Lue keskustelun säännöt.
Lastentarhaopettajiksi ei enää haluta opiskella
seurannutasiaa
20.04.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-10749196
Tavallaan tämä ammattikunta tai sen liitto tappoi itse itsensä.
Se teki ammattialalastaan niin akateemista ja hienoa että sekä itse työntekijät, siis nämä valmistuneet opettajat että asiakskunta pettyi.
Tässä on tulos.
On ehkä palattava maan pinnalle ja alettava rakentaa jälleen hyvää ja maan päällä pysyvää perusturvallista päivähoitoa.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Nyt myös rakennetaan "upeita" uusia jättipäiväkoteja!
Niin, kun "ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole", niin sama kai se missä niitä lapsia säilötään.
No ei se olekaan rakettitiedettä. Sen halutaan vaan esittää olevan sitä, jotta varsinkin lastentarhanopettajille voitaisiin saada palkankorotuksia.
Niin, eli sinun lapsiasi voi hoitaa kuka vain työkkäristä pakotettu, mahd pitkäaikaissairas tyyppi, joka inhoaa lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Ihan koulutettuja lastenhoitajia on runsaasti työttöminä, joten ei tarvitse tyytyä ylioppilaisiin.
Miksi lehdet sitten valehtelee työvoimapulasta?
Siksi koska lastentarhanopettajista on pula sekä Helsingin seudulla myös lastenhoitajista koska Helsingissä on niin kovat vuokrat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys aikaisemmin kirjoittaneelle ilm. varhaiskasvatuksen opettajalle. Eikö mielestäsi esim ryhmäperhepäiväkodissa lapsi voi saada yhtä hyvää hoitoa ja kasvatusta koska siellä ei ole yleensä yhtään yliopistossa koulutettua. Toiminta kuitenkin on aivan samanlaista. Vain pienemmät ryhmät. Perustele !!
Voi ja olen itsekin sitä mieltä, että ryhmäperhepäivähoitoa ja perhepäivähoitoa ylipäänsä saisi olla enemmän. Myös vanhemmat toivovat sitä. Nähdäkseni näiden ongelma on jopa vielä kurjemmat työolot ja palkkaus ja siksi perhepäivähoito tuntuukin olevan kuolemassa kokonaan. Mielestäni (ryhmä)perhepäivähoito voi olla erittäin hyvä päivähoidon muoto, mutta em. syistä sen tulevaisuus on vielä huonomman näköinen kuin muun varhaiskasvatuksen. Siksi en näe, että siitä on ratkaisuksi ongelmaan. Myöskään poliittinen päätöksenteko ei tue tällä hetkellä perhepäivähoitoa, vaan yhä suurempien yksiköiden ja ryhmien varhaiskasvatusta normaalissa päivähoidossa. Kyse on säästöistä ja se on surullista.
t. 11
Perhepäivähoitajana työskentelyn vaatimuksia on lisätty monin tavoin mm. koulutuksen osalta ja tämä on karkottanut alalta hyvin monet potentiaaliset työntekijät. Ilmiö on siis periaatteessa sama kuin päiväkodeissa.
Niin koska palkkaus ei vastaa vaatimuksia. Kyllähän kouluttamattomalle maksetaan tehtaassakin väh pari tonnia kuussa, eli jos vanhemmille kelpaa lastenhoitajaksi kuka vain kadulta repäisty, joka ei erityisemmin lapsista piittaa, mutta haluaa töitä, niin asialle löytyy varmaan ratkaisu.
Onko joku syy miksi "kadulta repäisty" ei piittaisi lapsista? Päin vastoin minusta jos rekrytointipohja on isompi niin on varaa karsia enemmän hakijoita sen suhteen, että kenellä on sopiva luonne alalle.
Jos piittaisi niin paljon että haluaisi viettää vieraiden lasten kanssa 38 h viikossa niin olisi varmaan hakeutunut alalle? Sopiva luonnekaan ei vielä tarkoita, että silti haluaisi kaitsea lapsia aamusta iltaan. Jos haluaa, silloin on jo hakeutunut sinne päiväkotiin jossain muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi jutussa ei mainita sitä että sosionomeilta haluttiin poistaa lto:n pätevyys?
