Auttoivatko vanhempasi/isovanhempasi sinua ensiasennon hankkimisessa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis tilanne, että me kolme muuta vanhempaa sisarusta olemme saaneet pärjätä omillaan ja nyt kun nuorin muuttaa pois kotoa poikaystävän kanssa yhteen, vanhempamme ostavat heille asunnon, muka itselleen sijoitusasunnoksi. Vuokraa ei olisi tarvinnut maksaa, mutta meidän muiden puututtua asiaan, "vuokraa" kuulemma maksetaankin. Summaa ei vaan ole kerrottu.

Olemme aika katkeria, syystäkin.

Olette kyllä pikkusieluisia. Kaikissa perheissä lapset joutuvat elämääm sitä elintasoa mihin sattuvat syntymään.

Itse synnyin esikoisensa, jolloin äiti oli työttömänä ja vanhemmilla isot asuntolainat päällä ja kaikista oli pulaa, jopa ruuasta.

Taas pikkuveljeni syntyi 10v myöhemmin ja molemmilla hyvät työpaikat, niin kyllä veljeni on saanut moninkertaisesti enemmän kuin me muut.

Ja taas kun vertaan vanhempieni lapsuutta ja elintasoa, heihin verrattuna olen syntynyt kultalusikka suussa.

Äitini maksoi kaikki opiskelukirjani ja sain kk-rahaa. Sain myös huonekaluja ym kodintavaroita.

Takasivat myös meidän asuntolainan kun ostimme kolmion kun olin 24v.

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Sama täällä. Kotoa en saanut mitään. Itse olen saanut pärjätä maailmalla.

Olen tehnyt pääasiassa osa-aikatöitä koko ikäni, joten oman asunnon ostin vasta yli 40-vuotiaana ja silloinkin vanhempieni ehdotuksesta, koska heidän lähellään oli myynnissä minulle sopiva asunto. Sain heiltä yhteensä 10 00 euroa, he maksoivat lahjaverotkin, lisäksi he maksoivat muita kuluja, esim.  en enää ikäni takia saanut vapautusta ensiasunnon varainsiirtoverosta (mikä on mielestäni väärin: kaikki tietämäni vasta yli 40-vuotiaina ensiasuntonsa ostaneet ovat olleet koko ikänsä varsin vähävaraisia, joten ikärajan voisi poistaa kokonaan ainakin yläpäästä). Olen senkin jälkeen saanut vanhemmiltani tavaroita ja rahaakin, toki vähemmän. He eivät ole lainani takaajia, valtion takaus ja asunnon arvo riittivät.

En sano, että kenenkään pitää taloudellisesti auttaa aikuisia lapsiaan, mutta monet vanhemmat omieni tapaan haluavat auttaa ja juuri silloin ja siten kuin lapsensa eniten avusta hyötyvät, kuten silloin kun on järkevä aika ja tilaisuus hankkia omistusasunto. Meitä on kolme lasta, kaikki olemme saaneet suunnilleen saman verran vaikkemme samaan aikaan, onhan meillä pitkähköt ikäerotkin ja muutenkin erilaiset elämät. Kaikki on ollut avointa ja eikä kateutta ole. Vanhempamme ovat olleet aikanaan sekä palkkatöissä, että yrittäjiä, kummassakaan tulotaso ei todellakaan ole ollut edes keskitasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan. Lähdin kotoa 16-vuotiaana vain vaatteet mukanani ja siitä lähtien olen ollut omillani. Vanhemmat keskituloisia.

Sama täällä. Kotoa en saanut mitään. Itse olen saanut pärjätä maailmalla.

Aika monet ovat joutuneet lähtemään tyhjin käsin vielä 80-90-luvulle saakka, mutta varmasti 2000-luvulla yhä harvempi, kun elintaso ja ostovoima on noussut.

Enkä näe siinä mitåån ristiriitaa, sillä ikäihmisten lapsuus ja nuoruus oli vielä vaikeampi esim. 1900-luvun alussa tai sodan jälkeen.

Eivät auttaneet. Ei olisi tullut mieleenkään olettaa, että korviaan myöten veloissa olleet vanhemmat olisivat vielä kustantaneet minunkin asuntoni. Kun nuorin sisarukseni 15 vuotta myöhemmin muutti omilleen, vanhemmat ostivat hänelle pienen yksiön. Olivat saaneet jo omat velkansa maksettua ja muutenkin taloutensa tasapainoon. Ei ole käynyt mielessäkään, että pitäisi olla kateellinen tai katkera siitä, että nuorin sai asunnon mutta minä ostin omani itse. Kaikkea ei voi eikä pidäkään saada sentilleen tasan sisarusten välillä.

