Minkä ikäisen isovanhemman voidaan olettaa olevan lastenlasten kanssa leikkipaikalla yksin?

Alle 60. Ei vanhemmille kannata jättää muksuja.

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti ei ole sekuntiakaan ”jaksanut” vahtia lapsiani tai olla kertaakaan leikkikentällä lasteni kanssa. Ei jaksanut sitä 50v ikäisenä eikä 60v ikäisenä eikä tietrnkään nyt 65 v ikäisenä. Mulla siis useampi lapsi joista pienin on taapero. Kummatkaan isovanhemmat ei yhtäkään kertaa ole mitrnkään hoitaneet edes hätätilanteessa.

Tää on nykyajan isovanhemmuutta!

Tämä on sitä nykyajan vanhemmuutta. Monta lasta hankitaan, eikä niistä jakseta itse pitää huolta. Ja sitten syytetään isovanhempia, etteivät hoida lapsenlapsiaan. Se on vanhempien tehtävä!

Kyllä alle 70-vuotiaat on vielä ihan liian lapsellisia ja ailahtelevaisia toimiakseen viisaasti hiekkalaatikolla. Eli laittaisin sen ikärajan niin, että k-70.

Kaikkihan asiassa riippuu siitä minkälaiset suhteet isovanhemmilla on lapsenlapsiin ja tietysti ensin omiin lapsiinsa. Ovatko he kanssakäymisissä, tuntevatko isovanhemmat lapsenlapsensa esim. luonteen, ja muut jokapäiväiset tavat. Suhde lapsenlapsiin on kasvatettava alusta asti. Ja heidän kasvuaan ja kehitystään on ilo seurata ja olla silloin apuna kun on tarvetta. Heistä saa elämään virtaa ja valtavasti iloa. Minä olen vielä hyvässä kunnossa ja jaksan vaikka olen yli 70-kymmenen. 

Mietin tuota ettei ole mitään velvollisuutta.

Tietenkään ei ole pakko, mutta kyllä minä koen ihan perhesiteelliseksi velvollisuudeksi (tai oikeammin välittämiseksi, toisen tärkeänä pitämiseksi) auttaa vanhempiani, sisaruksia, oli se sitten lastenhoitoa, muuttoapua ym. Ihme käsitys ettei omasta perheestä kuulu välittää. Saati lapsenlapsistaan, jos omakunto riittää, niin ei voi kovin paljoa lapsenlapsi kiinnostaa jossei edes kerran vuodessa halua lapsen kanssa viettää kahden kesken edes muutaman tunnin.

Ja tuo ettei ole mikään velvollisuus isovanhemmilla, mutta niin vaan aika monet näistä isovanhemmista hyödynsi aikanaan omia vanhempia lastenhoidossa. Kyllä terveessä, lämpimässä perheessä kuuluu auttaa puolin ja toisin.

Ei käy minkään ikäinen isovanhempi kirjoitti:

Emme hoidata lapsia isovanhemmilla, koska mielestämme lastenhoito ei kuulu heille mitenkään. Minkään ikäinen isovanhempi ei ole luotettava ja sopiva lastenhoitaja, jos lapsen turvallisuus ei ole 100% taattu isovanhemman hoidossa. En antaisi minkään ikäisen isovanhemman mennä esimerkiksi uimataidottoman lapsen kanssa uimarannalle tai uimahalliin. Äitinä en luota isoäidin ja isoisän kykyyn ja osaamiseen valvoa uimataidotonta lasta. Lasten kanssa voi sattua ja tapahtua, vaikka äiti ja isä valvovat lasta huolella. Kotona, ulkoillessa, leikeissä ja liikkuessa voi sattua tapaturmia, kun lapsi kaatuu tai putoaa. Pieni, ehtiväinen ja vilkas lapsi ja huonokuntoinen isovanhempi on vaarallinen yhdistelmä.

Tuolla perusteella kukaan ei ole luotettava ja sopiva lastenhoitaja, koska ei ne omat vanhemmatkaan voi taata 100 %:n turvallisuutta lapselleen.  

Ja tuo on myös erittäin hyvä argumentti, koska jos ja kun jotain kuitenkin tapahtuu, se tapahtuu sitten omien vanhempien hoidossa oleville lapsille, eikä esim. isovanhempien.  Silloin ei voi nämä vanhemmat syyttää ketään muuta kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Mietin tuota ettei ole mitään velvollisuutta.

Tietenkään ei ole pakko, mutta kyllä minä koen ihan perhesiteelliseksi velvollisuudeksi (tai oikeammin välittämiseksi, toisen tärkeänä pitämiseksi) auttaa vanhempiani, sisaruksia, oli se sitten lastenhoitoa, muuttoapua ym. Ihme käsitys ettei omasta perheestä kuulu välittää. Saati lapsenlapsistaan, jos omakunto riittää, niin ei voi kovin paljoa lapsenlapsi kiinnostaa jossei edes kerran vuodessa halua lapsen kanssa viettää kahden kesken edes muutaman tunnin.

