Lue keskustelun säännöt.
Mitä ruokia teidän alle 10v lapset ei suostu syömään? Meillä kalapuikot, purkkihernekeitto, lasagne näin aluksi.
Kommentit (16)
Kun pojanpoika oli pieni ja meillä isovanhemmilla yökylässä niin jossain vaiheessa hän totesi että ei syö sipulia. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä teimme yhdessä lihapullataikinaa johon laitoimme sipulia. No, kun teemme nakki- tai makkarakeittoa niin sinnekin laitamme sipulia mutta emme sitä kertoneet pojanpojalle. Kun keittoa tekee niin pieneksi leikatut sipulinpalat kiehuvat läpikuultaviksi ja vähemmän näkyviksi. Silloin keitto maistui ja sitä pyysi lisää kun ei tiennyt että joukossa sipulia. Tiedä sitten oliko sipulikammo jotain todellista vaan oliko "kuullut jostain" että pitää vastustaa? Jossain vaiheessa sipulijuttu ei enää noussut esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ei suostunut syömään mitään liharuokia. Ei vaan saanut niitä nieltyä. Toinen ei pitänyt sipulista, omenoista eikä maidosta. Kolmas taas ei tykännyt kalaruuista.
Yritin miettiä, mutta en keksi mitään. Varmaan kieltäytyisi jostain häränkielestä, mutta ei kyllä tiedä, missä sellaista koskaan tarjottaisikaan. Kaikki käy, mitä kotona ja koulussa tarjotaan. Hyvä maistelijakin on aina ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kun pojanpoika oli pieni ja meillä isovanhemmilla yökylässä niin jossain vaiheessa hän totesi että ei syö sipulia. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä teimme yhdessä lihapullataikinaa johon laitoimme sipulia. No, kun teemme nakki- tai makkarakeittoa niin sinnekin laitamme sipulia mutta emme sitä kertoneet pojanpojalle. Kun keittoa tekee niin pieneksi leikatut sipulinpalat kiehuvat läpikuultaviksi ja vähemmän näkyviksi. Silloin keitto maistui ja sitä pyysi lisää kun ei tiennyt että joukossa sipulia. Tiedä sitten oliko sipulikammo jotain todellista vaan oliko "kuullut jostain" että pitää vastustaa? Jossain vaiheessa sipulijuttu ei enää noussut esille.
Aika normaalia pikkulapsille, ettei tykkää sipulista. Siis sellaisina selvästi suussa tuntuvina paloina; onhan siinä voimakas maku sekä suutuntuma kova+limaisen yhdistelmä. Vaatii siis totuttelua ja maistelua.
Jos sipuli on soseutettu ruokaan tai muuten lähes hajoaa sinne, niin sitä ei samalla tapaa suussa huomaa tietenkään.
Mikään "normaali lastenruoka" ei kelvannut: jauheliha, nakit, hampurilaiset, makaronilaatikko. Ei myöskään mikään liha, kiusaukset ja keitot.
Olis kai pitänyt olla savukalaa ja höyrytettyä parsakaalia, viereen paistetut metsäsienet. Eikä se nyt 19v paljoa monipuolisempi ole, mutta mä en oo viittinyt stressata vuosiin, hengissä on kuitenkin pysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea syö kun on opetettu että muuta ei ole tarjolla. Viikonloppuisin kysellään vähän että mitä haluaisi syödä. Ruokavalio pidetään todella monipuolisena ja jatkuvasti tehdään uusia ruokia että tottuu syömään monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pojanpoika oli pieni ja meillä isovanhemmilla yökylässä niin jossain vaiheessa hän totesi että ei syö sipulia. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä teimme yhdessä lihapullataikinaa johon laitoimme sipulia. No, kun teemme nakki- tai makkarakeittoa niin sinnekin laitamme sipulia mutta emme sitä kertoneet pojanpojalle. Kun keittoa tekee niin pieneksi leikatut sipulinpalat kiehuvat läpikuultaviksi ja vähemmän näkyviksi. Silloin keitto maistui ja sitä pyysi lisää kun ei tiennyt että joukossa sipulia. Tiedä sitten oliko sipulikammo jotain todellista vaan oliko "kuullut jostain" että pitää vastustaa? Jossain vaiheessa sipulijuttu ei enää noussut esille.
Aika normaalia pikkulapsille, ettei tykkää sipulista. Siis sellaisina selvästi suussa tuntuvina paloina; onhan siinä voimakas maku sekä suutuntuma kova+limaisen yhdistelmä. Vaatii siis totuttelua ja maistelua.
Jos sipuli on soseutettu ruokaan tai muuten lähes hajoaa sinne, niin sitä ei samalla tapaa suussa huomaa tietenkään.
