Voisitko seurustella mielialalääkkeitä käyttävän ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

En voisi. Olen joskus kokeillut ja oli todella raskas suhde. Tosin mielenterveysongelmia on niin paljon suomalaisilla etten huolisi enää suomalaista naista ollenkaan.

Kaikki masentuneet tutut on naisia. Tajusin tämän nyt kommenttisi myötä. Miehet on muutenkin helpompaa seuraa.

Sain vahingossa selville, että poikaystäväni syö masennuslääkkeitä (ahdistukseen, paniikkihäiriöihin //unettomuuteen). Ei minun suhtautumiseni häneen ole muuttunut, sama rakas ihminen kuin ennen tietämistäni. Tietysti huolestuin, kun sain selville ja varsinkin kun ei hän ollut asiasta mitään maininnut, mutta ajattelin, että se on hänen henkilökohtainen asia ja hän kertoo kun on halukas tai näkee tarpeen kertoa enemmän.

Ei ole tähän mennessä ainakaan parisuhdetta haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Eli kaikki preferenssit tulisi kieltää lailla? Voisiko kumppanin sitten vaikka arpoa jokaiselle? Et kai itse ole ikinä torjunut ketään kumppaniehdokasta jostain itseä miellyttämättömästä syystä, ilmeisesti et?

Sulta meni isosti ohi. Rotulait ovat esimerkki siitä, miten ennakkoluulo institutionalisoituu - jenkkiesimerkissä laiksi, meidän tän hetkisessä esimerkissä "preferenssiksi". Eli sitä ei saa kyseenalaistaa, mutta kun katsoo pinnan alle, ei se välttämättä näytäkään enää niin pyhältä.

Ei sun, mutta ehkä sun lasten lasten "preferenssit" eli instituutiot on erilaiset. He eivät välttämättä pidä diagnoosia mt-ongelmasta mitenkään relevanttina parinvalinnassa. Koita pärjätä silloin, ja mieti miten se on vain sun henk koht preferenssi eikä perustu ennakkoluuloihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä yritin. Muhkeat tissit kapeassa vyötärössä kompensoivat hyvin, kunnes hän eräänä päivänä päätti lopettaa lääkkeiden syönnin ja tuli hulluksi.

Tähän tuli monta alapeukkua, joten täsmennetään nyt vielä, että olin tuolloin vielä sen verran nuori ja tietämätön, ettei minulla ollut resursseja eikä tietämystä, mitä hänelle olisi pitänyt tehdä. Hoitoon kun ei suostunut menemään. Nyt olis varmaan osannut jo edes vähän avuksi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Tuo varmaan riippuu mistä MT ongelmasta on kyse ja että miten henkilö itse käy hoidoissa ja suhtautuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Eli kaikki preferenssit tulisi kieltää lailla? Voisiko kumppanin sitten vaikka arpoa jokaiselle? Et kai itse ole ikinä torjunut ketään kumppaniehdokasta jostain itseä miellyttämättömästä syystä, ilmeisesti et?

En muista koskaan laittaneeni tuollaisia herjaavia kommentteja eri ihmisryhmistä nettiin sen takia, etten ole jonkun tietynlaisen ihmisen kanssa päätynyt seurustelemaan. Miksi sinä haluat täällä julistaa ennakkoluulojasi? Ovatko ne sinulle ylpeydenaihe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Mielipiteesi saa ketjun narstisen jankkaajan peppukipeäksi.

Miten kehtaat edes ajatella noin?

Voi hyvin olla, että syöt niitä jonain päivänä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Mielipiteesi saa ketjun narstisen jankkaajan peppukipeäksi.

Miten kehtaat edes ajatella noin?

Mikä syy sinulla on nimitellä ihmisiä? Etkö osaa purkaa ärtymystäsi millään rakentavalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

Oletko kuullut Yhdysvaltojen rotulaeista? Niitä perusteltiin vähän vastaavalla retoriikalla. Erinäköinen ei sinällään ollut huono - tällainen ihminen kelpasi kyllä palvelijaksi, muttei suinkaan puolisoksi. Sitten nämä lait lakkautettiin rasistisina.

