Appivanhemmat rajasivat minut pois ennakkoperinnöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tulee olla yhteistä vain ja ainostaan yhdessä hankittu omaisuus. Kaikki perinnöt ynnä muut tulisi aina sulkea ulkopuolelle jo ihan siitä syystä, että ei se puoliso ole osallistunut mitenkään appivanhempien omaisuuden kartuttamiseen. Tämä pitäisi olla ihan laissa säädetty, että puolisot pitää sulkea peritystä omaisuudesta ulkopuolelle.

Hankalaksi menisi, riitoja tulisi.

Mikä tässä tekee asiasta hankalan ? ei yhtään mikään, kun on paperilla mustaa valkoisella, että puolisolla ai ole avio-oikeutta, ei erossa, eikä toisen kuollessa perittyyn omaisuuteen ? Miksi se aiheuttaisi yhtään riitaa ? Silloinhan asiat olisivat selvää pässinlihaa, josta ei edes voi riidellä. 

No tollai jos ajattelee, ei naimisiin kannata mennäkkään. Jos rakastaa omaisuuttaan enemmän kuin puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän täytyy olla provo? Onhan?

Miten appivanhempien omaisuus  kuuluisi sinulle mitenkään?

Minun vanhempani ovat rajanneet puolisoni pois, samoin minä olen rajannut testamentissani lasten aviopuolisot vaikka niitä ei ole vielä olemassakaan, siis niitä puolisoja.

  Inhoat heitä jo etukäteen.

En ollenkaan, olen vain järkevä. Varmistan etteivät lapseni joudu jakamaan mitään mitä eivät halua jakaa.

Siis inhoat, näin he tulevat ajattelemaan. Jos yleensä sellaisia saat.

Tuskin lasteni puolison saaminen on minusta kiinni,  toivon niin. Uskon että heidän kanssaan pariudutaan heidän itsensä takia. 

En suhtaudu mitenkään intohimoisesti lasteni seurusteluun, minun ei tarvitse pitää heidän valitsemistaan puolisoista, riittää että he itse pitävät.

Taidat olla hiukan yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tulee olla yhteistä vain ja ainostaan yhdessä hankittu omaisuus. Kaikki perinnöt ynnä muut tulisi aina sulkea ulkopuolelle jo ihan siitä syystä, että ei se puoliso ole osallistunut mitenkään appivanhempien omaisuuden kartuttamiseen. Tämä pitäisi olla ihan laissa säädetty, että puolisot pitää sulkea peritystä omaisuudesta ulkopuolelle.

Hankalaksi menisi, riitoja tulisi.

Mikä tässä tekee asiasta hankalan ? ei yhtään mikään, kun on paperilla mustaa valkoisella, että puolisolla ai ole avio-oikeutta, ei erossa, eikä toisen kuollessa perittyyn omaisuuteen ? Miksi se aiheuttaisi yhtään riitaa ? Silloinhan asiat olisivat selvää pässinlihaa, josta ei edes voi riidellä. 

No tollai jos ajattelee, ei naimisiin kannata mennäkkään. Jos rakastaa omaisuuttaan enemmän kuin puolisoaan.

Sinun kommenttisi kyllä kuulostaa nimenomaan siltä, että sinä menet nimenomaan rahan takia naimisiin. Katsos kun ne appivanhemmat eivät ole naimisissa lastensa puolisoiden kanssa, niin heidän ei myöskään tarvitse omaisuuttaan näille jakaa. 

Mikä tässä asiassa on näille vinkujille niin vaikea ymmärtää ? Jokainen tekee omalla omaisuudellaan just mitä tahtoo, jos appivanhemmat ei halua miniöitä tai vävyjä heidän kukkarolleen, niin sitten eivät halua. Jos siitä vetää herneen nenään, niin kannattaa katsoa sinne peiliin, että onko mennyt naimisiin vain ja ainoastaan puolison mahdollisen ison perinnön vuoksi. Tällaiset ihmiset saavatkin mieluusti jäädä nuolemaan näppejään.

Vahingosta viisastuneena havahduin tekekemään testamentin, jolla suljettiin edunsaajista pois lasten puolisot, kun yksi lapsistani oli eroamassa. 

Perin aikoinaan vahempieni kuoltua rintamamiestalon, josta saaduilla rahoilla ostettiin perheelleni rivitaloasunto. Kun avioliitto päättyi eroon eikä avioehtoa ollut  ja omaisuus pantiin puoliksi, ex- puoliso sai siten osituksessa myös puolet vanhemmiltani perimästäni omaisuudesta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien miniä on perinyt appivanhempiaan perintökaaren mukaisesti? 

Avio-oikeuden mukaan avioliiton aikana saatu omaisuus on yhteistä. Testamentilla testamenttaajat voi sulkea avio-oikeuden pois edunsaajan puolisolla. Näin menetellään kun halutaan säilyttää esim kesämökki, metsä yms omaisuus myös eron sattuessa sillä edunsaajalka.

Avio-oikeus tulee kuvaan mukaan vasta erotessa tai toisen puolison kuollessa. Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto.

