Voisitko seurustella mielialalääkkeitä käyttävän ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei narsistinen jankkaaja, sait tahtosi läpi. Minulla on sinulle uutinen:

Kaikki maailman ihmiset haluaisivat erittäin mielellään seurustella psyykelääkkeitä syövien kanssa! Kukaan ei itse asiassa edes halua kumppania, joka ei näitä lääkkeitä syö! Sellainen ihminen on nimittäin itse sairas ja ennakkoluuloinen.

Oletko nyt tyytyväinen? :)

Ei väittely ole mitään jankkausta.

Olen perustellut sen, miksi tämä keskustelunaloitus on nähdäkseni juurikin kutsu väitellä mt-ongelmaisiksi diagnosoituihin ja niihin hoitoa hakeviin kohdistuvista ennakkoluuloista.

Olen myös esittänyt näkemykseni siitä, miksi psyykenlääkkeiden lähtökohtainen tuomitseminen on väärin.

Sain kuulla olevani narsisti ja sitä mieltä, että kaikkien pitää pariutua hullujen, aasien ja inceleiden kanssa.

No, mä taisin viedä tän ;) öitä!

Niinhän sinä aina, koska olet niin älykäs ja hyvä keskustelija!

Mieti vielä ennen nukkumaanmenoa, miksi hullujen, aasien ja inceleiden kanssa ei voisi pariutua samalla tavalla kuin psyykelääkkeitä syövien? Ihan samanlaisia ihmisiä hekin ovat. Hyvää yötä sinulle :)

Mielenterveysongelmien halveksunta näkyy mm. "Mene hoitoon" -tölväisyssä. Ja sitten kun menee hoitoon niin on ihmisten silmissä parantumaton hullu... Tämän takia minäkään en ole kertonut kenellekään paniikkihäiriöstäni. 

Enpä tiedä. Mies joka käyttää lääkkeitä pahentaakseen mielialaansa, ei ole ihan terve.

Olen käyttänyt (vähän aikaa), ja kaikkien tuttavien mukaan ne latistivat persoonallisuuden. Kuulostin kuulemma robotilta. Ei enää kiukkua, ei surua, ei iloa, ei yhtään mitään. Mitäpä sitä masennuksesta, kun ei tunne yhtään mitään.

Näkisin, että näiden tarkoitus on pitää ihminen työelämässä, siis kuin robotti, vailla ikäviä tunteita, mutta kykenevänä toimimaan. Ihan zombieksi en menisi kuitenkaan kutsumaan.

Turruttamiseen ne sopivat mainiosti, mutta masennusta ne eivät poista. Se tulee takaisin, kun tämän "henkisen kipulääkeen" käyttö lopetetaan. Tarvitaan terapiaa ja oman elämän ja eksistenssin laajakantoista arviointia, mutta sellaiseen tällä hyvinvointivaltiolla ei ole varaa.

Parisuhteeseen nuo vaikuttavat, sillä parisuhdehan sisältää kahden ihmisen välisen tunnesiteen, mutta miten sellainen toimii, kun toinen on turruttanut itsensä? Viimeinen niitti saattaa olla seksuaalielämä, sillä monien käyttäjien mukaan ne vaikuttavat nautintoon ja haluihin. Mitäpä se robotti niillä värkeillä tekisikään?

Minulle kävi hiljattain niin, että pitkittynyt masennukseni sai minut romahtamaan, menin lääkäriin, sain mielialalääkkeet ja hitaan hoitopolun kohti psykoterapiaa. Mieheni jätti minut seuraavana päivänä lääkärissä käytyäni. 

Lamaannuin, suhde oli pitkä (7 vuotta) ja hyvä, toki viimeisen puoli vuotta masennukseni oli alkanut hiipiä päälle, emmekä sitä tajunneet. Nyt sitten taistelen masennuksen ja erosurun kanssa. Luulin meidän olevan sitoutuneita toisiimme, mutta hänpä ei ollutkaan. Valtava pettymys ja minun on vaikea käsittää, mitä tapahtui ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt (vähän aikaa), ja kaikkien tuttavien mukaan ne latistivat persoonallisuuden. Kuulostin kuulemma robotilta. Ei enää kiukkua, ei surua, ei iloa, ei yhtään mitään. Mitäpä sitä masennuksesta, kun ei tunne yhtään mitään.