Ja tuo ettei ole mikään velvollisuus isovanhemmilla, mutta niin vaan aika monet näistä isovanhemmista hyödynsi aikanaan omia vanhempia lastenhoidossa. Kyllä terveessä, lämpimässä perheessä kuuluu auttaa puolin ja toisin.

Onko sulla varmaa ja dokumentoitua tietoa siitä, että ne ovat juuri näitä mainitsemiasi isovanhempia, joista kirjoitat, että "aika monet näistä isovanhemmista hyödynsi aikanaan omia vanhempiaan lastenhoidossa?"

Mistä sinä sen tiedät?

Tätä hoitamista ja ei-hoitamista on tapahtunut joka sukupolvessa.  Ja hypellen suvusta toiseen.  Et varmasti ole seurannut ihmisten sukuhistorioita niin pitkälle, että voit varmuudella sanoa, että nuo vanhemmat hoidattivat lapsiaan omilla vanhemmillaan, mutta itse eivät hoida jälkikasvunsa lapsia, ja näitä tapauksia sinun olisi pitänyt tutkia siis satoja vähintään, että pystyisit väittämääsi edes jotenkin tukemaan.

Ja kenen nyt "kuuluu" auttaa ketäkin ja kenen ei.  Et voi tietää syitä, jonka takia ei haluta auttaa, vaikka sinun mielestäsi kuuluisikin.  Ihmissuhteet on aika monimutkainen juttu.  Jotkut ei koskaan lainaa rahaa, vaikka "kuuluisikin," koska ovat joutuneet hyväksikäytetyksi tämän rahan lainaajan taholta.  Kunnioitustakin pitää olla toisia kohtaan, eikä vain vaatimuksia ja pyyntöjä.  Joku ei ryhdy hoitamaan lapsenlastaankaan, jos tietää, että siitä tulee pohjaton suo.  Silloin on parempi sanoa heti alkuun, että en ala hoitajaksi.  Ei isovanhempikaan mikään automaatti ole, oma elämänsä hänelläkin on oltava.   Jonkun mielestä ei ole paljon mitään, jos lapsenlapsi on isovanhemmilla hoidossa joka viikonloppu, joidenkin mielestä se taas on aivan liian paljon.

Jotkut saattaa pelätä sitäkin, että jos lapsen vanhemmille tulee ero, niin lapsenlapsi viedään sitten hänen elämästään pois.  Joistakin liitoista voi vanhempi ihminen omalla kokemuksellaan jo nähdä, että ei tule kestämään.  Ja kuitenkin pitäisi sitten solmia se tunneside siihen lapsenlapseen, joka saatetaan kuitenkin repäistä pois isovanhemman elämästä täysin tunteettomasti.

Ei nämä helppoja asioita ole.  

Olen pian 72 ja katson muutamia tunteja kerrallaan lapsenlapsia. Meillä on läheiset välit. Kokemukseni mukaan nykyäidit ovat enemmän harrastavia, kuin ennen. Omat menot ensin, miehen työt sitten ja me isovanhemmat olemme mukana tarpeen vaatiessa. Onneksi kuitenkin saamme olla mukana edes joitakin tunteja kerrallaan. Yökyläily on jo hiukan raskaamman oloista, koska lapset vaativat jatkuvaa seurantaa.

Kai se isovanhempien kunto on tärkein kriteeri. Ja halu ja tahto molemmin puolin.

Siis viekö joku oikeasti lapsensa yli 70-vuotialle isovanhemmille yökylään??? Miten voitte vanhempina olla varmoja lapsen turvallisuudesta, jos ette ole itse paikalla? Ja miten nämä yli 70-vuotiaat vanhukset pärjäävät lasten kanssa?

Miten joku pitää 70-vuotiaita ikäloppuina? Monet tekevät vielä jonkun verran töitäkin tuon ikäisenä, matkustelevat, urheilevat... Eivät tietenkään kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Mun silloin 73 ja 80 - vuotiaat vanhemmat hoitivat meidän 1-vuotiastamme päivät. (omasta halustaan, sillä heitä kauhistutti, kun olimme laittamassa tarhaan)

Ei ongelmaa. Hyvin jaksoivat.

Minkä ikäisinä vanhempasi ovat saaneet sinut? Vai tarkoititko omia isovanhempiasi?