Soseutettu sipulihan tekee koko ruuasta kitkerää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omia lapsia mutta kerron itsestäni, hernekeitto sekä kananmunat olivat itselleni suurta myrkkyä. Inhosin makua ja koostumusta, sitten tapahtui joku taikaisku ja opin niitä syömään. Pinaattikeittoa ja kaalilaatikkoa taas inhosin jo aivan pienenä enkä lukuisista yrityksistä huolimatta pidä vieläkään (edes itsetehtynä)
Vierailija kirjoitti:
Yksi ei suostunut syömään mitään liharuokia. Ei vaan saanut niitä nieltyä. Toinen ei pitänyt sipulista, omenoista eikä maidosta. Kolmas taas ei tykännyt kalaruuista.
Onneksi ei ole ollut tuollaista koskaan. T. yhdeksän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kakarat pitää opettaa syömään sitä mitä muutkin.
Ei syönyt lihaa. Lopetti 5-vuotiaana. Ei syö vieläkään, on nyt 26v🤷
Perhe on aina ollut sekasyöviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pojanpoika oli pieni ja meillä isovanhemmilla yökylässä niin jossain vaiheessa hän totesi että ei syö sipulia. Näin jälkeenpäin ajatellen ehkä teimme yhdessä lihapullataikinaa johon laitoimme sipulia. No, kun teemme nakki- tai makkarakeittoa niin sinnekin laitamme sipulia mutta emme sitä kertoneet pojanpojalle. Kun keittoa tekee niin pieneksi leikatut sipulinpalat kiehuvat läpikuultaviksi ja vähemmän näkyviksi. Silloin keitto maistui ja sitä pyysi lisää kun ei tiennyt että joukossa sipulia. Tiedä sitten oliko sipulikammo jotain todellista vaan oliko "kuullut jostain" että pitää vastustaa? Jossain vaiheessa sipulijuttu ei enää noussut esille.
Aika normaalia pikkulapsille, ettei tykkää sipulista. Siis sellaisina selvästi suussa tuntuvina paloina; onhan siinä voimakas maku sekä suutuntuma kova+limaisen yhdistelmä. Vaatii siis totuttelua ja maistelua.
Jos sipuli on soseutettu ruokaan tai muuten lähes hajoaa sinne, niin sitä ei samalla tapaa suussa huomaa tietenkään.Soseutettu sipulihan tekee koko ruuasta kitkerää...
No ei kyllä tee, jos osaa annostella sitä sopivan määrän. Eihän kaikki tietty osaa maustaa ruokia niin, että maut on tasapainossa…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ei suostunut syömään mitään liharuokia. Ei vaan saanut niitä nieltyä. Toinen ei pitänyt sipulista, omenoista eikä maidosta. Kolmas taas ei tykännyt kalaruuista.
Onneksi ei ole ollut tuollaista koskaan. T. yhdeksän lapsen äiti
No voi myös olla että on sisaruksia, jotka kaikki tai lähes kaikki ovat erityisherkkiä, joka on siis aika vahvasti periytyvä ominaisuus. Meillä minä, mies ja meidän poika ollaan kaikki erityisherkkiä, mutta meidän tytär ei ole.
Sun lapsilla ei varmaan ole erityisherkkyyttä, tai sitten ei ainakaan maku/ tunto/ hajuaistien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi ei suostunut syömään mitään liharuokia. Ei vaan saanut niitä nieltyä. Toinen ei pitänyt sipulista, omenoista eikä maidosta. Kolmas taas ei tykännyt kalaruuista.
Tuo ensimmäinen ei ole minulle mikään ihmeellinen juttu, olin itsekin ns. esikouluikäisenä sellainen, etten pystynyt syömään ns. kokoliharuokia, koska hieman sitkas liha tuntui inhottavalta kurkussa. Saman tunteen aiheutti mm. nakkien kuoret. Ja ulkopuolelta saman tunteen aiheutti myös mm. korkeakauluksiset paidat talvisin. Tunteelle yhteistä oli oksennusrefleksi, joka laukesi päälle noiden kohdalla. Muutaman vuoden päästä se vähitellen hävisi, eikä näin aikuisena ole ongelmia tuon suhteen ollut (nyt 5-kymppinen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ei suostunut syömään mitään liharuokia. Ei vaan saanut niitä nieltyä. Toinen ei pitänyt sipulista, omenoista eikä maidosta. Kolmas taas ei tykännyt kalaruuista.
Onneksi ei ole ollut tuollaista koskaan. T. yhdeksän lapsen äiti
Se että ei pitänyt, ei tarkoita sitä etteikö syönyt. Ainoastaan liharuokia inhonneesta tuli kasvissyöjä. Myöhemmin selvisi että toinen oli allerginen omenoille ja maidolle. Kolmas taas oli allerginen kalalle. Kun lapselle tuli huono olo jostain ruuasta, niin ei siksi syönyt. Sinun on varmaan vaikea huomata tälläistä kun on 9 lasta.
Meillä lapset otettiin mukaan ruuanlaittoon jo pieninä. Lapsi teki jotain pieniä aputöitä, mutta tietysti kehuttiin, miten hyvää ruokaa hän on tehnyt. "Omatekemä" ruoka maistui.