Näkisin, että näiden tarkoitus on pitää ihminen työelämässä, siis kuin robotti, vailla ikäviä tunteita, mutta kykenevänä toimimaan. Ihan zombieksi en menisi kuitenkaan kutsumaan.

Turruttamiseen ne sopivat mainiosti, mutta masennusta ne eivät poista. Se tulee takaisin, kun tämän "henkisen kipulääkeen" käyttö lopetetaan. Tarvitaan terapiaa ja oman elämän ja eksistenssin laajakantoista arviointia, mutta sellaiseen tällä hyvinvointivaltiolla ei ole varaa.

Parisuhteeseen nuo vaikuttavat, sillä parisuhdehan sisältää kahden ihmisen välisen tunnesiteen, mutta miten sellainen toimii, kun toinen on turruttanut itsensä? Viimeinen niitti saattaa olla seksuaalielämä, sillä monien käyttäjien mukaan ne vaikuttavat nautintoon ja haluihin. Mitäpä se robotti niillä värkeillä tekisikään?

Mitä lääkitystä käytit ja millaisella annostuksella? En ole kuullut kenenkään tosielämässä kertovan tuollaisesta sivuvaikutuksesta. Ei ole minullekaan tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt (vähän aikaa), ja kaikkien tuttavien mukaan ne latistivat persoonallisuuden. Kuulostin kuulemma robotilta. Ei enää kiukkua, ei surua, ei iloa, ei yhtään mitään. Mitäpä sitä masennuksesta, kun ei tunne yhtään mitään.

Näkisin, että näiden tarkoitus on pitää ihminen työelämässä, siis kuin robotti, vailla ikäviä tunteita, mutta kykenevänä toimimaan. Ihan zombieksi en menisi kuitenkaan kutsumaan.

Turruttamiseen ne sopivat mainiosti, mutta masennusta ne eivät poista. Se tulee takaisin, kun tämän "henkisen kipulääkeen" käyttö lopetetaan. Tarvitaan terapiaa ja oman elämän ja eksistenssin laajakantoista arviointia, mutta sellaiseen tällä hyvinvointivaltiolla ei ole varaa.

Parisuhteeseen nuo vaikuttavat, sillä parisuhdehan sisältää kahden ihmisen välisen tunnesiteen, mutta miten sellainen toimii, kun toinen on turruttanut itsensä? Viimeinen niitti saattaa olla seksuaalielämä, sillä monien käyttäjien mukaan ne vaikuttavat nautintoon ja haluihin. Mitäpä se robotti niillä värkeillä tekisikään?

Mitä lääkitystä käytit ja millaisella annostuksella? En ole kuullut kenenkään tosielämässä kertovan tuollaisesta sivuvaikutuksesta. Ei ole minullekaan tuttua.

Kyllä hyvin monella on tuollaisia kokemuksia, outoa jos et ole kuullut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei narsistinen jankkaaja, sait tahtosi läpi. Minulla on sinulle uutinen:

Kaikki maailman ihmiset haluaisivat erittäin mielellään seurustella psyykelääkkeitä syövien kanssa! Kukaan ei itse asiassa edes halua kumppania, joka ei näitä lääkkeitä syö! Sellainen ihminen on nimittäin itse sairas ja ennakkoluuloinen.

Oletko nyt tyytyväinen? :)

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olet valmis hakemaan ongelmiisi apua? Siinä tapauksessa tämä on hieno loppu keskustelulle.

Lääkkeitä en ala syömään, sori :)

Muista sitten itsekin olla tästedes ennakkoluuloton, koska se vank ilasta vapautuva murh aaja tai se tyhmin inhokkipuolueesi ehdokas voi olla sun match made in heaven! :) ei pidä tuomita ketään yhden ominaisuuden perusteella. :)

Mikähän tässä on kielletty sana, kun ei meinaa läpi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeää ja kertoo paljon tietämättömyydestä, miten monille mielialalääkkeet = epävakaa persoona, holtittomuus, varattomuus. Täysin uskomatonta. Itse en voisi ilman lääkkeitä olla perheemme breadwinner. Vaativa asiantuntijatyö, mies kotona.

Ja lisäyksenä vielä, että ei todellakaan ole omassa hallinnassani asiat, jotka lääkitykseen ja terapian tarpeeseen ovat johtaneet.