Meillä isovanhemmat haarukassa 50-83v, vahin on kertakaikkiaan loistavassa kunnossa, fyysisesti. Mutta en uskalla hänelle lapsia jättää olleenkaan, koska on sen verran hajamielinen ja koska niistä omista lapsista on ~40v niin ei osaa oikein olla pienten lasten kanssa ja ottaa huomioon sitä miten nopeasti taapero ehtii paikasta toiseen ja loukkaa itsensä.

5-6 vuotiaan ehkä voisikin leikkipuistoon vahdittavaksi luovuttaa kun älliä on jo pikkuisen enemmän.

Meillä lapselle olisi tarjolla enemmän hoitoa kuin pystymme lasta muualle antamaan. Omat vanhempani (55v) ottaisivat vaikka joka päivä, minkä töiltään ehtivät. Miehen vanhemmat eivät arkena ehdi mutta ottavat lapsen mielellään mökille mukaan viikonloppuna. Omat isovanhempani (82 ja 83v) vahtisivat mielellään myös usein, kerran pari kuukaudessa ovat täällä joitain tunteja niin että lähden itse asioille. Lapsi nyt 4v. Asutaan kaikki 3km säteellä ja välit on läheiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä isovanhemmat 45-70v ja lapset on olleet isovanhemmilla vauvoista asti. Isovanhemmat kuuluvat perheeseen ja haluavat olla omien lasten lasten kanssa.

Näin pitääkin olla. Hoito/tapaaminen pitää kuitenkin sopia isovanpien kanssa etukäteen. Itsekkäät isovanhemmat itkevät sitten ettei lapsenlapset tule auttamaan heitä! Miten teini-ikäinen menisi tapaamaan lähes tuntematonta ihmistä! Meidän nyt aikuiset (20+) lapset menevät mielellään maalle tapaamaan isovanhempiaan, jotka ovat nyt 80-90 vuotiaita.

Voi luoja, onko tää jutun aloittaja nyt ihan tosissaan?

Jokainen hoitakoon omat lapsensa, eipähän tule arvostelua muiden hoidon laadusta.

Ihmettelevä äiti kirjoitti:

Siis viekö joku oikeasti lapsensa yli 70-vuotialle isovanhemmille yökylään??? Miten voitte vanhempina olla varmoja lapsen turvallisuudesta, jos ette ole itse paikalla? Ja miten nämä yli 70-vuotiaat vanhukset pärjäävät lasten kanssa?

Aivan tosissaanko ihmettelet tällaista? Minä ja mieheni olemme 71 vuotiaita, terveitä, hyväkuntoisia. Hoidamme pk-ikäisiä lapsiamme säännöllisesti, haemme pk-sta, leikimme ja ulkoilemme. Lapset ovat terveitä, ei ylivilkkaita, malttavat istua ja askarrella, kuunnella satuja. Teemme majoja kotiimme, en keksi, missä kohtaa lasten turvallisuus ei olisi taattua. Osa lapsista on myös välillä yökylässä, omat lapsemme luottavat, että turvallisuus on taattua. Meillä ei loju lääkkeitä, ei pesuaineita eikä teräviä esineitä lasten ulottuvilla. Luulen, että varoittelemme jopa enemmän näitä lastenlapsia kuin vanhemmat. En anna leikkiä koskaan ovissa, en anna kiipeillä esim 4 v liian korkealle kipeilynaruissa. En anna seisoa keinussa, vaikka kuulemma äidin kanssa saakin keinua seisoaltaan. Luulen, että minulla on tiukemmat säännöt verrattuna vanhempiin, mutta lapset hyväksyvät sen; näin tehdään mummilassa.

On mukavaa auttaa lasten perheitä, nyt kun olemme eläkkeellä ja tosiaan toistaiseksi vielä terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään iässä. Jos lapsen vanhemmista ei ole hoitamaan lastaan, niin yhteiskunta tarjoaa hyvin monipuolisia palveluja lapsiperheille aina päivähoitopaikasta huostaanottoon asti.

Jep. Yhteiskunta hoitaa myös vanhat, jos heistä ei ole huolehtimaan itsestään. Turha sitten vaivata nuorempia polvia näillä pulmilla.

Ne on yleensä täysi-ikäisiä ja niillä on ainakin yhden lapsen kasvatuskokemus takana. 

Niin ja jos ylärajasta puhutaan niin sepä vasta onkin yksilöllistä; toinen on ysikymppisenä vetreä ja vireä ja toinen ei viisikymppisenä jaksa edes istua..

Vierailija kirjoitti:

Alle 60. Ei vanhemmille kannata jättää muksuja.

Ja perustelut, kiitos.

Mä en tiedä yhtään isovanhempaa joka ei hoitaisi omia lapsen lapsia. Ehkä ihmiset täällä maalla ovat erilaisempia ja suku on tärkeintä.