Lastentarhaopettajiksi ei enää haluta opiskella

Vierailija kirjoitti:

Must tuntuu et alalle sopii parhaiten sellaset ei-lukuihmiset, eli käytännön ihmiset. Sit opettajaksi täytyy lukea, hoitajaks pääsee nopee ämmin. Alalla tarvitaan kyl oikeen laisia ihmisiä, ei ala sovi kaikille, vaikka epäkohtiakin tietty on.

Tästä olen hieman eri mieltä. Alalla tarvitaan ehdottomasti pelottomuutta tarttua hommiin, ns. laittaa käsiä saveen, mutta myös kiinnostusta teoreettiseen puoleen. Ainakin jos meinaa kunnialla selvitä kaikista alan vaatimuksista. Jonkin verran lukupäätä ja kiinnostusta tieteenalaan on jopa ehdoton edellytys mielestäni. Työssä kun ei riitä, että selviää vain tiettyjen lasten, perheiden tai työkavereiden kanssa, vaan pitäisi osata ottaa haltuun koko homma. Siihen tarvitaan usein sitä ammattiosaamista ja siinä tutkitulla tiedolla ja teorioilla on ehdottomasti paikkansa.

Ylempi kommentti siis 11 kirjoittama. :)

Vierailija kirjoitti:

Minua ohjasi omissa harjotteluissani ammattikoulun käynyt lastenhoitaja, jolta toki opin käteviä käytännön niksejä ja miten ollaan luontevassa, hyvässä vuorovaikutuksessa vanhempiin ja lapsiin, mutta vain vähän, jos lainkaan opettajan työssä olennaisia kasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin taitoja.

Lastenhoitajan koulutus on ainakin nykyään lähes kokonaan sitä, että opetellaan vetämään ja suunnittelemaan lapsille erilaista toimintaa. Siellä on jumppatunnit, musiikkitunnit, kirjallisuustunnit ym. ym.

Meillä on ketjussamme paljon sosionomeja opettajina. Yhteistyö on toiminut hyvin niin yliopiston käyneiden kuin sosionomiksi valmistuneide kesken. Viime kädessähän osaaminen on kiinni siitä, kuinka haluaa kehittyä valmistumisen jälkeen, kuinka paljon jatkuvasti hakee uutta tietoa ja oppia. Päiväkodissa työ on myöskin tiimotyötä.

Perheiltä saamme erittäin hyvää palautetta, ilman mainostamistakin päiväkotimme ovat täynnä ja juuri tällä hetkelläkin rakennetaan kahta uutta päiväkotia.

Lisään vielä, että emme ole voittoa tavoitteleva päiväkotiketju, jottei tule kuva, että rakennamme uusia päiväkoteja lasten hyvinvoinnin kusrannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne lehtijutut, josta saa kamalan kuvan alasta 😂

Itse valmistuin lastenhoitajaksi ja hyvin oon viihtynyt, ihan mun juttu.

Jep, sama hoitoalalla. Olen loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelija ja viihtynyt alalla todella hyvin. Kaikki harjoittelupaikat ollu todella hyviä ja kollegat ja lääkärit tosi mukavia, samoin pomot. Tosi hyvin otettu aina mukaan työyhteisöön ja myös työyhteisön jäsenillä ollut nähtävissä ihana yhteishenki.

Myös asiakkaat ja potilaat pääosin aina tosi mukavia ja kiitollisia saamastaan hoidosta.

Tosi kiva kuulla tällaisia kokemuksia! Omissa työpaikoissa on ollut skaala unelmapaikasta hirvittävään. Ensimmäisessä koko tiimi oli motivoitunut ja puhalsi yhteen hiileen ja oli sama mieltä tavoitteista, toiminta oli selvästi kaikille, lapsille ja aikuisille, innostavaa ja mieluisaa, tehtiin kaikkea laidasta laitaan, retkiä, näytelmiä, työpajoja, koko talon yhteisiä juhlia, tiedeprojekteja jne. Hirveimmässä minua työpaikkakiusattiin ja lapsia kohdeltiin epäammatillisesti. Hienoa, että teillä on ollut hyviä työpaikkoja, toivottavasti näiden määrä kasvaa ja kurjien kutistuu!

t. 11

Vierailija kirjoitti:

Ylempi kommentti siis 11 kirjoittama. :)

