Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat rajasivat minut pois ennakkoperinnöstä
18.04.2019 |
Kyse on metsästä. Ollaan oltu naimisissa 20v. ja minusta tämä on todella loukkaavaa.
Kommentit (196)
En ihan näe, että millä tavalla on parempi että omaisuus joutuu valtiolle lapsettoman pariskunnan tapauksessa kuin että se pariskunnan omilta vanhemmiltaan perinyt osapuoli voisi itse päättää kenelle testamenttaa omaisuutensa? Osaako joku selittää ymmärrettävästi että mitä tässä hyödytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Ei kutsuttu lapsettoman tätini perunkirjoitukseen muut kuin testamentin edunsaajat.
Mikäli testamenttia ei olisi, silloin kutsuttaisiin varmaan ne, jotka perintökaaren mukaan ovat perillisiä. Eli vanhemmat, ja jos he ovat kuolleet, sisarukset. Ja jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa. Tämä on arvelua.
Meillä vaadittiin perintökaaren mukaisilta perillisiltä hyväksyntä, etteivät moiti testamenttia. Ihan hullua, ei tuollaisesta pitäisi olla valitusmahdollisuutta sukulaisuuden perusteella. Tosin kukaan ei onneksi valittanut (moittinut testamenttia).
Moittia ei voi pelkästään sillä perusteella, ettei tykkää testamentin sisällöstä. Pitäisi olla esim. muotovirhe tai esim. epäily, että on ollut pakotettu tekemään testamentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Ei kutsuttu lapsettoman tätini perunkirjoitukseen muut kuin testamentin edunsaajat.
Mikäli testamenttia ei olisi, silloin kutsuttaisiin varmaan ne, jotka perintökaaren mukaan ovat perillisiä. Eli vanhemmat, ja jos he ovat kuolleet, sisarukset. Ja jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa. Tämä on arvelua.
Meillä vaadittiin perintökaaren mukaisilta perillisiltä hyväksyntä, etteivät moiti testamenttia. Ihan hullua, ei tuollaisesta pitäisi olla valitusmahdollisuutta sukulaisuuden perusteella. Tosin kukaan ei onneksi valittanut (moittinut testamenttia).
No, tuossa tädin tapauksessa perintö oli testamentattu meille yhden hänen sisaruksensa lapsille. Muiden sisarusten lapsilta tai sisaruksilta tuskin oli kysytty mitään (sisaruksetkin hoitokoti-iässä jo).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan tarkoittaa vain, että avioero tilanteessa kyseinen omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eli sinä et erossa (tai puolison kuollessa) saa siitä osuutta.
Jos ette ole eroamassa, niin tuollahan ei ole käytännössä mitään merkitystä. Appivanhemmilta vaan fiksu varotoimi varmistaa, että omaisuus pysyy suvussa, ei mitään syytä loykkaantua.
Tuo se just on mikä kolahti, jos mieheni kuolee aikaisemmin, metsä siirtyy takaisin miehen sukuun. Emme ole saaneet lasta. ap.
Mihin tarvitset sitä metsää?
Tähän kohtaan sopii se Abban biisi.
Dancing Queen? Waterloo?
Voi hyvänen aika sentään.
Minä laadin appivanhempien testamentin ja ihan itse otin mukaan lausuman puolisoiden avio-oikeuden sulkemisesta pois. Eivät olisi sitä muuten huomanneet sinne laittaa. Minusta se oli itsestään selvää. Kenelleköhän tästä pitäisi suuttua 😂 kun suostuivat sellaisen allekirjoittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien miniä on perinyt appivanhempiaan perintökaaren mukaisesti?
Avio-oikeuden mukaan avioliiton aikana saatu omaisuus on yhteistä. Testamentilla testamenttaajat voi sulkea avio-oikeuden pois edunsaajan puolisolla. Näin menetellään kun halutaan säilyttää esim kesämökki, metsä yms omaisuus myös eron sattuessa sillä edunsaajalka.