Millä tavalla asunto on poikkeus?

Jäljelle jääneellä puolisolla on oikeus asua asunnossa loppuelämänsä. Siis hallintaoikeus.

Hmm mutta kirjoitit että "Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto." Eli eroon tai kuolemaan saakka? Mutta ok, taisi olla vain väärinymmärrys minulta. 

Vaikka vain toinen omistaa yhteisen kodin, niin puolison oikeuksia suojaavat vallinnanrajoitussäännökset. Tämä koskee myös avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua perheen kotia. Perheen yhteisenä kotinaan käyttämää asuntoa asuinirtaimistoineen suojataan vallinanrajoituksin siten, ettei asunnon omistava puoliso voi ilman toisen puolison lupaa myydä tai vuokrata asuntoa kolmannelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien miniä on perinyt appivanhempiaan perintökaaren mukaisesti? 

Avio-oikeuden mukaan avioliiton aikana saatu omaisuus on yhteistä. Testamentilla testamenttaajat voi sulkea avio-oikeuden pois edunsaajan puolisolla. Näin menetellään kun halutaan säilyttää esim kesämökki, metsä yms omaisuus myös eron sattuessa sillä edunsaajalka.

Avio-oikeus tulee kuvaan mukaan vasta erotessa tai toisen puolison kuollessa. Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto.

Millä tavalla asunto on poikkeus?

Jäljelle jääneellä puolisolla on oikeus asua asunnossa loppuelämänsä. Siis hallintaoikeus.

Hmm mutta kirjoitit että "Siihen asti jokainen omistaa itse oman omaisuutensa ja saa tehdä sille mitä haluaa, poikkeuksena puolisoiden yhdessä asuma asunto." Eli eroon tai kuolemaan saakka? Mutta ok, taisi olla vain väärinymmärrys minulta. 

Vaikka vain toinen omistaa yhteisen kodin, niin puolison oikeuksia suojaavat vallinnanrajoitussäännökset. Tämä koskee myös avio-oikeuden ulkopuolelle rajattua perheen kotia. Perheen yhteisenä kotinaan käyttämää asuntoa asuinirtaimistoineen suojataan vallinanrajoituksin siten, ettei asunnon omistava puoliso voi ilman toisen puolison lupaa myydä tai vuokrata asuntoa kolmannelle.

Ohis, mutta tämä varmaan koskee muitakin yhdessä asunnon omistavia, ei vain puolisoita.

Mikä tässä tekee asiasta hankalan ? ei yhtään mikään, kun on paperilla mustaa valkoisella, että puolisolla ai ole avio-oikeutta, ei erossa, eikä toisen kuollessa perittyyn omaisuuteen ? Miksi se aiheuttaisi yhtään riitaa ? Silloinhan asiat olisivat selvää pässinlihaa, josta ei edes voi riidellä. [/quote] No tollai jos ajattelee, ei naimisiin kannata mennäkkään. Jos rakastaa omaisuuttaan enemmän kuin puolisoaan.[/quote]

Menin rakkaudesta naimisiin mutta en silti ole tyhmä tai sinisilmäinen. Naimisiin mennessä mulla ei ollut omaisuutta, miehellä oli. Avioehto oli ihan itsestään selvä juttu.

Nykyään minulla on myös omaisuutta, miehellä kuitenkin enemmän. Avioehto edelleen hyvä juttu. En valinnut miestäni rahan takia.

Rahaa ja rakkautta ei pidä sotke 

Ei nuorena naimisiin mennessä omaisuuksia ajattele.ap. 

Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.

Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.

Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?

Vierailija kirjoitti:

Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.

Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.

Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?

Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.

Sen he ovat varmistaneet.

Minä en haluaisi elää jos mieheni kuolisi. ap.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se kuuluukin. Ei se ole sinun perintösi, joten mitä nillität. Muutenkin kaikille pitäisi määrätä pakolliseksi aviopuolison poissulkeva avioehto kun 2/3 liitoista kuitenkin päätyy eroon ja aiheuttaa turhaa ahneutta ja tappelua puolison rahoista.

Miksi ihmeessä, ja mitä järkeä tässä ylipäätään olisi? Avioehdon voivat jo nyt tehdä kaikki, jotka sellaisen haluavat. Ja jos riidellä haluaa, niin aihe löytyy kyllä aina, ei avioehto riitoja poista.

Esimerkiksi me menimme naimisiin vain ja ainoastaan jakaaksemme omaisuuden ilman lahjaveroja ym. turhia maksuja. Me emme missään nimessä halunneet avioehtoa ja tuollainen laki olisi ollut täysi katastrofi.

Näin minunkin vanhempani on tehneet. Meidän kaikkien puolisot on rajattu testamentissa pois.

Ei ole mikään epäluottamuslause miehelleni tai sisarteni miehille, vaan ihan vanhempieni tapa yrittää varmistaa, että suvussa ollut omaisuus myös pysyy suvussa.

Jos yhdessä ollaan, kun vanhempani kuolevat, niin tietysti raha ja muu omaisuus menee yhteiseen pottiin. Jos taas jostain syystä minä ja mieheni eroaisimme, niin vanhempieni omaisuus säilyy minulla.