Tämä itse koulutuksen vähentäminen koko maassa on aika merkittävä pointti miksi opettajia valmistuu vähemmän mutta ylen toimittaja ei siitä maininnut. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Nyt myös rakennetaan "upeita" uusia jättipäiväkoteja!
Niin, kun "ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole", niin sama kai se missä niitä lapsia säilötään.
No ei se olekaan rakettitiedettä. Sen halutaan vaan esittää olevan sitä, jotta varsinkin lastentarhanopettajille voitaisiin saada palkankorotuksia.
Niin, eli sinun lapsiasi voi hoitaa kuka vain työkkäristä pakotettu, mahd pitkäaikaissairas tyyppi, joka inhoaa lapsia?
En tiennytkään, että vaihtoehdot ovat vaan joku tuollainen kuvailemasi tapaus tai sitten "varhaiskasvatuksen maisteri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ne lehtijutut, josta saa kamalan kuvan alasta 😂
Itse valmistuin lastenhoitajaksi ja hyvin oon viihtynyt, ihan mun juttu.
Jep, sama hoitoalalla. Olen loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelija ja viihtynyt alalla todella hyvin. Kaikki harjoittelupaikat ollu todella hyviä ja kollegat ja lääkärit tosi mukavia, samoin pomot. Tosi hyvin otettu aina mukaan työyhteisöön ja myös työyhteisön jäsenillä ollut nähtävissä ihana yhteishenki.
Myös asiakkaat ja potilaat pääosin aina tosi mukavia ja kiitollisia saamastaan hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Nyt myös rakennetaan "upeita" uusia jättipäiväkoteja!
Niin, kun "ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole", niin sama kai se missä niitä lapsia säilötään.
Juttua ei pysty enää lukemaan mutta muistan sen. Siinä ei taidettu sanallakaan mainita lapsia ja heidän tarpeita vaan puhuttiin vain säästöistä. Parin sadan lapsen säiliö eikä mikään päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys aikaisemmin kirjoittaneelle ilm. varhaiskasvatuksen opettajalle. Eikö mielestäsi esim ryhmäperhepäiväkodissa lapsi voi saada yhtä hyvää hoitoa ja kasvatusta koska siellä ei ole yleensä yhtään yliopistossa koulutettua. Toiminta kuitenkin on aivan samanlaista. Vain pienemmät ryhmät. Perustele !!
Voi ja olen itsekin sitä mieltä, että ryhmäperhepäivähoitoa ja perhepäivähoitoa ylipäänsä saisi olla enemmän. Myös vanhemmat toivovat sitä. Nähdäkseni näiden ongelma on jopa vielä kurjemmat työolot ja palkkaus ja siksi perhepäivähoito tuntuukin olevan kuolemassa kokonaan. Mielestäni (ryhmä)perhepäivähoito voi olla erittäin hyvä päivähoidon muoto, mutta em. syistä sen tulevaisuus on vielä huonomman näköinen kuin muun varhaiskasvatuksen. Siksi en näe, että siitä on ratkaisuksi ongelmaan. Myöskään poliittinen päätöksenteko ei tue tällä hetkellä perhepäivähoitoa, vaan yhä suurempien yksiköiden ja ryhmien varhaiskasvatusta normaalissa päivähoidossa. Kyse on säästöistä ja se on surullista.
t. 11
Perhepäivähoitajana työskentelyn vaatimuksia on lisätty monin tavoin mm. koulutuksen osalta ja tämä on karkottanut alalta hyvin monet potentiaaliset työntekijät. Ilmiö on siis periaatteessa sama kuin päiväkodeissa.
Niin koska palkkaus ei vastaa vaatimuksia. Kyllähän kouluttamattomalle maksetaan tehtaassakin väh pari tonnia kuussa, eli jos vanhemmille kelpaa lastenhoitajaksi kuka vain kadulta repäisty, joka ei erityisemmin lapsista piittaa, mutta haluaa töitä, niin asialle löytyy varmaan ratkaisu.