Avio-oikeus tulee kuvaan mukaan vasta erotessa tai toisen puolison kuollessa. Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto.
Millä tavalla asunto on poikkeus?
Jäljelle jääneellä puolisolla on oikeus asua asunnossa loppuelämänsä. Siis hallintaoikeus.
Hmm mutta kirjoitit että "Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto." Eli eroon tai kuolemaan saakka? Mutta ok, taisi olla vain väärinymmärrys minulta.
Vaikka vain toinen omistaa yhteisen kodin, niin puolison oikeuksia suojaavat vallinnanrajoitussäännökset. Tämä koskee myös avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua perheen kotia. Perheen yhteisenä kotinaan käyttämää asuntoa asuinirtaimistoineen suojataan vallinanrajoituksin siten, ettei asunnon omistava puoliso voi ilman toisen puolison lupaa myydä tai vuokrata asuntoa kolmannelle.
Ohis, mutta tämä varmaan koskee muitakin yhdessä asunnon omistavia, ei vain puolisoita.
Tässä oli puhe kodista, jonka yksin toinen omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan tarkoittaa vain, että avioero tilanteessa kyseinen omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eli sinä et erossa (tai puolison kuollessa) saa siitä osuutta.
Jos ette ole eroamassa, niin tuollahan ei ole käytännössä mitään merkitystä. Appivanhemmilta vaan fiksu varotoimi varmistaa, että omaisuus pysyy suvussa, ei mitään syytä loykkaantua.
Tuo se just on mikä kolahti, jos mieheni kuolee aikaisemmin, metsä siirtyy takaisin miehen sukuun. Emme ole saaneet lasta. ap.
Mihin tarvitset sitä metsää?
Tähän kohtaan sopii se Abban biisi.
Dancing Queen? Waterloo?
Winner Takes It All 😁
Vai olisko kumminkin Chiquitita... 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lapsenlapsi, joten en näe aihetta rajata miniää pois perinnöstä.
Vaikka joskus eroaisikin pojastani, minulta peritty omaisuus tulee näin ainakin osin myös lapsenlapsen hyväksi.
Voisin testamentata suoraan lapselapsellekin, mutt alaikäisten omaisuutta vahtii aina edunvalvoja, mikä tekee asioista monimutkaisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ja mieheni testamentti on tehty jo paljon ennenkuin lapsi edes seurusteli, siinä on rajattu pois avio/avopuolisot toiseen polveen .
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lapsenlapsi, joten en näe aihetta rajata miniää pois perinnöstä.
Vaikka joskus eroaisikin pojastani, minulta peritty omaisuus tulee näin ainakin osin myös lapsenlapsen hyväksi.
Voisin testamentata suoraan lapselapsellekin, mutt alaikäisten omaisuutta vahtii aina edunvalvoja, mikä tekee asioista monimutkaisempia.
Lapsenlapsi perii poikasi omaisuuden joka tapauksessa, tässä ei ole huolta siitä että miniälle muutenkaan osuus menisi. Paitsi jos pojallasi on testamentti vaimolleen, silloin lapsi saa vain lakiosuutensa, ja miniä voi pistää perintösi haisemaan. Ja jos ei olisi avioehtoa ja heille tulisi ero, ex-miniä voisi tuhlata ”oman osuutensa” taivaan tuuliin eikä lapsenlapsi näkisi siitä osuudesta latiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ymmärrettävää. Eräs varakas sukulainen oli kuolemassa ja teki testamentin, jossa lapsi saa perinnön, mutta puoliso rajataan pois. Pyysi anteeksi tätä puolisolta ja puoliso nauroi vain, että "ei haittaa kuule yhtään..." Sanoi, että ajatteli, että menee sitten lapsenlapsille aikanaan. Tämä puoliso on mukava, mutta semmoinen höhlä, että jos vaikka jäisi leskeksi, niin kuka vaan vieras ihminen saisi pummattua siltä rahat pois heti. Kyse oli kuitenkin isosta perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan tarkoittaa vain, että avioero tilanteessa kyseinen omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eli sinä et erossa (tai puolison kuollessa) saa siitä osuutta.