Tunnut olevan täydellisyyttä hipova tapaus mutta päiväkotien todellisuus on kaukana tuosta. Jos pätevyyksillä nokittelu ja paperien täyttäminen on tärkeää, unohdetaan lapsi. Koska päiväkoti EI ole peruskoulu, korostuu siellä muut kuin akateemiset seikat. Toki nekin siinä leikin mukana mutta älkää muuttako päiväkoteja liian koulumaisiksi ja paperien ja vasujen kanssa pelaamiseksi! Epäkohdissa ammattiliiton ja sen jälkeen lainsäätäjän on muutettava työehtoja, säännöksiä ja lakeja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ketjussamme paljon sosionomeja opettajina. Yhteistyö on toiminut hyvin niin yliopiston käyneiden kuin sosionomiksi valmistuneide kesken. Viime kädessähän osaaminen on kiinni siitä, kuinka haluaa kehittyä valmistumisen jälkeen, kuinka paljon jatkuvasti hakee uutta tietoa ja oppia. Päiväkodissa työ on myöskin tiimotyötä.

Perheiltä saamme erittäin hyvää palautetta, ilman mainostamistakin päiväkotimme ovat täynnä ja juuri tällä hetkelläkin rakennetaan kahta uutta päiväkotia.

Lisään vielä, että emme ole voittoa tavoitteleva päiväkotiketju, jottei tule kuva, että rakennamme uusia päiväkoteja lasten hyvinvoinnin kusrannuksella.

Sen minkä olen itse huomannut pitkän päiväkotityöni aikana, että yliopiston käyneillä opettajilla on yleensä erinomaiset taidot lapsihavainnointiin. Ja todella siis arvostan koulutustaan ja ammattitaitoaan. Sitä en milläänlailla halunnut vähätellä.

Joo siis tarkoin että Paremmin sopii käytännön ihmiset ku lukuihmiset. Tietty perusjärki hyvä olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen varhaiskasvatukseen suuntautuneeksi sosionomiksi ja valmistun niin että saan vielä vakaopen pätevyyden. Miksi sosionomi AMK eikä yliopisto? Sosionomin koulutus antaa mulle mahdollisuuden työskennellä myös niin monessa muussa paikassa kuin päiväkodissa, oon valmistuttuani pärevä myös esim. lastensuojeluun tai vaikka päihde- ja mtpuolelle. Ainoa rajoite päiväkotimaailmassa on, etten voi olla eskareiden ope.

Hullua, että muutaman vuoden päästä jokaisessa ryhmässä pitäisi olla vähintään 2 korkeakoulutettua aikuista, kun nyt tekee tiukkaa löytää sitä yhtäkin monessa kunnassa.

En haluaisi olla ilkeä, mutta mielestäni sosionomi-tutkinto olisi kaivannut uudistamista jo kauan sitten, niin että erikoistuttaisiin aikaisemmin ja lapsiin ja päivähoitoon suuntautuvien opintojen määrää lisättäisiin selvästi. Sosionomi-tutkinto oli koulutuspoliittinen säästöratkaisu, jossa haluttiin yhdestä ohjelmasta ulos työntekijöitä aloille, joilla oli pulaa työntekijöistä. Lopputuloksena sosionomeja ei oikein hyväksytä moneen paikkaan, sillä koulutuksen ongelmana on laaja, mutta ohut asiantuntemus sosiaalialasta. Mm. sosiaalityöntekijöiksi ja lto:iksi on käsittääkseni juuri tästä syystä hankalampi päästä sosionomin paperein. Se ei ole tietenkään sosionomien vika, vaan sen, ettei koulutusohjelmaa ole uudistettu riittävästi.

Taustatietona opiskelin itse sosionomiksi ensin, mutta kun huomasin, miten paljon opinnoissa on varhaiskasvatuksen kannalta epärelevantteja opintoja, jätin opinnot kesken ja hain yliopistoon. Opinnoilla on mielestäni eroa kuin yöllä ja päivällä. Sosionomiopintojen ainoa etu ovat pitkät työharjoittelut, mutta niidenkin anti on kovasti kiinni harjoittelupaikasta, jotka kokemusteni mukaan ovat yliopistolla huomattavasti paremmin valikoidut. Minua ohjasi omissa harjotteluissani ammattikoulun käynyt lastenhoitaja, jolta toki opin käteviä käytännön niksejä ja miten ollaan luontevassa, hyvässä vuorovaikutuksessa vanhempiin ja lapsiin, mutta vain vähän, jos lainkaan opettajan työssä olennaisia kasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin taitoja.

t. 11

Totta varmasti tämäkin. Myös eri AMKien välillä on eroa varhaiskasvatukseen suuntautuvissa opinnoissa. Se 60op on minimi, mutta esimerkiksi meidän koulussa pitää opiskella 85op. Kandeilla ja sosionomeilla toki erilaiset koulutukset, ja kummallakin eri vahvuudet, en lähtisi sanomaan että toinen koulutus on toista parempi.

