Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Todella vastenmielistä etunimen hokeminen. Minulla on työkaveri, joka puhuttelee minua aina ”mitäs Maija?”, vaikka ollaan kahdestaan. En tykkää yhtään. Ärsyttävää on myös töissä se, kun asiakkaat lähettää sähköpostia ”hei Maija”, ei yhtään sovi tilanteeseen.

Itse en käytä toisten etunimiä vastaavissa tilanteissa.

Itselläni eräs kaveri, jonka olen tuntenut noin 30 vuotta (olen nyt 40) aloittaa tekstiviestinsä minulle aina tuolla tavoin "Hei Johanna!". Tämä on aina hämmentänyt minua, tuntunut jotenkin epämiellyttävältä. Mielestäni tuollainen etunimellä puhuttelu sopisi paremmin etäisempien ihmisten puhutteluun tai jos vaikka ei olla oltu yhteyksissä todella pitkiin aikoihin.

Olen töissä monikansallisessa firmassa ja sähköpostit alkaa aina tyyliin "Hi Maija". Jokainen meistä tuntuu käyttävän tuota mallia vaikka lähetetään vain yhdelle henkilölle. 

Vierailija kirjoitti:

Todella vastenmielistä etunimen hokeminen. Minulla on työkaveri, joka puhuttelee minua aina ”mitäs Maija?”, vaikka ollaan kahdestaan. En tykkää yhtään. Ärsyttävää on myös töissä se, kun asiakkaat lähettää sähköpostia ”hei Maija”, ei yhtään sovi tilanteeseen.

Itse en käytä toisten etunimiä vastaavissa tilanteissa.

Kyllä me jo uskotaan. Sä olet kirjoittanut lähinnä itsellesi pian lähes 100 viestiä tästä asiasta. Tuli selväksi että sulla on tän asian kanssa joku pulma. Vinkkinä vaan, että tehokkainta olisi käsitellä asia suoraan sen ihmisen kanssa, joka sua noin nyppii.

Ketjusta tuli elävät muistot mieleen entisestä persoonallisuushäiriöisestä pomosta. Hän käytti aina ihmisten etunimiä juuri alentamistarkoituksessa ja mitä enemmän halusi toista manipuloida, sitä enenmmän toisteli tämän nimeä, kuin lapselle olisi puhunut. Huh, onneksi ei tarvitse enää hänen kanssaan olla tekemisissä.

En yleensä lausu kenenkään nimeä turhaan. Jos paikalla on useampia ihmisiä, saatan puhutella henkilöä nimeltä. En yleensä kiinnitä huomiota siihen, mainitseeko joku minun etunimeni vai ei. Jos joku puhuttelisi minua pelkällä sukunimellä niin siihen voisin kiinnittää huomiota, koska kukaan ei ole koskaan tehnyt niin. Paitsi tietysti lääkäri terveyskeskuksen odotushuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vastenmielistä etunimen hokeminen. Minulla on työkaveri, joka puhuttelee minua aina ”mitäs Maija?”, vaikka ollaan kahdestaan. En tykkää yhtään. Ärsyttävää on myös töissä se, kun asiakkaat lähettää sähköpostia ”hei Maija”, ei yhtään sovi tilanteeseen.

Itse en käytä toisten etunimiä vastaavissa tilanteissa.

Kyllä me jo uskotaan. Sä olet kirjoittanut lähinnä itsellesi pian lähes 100 viestiä tästä asiasta. Tuli selväksi että sulla on tän asian kanssa joku pulma. Vinkkinä vaan, että tehokkainta olisi käsitellä asia suoraan sen ihmisen kanssa, joka sua noin nyppii.

Pitäisköhän sun mennä psykiatrilla käymään jos kuvittelet, että joku kirjoittaa yksin koko ketjun. Melkoisen pahaa vainoharhaa. Lisäksi tämä tuskin on ainoa ketju, jonka kuvittelet olevan yhden ihmisen kirjoittama. Oot varmaan se tyyppi, joka luulee että koko palstalla kirjoittaa vain yksi ihminen.

Normaaliin eurooppalaiseen tapakulttuuriin kuuluin keskustelu/viestittelykumppanin nimen käyttäminen.

Käytetäänkö pelkkää etunimeä vai titteliä+sukunimeä riippuu siitä, kuinka hyvin tuon henkilön tuntee.

Ei nimen käyttäminen ole vain amerikkalainen tapa, vaan myös hyvää käytöstä myös Suomessa.

Ehkä jotkut pyrkivät alentamaan ihmisiä puhuttelemalla etunimellä, mutta ei voi yleistää että se olisi aina alentavaa tai tarkoitettu sellaiseksi. Jos itse sanoisin jollekin "No mitä Maija", niin en tarkoittaisi sillä mitään kummempaa.

Moni selitteinen asia, tapaus kohtainen. Jos esim. pariskunta riitelee ja vaikka toinen alkaa tehosteeksi huutamaa toista nimeltä vaikka kumpikin tietää omat nimensä. Kyllä tämä joka huutaa kuule, Maija...... yrittää selvästi ottaa valta asemaa ottamalla nimenkin käyttöön.

Minusta tuntuu kivalta ja henkilökohtaiselta. Yleensä. Mainoskirjeet sitten erikseen.

Itse tervehdin ihmisiä etunimeltä ja pidän siitä, että minua tervehditään ja puhutellaan etunimeltä. On tunne, että henkilö näin tehdessään ilahtuu minut nähdessään - ja minä hänet.