Onko joku syy miksi "kadulta repäisty" ei piittaisi lapsista? Päin vastoin minusta jos rekrytointipohja on isompi niin on varaa karsia enemmän hakijoita sen suhteen, että kenellä on sopiva luonne alalle.
Jos piittaisi niin paljon että haluaisi viettää vieraiden lasten kanssa 38 h viikossa niin olisi varmaan hakeutunut alalle? Sopiva luonnekaan ei vielä tarkoita, että silti haluaisi kaitsea lapsia aamusta iltaan. Jos haluaa, silloin on jo hakeutunut sinne päiväkotiin jossain muodossa.
No siis se "kadulta repäistyhän" on nimenomaan hakeutunut alalle jos se on hakenut jotain päivähoitotyötä. Ei ketään ohikulkijoita nyt väkisin tempaista mihinkään töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Nyt myös rakennetaan "upeita" uusia jättipäiväkoteja!
Niin, kun "ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole", niin sama kai se missä niitä lapsia säilötään.
No ei se olekaan rakettitiedettä. Sen halutaan vaan esittää olevan sitä, jotta varsinkin lastentarhanopettajille voitaisiin saada palkankorotuksia.
Niin, eli sinun lapsiasi voi hoitaa kuka vain työkkäristä pakotettu, mahd pitkäaikaissairas tyyppi, joka inhoaa lapsia?
En tiennytkään, että vaihtoehdot ovat vaan joku tuollainen kuvailemasi tapaus tai sitten "varhaiskasvatuksen maisteri".
Tietenkin lastenhoitaja olisi hyvä vaihtoehto, mutta eikö heistäkin ole pulaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei näiden palkkaa voisi nostaa vaikka 300 e? Surkea liitto heillä!
Ehdotat siis päivähoitomaksun nostamista noin 100e per lapsi, myös ne nykyiset minimimaksulliset? Mikähän meteli tästä syntyisi...
Vanhemmat itkevät hoitajien palkkoja mutta senttiäkään eivät ole valmiita lisää maksamaan. Pieni ristiriita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys aikaisemmin kirjoittaneelle ilm. varhaiskasvatuksen opettajalle. Eikö mielestäsi esim ryhmäperhepäiväkodissa lapsi voi saada yhtä hyvää hoitoa ja kasvatusta koska siellä ei ole yleensä yhtään yliopistossa koulutettua. Toiminta kuitenkin on aivan samanlaista. Vain pienemmät ryhmät. Perustele !!
Voi ja olen itsekin sitä mieltä, että ryhmäperhepäivähoitoa ja perhepäivähoitoa ylipäänsä saisi olla enemmän. Myös vanhemmat toivovat sitä. Nähdäkseni näiden ongelma on jopa vielä kurjemmat työolot ja palkkaus ja siksi perhepäivähoito tuntuukin olevan kuolemassa kokonaan. Mielestäni (ryhmä)perhepäivähoito voi olla erittäin hyvä päivähoidon muoto, mutta em. syistä sen tulevaisuus on vielä huonomman näköinen kuin muun varhaiskasvatuksen. Siksi en näe, että siitä on ratkaisuksi ongelmaan. Myöskään poliittinen päätöksenteko ei tue tällä hetkellä perhepäivähoitoa, vaan yhä suurempien yksiköiden ja ryhmien varhaiskasvatusta normaalissa päivähoidossa. Kyse on säästöistä ja se on surullista.
t. 11
Perhepäivähoitajana työskentelyn vaatimuksia on lisätty monin tavoin mm. koulutuksen osalta ja tämä on karkottanut alalta hyvin monet potentiaaliset työntekijät. Ilmiö on siis periaatteessa sama kuin päiväkodeissa.
Niin koska palkkaus ei vastaa vaatimuksia. Kyllähän kouluttamattomalle maksetaan tehtaassakin väh pari tonnia kuussa, eli jos vanhemmille kelpaa lastenhoitajaksi kuka vain kadulta repäisty, joka ei erityisemmin lapsista piittaa, mutta haluaa töitä, niin asialle löytyy varmaan ratkaisu.