Nykyään sosionomien harjoittelun ohjaajalla pitää olla vähintään amk-tasoinen koulutus, enää ei onnistuisi, että esim. lähäri toimii korkeakouluopiskelijan ohjaana harkassa.

Ja sosiaalityöntekijäksi ei sosionomi toki pääsekään, lto:ksi kyllä.

T:se sosionomiopiskelija

Tärkein on luonne. Koulutuksella todella vähän asian kanssa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän sun oma asiantuntemuksesi on varhaiskasvatuksesta? Olet itse vanhempi? Perheenne on päiväkodin asiakas? Sulla on kummilapsi ja sen mummi on kertonut kaikenlaista?

Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja uskoisin, että suurin syy, miksei opettajuus vetoa, on alan surkea arvostus. Jos lukee lehtiä yhtään, on vaikea välttyä kuulemasta, millaisessa jamassa varhaiskasvatus on: sijaisia ei saa, lapsiryhmät ovat jatkuvasti ylisuuria, henkilökunta riittämätöntä ja epäpätevää, stressi kova, palkkakehitys laahaa jäljessä ja jatkuvasti törmää sinun kaltaisiisi nokkeliin tietäjiin.

Mä olen ollut yli kymmenen vuotta alalla ja olen aivan tajuttoman väsynyt tähän loputtomaan mussutukseen ylikouluttautuneisuudesta. Varhaiskasvatus on vaativaa työtä, joka vaatii paljon alan erikoisosaamista ja -asiantuntijuutta. Se ei sinällään poikkea monesta muusta alasta, joilla vaatimukset työn suhteen ovat kasvaneet menneistä vuosikymmenistä, vaan kyseessä on laajempi kehitys ja kulkusuunta. Silti tuntuu, että juuri varhaiskasvatus on usein ihmisten hampaissa, ehkä juuri siksi, että moni, jolla on omia lapsia tai jotain muuta kokemusta lapsista, kuvittelee, että varhaiskasvatus päiväkotiryhmissä on rinnastettavissa siihen. Ei ole.

Päiväkodissa työskennellään kunnianhimoisin ja lakisääteisesti velvoitetuin tavoittein niukoilla resursseilla ja jatkuvassa epävarmuudessa. Työssä oppii (on pakko oppia) sietämään epävarmuutta, mutta se on myös hyvin kuormittavaa. Ryhmissä voi olla toistakymmentä lasta, joista jokaista olisi kyettävä päivän aikana huomioimaan, olemaan aidosti läsnä (tämä on melkeinpä raskain osuus, kuten jokainen ihmissuhdetyötä tekevä tietää), toimimaan tasapuolisesti, eettisesti, pedagogisesti perustellusti ja samalla pitää yllä yhteistyötä vanhempiin ja tiimin/talon muihin jäseniin.

Työn ydinalue, varhaispedagogiikka, edellyttää laajaa teoreettista ja käytännön tietämystä lapsista, heidän kehityksestään, kasvustaan, työn takana vaikuttavista arvoista ja asenteista, erilaisista oppimisen teorioista, sisältöalueista ja menetelmistä, vuorovaikutuksen tavoista ja tyyleistä, psykologian ja käyttäytymisen pulmien tuntemista, hyviä suullisia ja kirjallisia viestintätaitoja. Moni kysyy, eikö vähempi riittäisi. Vastaus on mielestäni kyllä, mutta silloin on laskettava rimaa sen suhteen, mitä päivähoidolta odotetaan.

On outo ajatus, että kun meillä on jo kallis päivähoitojärjestelmä, miksi osa väestöstä tuntuu odottavan siltä pelkkää lapsiparkkitoimintaa? Päiväkodeissa on ollut (ja on edelleen, riippuen paikasta) laadukasta päivähoitoa, jossa lapset oppivat monipuolisia tietoja ja taitoja, mutta tämä ei toteudu kaikkialla. Kerrotko siis minulle ja avaat hieman, mitä sinusta päivähoidon kuuluisi olla? Olen aidosti kiinnostunut, sillä usein tulee tunne, etteivät ajatukset siitä koulutusta väheksyvien kesken joko kohtaa tai sitten puhumme samoista asioista eri termein. Mitä siis kuuluu lapsen hyvään päivään päiväkodissa? Saa olla ihan konkreettisellakin tasolla. Vastaan mielelläni takaisin, mitä sellaisten asioiden toteuttaminen käytännössä vaatii tai tarkoittaa.