Pelkkää fiksua suunnittelua

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa tulee olla yhteistä vain ja ainostaan yhdessä hankittu omaisuus. Kaikki perinnöt ynnä muut tulisi aina sulkea ulkopuolelle jo ihan siitä syystä, että ei se puoliso ole osallistunut mitenkään appivanhempien omaisuuden kartuttamiseen. Tämä pitäisi olla ihan laissa säädetty, että puolisot pitää sulkea peritystä omaisuudesta ulkopuolelle.

Miksi ihmeessä? Miksi joillakin on kauhea tarve päästä määräämään, miten kaikkien muiden on elettävä? Nykyäänkin on jo mahdollista tehdä avioehdot ja testamentit, jos sellaisia tahtoo. Miksi ihmeessä näistä pitäisi tehdä pakollisia myös niille, jotka niitä missään nimessä eivät tahdo?

Ja ei kai periminen riipu siitä, onko osallistunut itse omaisuuden keräämiseen?? Minun lapseni perivät minut, vaikka eivät ole euroakaan minulle tienanneet, ja minä olen itse saanut perintöä ihmiseltä, jonka olen tavannut tasan kaksi kertaa. Perintöä jätetään yleensä läheisille ja tärkeille ihmisille, palkka on sitten se jota maksetaan työstä ja omaisuuden kartuttamisesta.

Täällä haukutaan hirveesti. Pitäis aina yrittää eka "asettua" aloittajan asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin minunkin vanhempani on tehneet. Meidän kaikkien puolisot on rajattu testamentissa pois.

Ei ole mikään epäluottamuslause miehelleni tai sisarteni miehille, vaan ihan vanhempieni tapa yrittää varmistaa, että suvussa ollut omaisuus myös pysyy suvussa.

Jos yhdessä ollaan, kun vanhempani kuolevat, niin tietysti raha ja muu omaisuus menee yhteiseen pottiin. Jos taas jostain syystä minä ja mieheni eroaisimme, niin vanhempieni omaisuus säilyy minulla.

Pelkkää fiksua suunnittelua

Minun vanhempani tekivät myös lasten puolisoiden avio-oikeuden pois sulkevan lausekkeen testamenttiinsa, se oli siellä jo kun olin kymmenvuotias. JA kun iskä kuoli, niin saamani perinnön sijoitin omissa nimissäni, siinä on minun lisäeläketurvani. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi elää jos mieheni kuolisi. ap.

Luulet vaan. Kyllä sitä haluaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin minunkin vanhempani on tehneet. Meidän kaikkien puolisot on rajattu testamentissa pois.

Ei ole mikään epäluottamuslause miehelleni tai sisarteni miehille, vaan ihan vanhempieni tapa yrittää varmistaa, että suvussa ollut omaisuus myös pysyy suvussa.

Jos yhdessä ollaan, kun vanhempani kuolevat, niin tietysti raha ja muu omaisuus menee yhteiseen pottiin. Jos taas jostain syystä minä ja mieheni eroaisimme, niin vanhempieni omaisuus säilyy minulla.

Pelkkää fiksua suunnittelua

Minun vanhempani tekivät myös lasten puolisoiden avio-oikeuden pois sulkevan lausekkeen testamenttiinsa, se oli siellä jo kun olin kymmenvuotias. JA kun iskä kuoli, niin saamani perinnön sijoitin omissa nimissäni, siinä on minun lisäeläketurvani. 

Sitten se menee attendolle. Kannattaa nauttia eikä pihistellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komennapas ukko tekemään testamentti, jossa määrää metsän sinulle! Voi hän sitä lahjoittaakin sulle, siitä tosin valtio kiittää lahjaverolapulla, jos yli lahjaverosumman arvoinen osuus.

Appivanhemmat eivät pysty sitä estämään eikä kukaan muukaan testamentin tekijä voi sanoa kenelle omaisuus menee perijän kuollessa. Tietty jos miehelläsi onkin lapsi (jonkun muun kanssa), se rajoittaa kyllä.

Vieläkös lapsettoman henkilön perunkirjoitukseen kutsutaan veljet+siskot+muut perilliset kuulemaan lapsettoman avioparin omaisuudet?

Vanhemmat perii jos ovat elossa, tietty, sitten sisaret. Eli jos olisi tällainen tapaus kuin ap.llä, ja jos ikävästi kävisi, appivanhemmat saavat metsänsä kyllä takaisin.

Sen he ovat varmistaneet.

Jos vanhemmat ovat pitäneet hallintaoikeuden, heillä on jonkinlainen mahis määrätä metsästä perijän kuoltua. Jos he eivät ole sitä pitäneet, perijä voi määrätä testamentilla kenelle metsän haluaa jättää. Samaten sisarukset voi syrjäyttää testamentilla. Ainoa poikkeus tähän on lapsi. Lapsiaan ei voi testamentilla kokonaan jättää perinnöttä. Joten ukko testamentin tekoon jotta ap onnellistuu taas.