllä mummo ollut vahtimassa muutaman tunnin, koska mies oli niin järjestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitä mieltä, että äitini teki ajattelemattomasti, kun laittoi minut, 9-vuotiaan, hoitamaan 1-vuotiasta pikkuveljeäni koko kesän.  Siis ihan totta, minä jouduin olemaan 1-vuotiaan kanssa aamusta iltapäivään asti, kun äiti tuli töistä.  Joskus meille tuli mun samanikäisiä tyttökavereita pitämään mulle seuraa, kun en päässyt esim. uimarannalle enkä mihinkään.  Kaiket päivät työntelin vekaraa rattaissa ja leikitin sitä ja lämmitin ruokaa ja syötin.  Kyllä se silloin tuntui menevän ihan ok mutta nykyään olen ajatellut, että en olisi omaa lasta laittanut niin pienelle hoitoon.  Kävin leikkikentällä sen kanssa joka päivä ja joskus innostuin itsekin keinumaan ja kiikkumaan, ja unohdin kokonaan, että se velikin oli siellä.  Ja siinä oli ihan vieressä tie, missä kulki autojakin.  Että on vaan oletettu, että kyllä lapsi lasta pystyy hoitamaan.

Tuosta saattaisi tänä päivänä joku tehdä sen ns. lasun, mutta ei sellaisia 60-luvulla ollut.  Hui hai, naapurissa oli samanikäinen tyttö, joka myös joutui paljon hoitamaan pikkusisaruksiaan, siellä oli kyllä äiti kotona päivät, mutta niitä pieniä sisaruksia oli paljon ja tää tyttö siellä niitä sitten kaikki päivät vahti kun ne oli pihalla.  Jos jotain sattui, aina sille tytölle huudettiin, että sun syy, kun et pitänyt huolta.

Olet ollut tosi nuori noin pientä pikkusisarusta hoitaessasi. Ei tosiaan tänä päivänä enää onnistuisi. Itsekin muistan kyllä hoitaneeni naapurin lasta ehkä n 11-12 vuotiaana kesällä, kun ko lapsen vanhemmat olivat pellolla töissä. Minulla oli kyllä tukenani oma äitini, joka laittoi ruuan, mutta minä olin lapsen kanssa ulkona ja hoidin muuten lapsen, joka ei vielä kävellyt. Samoin muistan minäkin, että välillä leikin ihan omiani, keinuin jne ja unohdin koko hoidettavan.  Onneksi ei mitään sattunut. Ajat ovat kyllä muuttuneet!

Muisto 60-luvun alusta:  meille tuli kerran mustalaistyttö pyytämään, että lämmitettäisi tälle lapselle maitoa.  Lapsi siinä sen huivin sisällä oli kahden kuukauden ikäinen, ja se tyttö 13-vuotias.  Kun ihmeteltiin, että onko sinulla tosiaan jo vauva, hän nauroi ja sanoi, että ei vaan se on hänen veli jota hän nyt hoitaa kun äiti lähti sukulaisia katsomaan.  

Oltiin kyllä aika äimän käkenä.  Tyttö vain nauroi ja oli oikein iloinen muutenkin koko ajan.  Kun kysyttiin, että koska se äiti tulee takaisin, niin tyttö sanoi, ettei sitä vielä tiedä.  Ne oli niitä sen ajan vihon viimeisiä kiertomustalaisia, jotka asui hevoskärryssä.  Iso revohkahan niitä oli, niin että kai sille vauvalle oli hoitajia enemmänkin, mutta silti  ihmetytti.  

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vähän kannataa miettiä isovanhemmat kuntoa. Itselleni sattui oman esikoisen taapero aikana erikoinen tapaus.

Puistossa oli ulkoilemassa tosi huonokuntoisen näköinen vanhus 1 vuotiaan taaperon kanssa.

Hän ei pystynyt nostamaan lasta ollenkaan. Kun lapsi halusi keinumaan , pyysi minua nostamaan ja pahoitteli, kun joutuu vaivaamaan , kun ei jaksa nostaa itse. Samoin kun lähtivät puistosta minun piti nostaa lapsi rattaisiin.

Rattaita mummo käytti vähän kuin rollaattorina, hissukseen köpötteli rattaisiin tukeutuen .

Äitini oli nähnyt saman isoäidin, myös hän oli nostellut lasta keinuun .

Taustoja en tiedä, voihan olla, että perheessä oli joku todellinen hätätilanne , eikä siihen hätään muuta hoitajaa löytynyt.

No jos oli hätätilanne, niin olisihan sitä voinut vaikka pysyä sisätiloissa silti. Ja kai mummo olisi voinut seurakseen pyytää jonkun kaverin tai toisen sukulaisen.. Tosiasiahan on, että on vanhempia jotka ummistavat silmänsä vaaratilanteilta ja on isovanhempia jotka tekevät samoin. Kun puhutaan sen ikäisistä lapsista, jotka eivät vielä osaa kunnolla itseään ilmaista, niin herää myös kysymys saako lapsi tarpeeksi hyvää hoivaa ja vuorovaikutusta tällaisen mummin hoivassa - kaikella rakkaudella isovanhempia kohtaan. Tuon ikäinen ikävöi kovasti äitiä, ja tarvitsisi hoitajan, joka havaitsee hänen tarpeet ja tunteet yhtä nopeasti kuin äiti ja antaa niille myös samanlaisen vastineen. Pelkän kunnon ja iän ei pitäisi yksin vaikuttaa siihen kuka hoitaa pientä lasta (alle 5v esim.), vaan kyllä hoitajan pitää myös pystyä antamaan yhtä hyvää vuorovaikutusta kuin vanhempi. Tämäkin heikkenee, jos yleinen reagointikyky heikkenee. Tuossakin tapauksessa voidaan ihan hyvällä syyllä kyseenalaistaa, millaista lohtua lapsi saa, jos hoitaja ei pysty häntä nostamaan syliin?

Minunkin mielestäni kyllä 70v ei ole mikään raja, vaan ihan se isovanhemman tapa ja kyky olla lapsen kanssa vaikuttaa. Mutta ihan sama kuinka hyväkuntoinen olisi, niin en ehkä jättäisi pieniä lapsia lähes 80v hoitoon.

Minua harmittaa, että sukulaissuhteita nykypäivänä ei hoideta.  Saisi olla aivan luonnollista, että jos lapsella on varallisuutta ja iso talo, että voisi ottaa yksineläjä mummon tai papan tai kummatkin perheensä yhteyteen elämään. Koska minun järkeni sanoo, että heistä olisi myös hyötyä molemminpuolin. Ja varsinkin jos on lapsia. Oppisivat lapsetkin tuntemaan isovamhempansa. Joissain kulttuureissa niin toimitaan ja se on todella suhteita ja yhteenkuuluvuutta lujittavaa.