En ole se, jolle lysymyksesi osoitit vaan ihan sivustaseuraaja. Olisiko yksi ristiriidan syy laskettu jo siinä, että pöiväkodin henkilökuntaan kuuluu eri koulutustasoilla, nimikkeillä ja työnkuvilla olevia ihmisiä, jolloin työnantaja on saanut mahdollisuuden säästää niiden avulla sopivasti ja kikkailla lisäksi vielä työntekijöiden mitoituksilla. En tiedä saatteko kiinni, mutta ei tunnu olevan yhtenäistä näkemystä työnkuvasta ei työnantajilla eikä työntekijöillä, jos työaika menee hengissäselviämiseen. Solidaarisuus ja yhteenhiileen puhaltaminen tuntuvat puuttuvan julkisenkeskustelun perusteella päiväkotien tuöyhteisöistä. Otetaan selvennykseksi vertaukseksi peruskoulu ja vaikka kolmannen luokan luokanopettaja. Ei peruskoulun puolella ole hänen lisäkseen ns.kilpailevia virkanimikkeitä. Työn apuna voi olla koulunkäynninohjaaja mutta hän ei ole opettaja.

Olet mielestäni osunut ainakin osittain oikeaan analyysissasi. Kyllä alaa vaivaa 90-luvulta alasajoista alkanut pedagogiikan ja opettajuuden väheksyntä. Yksi hankaluus on myös se, että päivähoito ja varhaiskasvatus ovat ala, joka sijoittuu jonnekin sosiaali-, hoito-/hoiva- ja kasvatus-/opetustyön välimaastoon. Osittain kyseessä on eri ammattikuntien ja eturyhmien välinen kissanhännänveto ja kilpailu jo valmiiksi vähäisistä resursseista, osin puhtaasti näkemyserot. Ammattikuntien, yksittäisistä työntekijöistä puhumattakaan, välillä on todella suuria näkemyseroja siitä, mitä päivähoidon/varhaiskasvatuksen tulisi ensisijaisesti olla. 

Kärjistäen opettajilla keskiössä on lapsen oppimisen ja kasvun yksilöllinen tuki, hoitoalan tutkinnon saaneilla käytännön perushoito ja sosionomit kiikkuvat jossain välimaastossa. Tilanne on kärjistynyt, koska alan lainsäädäntö ja muu ohjeistus on ollut heikkoa ja ajastaan jäljessä. Uusi varhaiskasvatuslaki vei alaa tiiviimpään yhteyteen opetusalan kanssa ja teki pesäeroa sosiaalialaan, jolla on Suomessa perinteisesti ollut vahva rooli päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa. Myös opettajuuden korostaminen ja pätevyysvaatimusten uusiminen ovat seurausta tästä. Mielestäni ihan tervetullut kehityssuunta, mutta vain, jos muutosten edellyttämät resurssit turvataan. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei päivähoidon/varhaiskasvatuksen menoista voi leikata ainakaan lisää.

t. 11

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaiset opetusministerit ja saman ideologian läpitunkema OAJ ovat ajaneet pakolla lastentarhanopettajien lisäämistä muiden päiväkodin työntekijäryhmien kustannuksella ja halventaen heidän osaamistaan. Tähän sopii sosionomien AMK dissaus hyvin. Samalla on lisätty lastentarhanopettajien paperityötä ym.joka on tuotu jo peruskouluun aiemmin ja kaikki tämä on pois lasten kanssa toimimisesta. Päiväkodista halutaan ideologian mukaan koulumaisempi ja lasten pitää sopeutua yhteiskunnan tuottavaksi palikaksi jo ennen peruskoulua.

Jos olisit perhetynyt suomalaisen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen historiaan ja lainsäädäntöön vaikkapa 80-luvulta eteenpäin, saattaisit ymmärtää, ettei mikään sanomasi ole noin mustavalkoista. Sosionomikoulutus on luotu työvoimapoliittisista ja säästösyistä tuottamaan yhdestä koulutusohjelmasta työntekijöitä laajalle kentälle. Koulutuksen saama kritiikki ohuesta osaamisesta on osin täysin perusteltua (olen itse aloittanut sosionomiopinnoilla, jotka jätin kesken ja siirryin yliopistoon, koska koin, ettei sosionomikoulutus anna riittävää pätevyyttä toimia opettajana.)

