Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat rajasivat minut pois ennakkoperinnöstä
18.04.2019 |
Kyse on metsästä. Ollaan oltu naimisissa 20v. ja minusta tämä on todella loukkaavaa.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.
Sen he ovat varmistaneet.
Jos vanhemmat ovat pitäneet hallintaoikeuden, heillä on jonkinlainen mahis määrätä metsästä perijän kuoltua. Jos he eivät ole sitä pitäneet, perijä voi määrätä testamentilla kenelle metsän haluaa jättää. Samaten sisarukset voi syrjäyttää testamentilla. Ainoa poikkeus tähän on lapsi. Lapsiaan ei voi testamentilla kokonaan jättää perinnöttä. Joten ukko testamentin tekoon jotta ap onnellistuu taas.
Lapset voi helposti jättää perinnöttä testamentilla. Heillä on oikeus lakiosaan mutta sitä pitää vaatia, ei tule mitenkään automaattisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on saanut ennakkoperintönä metsäpalstan, muutaman kymmenen hehtaaria ja minut on rajattu tämän perinnön ulkopuolelle. Ihan fine, miehen metsä, mies tekee siellä mitä haluaa, käyttää tuotot miten lystää. Asia ei kuulu minulle mitenkään. Olen myös pyytänyt vanhempiani rajaamaan puolisoni pois omasta tulevasta perinnöstä. Miehen mielestä se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.
Sen he ovat varmistaneet.
Jos vanhemmat ovat pitäneet hallintaoikeuden, heillä on jonkinlainen mahis määrätä metsästä perijän kuoltua. Jos he eivät ole sitä pitäneet, perijä voi määrätä testamentilla kenelle metsän haluaa jättää. Samaten sisarukset voi syrjäyttää testamentilla. Ainoa poikkeus tähän on lapsi. Lapsiaan ei voi testamentilla kokonaan jättää perinnöttä. Joten ukko testamentin tekoon jotta ap onnellistuu taas.
Lapset voi helposti jättää perinnöttä testamentilla. Heillä on oikeus lakiosaan mutta sitä pitää vaatia, ei tule mitenkään automaattisesti.
Yleensä kyllä tietävät vaatia, jos on kyse hiemankin isommasta perinnöstä. Että tähän en niin kovasti luottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en haluaisi elää jos mieheni kuolisi. ap.
No et voi sitä tietää. Elämä on aina elämisen arvoista vaikka vaikeaa olisikin. Terv vuonna 2015 leskeksi jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.
Sen he ovat varmistaneet.
Jos vanhemmat ovat pitäneet hallintaoikeuden, heillä on jonkinlainen mahis määrätä metsästä perijän kuoltua. Jos he eivät ole sitä pitäneet, perijä voi määrätä testamentilla kenelle metsän haluaa jättää. Samaten sisarukset voi syrjäyttää testamentilla. Ainoa poikkeus tähän on lapsi. Lapsiaan ei voi testamentilla kokonaan jättää perinnöttä. Joten ukko testamentin tekoon jotta ap onnellistuu taas.
Lapset voi helposti jättää perinnöttä testamentilla. Heillä on oikeus lakiosaan mutta sitä pitää vaatia, ei tule mitenkään automaattisesti.
Yleensä kyllä tietävät vaatia, jos on kyse hiemankin isommasta perinnöstä. Että tähän en niin kovasti luottaisi.
Todennäköisesti mutta osan voi silti testamentata muualle koska lakiosuus ei ole koko perintö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.
Sen he ovat varmistaneet.
Jos vanhemmat ovat pitäneet hallintaoikeuden, heillä on jonkinlainen mahis määrätä metsästä perijän kuoltua. Jos he eivät ole sitä pitäneet, perijä voi määrätä testamentilla kenelle metsän haluaa jättää. Samaten sisarukset voi syrjäyttää testamentilla. Ainoa poikkeus tähän on lapsi. Lapsiaan ei voi testamentilla kokonaan jättää perinnöttä. Joten ukko testamentin tekoon jotta ap onnellistuu taas.
Lapset voi helposti jättää perinnöttä testamentilla. Heillä on oikeus lakiosaan mutta sitä pitää vaatia, ei tule mitenkään automaattisesti.
Yleensä kyllä tietävät vaatia, jos on kyse hiemankin isommasta perinnöstä. Että tähän en niin kovasti luottaisi.
Todennäköisesti mutta osan voi silti testamentata muualle koska lakiosuus ei ole koko perintö.
No esimerkiksi mulla lakiosuus on puolet koko omaisuudesta, koska olen ainoa lapsi. Tämän tulen vaatimaan, jos jotain ketkuilua ilmenee.
Appivanhemmat haluavat, että metsä pysyy suvun omistuksessa myös siinä tapauksessa, että teille tulisi ero tai sinusta aika jättäisi. Ja kun miehestä aika jättää, menee peritty omaisuus lapsille, mikäli testamentin laatija on älynnyt sen papereihin kirjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Ei kutsuttu lapsettoman tätini perunkirjoitukseen muut kuin testamentin edunsaajat.