Auttoivat. Vanhempani ovat varakkaita ja ostivat mulle ensiasunnoksi kerrostalokaksion pääkaupunkiseudulta, kun täytin 19 v. Olen ostanut toiselle lapselleni ensiasunnon ja toinen sai tuon mun kaksioni, joka oli vuokralla siihen asti, kunnes esikoinen muutti omilleen.

Ei. Ostin miehen kanssa yhteisen talon yli kolmekymppisenä, jolloin vanhempani sanoivat etteivät tule minulle takaajaksi, kun takaavat jo siskoni kolmatta asuntoa. Sanoin että ei tarvitse, miehen vanhemmat tulevat.

Eipä ole minulta pois, vaikka sisarukset saavat enemmän rahallista tukea kuin minä. Olen itse niin hyväpalkkaisessa työssä etten tarvitse tukea, mutta työttömälle siskolleni ja yh-veljelleni on hyvinkin tarpeen saada tukea. Autan heitä itsekin sekä rahallisesti että muuten. 

Eivät. Satuin jo 19-vuotiaana saamaan veikkausvoiton, jolla ostin ensiasuntoni. Siinä sitten asustelin kunnes tapasin mieheni ja ostimme yhteisen kodin. Siihen emme tarvinneet apua, koska asuntojen myyntihinnat ja säästömme riittivät kattamaan uuden kodin hinnan. 

Isovanhempani olivat jo kuolleet kun muutin pois kotoa. Vanhemmat auttoivat takuuvuokrassa ja myöhemmin takasivat lainan. Muutenkin sain heiltä rahallista apua aina kun tarvitsin. Ihan samoin kuin sisarukseni. Toiset ovat tarvinneet enemmän apua kuin toiset. Emme ole laskeneet, kuka on saanut minkäkin verran. 

Isä osti. Kaksio 60m². Olen ainoa lapsi ja isä ei ollut rikas, mutta varakas.

Koko suku oli vahtimassa että käytän lähetyssaarnaajaa ekalla kerralla.

On ilo lukea positiivisia viestejä auttavaisilta ja tyytyyväisiltä ihmisiltä, mikä on tällä palstalla harvinaista. Meillä neljän lapsen takuuvuokrat maksettu opiskeluajan asuntoihin. Huonekalut ostettu ja ruokakassein matkaan varustettu. Nyt kaikilla omat asunnot ja koulutuksenmukaiset työpaikat. Me vanhemmat saamme ostaa lastenlapsille heidän tasoisiaan kirjoja, musiikkijuttuja ja prinsessamekkoja.

He takasivat asuntolainani, kun valmistuin ja sain vakituisen työpaikan, mutta eivät siis maksaneet mitään. Kaipa he tiesivät, että jos kykenin elämään 7 vuotta pelkällä opintorahalla ja asumislisällä, pystyn kyllä kolmen tonnin palkalla maksamaan viidensadan euron kuukausisumman pankille seuraavat 15 vuotta. Jaa, kyllä he muuten maksoivat asuntooni uudet laminaatit lattiaan (7 e/m2) ja tulivat vieläpä asentamaan ne.

Isovanhempani ovat kansaneläkeläisiä.

Kun mä olin ekan kerran asennos niin siinä ei kyllä ollut sukulaisia mukana ja ensiasunnonkin ihan itse hommasin ja aina olen itse omat laskuni maksanut vaikka en ihan köyhästä perheestä ome lähtenyt= kasvatus kaikki pärjää omillaan

Ei kuulu.

En ole saanut apua, eikä vielä tähän päivään mennessä ole sitä omaa asuntoakaan. Nainen kohta 40v. Ehkä olisi asunto jos olisin jotain apua tai tukea saanut joskus.. Tyhjästä on hiukan paha nyhjästä.

Aika uskomatonta, että Ap olisi ainoa ”katkera” sisaruksilleen eriarvoisesta asemasta. Avmammathan ovat kuuluisia kateudestaan muita kohtaan!

Sain isovanhemmiltani heidän asuntonsa, kun he halusivat muuttaa senioritaloon vielä, kun ovat hyvissä voimissa. Maksan nimellistä vuokraa, mutta sen verran, että saan asumistukea. Kateus lyö korville meidänkin perheessä, kaksi sisarustani ovat lähes katkaisseet välit minuun. He eivät ole saaneet mitään, mutta ihan aiheesta. Molemmat ovat työttömiä eikä opiskelukaan kiinnosta, syyttävät uupumusta ja ADHD:tä. Minulla on opiskelupaikka ja satunnaisia työkeikkoja sen lisäksi. Älä välitä kateellisista sisaruksistasi, en minäkään.