Sosionomikoulutuksesta on valmistunut paljon työntekijöitä, joilla on laaja, mutta ohus asiantuntemus. "Vähän kaikkea" muttei "kunnolla mitään" kuvaa mielestäni tutkintoa. Se voisi olla parempi, jos sitä uudistettaisiin aikaistamalla erikoistumista ja lisäämällä erikoistumisalan opintoja, mutta uudistuksia ei kuulu, ei näy. Tähän itse petyin AMK-opinnoissani, eikä vaihtaminen ole kaduttanut. Sosionomien kannalta tilanne on kurja, sen myönnän . Toisaalta kukaan ei ole viemässä jo opettajina työskentelevien pätevyyttä, vaan muutokset koskevat tulevia opiskelijoita.

Paperitöistä olen kanssasi samaa mieltä - niitä ei tarvita yhtään lisää. Tai vähintään niiden tulisi olla todella hyvin perusteltuja. Työstä melko merkittävä osa on toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä, mutta ajankäytöstä suurin osa tulisi kuulua sen toteuttamiselle ryhmässä lasten kanssa tapahtuvassa toiminnassa. Koulumaisuutta en allekirjoita lainkaan, tai sitten meillä on hyvin erilainen käsitys koulusta. Minulle varhaiskasvatus merkitsee sitä, että lapsia ohjataan, tuetaan ja rajoitetaan tarpeenmukaan ja  tavoitteellisesti, oli kyse sitten käytöstavoista, palapelin teosta, oman nimen kirjoittamisesta tai pukemisen opettelusta.

Osa lapsista oppii nämä kyllä "itsestäänkin," mutta valtaosalla tulee haasteita jollain osa-alueella. Varhaiskasvatus vastaa tähän ja pyrkii antamaan kaikille mahdollisimman tasavertaiset ja laajat tiedot sekä taidot. Nähdäkseni se on myös hyvä lähtökohta elämään - lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia valita, kun joku on auttanut häntä avaamalla tien niihin. Jos ei osaa, ei ymmärrä tai ei huvita, moni hieno asia jää kokematta. Kasvattaja, jolla on pedagogista silmää ja ammattitaitoa, osaa tukea lasta niin, että se laajentaa hänen mahdollisuuksiaan elää rikasta elämää.

t. 11

Sille, joka mietti, miksi ryhmäperhepäivähoito ei ole yleisempää.

Olen tehnyt lto:n sijaisuuksia ja nähnyt lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välillä eroja esim. lapsen kohtaamisessa ja työmotivaatiossa. Totta kai jokainen työntekijä on yksilö eikä näin voi todellakaan suoraan yleistää, mutta välillä olen ollut oikeasti järkyttynyt, miten kurjasti tietyt lastenhoitajat ovat puhuneet lapsille ja miten vähän heitä on kiinnostanut selvittää esim. lasten välisiä konflikteja rakentavasti. Lisäksi olen kuullut ja nähnyt paljon juttuja siitä, miten lastenhoitajat eivät ole noudattaneet yhteisiä sopimuksia esim. siitä, miten arjessa toimitaan.

Olen myös nähnyt todella ihania ja työhönsä motivoituneita lastenhoitajia enkä missään nimessä halua mollata heitä. He tekevät tärkeää työtä ja hyvän lastenhoitajan kanssa on todella mukava ja innostava tehdä töitä. En ole kuitenkaan nähnyt vastaavaa toimintaa lastentarhanopettajalta, mitä olen nähnyt monen lastenhoitajan tekevän. Varmasti on ryhmiä, joissa lto on epäempaattinen ja lastenhoitaja mitä ihanin ja motivoitunein toimimaan lasten kanssa. Olen kuitenkin myös joskus kuullut tutkimuksesta, jossa on tutkittu lastentarhanopettajien olevan lastenhoitajia empaattisempia, ja tietyiltä osin oman kokemukseni perusteella tämä pitää paikkansa - tosin kokemukseni on vain muutamasta päiväkodista.

Perhepäivähoitoa ei valvota samalla tavalla kuin päiväkotia eikä siellä ole lastentarhanopettajaa. Lisäksi olen kuullut vastaavia kokemuksia lasten kohtaamisesta perhepäivähoidossa, mitä itse olen nähnyt niiden kurjien lastenhoitajien osalta päiväkodissa.