En tiennyt että ihmiset ovat näin ennakkoluuloisia ja tuomitsevia mielenterveysongelmaisia kohtaan. Kiellättekö kumppaniltanne myös esim. allergialääkkeet, tai vaikka insuliinin, jos sattuu kakkostyypin diabeteksen saamaan? Sen saamiseen kun voi vielä itse vaikuttaa.

Nuo ovat ihan erilaisia sairauksia!

Kai sinäkin voisit seurustella esim. downin kanssa, vai oletko ennakkoluuloinen?! Tai suonensisäisiä käyttävän narkomaanin, eihän hän sairaudelleen mitään voi?!

Diabetes on itse hankittu ja kertoo huonosta elämänhallinnasta, samoin kuin keskivartalolihavuus sekä usein tuki- ja liikuntaelinsairaudet. En voi sietää saamattomia ihmisiä. Mielialalääkitys kertoo, että on tunnistanut itsessään ongelmia ja hakenut niihin apua, ei muuta.

Oletko sinä siis sellainen avarakatseinen mielialalääkkeitä syövä? :D Kuulostat tosi ihanalta ihmiseltä, ne lääkkeet selvästi toimii tosi hyvin.

Tässä vain yksi esimerkki siitä miltä näyttää, jos muihin sairauksiin suhtauduttaisiin yhtä ennakkoluuloisesti ja tuomitsevasti kuin mt-ongelmiin. Alatko tajuta mitä se tarkoittaa, kun joku tuomitsee diagnoosin perusteella?

Etkö tosiaan ymmärrä, miksi niihin suhtaudutaan eri tavalla? Yritä nyt ihan kunnolla miettiä, miksi. No, autan vähän. Esim. rikolliset ja muunlaiset pahantekijät kärsivät usein näistä ongelmista. Ymmärrätkö nyt paremmin? Jos reuma tai aivohalvaus saisi ihmisiä mm. tappamaan, pahoinpitelemään, raisk aamaan tai kiusaamaan ihmisiä, niihinkin luultavasti suhtauduttaisiin hieman eri tavalla. Kaikki mt-ongelmaiset eivät toki ole pahantekijöitä, mutta pahantekijöistä lähes jokaisella on mt-ongelmia.

Uskomatonta, että tämä pitää jollekin selittää!

Yhdistävä tekijä rikoksentekijöille on anomia. Useammat rikolliset kärsivät anomiasta, kuin mielenterveysongelmaiset ovat rikollisia. Tajuatko oman loogisen ajatteluketjusi syöpäisyyden? Tajuatko ollenkaan, miksi on vaarallista samastaa mielenterveysongelmat rikolliseen, epäilyttävään ja huonoon luonteeseen?

Hae oikeat sanat, ennen kuin puhut.

Miten tuo poissulkee sen, että suurin osa ei-rikollisista pahantekijöistä on silti mt-ongelmaisia? Esim. narsistit + muut pers.häiriöiset, bipot ym., joiden sairaus vaikuttaa negatiivisesti koko lähipiiriin.

Mitähän mielialalääkkeitä narsistit tai persoonallisuushäiriöiset sitten sun mielestä syö? Millaista apua narsisti hakee ongelmiinsa?

Olet pihalla kuin lumiukko :D

Ratkaisu : persoonallisuushäiriöt ja narsismi eivät ole mt-ongelmia tässä merkityksessä kun niitä nyt käsitellään, sillä niihin ei ole lääkitystä. Narsismin ominaisuus on, ettei omaa persoonallisuutta edes tunnisteta, eli hyvin todennäköisesti ET tiedä jos joku on narsistinen persoona.

Mitä ylipäätään selität "ei-rikollisista pahantekijöistä", mäkin tiedän monia m*lkkuja joiden kanssa en halua seurustella, yks sellanen m*lkkuviiteryhmä on kyykyttäjät ja ihmiset jotka selittävät asioista, joista eivät tiedä.

Kyllä monet persoonallisuushäiriöiset syövät lääkkeitä, heillä kun on usein sen lisäksi jokin muukin mielen sairaus, joka on diagnosoitu ennen pers.häiriötä.

”mäkin tiedän monia m*lkkuja joiden kanssa en halua seurustella, yks sellanen m*lkkuviiteryhmä on kyykyttäjät ja ihmiset jotka selittävät asioista, joista eivät tiedä”

Eikö tuo ole aika törkeää ja kapeakatseista? Miksi sinä saat olla seurustelematta tuollaisten kanssa jos muutkaan ei saa välttää mielialalääkkeitä syöviä?