On tavattu niitä v-mäisiä pomojakin, jotka käyttää tätä tyyliä (holhoava tyyli, koska kurssilla ei opetettukaan aitoa empatiaa) kun haluavat viestiä jotain ihan jotain muuta kuin sitä, että nyt olisi mukavat asiat mielessä.

Puheen ja viestin sävy kyllä paljastaa, onko tervehdys tehty "vilpittömässä mielessä".

Vierailija kirjoitti:

Puhuttelevatko he noin vain sinua vai käyttävätkö muistakin etunimiä? Jotkut - kuten minä - puhuttelevat etunimellä, koska se kuulostaa henkilökohtaiselta, on siis hyvä juttu. Joillekin se taas on suurin piirtein tytöttelyä ja pojittelua.

Minusta se kuulostaa jenkkitapojen apinoinnilta. Ehkä kun lukioaikaan Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ollut koulukaveri harrasti sitä.

Ymmärrän, mitä aloittaja tarkoittaa. Kyse on ihan muusta kuin etunimen "käytöstä" keskustelussa.

Esim. "Minna hei! Tuu kahville" on ihan eri asia kuin

"A-lehdistä Jussi täällä hei! Oliko itse Minna puhelimessa? Voi miten kiva, Minna. Minna, onko sinulle eläkeiläislehti jo tuttu?"

Tai jossain työpäikalla "No niin Minna, tästä sun viime viikolla saamastasi palautteesta..." tai "Kuule Minna, meidän pitää vähän keskustella" tai "Tämä Minna tässä on keittänyt hyvät kahvit"

Alistava äänensävy nimen sanoessa kertoo paljon sanojasta ja kaikille kyllä selviää millainen kuspää puhuja on.

Ihan uskomatonta. Vain Suomessa ja tänä päivänä lienee mahdollista tällainen keskustelu..

Viisikymppinen olen ja saanut kotona sekä koulussa kasvatuksen että on kohteliasta ja kunnioittavaa puhutella toista nimellä/aloittaa kirjeet tervehdyksellä nimellä mainiten.

Jos luette vanhoja, esim sata vuotta, kirjeitä huomaatte että tapa on ollut olennainen osa suomalaistakin tapakulttuuria.

Esim. Saksassa ollaan edelleen hyvin tarkkoja siitä kuinka muita puhutellaan/tervehditään, nimen pois jättäminen olisi loukkaavaa/moukkamaista. Tapa ei siis ole kopioitu Amerikasta.

Suomessa on vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen kristillinen kulttuuri. Raamatussa nimellä on suuri painoarvo, jopa Jumalakin on ihmisen nimeltä kutsunut ja lopussa annetaan ihmiselle uusi nimi, on Nimien Kirja jne.

Eli ei ole mitään modernia usalaista hapatusta.

Olen niin samaa mieltä 135 kanssa: uskomaton keskustelu. Mahdollista vain Suomessa. Asun niinikään Saksassa ja nimen poisjättäminen on todellakin vähemmän suositeltavaa.

Tosin tässä ketjussa jotkut ovat sekoittaneet nimellä puhuttelun 3. persoonan käyttöön. Ei tietekään ole kiva, jos tulee puhutelluksi tyyliin 'Minna on hyvä ja ottaa kahvia' tms. Myöskään lapsia ei tule puhutella 3. persoonassa vaan suoraan "Tule Maija tänne!' eikä "Maija tulee tänne'.

Jos sinulla on asiaa minulle, käytä toki etunimeäni; "hei maija, tuletko käymään täällä" Pekka, oletko saanut työn x valmiiksi?".

Jos vain tervehdit miua käytävällä, tai vastaat tervehdykseeni, niin etunimen käyttö on ulkoaopittua ja tönkköä, koska sitä ei ole tapana tehdä Suomessa. Vähän sama kuin siellä keskieuroopassa nyt lopetettaisiin etunimen käyttö, koska eihän suomessakaan niin tehdä.

Koko nimen käyttö " Hei,  Mikkosen Maija, pitkästä aikaa" taas on ihan ok. 

Kamalita on kun sinulle soittaa joku tuntematon, jonka nimestä et saa selvää, ja hän toistelee etunimeäsi koko puhelun ajan. Hrrr. Etunimittely voi myös rinnastua tytöttelyyn, mikäli et voi etunimitellä häntä takaisin.

Käytän etunimeä, kun haluan saada ko. Ihmisen huomion itseeni eli kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa, useimmiten tämä tapahtuu tilanteissa, missä on useita ihmisiä, puheensorinaa ympärillä. Ihmisille joille laitan viestiä tosi harvoin, voin aloittaa viestin ”Hei Maija”, samoin kuin laitan perään sitten oman nimeni, näin en toimi niiden Ihmisten kanssa, joille usein viestittelen.

Miksi tässä ketjussa niin moni kuvittelee, että etunimen käyttäminen on jotenkin amerikkalainen tapa?

Eivätkö ihmiset tunne eurooppalaisia tapoja?

Pientä ylianalysointia taas. Tuntuu että ap oikein yrittää keksiä loukkaantumisen aiheita.

Itse kirjoitan työkseni paljon sähköpostia tutuille ja tuntemattomille, suomalaisille ja ulkomaalaiselle ihmisille. Jotkut käyttää vastatessaan etunimeä jolloin itsekin rupean käyttämään. Osa taas ei käytä, enkä käytä silloin minäkään.

Osa näistä ihmisistä on mun asiakkaita ja mää (tai siis tää firma) on osan asiakkaita. Osa on mua korkeammassa asemassa, osa ei. Ainoastaan sen oon huomannut, että ulkomaalaiset käyttää ehkä enemmän etunimeä.