Onko joku syy miksi "kadulta repäisty" ei piittaisi lapsista? Päin vastoin minusta jos rekrytointipohja on isompi niin on varaa karsia enemmän hakijoita sen suhteen, että kenellä on sopiva luonne alalle.
Jos piittaisi niin paljon että haluaisi viettää vieraiden lasten kanssa 38 h viikossa niin olisi varmaan hakeutunut alalle? Sopiva luonnekaan ei vielä tarkoita, että silti haluaisi kaitsea lapsia aamusta iltaan. Jos haluaa, silloin on jo hakeutunut sinne päiväkotiin jossain muodossa.
No siis se "kadulta repäistyhän" on nimenomaan hakeutunut alalle jos se on hakenut jotain päivähoitotyötä. Ei ketään ohikulkijoita nyt väkisin tempaista mihinkään töihin.
Kyllä minulle ja varmaan monelle muullekin nimenomaan työkkäristä ehdotettiin päiväkotiin menoa (se mt ongelmainen joka ei pidä lapsista). Silloin kieltäydyin, koska en todellakaan pidä lapsista, mutta tämän uutisen myötä aloin harkita asiaa. Ihannelapsi mielestäni on hiljaa, leikkii kiltisti paikallaan eikä kaipaa minulta mitään apua. Kai niitäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan sanotaan, että "ammatinvalintakysymys", jos joku kuten varhaiskasvattajat valittaa pientä palkkaansa, nyt ihmiset valitsevat paremmin palkatun ammatin! Miksei sekään kelpaa? Vaihtoehto palkan korotukselle on laittaa päiväkoteihin esim lukiolaistyttöjä-ja poikia ilman sen kummempia koulutuksia tai soveltuvuutta. Tosin ei hekään sankoin joukoin ole tulossa. Jos lastenhoito on niin helppoa, niin vanhemmille lienee yhdentekevää, kuka niitä lapsia hoitaa?
Nyt myös rakennetaan "upeita" uusia jättipäiväkoteja!
Niin, kun "ei se lastenhoito mitään rakettitiedettä ole", niin sama kai se missä niitä lapsia säilötään.
No ei se olekaan rakettitiedettä. Sen halutaan vaan esittää olevan sitä, jotta varsinkin lastentarhanopettajille voitaisiin saada palkankorotuksia.
Niin, eli sinun lapsiasi voi hoitaa kuka vain työkkäristä pakotettu, mahd pitkäaikaissairas tyyppi, joka inhoaa lapsia?
En tiennytkään, että vaihtoehdot ovat vaan joku tuollainen kuvailemasi tapaus tai sitten "varhaiskasvatuksen maisteri".
Tietenkin lastenhoitaja olisi hyvä vaihtoehto, mutta eikö heistäkin ole pulaa?
Pulaa lastenhoitajista on lähinnä pk-seudulla. Muualla Suomessa saa valmistunut lastenhoitaja yleensä tehdä vuosikaudet sijaisen, avustajan tai pk-apulaisen töitä (jos nyt niitäkään saa) ennen kuin valinta varsinaiseksi lastenhoitajaksi voi tapahtua. Hakijoita on yleensä kymmeniä per avoin lastenhoitajan toimi.
Vierailija kirjoitti:
En ole hän keltä kysyit, mutta voin kertoa mitä minä toivoisin lapseni hyvään päivään kuuluvan:
Turvallisuutta, aikuiset, jotka tuntevat lapseni. Tietävät miten hän reagoi eri asioihin. Tuntevat myös ryhmän ja osaavat ohjata siellä tilanteet niin, että turhaa levottomuutta ryhmässä vältetään. Osaavat kertoa lapsen päivästä ( ja välittävät siis eri tietoa toisille työntekijöille, koska ymmärrän toki, että aamuvuoron ihminen ei ole paikalla myöhään iltapäivään)
Monipuolista toimintaa, joka tukee niin lapseni kuin ryhmän kehittymistä, ja tuolla siis tarkoitan sitä millainen ryhmän yhteishenki on. Toiminnan lisäksi tarpeeksi vapaata, mutta valvottua leikkiä.