Sä voit valita joka päivä uudestaan, oletko mulkero vai et.

Kenenkään ei ole pakko seurustella kenenkään kanssa, ei mielialalääkkeitä syövän, eikä m*lkun, eikä naapurin Pirkon, eikä kenenkään, kyllä siinä nyt on samalla viivalla joka ikinen tähän keskusteluun osallistuva. Kun kysytään, voisiko joku kuvitella seurustelevansa sellaisen ja sellaisen kanssa, tosiasiassa tarkoitetaan sitä, että miten määräävänä ominaisuutena tätä jotakin ominaisuutta pidetään. Se taas kertoo ennen kaikkea meistä itsestämme, eikä todellakaan eniten jostain primitiivisistä "pariutumismieltymyksistä".

Kyse on siitä, miten hyvin voit argumentoida ennakkoluulot itsellesi ja muille. Tämä perustuu siihen, ettei yksinkertaisesti ole tosi väite, että 100% mielialalääkkeitä syövistä on epäkelpoja kumppaneita. Se, että tällaista edes epäsuorasti vihjataan, on mun mielestä ihan sairas väite ja siksi olen vihainen.

Mikä sinua vaivaa? Miksi otat kaiken noin henkilökohtaisesti? Johtuuko se mt-ongelmista vai mistä?

”Tämä perustuu siihen, ettei yksinkertaisesti ole tosi väite, että 100% mielialalääkkeitä syövistä on epäkelpoja kumppaneita”

Kukaan ei ole tuollaista väittänyt. Silti on olemassa ihmisiä, joille 100 % heistä on epäkelpoja kumppaneita. Ja se sinun täytyy vain hyväksyä. Ihan samalla tavalla jollekin toiselle mm. halvaantunut, työtön, ylipainoinen, koiran omistaja tai peliriippuvainen ovat epäkelpoja kumppaneita. Jokaisella on oikeus valita mieleisensä kumppani, ilman, että joku siitä tulee syyllistämään. Joten lopeta tuo ja jatka elämääsi.

" Silti on olemassa ihmisiä, joille 100 % heistä on epäkelpoja kumppaneita. Ja se sinun täytyy vain hyväksyä."

Sori, uteliaisuuteni ei salli mun antaa periksi väittelyssä, jossa toisella puolella on epätoteen ennakkoluuloon perustuva uskomus, jota ei osata perustella.

Anna tulla nyt jotakin millä mä ostan tän sun näkemyksen, mieluusti siis perustellen eikä argumentointivirheillä (nyt olen laskenut jo olkiukon useasti, uhriutumisen ja viimeisenä ad hominemin. Jos et tajunnut, niin meillä on siis väittely)

Ei tuo ole mikään näkemys vaan fakta. Etkö muka itse tiedä, että on olemassa ihmisiä, joille asia x on ihan täydellinen turn off? Eihän tuollaisesta ole tarve väitellä.

Mun mielestä on kiva vähän kyseenalaistaa ihmisten "arvoja".

Jos mietin itseäni: en ehkä seurustelisi tai lähtisi edes kokeilemaan sanotaan perussuomalaista miestä. Tämä perustuu ennakkoluuloihini jotka tunnistan ihan selkeästi ja joita voin mielelläni avata joskus toiste. Avain on kuitenkin se, että tunnistan itse kyseessä olevan ennakkoluulon enkä minkään tieteellisen faktan siitä että kaikki persut on sikaniskajuntteja.

Mt-ongelmista keskusteleminen on kuitenkin puoluepoliittista suuntautumista sensitiivisempi aihe, koska siihen liittyy paljon todella vakavia, epätasa-arvoisia ja syrjiviä rakenteita, joita tunnistamattomat ennakkoluulot vahvistavat.

Jos vielä asetan itseäni tähän ennakkoluuloisen asemaan aihealueella, johon liittyy myös syrjiviä rakenteita: Itselleni vaikeampi juttu on se, etten myöskään lähde tutustumaan esim arabiin. Sekin perustuu ennakkoluuloihin, mutta tätä on vaikea hyväksyä koska esim. rasismi ei kuulu identiteettiini samalla tavoin kuin vaikkapa anti-persuus. Jollakulla voisi olla hyvä syy kutsua minua rasistiksi tämän "mieltymyksen" perusteella.