Mikäli testamenttia ei olisi, silloin kutsuttaisiin varmaan ne, jotka perintökaaren mukaan ovat perillisiä. Eli vanhemmat, ja jos he ovat kuolleet, sisarukset. Ja jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa. Tämä on arvelua.
Vierailija kirjoitti:
Täällä haukutaan hirveesti. Pitäis aina yrittää eka "asettua" aloittajan asemaan.
Ap:n asemassa olevana olen täysin eri mieltä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää aloitus on surkea provo
Niin päättelisin myös, koska ap:lla on ketjuun ollut lähinnä vain muutamia sympatiankalasteluviestejä. Mutta ei se nyt haittaa että ketju pysyy hengissä, kun aihe on kuitenkin aika monelle elämässä eteen tuleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No entä sitten? Minun anoppini vihaa minua, mutta appiukko pitää minusta. Uskon silti, että molemmat rajaavat minut pois perinnöstä, kuten varmasti omat vanhempani tekevät miehelleni, eivät muuten pidä hänestä. Minä ainakin aion silti käyttää perintöni koko perheemme hyväksi (esim. maksaa pois miehen opintolainan tai lähdetään jollekin matkalle ensimmäistä kertaa ikinä), kuten myös mieheni aikoo tehdä omallaan. Ja jos ei tee, ei se haittaa, perintö on hänen, ei minun.
Voi Luoja ,kun ihmiset ovat sinisilmäisiä. Suuri osa ennemmin tai myöhemmin eroaa. Kivat sulle.
Ihan varmasti jokainen fiksu vanhempi , jolla on kohtuullisesti omaisuutta , tekee testamentin ja laittaa siihen ehdon ,ettei lapsen puolisolla ole oikeutta tähän omaisuuteen tai sen tilalle tulleeseen omaisuuteen. Avioero on jo itsessään ikävä asia ,saatikka ,että omaisuutemme menisi sitten uudelle kumppanille tms.
Jos tuosta joku loukaantuu,niin se on hänen luonnevikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso ei ole sukua, mutta saattaa saada tasinkoa kuoleman tai avioeron kohdatessa. Suomen lakien mukaan on voimassa omaisuuden erillisyyden periaate ja hyvä niin. Avioehdolla ja testamentilla voi rajata onnenonkijat pois perinnön piiristä. Periaatteessa omaisuus on sen, jonka nimissä se on.
Minulla on avioehto ja ihan minun pyynnöstäni. Kumpikaan ei ole perinyt isoja summia, mutta ajattelen asiaa pitemmällekin. Jos mieheni ja lapseni kuolisivat ennen minua, haluan, että omaisuuteni menee veljelleni ja hänen ahkerille pojilleen eikä miehen siskolle ja tämän uuninpankkopojalle. Jos minä kuolen ennen miestäni ja tytärtäni, tytär perii omaisuuteni jo lainkin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein. Eihän se perintö sinulle kuulu.
Minun vanhempieni kuoltua, minun perintöni käytettiin niin että ostettiin meille uusi auto. Siis meille. Loput käytettiin myös yhteiseksi hyväksi. Omille vanhemmilleni ei olisi tullut mieleenkään tehdä vävylle tuollaista.
Niin siis sinun vanhempasiko testamenttasivat puolet perinnöstä miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan tarkoittaa vain, että avioero tilanteessa kyseinen omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eli sinä et erossa (tai puolison kuollessa) saa siitä osuutta.
Jos ette ole eroamassa, niin tuollahan ei ole käytännössä mitään merkitystä. Appivanhemmilta vaan fiksu varotoimi varmistaa, että omaisuus pysyy suvussa, ei mitään syytä loykkaantua.
Tuo se just on mikä kolahti, jos mieheni kuolee aikaisemmin, metsä siirtyy takaisin miehen sukuun. Emme ole saaneet lasta. ap.
Miten ihmeessä se voisi sinulle kuulua?
Eihän se tolle härskille eukolle kuulukaan hän vaan haluaa vieraiden omaisuuden itselleen.
Jokainen saa tehdä omalla omaisuudellaan mitä haluaa eikä muilla ole siihen sanomista. Sinun vanhempasi halusivat antaa omaisuutensa teille yhteiseksi, miehen vanhemmat ei. He ovat aikuisia kaikki ja tehneet mitä ovat halunneet.
Munkin ennakkoperintö on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. Todellakaan ruvettaisi yhdessä hoidettua sukutilaa pilkkomaan jos sattuisi ero tms
Noinhan sen kuuluu mennäkin. Metsät yms pysyköön suvussa. Sinun jälkeesi se lähtisi jonnekin omaan sukuusi joille se metsä ei kuulu pätkääkään. Kuka edes haluaisi osan ihan eri suvun metsästä?