Työntekijöitä, joilla on motivaatio tehdä työtä ja kehittää myös itseään. Aikuisia, jotka myös aidosti iloitsevat lapsista. Aikuisia, joilla on aikaa kuunnella lapsia ja pitää sylissä.
-turvallisuuden luominen isossa ryhmässä on haastava tehtävä, jossa avuksi on sekä koulutus, että työkokemus. Koska kaikkia lapsia on osattava tukea, rohkaista ja rajoittaa heidän tarvitsemallaan tavalla, ei kumpikaan riitä yksinään. Ryhmässä kasvattajan näkökulmasta kyse on aina koko ryhmän hallinnasta ja jatkuvasta arvioinnista sen suhteen, miten toimia, että kaikkien lasten hyvä toteutuisi mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Siksi ei riitä, että pärjää ns. helppojen lasten kanssa tai huomioi ne, jotka itse hakeutuvat aikuisen seuraan, vaan on itse toimittava aktiivisesti ja tiedostaen. Esimerkkinä jos Leena-Kalle heittäytyy kesken liikuntasalin temppuradan hankalaksi ja alkaa heitellä palloilla kaveria, täytyy tilanne ratkaista siten, että koko ryhmän toiminta ei kärsi, mutta myöskään Leena-Kalle ei jatka epäsopivaa käytöstään.
Kuulumisten kertominen on yleensä lähinnä kaikkien ryhmän työntekijöiden asenteesta ja käytännön ratkaisuista kiinni. Jos on vaikea muistaa tai tietää kaikkien päivästä, voidaan apuna käyttää esim. muistilistoja tms. jolloin eri vuorossa olevakin osaa kertoa jokaisesta lapsesta tärkeimmät asiat. Valitettavasti aina koko ryhmän aikuisilla ei ole halua tähän.
-monipuolinen toiminta on ryhmän turvallisen ilmapiirin ohella mielestäni se, jossa opettajaa eniten tarvitaan. Kaikista koulutuksista ainoastaan kaksi suuntautuu puhtaasti pienten lasten kanssa tehtävään työhön, lastenohjaajan ja varhaiskasvatuksen opettajan. Näissä opinnoissa on paljon enemmän menetelmäopintoja, joissa käytännössä opetellaan, kuinka toimintaa suunnitellaan, ohjataan ja arvioidaan ja kehitetään. Pitää olla tarpeeksi iso paletti, jossa on ideoita, mitä tehdään, keinot siihen miten tehdään, sekä kyky muuttaa toimintaa sen mukaan, kun lapset kasvavat ja kehittyvät. Täytyy osata tarjota enemmän haastetta niille, jotka sitä kaipaavat ja auttaa ja madaltaa kynnystä niille, joilla on vaikeuksia. Kaikkien tulisi saada sopivasti kokemusta sekä ponnistelusta, että sen tuottamasta ilosta ja tyydytyksestä, kun oppii jonkin uuden asian. Käytännössä erityisesti tämän osa-alueen kannalta on hyödyksi, jos päivttää osaamistaan koko ajan lukemalla kirjoja, käymällä koulutuksissa, vaihtamalla ideoita kollegojen kanssa ja muuten seuraamalla missä alalla mennään.
-viimeinen on mielestäni vähiten koulutukseen sidottu seikka. Nähdäkseni koulutuksen tasosta riippumatta kuka vain voi valita, millä asenteella työnsä tekee. Oma asenne on myös merkittävä seikka ammattitaitoa kokonaisuutena arvioitaessa. Silti lämpimällä vuorovaikutuksella ei korvata sisältöosaamisen puutteita tai toisinpäin. Esimerkiksi ammattikouluissa lähihoitajien tutkintovaatimusten tilanne on viime vuosina pudonnut huolestuttavalle tasolle ja uskon sen heijastuvan myös valmistuvien ammattilaisten asenteisiin ja omaan ammattinsa arvostukseen/ammattiylpeyteen. Olen ollut huomaavinani samaa myös yliopistossa. Säästöt näkyvät ja tuntuvat, ikävä kyllä. Toivon, ettei tämä vaikuta alaan laajemmin, sillä asenteet henkilökunnalla on pääosin olleet kunnossa siellä, missä olen itse työskennellyt (pl. esim. työuupumuksesta, sairastumisesta tms. johtuvat rimanalitukset.) Tästä voin myös kollektiivisesti onnitella ja kiittää kaikkia varhaiskasvatuksen työntekijöitä, eli yleensä alan ammattilaisilla on yhä rohkaiseva ja positiivinen sekä vastuullinen ote työhönsä.
t. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksei näiden palkkaa voisi nostaa vaikka 300 e? Surkea liitto heillä!
Vain kansanedustajat nostavat itse omia palkkioitaan.
Muiden ammattiliitot neuvottelevat siitä työnantajajärjestöjen kanssa. Se sovitaan yhdessä, ei yksipuolisesti.
Jäikö persukoulu kesken?
Vierailija kirjoitti:
Mikähän sun oma asiantuntemuksesi on varhaiskasvatuksesta? Olet itse vanhempi? Perheenne on päiväkodin asiakas? Sulla on kummilapsi ja sen mummi on kertonut kaikenlaista?
Olen varhaiskasvatuksen opettaja ja uskoisin, että suurin syy, miksei opettajuus vetoa, on alan surkea arvostus. Jos lukee lehtiä yhtään, on vaikea välttyä kuulemasta, millaisessa jamassa varhaiskasvatus on: sijaisia ei saa, lapsiryhmät ovat jatkuvasti ylisuuria, henkilökunta riittämätöntä ja epäpätevää, stressi kova, palkkakehitys laahaa jäljessä ja jatkuvasti törmää sinun kaltaisiisi nokkeliin tietäjiin.
Mä olen ollut yli kymmenen vuotta alalla ja olen aivan tajuttoman väsynyt tähän loputtomaan mussutukseen ylikouluttautuneisuudesta. Varhaiskasvatus on vaativaa työtä, joka vaatii paljon alan erikoisosaamista ja -asiantuntijuutta. Se ei sinällään poikkea monesta muusta alasta, joilla vaatimukset työn suhteen ovat kasvaneet menneistä vuosikymmenistä, vaan kyseessä on laajempi kehitys ja kulkusuunta. Silti tuntuu, että juuri varhaiskasvatus on usein ihmisten hampaissa, ehkä juuri siksi, että moni, jolla on omia lapsia tai jotain muuta kokemusta lapsista, kuvittelee, että varhaiskasvatus päiväkotiryhmissä on rinnastettavissa siihen. Ei ole.
Päiväkodissa työskennellään kunnianhimoisin ja lakisääteisesti velvoitetuin tavoittein niukoilla resursseilla ja jatkuvassa epävarmuudessa. Työssä oppii (on pakko oppia) sietämään epävarmuutta, mutta se on myös hyvin kuormittavaa. Ryhmissä voi olla toistakymmentä lasta, joista jokaista olisi kyettävä päivän aikana huomioimaan, olemaan aidosti läsnä (tämä on melkeinpä raskain osuus, kuten jokainen ihmissuhdetyötä tekevä tietää), toimimaan tasapuolisesti, eettisesti, pedagogisesti perustellusti ja samalla pitää yllä yhteistyötä vanhempiin ja tiimin/talon muihin jäseniin.
Työn ydinalue, varhaispedagogiikka, edellyttää laajaa teoreettista ja käytännön tietämystä lapsista, heidän kehityksestään, kasvustaan, työn takana vaikuttavista arvoista ja asenteista, erilaisista oppimisen teorioista, sisältöalueista ja menetelmistä, vuorovaikutuksen tavoista ja tyyleistä, psykologian ja käyttäytymisen pulmien tuntemista, hyviä suullisia ja kirjallisia viestintätaitoja. Moni kysyy, eikö vähempi riittäisi. Vastaus on mielestäni kyllä, mutta silloin on laskettava rimaa sen suhteen, mitä päivähoidolta odotetaan.