En tiedä olenko rasisti, ehkä olen, ehkä en. Ehkä olen tietämättäni mukana pönkittämässä jotain tummia syrjiviä rakenteita, kun en heitä pidä kelvollisina kumppaneiksikaan. Näitä on hyvä pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei narsistinen jankkaaja, sait tahtosi läpi. Minulla on sinulle uutinen:

Kaikki maailman ihmiset haluaisivat erittäin mielellään seurustella psyykelääkkeitä syövien kanssa! Kukaan ei itse asiassa edes halua kumppania, joka ei näitä lääkkeitä syö! Sellainen ihminen on nimittäin itse sairas ja ennakkoluuloinen.

Oletko nyt tyytyväinen? :)

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olet valmis hakemaan ongelmiisi apua? Siinä tapauksessa tämä on hieno loppu keskustelulle.

Lääkkeitä en ala syömään, sori :)

Muista sitten itsekin olla tästedes ennakkoluuloton, koska se vank ilasta vapautuva murh aaja tai se tyhmin inhokkipuolueesi ehdokas voi olla sun match made in heaven! :) ei pidä tuomita ketään yhden ominaisuuden perusteella. :)

Mikähän tässä on kielletty sana, kun ei meinaa läpi mennä?

Entä terapia? Sen aloittaminen voisi auttaa sinua työstämään noita ennakkoluuloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei narsistinen jankkaaja, sait tahtosi läpi. Minulla on sinulle uutinen:

Kaikki maailman ihmiset haluaisivat erittäin mielellään seurustella psyykelääkkeitä syövien kanssa! Kukaan ei itse asiassa edes halua kumppania, joka ei näitä lääkkeitä syö! Sellainen ihminen on nimittäin itse sairas ja ennakkoluuloinen.

Oletko nyt tyytyväinen? :)

Ei väittely ole mitään jankkausta.

Olen perustellut sen, miksi tämä keskustelunaloitus on nähdäkseni juurikin kutsu väitellä mt-ongelmaisiksi diagnosoituihin ja niihin hoitoa hakeviin kohdistuvista ennakkoluuloista.

Olen myös esittänyt näkemykseni siitä, miksi psyykenlääkkeiden lähtökohtainen tuomitseminen on väärin.

Sain kuulla olevani narsisti ja sitä mieltä, että kaikkien pitää pariutua hullujen, aasien ja inceleiden kanssa.

No, mä taisin viedä tän ;) öitä!

Niinhän sinä aina, koska olet niin älykäs ja hyvä keskustelija!

Mieti vielä ennen nukkumaanmenoa, miksi hullujen, aasien ja inceleiden kanssa ei voisi pariutua samalla tavalla kuin psyykelääkkeitä syövien? Ihan samanlaisia ihmisiä hekin ovat. Hyvää yötä sinulle :)

Niin olenkin, ja niin pohdinkin, edellisessä viestissäni ennen kuin näin tämän. Toivottavasti sinäkin pohdit näitä vielä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käyttänyt (vähän aikaa), ja kaikkien tuttavien mukaan ne latistivat persoonallisuuden. Kuulostin kuulemma robotilta. Ei enää kiukkua, ei surua, ei iloa, ei yhtään mitään. Mitäpä sitä masennuksesta, kun ei tunne yhtään mitään.

Näkisin, että näiden tarkoitus on pitää ihminen työelämässä, siis kuin robotti, vailla ikäviä tunteita, mutta kykenevänä toimimaan. Ihan zombieksi en menisi kuitenkaan kutsumaan.

Turruttamiseen ne sopivat mainiosti, mutta masennusta ne eivät poista. Se tulee takaisin, kun tämän "henkisen kipulääkeen" käyttö lopetetaan. Tarvitaan terapiaa ja oman elämän ja eksistenssin laajakantoista arviointia, mutta sellaiseen tällä hyvinvointivaltiolla ei ole varaa.

Parisuhteeseen nuo vaikuttavat, sillä parisuhdehan sisältää kahden ihmisen välisen tunnesiteen, mutta miten sellainen toimii, kun toinen on turruttanut itsensä? Viimeinen niitti saattaa olla seksuaalielämä, sillä monien käyttäjien mukaan ne vaikuttavat nautintoon ja haluihin. Mitäpä se robotti niillä värkeillä tekisikään?