Se on surullista, koska ne epämotivoituneet pilaavat niiden hyvien maineen. Jos saisin lapselleni empaattisen ja ihanan perhepäivähoitajan (koulutuksella ei väliä), haluaisin lapseni mieluummin sinne. Tuttavani, joka on päiväkodinjohtaja, kertoi kuitenkin tietävänsä lähialueiltaan yhden hyvän pphn. Jos kaikki muut alueen ppht ovat jotakin muuta, ei huvita laittaa lastani perhepäivähoitoon. Ehkä perhepäivähoitoon pitäisi ruveta panostamaan eri tavalla, niin siitä tulisi suositumpaa, ja työntekijätkin olisivat motivoituneempia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ketjussamme paljon sosionomeja opettajina. Yhteistyö on toiminut hyvin niin yliopiston käyneiden kuin sosionomiksi valmistuneide kesken. Viime kädessähän osaaminen on kiinni siitä, kuinka haluaa kehittyä valmistumisen jälkeen, kuinka paljon jatkuvasti hakee uutta tietoa ja oppia. Päiväkodissa työ on myöskin tiimotyötä.

Perheiltä saamme erittäin hyvää palautetta, ilman mainostamistakin päiväkotimme ovat täynnä ja juuri tällä hetkelläkin rakennetaan kahta uutta päiväkotia.

Lisään vielä, että emme ole voittoa tavoitteleva päiväkotiketju, jottei tule kuva, että rakennamme uusia päiväkoteja lasten hyvinvoinnin kusrannuksella.

Hienoa, että yhteistyö toimii. Allekirjoitan myös tuon, että sosionomeissa on yhtä lailla hyviä ja ammattitaitoisia opettajia kuin akateemisen koulutuksen saaneissakin. Silti kun vertaillaan koulutusohjelmia, on oma kokemukseni (opiskelin sosionomiksi, vaihdoin yliopistoon) se, ettei sosionomitutkinto anna lähimainkaan yhtä syvää, laajaa ja alaan kohdentuvaa asiantuntijuutta kuin yliopistotutkinto. (Pienellä varauksella tämäkin, sillä yliopistoleikkaukset ovat tehneet pahaa jälkeä opinto-ohjelmien käytännön toteutusta myöten, tilanne voi siis olla muuttumassa.) 

On eri asia olla hyvä työssään koulutuksestaan huolimatta, kuin sen ansiosta. Tällä viittaan siis tuohon, mitä tässäkin keskustelussa moni toistaa, että omalla asenteella ja vapaaehtoisella lisäkoulutuksella jne. voi olla aivan yhtä hyvä työntekijä. Se on kaikki aivan totta. Yhtä totta on se, että asenteella tai luoontaisella sopivuudella alalle ei paikata ammatillisen sisältöosaamisen puutteita. Tästä on kyse, kun vertaillaan koulutuksia tai vaaditaan uudistuksia. Sosionomikoulutus voi olla ihan ok, mutta sitä uudistamalla se voisi olla aika paljon parempi.

t. 11

Tulevaisuuden päiväkodeissa lastenhoitajille on kaavailtu lähinnä "koulunkäyntiavustajan" roolia. Tosin käytännössä kun yliopistokouluttuja ei ole saatavilla, niin lastenhoitajat hoitavat jatkossakin myös ne lto:n työt.

Surkea palkka ja arvostus, karseat kakarat joille ei ole pidetty alkeellistakaan kuria ikinä tai opetettu mitään käytöstapoja jne.

Onko ihme ettei ala kiinnosta?

Ja vielä, menisitkö itse?

Liian isot ryhmäkoot ja kuritta kasvaneet kakarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuslaiset opetusministerit ja saman ideologian läpitunkema OAJ ovat ajaneet pakolla lastentarhanopettajien lisäämistä muiden päiväkodin työntekijäryhmien kustannuksella ja halventaen heidän osaamistaan. Tähän sopii sosionomien AMK dissaus hyvin. Samalla on lisätty lastentarhanopettajien paperityötä ym.joka on tuotu jo peruskouluun aiemmin ja kaikki tämä on pois lasten kanssa toimimisesta. Päiväkodista halutaan ideologian mukaan koulumaisempi ja lasten pitää sopeutua yhteiskunnan tuottavaksi palikaksi jo ennen peruskoulua.

Jos olisit perhetynyt suomalaisen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen historiaan ja lainsäädäntöön vaikkapa 80-luvulta eteenpäin, saattaisit ymmärtää, ettei mikään sanomasi ole noin mustavalkoista. Sosionomikoulutus on luotu työvoimapoliittisista ja säästösyistä tuottamaan yhdestä koulutusohjelmasta työntekijöitä laajalle kentälle. Koulutuksen saama kritiikki ohuesta osaamisesta on osin täysin perusteltua (olen itse aloittanut sosionomiopinnoilla, jotka jätin kesken ja siirryin yliopistoon, koska koin, ettei sosionomikoulutus anna riittävää pätevyyttä toimia opettajana.)