On outo ajatus, että kun meillä on jo kallis päivähoitojärjestelmä, miksi osa väestöstä tuntuu odottavan siltä pelkkää lapsiparkkitoimintaa? Päiväkodeissa on ollut (ja on edelleen, riippuen paikasta) laadukasta päivähoitoa, jossa lapset oppivat monipuolisia tietoja ja taitoja, mutta tämä ei toteudu kaikkialla. Kerrotko siis minulle ja avaat hieman, mitä sinusta päivähoidon kuuluisi olla? Olen aidosti kiinnostunut, sillä usein tulee tunne, etteivät ajatukset siitä koulutusta väheksyvien kesken joko kohtaa tai sitten puhumme samoista asioista eri termein. Mitä siis kuuluu lapsen hyvään päivään päiväkodissa? Saa olla ihan konkreettisellakin tasolla. Vastaan mielelläni takaisin, mitä sellaisten asioiden toteuttaminen käytännössä vaatii tai tarkoittaa.
En ole se, jolle lysymyksesi osoitit vaan ihan sivustaseuraaja. Olisiko yksi ristiriidan syy laskettu jo siinä, että pöiväkodin henkilökuntaan kuuluu eri koulutustasoilla, nimikkeillä ja työnkuvilla olevia ihmisiä, jolloin työnantaja on saanut mahdollisuuden säästää niiden avulla sopivasti ja kikkailla lisäksi vielä työntekijöiden mitoituksilla. En tiedä saatteko kiinni, mutta ei tunnu olevan yhtenäistä näkemystä työnkuvasta ei työnantajilla eikä työntekijöillä, jos työaika menee hengissäselviämiseen. Solidaarisuus ja yhteenhiileen puhaltaminen tuntuvat puuttuvan julkisenkeskustelun perusteella päiväkotien tuöyhteisöistä. Otetaan selvennykseksi vertaukseksi peruskoulu ja vaikka kolmannen luokan luokanopettaja. Ei peruskoulun puolella ole hänen lisäkseen ns.kilpailevia virkanimikkeitä. Työn apuna voi olla koulunkäynninohjaaja mutta hän ei ole opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Vanhin lapseni oli kouluikään asti kotona koska itse hoidin kahta pienempää. Käytiin paljon leikkipuistoissa ja kerhoissa. 5-vuotiaana lapsella oli oma iltaharrastus. Koulu alkoi hienosti ja opettajan mukaan oli luokkansa parhaitten keskittyviä ja oppivia.
Mihin tässä olisi tarvittu kuutta vuotta jotain kodin ulkopuolista varhaiskasvatusta.
Kai ymmärrät, ettei kaikilla ole halua tai mahdollisuutta kotihoitoon? Koko päivähoitojärjestelmä on alun alkujaan kehitetty siksi, että myös naiset saataisiin töihin ja tuottamaan rahaa ja muita työn tuomia hyötyjä (hyvinvointia, hyödykkeitä, palveluja jne.) yhteiskunnalle. Mielestäni kotikasvatus voi olla erittäin hyvä pienille lapsille, en suinkaan väheksy sitä .Tosin nykyisissä perheissä, kun lapsia on usein vain yksi tai lapsilla ei välttämättä ole paljoa kosketusta muihin lapsiin voi olla eduksi käydä ainakin se esikouluvuosi kodin ulkopuolella, jottei koulun aloituksesta tule liian isoa harppausta.
Etenkin jos lapsella on selkeitä tuen tarpeita jollain osa-alueella, esim. sosiaaliset taidot, kognitiiviset kyvyt, keskittyminen, toiminnanohjaus tai itsesäätely on koulun kannalta todella tärkeää, että niihin saa tukea jo mahdollisimman pian ennen kouluikää. Nämä jutut saattavat helpommin jäädä piiloon kotihoidossa, jos neuvolassakaan ei huomata mitään.
t. 11
Jokuhan väläytti sitä että lastenhoitajista/lähihoitajista alettaisiin erityisellä pikakoulutuksella pätevöittää lastentarhanopettajia. Sinänsä varmaan järkevää sillä jo tällä hetkellä iso joukko hoitajia toimii, on vuosia toiminut opettajien paikoilla koska opettajia ei ole saanut.