Mitä lääkitystä käytit ja millaisella annostuksella? En ole kuullut kenenkään tosielämässä kertovan tuollaisesta sivuvaikutuksesta. Ei ole minullekaan tuttua.

Kyllä hyvin monella on tuollaisia kokemuksia, outoa jos et ole kuullut!

Mikä lääke? Entä annostus?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei narsistinen jankkaaja, sait tahtosi läpi. Minulla on sinulle uutinen:

Kaikki maailman ihmiset haluaisivat erittäin mielellään seurustella psyykelääkkeitä syövien kanssa! Kukaan ei itse asiassa edes halua kumppania, joka ei näitä lääkkeitä syö! Sellainen ihminen on nimittäin itse sairas ja ennakkoluuloinen.

Oletko nyt tyytyväinen? :)

Tarkoittaako tämä nyt sitä, että olet valmis hakemaan ongelmiisi apua? Siinä tapauksessa tämä on hieno loppu keskustelulle.

Lääkkeitä en ala syömään, sori :)

Muista sitten itsekin olla tästedes ennakkoluuloton, koska se vank ilasta vapautuva murh aaja tai se tyhmin inhokkipuolueesi ehdokas voi olla sun match made in heaven! :) ei pidä tuomita ketään yhden ominaisuuden perusteella. :)

Mikähän tässä on kielletty sana, kun ei meinaa läpi mennä?

Entä terapia? Sen aloittaminen voisi auttaa sinua työstämään noita ennakkoluuloja.

Minulla ei ole ennakkoluuloja. Olen mm. seurustellut mt-ongelmaisten kanssa. Silti ymmärrän (ehkä siitä syystä?) hyvin, ja hyväksyn sen, että kaikki eivät halua seurustella. Toivottavasti sinäkin pystyisit hyväksymään tämän. Vai olisiko terapiasta apua siihen?

En. Väkivaltaiset, epätasapainoiset, hullut huutajat yms sekopäät ei kiinnosta.

Ovat lisäksi lähtökohtaisesti likaisia, persaukisia, varastelevia ja haisevat pahalle.

En edes pysty kuvittelemaan mitä voisi olla moisen kanssa yhteistä tai että voisi olla edes siedettävissä 20 metrin säteellä ilman että haluaa juost kauas pois. .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Eli kaikki preferenssit tulisi kieltää lailla? Voisiko kumppanin sitten vaikka arpoa jokaiselle? Et kai itse ole ikinä torjunut ketään kumppaniehdokasta jostain itseä miellyttämättömästä syystä, ilmeisesti et?

Vierailija kirjoitti:

En. Väkivaltaiset, epätasapainoiset, hullut huutajat yms sekopäät ei kiinnosta.

Ovat lisäksi lähtökohtaisesti likaisia, persaukisia, varastelevia ja haisevat pahalle.

En edes pysty kuvittelemaan mitä voisi olla moisen kanssa yhteistä tai että voisi olla edes siedettävissä 20 metrin säteellä ilman että haluaa juost kauas pois. .

Hyvä, kertokaa vain rohkeasti mitä mieltä oikeasti olette mielenterveysongelmaisista! Kaikki pintaan vaan niin valkenee näille viattomasta "mieltymyksestä" höpöttäjille, miksi jotkut ei tätä ihan purematta niele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Tarkoitatko, että on myös väärin valita

ulkonäöllisesti itseä miellyttävä kumppani? Kun terveyden perusteellakaan ei saa valita.

Olet kyllä erikoinen tapaus. Pidät ilmeisesti itseäsi todella suvaitsevana, mutta olet täällä määräilemässä millaisten ihmisten kanssa muiden tulisi seurustella? Jep jep, looginen ajattelu ei ainakaan ole vahvuuksiasi

En. En itseni, enka muitten.

Siksi joutaisi oppi joka niita kirjoittaa (tuossa sivussa) kumottavaksi. Sitten kun se oppi on tuhottu ei mielialalaakekaan ole muuta ainetta kummempi.

Mielialalaakkeen suurin vaikutus ihmisen elamaan tulee muuta kautta kuin itse aineesta, se tulee niista mielipiteista, joita aineen kayttoon liitetaan. Se tulee siina ohessa.