Sosionomikoulutuksesta on valmistunut paljon työntekijöitä, joilla on laaja, mutta ohus asiantuntemus. "Vähän kaikkea" muttei "kunnolla mitään" kuvaa mielestäni tutkintoa. Se voisi olla parempi, jos sitä uudistettaisiin aikaistamalla erikoistumista ja lisäämällä erikoistumisalan opintoja, mutta uudistuksia ei kuulu, ei näy. Tähän itse petyin AMK-opinnoissani, eikä vaihtaminen ole kaduttanut. Sosionomien kannalta tilanne on kurja, sen myönnän . Toisaalta kukaan ei ole viemässä jo opettajina työskentelevien pätevyyttä, vaan muutokset koskevat tulevia opiskelijoita.

Paperitöistä olen kanssasi samaa mieltä - niitä ei tarvita yhtään lisää. Tai vähintään niiden tulisi olla todella hyvin perusteltuja. Työstä melko merkittävä osa on toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä, mutta ajankäytöstä suurin osa tulisi kuulua sen toteuttamiselle ryhmässä lasten kanssa tapahtuvassa toiminnassa. Koulumaisuutta en allekirjoita lainkaan, tai sitten meillä on hyvin erilainen käsitys koulusta. Minulle varhaiskasvatus merkitsee sitä, että lapsia ohjataan, tuetaan ja rajoitetaan tarpeenmukaan ja  tavoitteellisesti, oli kyse sitten käytöstavoista, palapelin teosta, oman nimen kirjoittamisesta tai pukemisen opettelusta.

Osa lapsista oppii nämä kyllä "itsestäänkin," mutta valtaosalla tulee haasteita jollain osa-alueella. Varhaiskasvatus vastaa tähän ja pyrkii antamaan kaikille mahdollisimman tasavertaiset ja laajat tiedot sekä taidot. Nähdäkseni se on myös hyvä lähtökohta elämään - lapsella on paljon enemmän mahdollisuuksia valita, kun joku on auttanut häntä avaamalla tien niihin. Jos ei osaa, ei ymmärrä tai ei huvita, moni hieno asia jää kokematta. Kasvattaja, jolla on pedagogista silmää ja ammattitaitoa, osaa tukea lasta niin, että se laajentaa hänen mahdollisuuksiaan elää rikasta elämää.

t. 11

Pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea hyvää ja turvallista hoitoa. Ei hyvää lupaa tulevaisuuden kannalta, että hoito jää sen jalkoihin, että yritetään tavoitella tätä vasta keksittyä varhaiskasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka mietti, miksi ryhmäperhepäivähoito ei ole yleisempää.

Olen tehnyt lto:n sijaisuuksia ja nähnyt lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välillä eroja esim. lapsen kohtaamisessa ja työmotivaatiossa. Totta kai jokainen työntekijä on yksilö eikä näin voi todellakaan suoraan yleistää, mutta välillä olen ollut oikeasti järkyttynyt, miten kurjasti tietyt lastenhoitajat ovat puhuneet lapsille ja miten vähän heitä on kiinnostanut selvittää esim. lasten välisiä konflikteja rakentavasti. Lisäksi olen kuullut ja nähnyt paljon juttuja siitä, miten lastenhoitajat eivät ole noudattaneet yhteisiä sopimuksia esim. siitä, miten arjessa toimitaan.

Olen myös nähnyt todella ihania ja työhönsä motivoituneita lastenhoitajia enkä missään nimessä halua mollata heitä. He tekevät tärkeää työtä ja hyvän lastenhoitajan kanssa on todella mukava ja innostava tehdä töitä. En ole kuitenkaan nähnyt vastaavaa toimintaa lastentarhanopettajalta, mitä olen nähnyt monen lastenhoitajan tekevän. Varmasti on ryhmiä, joissa lto on epäempaattinen ja lastenhoitaja mitä ihanin ja motivoitunein toimimaan lasten kanssa. Olen kuitenkin myös joskus kuullut tutkimuksesta, jossa on tutkittu lastentarhanopettajien olevan lastenhoitajia empaattisempia, ja tietyiltä osin oman kokemukseni perusteella tämä pitää paikkansa - tosin kokemukseni on vain muutamasta päiväkodista.

