Auttoivatko vanhempasi/isovanhempasi sinua ensiasennon hankkimisessa?

Ei todellakaan.

Meitä lapsia on kolme ja vanhemmat keskituloisia.

Apua on tullut, mutta ei meille asuntoja ole ostettu.

Me ollaan nelikymppisiä kaikki lapset ja jokaisella on omat talot/asunnot.

Toki puolisojen ja pankkien kanssa omistetaan nämä, mutta meidän vanhemmilla ei oo näitten kanssa mitään tekemistä.

Omilla tienesteillä ”omistetaan”.

Joo, ensiasunnon ostossa äiti, kuolemalla...

Vierailija kirjoitti:

No itse en kyllä alkaisi lapsille mitään asuntoja ostamaan ja kymppitonnien asuntokassaa lahjoittamaan. Jos on varaa maksaa lainaa pois, niin pystyy kyllä sen käsirahanki säästämään.

Se on vaan jännä juttu, että sen käsirahan säästämiseen voi mennä vaikka kymmenen vuotta, minä aikana lapsesi lihottaa vuokraisännän lompakkoa, sen sijaan, että maksaisi sitä omaa asuntoa. 10 vuoden vuokrarahat taas voi olla helposti puolet sen ensiasunnon hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Sain kotoa muuttaessani osakesalkun, jota minulle oli kasattu kouluikäisenä. Salkun arvo oli kai jotain kymmenen tuhatta euroa. Lisäksi sain asua pari vuotta valmistumiseni jälkeen vanhempieni luona, jona aikana sain säästöjä ja asp-säästöjä kasaan. Muutin lapsuudenkodista omistusasuntooni ja vanhemmilta sain asunnon käsirahaan lahjoituksena lisää kun omat säästöt olisi menneet kaikki eikä ihan riittäneetkään. Lupasivat lisäksi ostaa asuntoni jos en saisi sitä maksettua. Makselin tuota ensiasuntoani kymmenen vuotta ja mies löytyi sinä aikana. Salkun osingot sijoitin takaisin osakkeisin. Osingoille on ollut käyttöä nyt äitiyslomalla ja ihan tarpeeseen tulivat jo opiskeluaikanakin vaikka asuinkin vanhemmilla. Miehellä samantyyppinen tilanne joten nyt kun ollaan naimisissa niin meillä on molempien asunnot, yhteinen kolmio sekä vähän osakkeita kummallakin. Kodin perintönä siis ainakin varallisuuden kartottamistaito ja vähän taloudellistakin tukea. 

Kartottaminen vai kartuttaminen? Helppohan se on säästää, kun elää toisten rahoilla.

Pelkkä lainan takaus jo tarkoittaa käytännössä kymmenien tuhansien hyötyä ja suurta muutosta elämänlaadussa.

Olin 16 kun pyydettiin muuttamaan opiskelija-asuntoon. Sinnittelin omillani. Äiti auttoi muutamassa vuokrassa ja ruoan ostamisessa jne. Osti vaatteita ja sellaista pientä.

Itse maksoin omistusasunnon 14 vuotta myöhemmin.

Sekä miehen että minun vanhemmat olivat takaamassa lainaa, mutta rahaa ei saatu/pyydetty/tarvittu koska siihen aikaan lainan sai ilman säästöjä tai käsirahaa.

Ei tietenkään, muuton työsuhdeasuntoon 17 vuotiaana

Ei auttanut. Omistusasunnolle sain lainan 35-vuotiaana ihan omin voimin. Sitä makselen edelleen. Opiskelijakämpissä asustelin kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana ja kaikki piti maksaa itse. Aina.

Ihan tavallista keskiluokkaa ja ostivat minulle ja muille sisaruksille kaikille omat 150.000e asunnot stadista. Sekä erinäisiä passiivisen tulon lähteitä.