On myös aika vaikea tilanne jos vuosia opetajan hommaa tehnyt siirretään takasin opettajan paikalle ja tilelle tulee vastavalmistunut ope. Heh. Ongelmia....
Kokoomuslaiset opetusministerit ja saman ideologian läpitunkema OAJ ovat ajaneet pakolla lastentarhanopettajien lisäämistä muiden päiväkodin työntekijäryhmien kustannuksella ja halventaen heidän osaamistaan. Tähän sopii sosionomien AMK dissaus hyvin. Samalla on lisätty lastentarhanopettajien paperityötä ym.joka on tuotu jo peruskouluun aiemmin ja kaikki tämä on pois lasten kanssa toimimisesta. Päiväkodista halutaan ideologian mukaan koulumaisempi ja lasten pitää sopeutua yhteiskunnan tuottavaksi palikaksi jo ennen peruskoulua.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelen varhaiskasvatukseen suuntautuneeksi sosionomiksi ja valmistun niin että saan vielä vakaopen pätevyyden. Miksi sosionomi AMK eikä yliopisto? Sosionomin koulutus antaa mulle mahdollisuuden työskennellä myös niin monessa muussa paikassa kuin päiväkodissa, oon valmistuttuani pärevä myös esim. lastensuojeluun tai vaikka päihde- ja mtpuolelle. Ainoa rajoite päiväkotimaailmassa on, etten voi olla eskareiden ope.
Hullua, että muutaman vuoden päästä jokaisessa ryhmässä pitäisi olla vähintään 2 korkeakoulutettua aikuista, kun nyt tekee tiukkaa löytää sitä yhtäkin monessa kunnassa.
En haluaisi olla ilkeä, mutta mielestäni sosionomi-tutkinto olisi kaivannut uudistamista jo kauan sitten, niin että erikoistuttaisiin aikaisemmin ja lapsiin ja päivähoitoon suuntautuvien opintojen määrää lisättäisiin selvästi. Sosionomi-tutkinto oli koulutuspoliittinen säästöratkaisu, jossa haluttiin yhdestä ohjelmasta ulos työntekijöitä aloille, joilla oli pulaa työntekijöistä. Lopputuloksena sosionomeja ei oikein hyväksytä moneen paikkaan, sillä koulutuksen ongelmana on laaja, mutta ohut asiantuntemus sosiaalialasta. Mm. sosiaalityöntekijöiksi ja lto:iksi on käsittääkseni juuri tästä syystä hankalampi päästä sosionomin paperein. Se ei ole tietenkään sosionomien vika, vaan sen, ettei koulutusohjelmaa ole uudistettu riittävästi.
Taustatietona opiskelin itse sosionomiksi ensin, mutta kun huomasin, miten paljon opinnoissa on varhaiskasvatuksen kannalta epärelevantteja opintoja, jätin opinnot kesken ja hain yliopistoon. Opinnoilla on mielestäni eroa kuin yöllä ja päivällä. Sosionomiopintojen ainoa etu ovat pitkät työharjoittelut, mutta niidenkin anti on kovasti kiinni harjoittelupaikasta, jotka kokemusteni mukaan ovat yliopistolla huomattavasti paremmin valikoidut. Minua ohjasi omissa harjotteluissani ammattikoulun käynyt lastenhoitaja, jolta toki opin käteviä käytännön niksejä ja miten ollaan luontevassa, hyvässä vuorovaikutuksessa vanhempiin ja lapsiin, mutta vain vähän, jos lainkaan opettajan työssä olennaisia kasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin taitoja.
t. 11
Onko joku syy miksi "kadulta repäisty" ei piittaisi lapsista? Päin vastoin minusta jos rekrytointipohja on isompi niin on varaa karsia enemmän hakijoita sen suhteen, että kenellä on sopiva luonne alalle.