Perhepäivähoitoa ei valvota samalla tavalla kuin päiväkotia eikä siellä ole lastentarhanopettajaa. Lisäksi olen kuullut vastaavia kokemuksia lasten kohtaamisesta perhepäivähoidossa, mitä itse olen nähnyt niiden kurjien lastenhoitajien osalta päiväkodissa.

Se on surullista, koska ne epämotivoituneet pilaavat niiden hyvien maineen. Jos saisin lapselleni empaattisen ja ihanan perhepäivähoitajan (koulutuksella ei väliä), haluaisin lapseni mieluummin sinne. Tuttavani, joka on päiväkodinjohtaja, kertoi kuitenkin tietävänsä lähialueiltaan yhden hyvän pphn. Jos kaikki muut alueen ppht ovat jotakin muuta, ei huvita laittaa lastani perhepäivähoitoon. Ehkä perhepäivähoitoon pitäisi ruveta panostamaan eri tavalla, niin siitä tulisi suositumpaa, ja työntekijätkin olisivat motivoituneempia.

Tämä hoitajien toiminta kuulostaa tutulta myös omien työkokemuksien perusteella, mutta syynä on varmasti usein uupumus työhön. Uskoisin hoitajien olevan kaikista kuormittuneimpia ja osasyy on se, että opettajien suunnitteluajat ja kokoukset on kaikki pois heidän osuudestaan perushoitoon, jolloin se jää hoitajien vastuulle. Se on mielestäni väärin, mutta nykymallin tilanteessa yhtälö on todella vaikea ratkaistavaksi. Menneinä aikoina ryhmään on saatettu saada vaikka vakituinen varahenkilö opettajan poissaolon ajaksi esim. kerran viikkoon, mutta nykyään se on pelkkää utopiaa. Koen suurta sympatiaa hoitajia kohtaan ja omissa ryhmissäni koen aina syyllisyyttä, jos joudun olemaan pois ryhmästä. Koitan myös suunnitella oman työni niin, että suunnittelu ja kokoustaminen kuormittaisi omaa ryhmää mahdollisimman vähän.

Oli kiva kuulla myös näkökulmaa perhepäivähoitoon. Tuo valvonnan puute tai vähyys on mielestäni todellinen ongelma, eli jos perhepäivähoito sattuu olemaan asiatonta, sitä voi olla vaikea huomata tai todistaa. Silti minulla on kuva, että keskimäärin perhepäivähoidossa vanhemmat ovat hyvin tyytyväisiä, eli räikeitä laiminlyöntejä tuskin tapahtuu kauheasti. Olen myös itse suunnitellut toimivani perhepäivähoitajana kunnes omat lapseni ovat 3-4-vuotiaita. Oman kokemukseni mukaan suurin osa tuonikäisistä lapsista pärjää oikein mainiosti päiväkodissa ja kaipaa monesti myös ikäistensä seuraa. Mielestäni 1-2 vuotta ennen koulua on myös sopiva aika ja ikä opetella kouluun valmistavia taitoja. Aion siis viimeistään silloin myös itse palata töihini opettajana, jottei tule liian pitkää taukoa työelämästä. 

t. 11

Välillä tuntuu, että varhaiskasvatus oli parempaa ja laadukkaampaa ennen kuin alettiin puhumaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.

Maalaisjärki tuntuu välillä unohtuvan ja tavoitteita kirjataan hienolla kapulakielellä, joita sitten itse vaehaiskasvatuksen opettajatkaan ei ymmärrä.

Päiväkotipäivässä ohjatun "opetuksen" osuus on hyvin pieni. Oppimista toki lapsilla tapahtuu kokopäivän ajan ja sitä on varmasti osattu opettaa ja huomioida ennenkin ilman liiallista painottamista pedagokiikkaan

Päivärytmi jo itsellään ohjaa pitkälti päivää ja toistuvissa tilanteissa opetellaan niitä tärkeitä asioita.

Lasten pitäisi saada olla myös lapsia, nykyaikana on jo liikaa suorittamista, tavoitteita, arviointeja... Toki varhainen puuttuminen on tärkeää jos selkeästi on lapsi joka tarvitsee enemmän tukea kasvuun ja kehitykseen.

Moni vanhempi varmasti toivoo ihan perus asioita hoitopäivään, sitä että lapsi saa hyvää perushoitoa, huomiota, leikkiä, kavereita, ulkoilua, ruokaa, askarteluja, lauluja...

Varhaiskasvatus olisi laadukkaampaa jos ryhmäkoot olisi pienempiä ja henkilökuntaa olisi riittävästi. Papereita täyttämällä laatu ei parane vaan sillä, että aikuiset ovat läsnä lasten parissa.