Eli kaikki preferenssit tulisi kieltää lailla? Voisiko kumppanin sitten vaikka arpoa jokaiselle? Et kai itse ole ikinä torjunut ketään kumppaniehdokasta jostain itseä miellyttämättömästä syystä, ilmeisesti et?

En muista koskaan laittaneeni tuollaisia herjaavia kommentteja eri ihmisryhmistä nettiin sen takia, etten ole jonkun tietynlaisen ihmisen kanssa päätynyt seurustelemaan. Miksi sinä haluat täällä julistaa ennakkoluulojasi? Ovatko ne sinulle ylpeydenaihe?

Et vastannut taaskaan tuohon kysymykseen. Et kai ole ikinä torjunut kumppaniehdokasta itseäsi miellyttämättömästä syystä? Jos olet, niin silloin olet ennakkoluuloinen myös itse. Miksi jokainen ei saisi valita itseään miellyttävää kumppania?

Itse olen seurustellut mt-ongelmaisten kanssa, ja voisin mahdollisesti seurustella tulevaisuudessakin. Silti ymmärrän, etteivät kaikki niin halua tehdä ja heillä on oikeus ajatella niin. Miksi vain sinulla olisi lupa seuloa kumppaneita erilaisin, henkilökohtaisin perustein, mutta haluaisit kieltää sen muilta? Etkö näe tuossa mitään ristiriitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Mielipiteesi saa ketjun narstisen jankkaajan peppukipeäksi.

Miten kehtaat edes ajatella noin?

Mikä syy sinulla on nimitellä ihmisiä? Etkö osaa purkaa ärtymystäsi millään rakentavalla tavalla?

Mikset sanonut samaa muille ketjussa nimitteleville?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Mielipiteesi saa ketjun narstisen jankkaajan peppukipeäksi.

Miten kehtaat edes ajatella noin?

Mikä syy sinulla on nimitellä ihmisiä? Etkö osaa purkaa ärtymystäsi millään rakentavalla tavalla?

Mikset sanonut samaa muille ketjussa nimitteleville?

Kysyin ensin. Vastaa sinä siis ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa sen, miten edelleen, nykyäänkin väärinymmärrettyjä mielenterveyden sairaudet ja niitä sairastavat ovat. Se on tosi surullista ja sitä toivoisi, että näistä asioista puhuttaisiin vielä enemmän sillä näköjään sille on tarvetta. Ihmisillä on selkästi edelleen todella voimakkaita ennakkoluuloja, oletuksia sekä pelkoja näitä sairauksia ja ongelmia kohtaan. Ilmeisesti moni edelleen luulee, että elämä mt-ongelmaisen kanssa on yhtä hlvettiä ja pelkkää taistelua. Moni mt-ongelmainen elää kuitenkin ihan tavallista elämää, ne ovat vain sairauksia siinä missä muutkin.

Väitän nykyisten tilastojen varjossa, että jokaisella meistä on lähipiirissämme mt-ongelmainen (tai ehkä useampikin) mutta vastoin yleistä oletusta, se ei aina näy päälle päin. Olen minäkin yllättynyt siitä, että jollakin tuntemallani ihmisellä on ollut esimerkiksi vaikea masennus, koska sitä ei ole hänestä päällepäin huomannut. Se ihminen, joka on silmissäsi ihana, saattaa todellisuudessa kärsiä jostain sellaisesta sairaudesta, jota tässä ketjussa kovaan ääneen tuomitset. Pakko sanoa vielä sekin, että moni mt-ongelmainen on oikeasti monia meitä "tavallista" fiksumpi - he ovat niitä herkkiä, paljon elämässä kokeneita ja nähneitä ihmisiä. Aivan hirveän moni tieteilijä, artisti, näyttelijä ja muusikko kärsii (tai on kärsinyt) mt-ongelmista. Kuinka paljosta mekin olisimme jääneet paitsi ilman heitä? 

Paljosta. Mutta se ei ollutkaan se, mistä tässä keskusteltiin.

Etkö osaa erottaa näitä kahta asiaa? Se, että joku haluaa mt-ongelmista mahdollisimman vapaan/lääkkeitä syömättömän kumppanin, ei tarkoita sitä, että hänellä yleisesti ottaen olisi jotain mt-ongelmaisia vastaan, ystävinä, sukulaisina jne? Miksi tämä on sinulle ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää?