Jos ette ole eroamassa, niin tuollahan ei ole käytännössä mitään merkitystä. Appivanhemmilta vaan fiksu varotoimi varmistaa, että omaisuus pysyy suvussa, ei mitään syytä loykkaantua.
Tuo se just on mikä kolahti, jos mieheni kuolee aikaisemmin, metsä siirtyy takaisin miehen sukuun. Emme ole saaneet lasta. ap.
Mihin tarvitset sitä metsää?
Tähän kohtaan sopii se Abban biisi.
Dancing Queen? Waterloo?
Winner Takes It All 😁
Vai olisko kumminkin Chiquitita... 🤔
Abballahan on montakin tähän ap:n tapaukseen sopivaa biisiä em. lisäksi ainakin:
Gimme! Gimme! Gimme!
Knowing Me, Knowing You
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.
Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.
Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?
Ei kutsuttu lapsettoman tätini perunkirjoitukseen muut kuin testamentin edunsaajat.
Mikäli testamenttia ei olisi, silloin kutsuttaisiin varmaan ne, jotka perintökaaren mukaan ovat perillisiä. Eli vanhemmat, ja jos he ovat kuolleet, sisarukset. Ja jos he ovat kuolleet, heidän lapsensa. Tämä on arvelua.
Meillä vaadittiin perintökaaren mukaisilta perillisiltä hyväksyntä, etteivät moiti testamenttia. Ihan hullua, ei tuollaisesta pitäisi olla valitusmahdollisuutta sukulaisuuden perusteella. Tosin kukaan ei onneksi valittanut (moittinut testamenttia).
Tässä oli varmaan kysymys siitä, että perintö voitiin jakaa nopeammin, kun ei tarvinnut jäädä odottamaan sen ajan kulumista, kun jollain sukulaisella olisi ollut oikeus moittia testamenttia.
Täysin normaali toimintatapa, opitpahan sinäkin jotain uutta :D
Yleensä tuo puolison poissulkeva teksti testamenttiin tehdään sitä lasta ajatellen eli selustan turvaksi siltä varalta että miniä tai vävy päättää lähteä suhteesta. Useimmille perinnönjättäjälle ihan okei että yhdessä puolisonsa kanssa oleva lapsi saa käyttää perintönsä miten haluaa.
Ihan normaali toimintatapa. Appivanhempieni testamentti rajaa heidän lastensa puolisot ulos, samoin minun vanhempieni testamentti minun ja sisarusteni puolisot. Lapset perivät sitten aikanaan kuitenkin. Samanlaisen testamentin aiomme mekin tehdä. .
Mitä ap.:n ukko on nyt ennakkoon saamassa? Miten hänellä niin huonot välit on omaan mieheensä, etteivät pysty keskenään sopimaan asioista yhteisen edun mukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on saanut ennakkoperintönä metsäpalstan, muutaman kymmenen hehtaaria ja minut on rajattu tämän perinnön ulkopuolelle. Ihan fine, miehen metsä, mies tekee siellä mitä haluaa, käyttää tuotot miten lystää. Asia ei kuulu minulle mitenkään. Olen myös pyytänyt vanhempiani rajaamaan puolisoni pois omasta tulevasta perinnöstä. Miehen mielestä se on ok.
Minunkin miehelläni on metsää ja tönökin, mutta hän pitää sitä meidän yhteisenä. Vaikka mieheni äidillä oli oma mielipiteensä, niin taatusti on miehellänikin, eikä hän sitä muuta. - Toki tajuan, että lapsemme perii metsän ja tönön kokonaan. :D
Meillä vaadittiin perintökaaren mukaisilta perillisiltä hyväksyntä, etteivät moiti testamenttia. Ihan hullua, ei tuollaisesta pitäisi olla valitusmahdollisuutta sukulaisuuden perusteella. Tosin kukaan ei onneksi valittanut (moittinut testamenttia).