En väittänyt, että ovat keskenään sama asia. Toin vain ajatuksiani ilmi, joita tämä keskustelu herätti minussa. Tämä keskustelu vain ikävä kyllä on todistanut sen, että monella on YLIPÄÄTÄÄN mt-ongelmaisia vastaan paljonkin, on paljon vääriä olettamuksia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan alkaisi seurustelemaan. Jos puoliso sairastuisi nyt, niin se on aivan erilainen tilanne. Niiden ongelmien kanssa elää lopun elämää, vaikka olisi millaisessa parisuhteessa tahansa ja hoidosta huolimatta. Mahdollista on, että riippakiveä saa vetää perässä ja elää köyhyydessä elättäen toista ja mahdollisia lapsia.

Näin, samaa mieltä.

Kannattaa varmaan pysytellä sinkkuna, jos on noin paljon pelkoja ihmisten suhteen.

Ei tarvitse, kun on kohta 30 vuotta asunut terveen kanssa. Ystäviä on laidasta laitaan. Terveitä ja sairaita. En voisi seurustella mielenterveyspotilaan kanssa.

Mielipiteesi saa ketjun narstisen jankkaajan peppukipeäksi.

Miten kehtaat edes ajatella noin?

Mikä syy sinulla on nimitellä ihmisiä? Etkö osaa purkaa ärtymystäsi millään rakentavalla tavalla?

Mikset sanonut samaa muille ketjussa nimitteleville?

Kysyin ensin. Vastaa sinä siis ensin.

Minä en ollut tuo, mutta voisitko viimein vastata tähän:

”Et kai ole ikinä torjunut kumppaniehdokasta itseäsi miellyttämättömästä syystä? Jos olet, niin silloin olet ennakkoluuloinen myös itse. Miksi jokainen ei saisi valita itseään miellyttävää kumppania?”

Mitäs sitten, kun se rakas puoliso alkaakin suhteen aikana käyttämään lääkkeitä? 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, kun se rakas puoliso alkaakin suhteen aikana käyttämään lääkkeitä? 

Ei tule syömään lääkkeitä. Tilanne ei koskaan mene siihen pisteeseen. Muut keinot ovat paljon tehokkaampia ja nämä keinot löytyvät mm. elämänhallinnasta.

En alkaisi seurustelemaan, enkä sitä jatkaisi, mielialalääkkeitä syövän kanssa. Seurustelu on on juuri sitä, katsastusta, minkä perusteella valitaa, jompaan kumpaan suuntaan. Olen jo puoli vuosisataa elänyt ja jotakin nähnyt siinä vanhetessa. Terveenkin kanssa pariutuminen on onnenkauppaa, saatika jo valmiiksi sairaan kanssa. Sivusta  seuranneena, olen tullut siihen käsitykseen, ettei kannata ottaa sitä riskiä, että omakin elämä menee totaalisesti pilalle.

Mielestäni kaikilla on oikeus valita kumppaninsa aivan millä perusteella vaan. Jos sen kelpaavan sitten löytävät. Sopivia on kuitenkin vähän.

Minut on kerran "ulkoistettu" herpeksen vuoksi. Entä sitten! Ei jäänyt vaivaamaan.

Joudumme tekemään paljon asioita tahtomme vastaisesti, mutta kumppanin valinta on omissa käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten, kun se rakas puoliso alkaakin suhteen aikana käyttämään lääkkeitä? 

Silloin ollaan jo aivan eri tilanteessa!

Kyllä se syvällistä pohdintaa ja koko elämäntilanteen arviointia aiheuttaisi silloinkin.

Puolet liitoista päättyy eroon. Aina niissä on syynä puolison tai itsensä muuttuminen tai paljastuminen erilaiseksi kuin kauppaa tehdessä oli oletus.

Vierailija kirjoitti:

Minä syön lääkkeitä ja olen naimisissa. Siinäpä sulle miettimistä.

Niin minäkin, ja lapsiakin on.

Aloitus on aika alkeellinen, jonkun tyhjäpään keksimä. Tai sitten tavallista torvelomman teinin.