Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Mun työpaikalla on samanlainen ihminen, ja pidän sitä nimellä puhuttelua turhana voiteluna ja puhelinmyyjämäisenä "pihdeissä pitämisenä". Olen erittäin tietoinen että siitä puhutaan koulutuksissa ja tuntuu että valtasuhteet korostuu turhaan. Teen töitä jotka ovat vain minun kontollani, ja olen ollut hyvä siinä. Tiedän tasan tarkkaan milloin mulle puhutaan ja nimen käyttö ei tee siitä yhtään henkilökohtaisempaa. Elekieli kertoo enemmän kuin puhe.

Olen nelikymppinen ja aina tervehtinyt etunimeltä, pidän ihmisiä samanarvoisina, en nimen käytöllä mielistele, en pelaa pelejä-ei ole tullut mieleenkään, että näin voisi asiasta edes ajatella. Amerikkalaiset oppaatkaan eivät ole vaikuttaneet tapaan. Se on ollut normaalini. Ihmisellä on nimi, ja käytän sitä. En ylös-ja alaspäin, vaan samalla tasolla. Titteleistä en edes välitä.

Pari kertaa olen saanut työtehtävän sähköpostitse juurikin noin jossa on monta saajaa, mutta minä olen ollut se työn varsinainen suorittaja. Näkisin siis että näin kohdennettaan viesti tälle henkilölle.

Mielestäni se on hyvin oikeistolaista lähinnä vanhahtavan koservatiivista tyyliä ottaa toinen komentoonsa.

Teuvo voi käydä viemässä roskat ja keittää sitten kahvia meille kaikille...

Ja teuvo sylykee kahvin sekkaan.

-Eikö teuvo juo kahvia?

Ei kiitos, minä juon vihireetä teetä ;)

Aika monella on näköjään työkaveri nimeltä Maija.

Joko todella negatiivista tai positiivista korostaen toinen nimeä.. eli Haeten etäisyyttä tai korostaen jos sanon toisen nimen👌🏽

En tykkää etunimen käytöstä, silloin kun ei ole epäselvyyttä kenen kanssa puhutaan. Puhelinmyyjät tätä harrastaa, ja vaikka en muutenkaan juuri ikinä mitään heiltä tilaa, niin tuo etunimen toistelu on kyllä varma keino olla saamatta myydyksi mulle yhtään mitään. Mulla on myös yksi kaveri, joka asuu Amerikassa ja harrastaa tätä etunimittelyä. En voi sietää sitä tapaa oikeasti, en vain ole ikinä kehdannut sitä hänelle sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa niin moni kuvittelee, että etunimen käyttäminen on jotenkin amerikkalainen tapa?

Eivätkö ihmiset tunne eurooppalaisia tapoja?

Kirjoitin viestin 116. En kuvittele, että etunimen käyttö on vain amerikkalainen tapa, mutta väitän, että jatkuva etunimen hokeminen sillä ajatuksella, että nyt alaiseni/asiakkaani kokee tulevansa kohdatuksi ja ostaa ideani/tuotteeni helpommin, on peräisin lähinnä amerikkalaisista opeista, joita on sitten käännetty suomeksi huomioimatta kulttuurieroja.

Miksi ihmiset ketjussa kuvittelevat, että jos jokin on tapana Saksassa, niin se on tapana myös Suomessa? Saksassa esim. on ihan oleellista tietää, onko puhuteltava henkilö vaikkapa väitellyt tohtoriksi. Suomessa ei.

Espanjankielisessä maailmassa taas voit tilanteesta riippuen aloittaa työviestin esim. "Querido Paco" (jos Paco on kaverisi), "Querido Francisco" (jos sama tyyppi on etäisempi sinulle), "Estimado señor Fernandez" (jos et tunne ko. henkilöä ja tilanne on virallinen). Jos ollaan oikein muodollisia, ja Francisco Fernandez on vaikka esimiehesi, voit joutua teitittelemään ja kutsumaan häntä puhuttelelulla "don Francisco". Silti et suomeksi todennäköisesti kirjoita työkaverillesi "Rakas Matti, pidettäisiinkö kokous huomenna?" Harvemmin näkee myöskään ilmaisua "Kunnioitettu herra Virtanen" tai kuulee ketään puhuteltavan "Matti-herraksi".

Eivätkö ihmiset tiedä, että ei ole mitään "eurooppalaisia tapoja", vaan tavat ovat Euroopan sisällä erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä monikansallisessa firmassa ja sähköpostit alkaa aina tyyliin "Hi Maija". Jokainen meistä tuntuu käyttävän tuota mallia vaikka lähetetään vain yhdelle henkilölle. 

Tietysti, koska teillä on ilmeisesti englanti työkielenä, ja englanninkieliseen kulttuuriin tuo kuuluu. -116

Haluan painottaa jotain tai ottaa erityisesti huomioon. Yleensä positiivinen juttu. "Niin kuin sinä, Pekka, sanoit...", "Hei Anna, ihana nähdä", "Huomenta Pertti" jne.

MINÄ viestin etunimen käytöllä sitä, että mulla on hieman muistiongelmia ja yritän kovasti pitää nimen ja naaman oikeassa järjestyksessä. Aina pelottaa, että meneekö oikein.

Joskus lamaannun tilanteissa, joissa on isossa kokoustilassa monta ihmistä ja mun on kiinnitettävä jonkun tietyn huomio. Ei voi sanoa, että hei sinä siinä pöydän toisella puolen jolla on sininen kravatti, kolmas vasemmalta puheenjohtajasta laskien...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa niin moni kuvittelee, että etunimen käyttäminen on jotenkin amerikkalainen tapa?

Eivätkö ihmiset tunne eurooppalaisia tapoja?

Kirjoitin viestin 116. En kuvittele, että etunimen käyttö on vain amerikkalainen tapa, mutta väitän, että jatkuva etunimen hokeminen sillä ajatuksella, että nyt alaiseni/asiakkaani kokee tulevansa kohdatuksi ja ostaa ideani/tuotteeni helpommin, on peräisin lähinnä amerikkalaisista opeista, joita on sitten käännetty suomeksi huomioimatta kulttuurieroja.

Miksi ihmiset ketjussa kuvittelevat, että jos jokin on tapana Saksassa, niin se on tapana myös Suomessa? Saksassa esim. on ihan oleellista tietää, onko puhuteltava henkilö vaikkapa väitellyt tohtoriksi. Suomessa ei.

Espanjankielisessä maailmassa taas voit tilanteesta riippuen aloittaa työviestin esim. "Querido Paco" (jos Paco on kaverisi), "Querido Francisco" (jos sama tyyppi on etäisempi sinulle), "Estimado señor Fernandez" (jos et tunne ko. henkilöä ja tilanne on virallinen). Jos ollaan oikein muodollisia, ja Francisco Fernandez on vaikka esimiehesi, voit joutua teitittelemään ja kutsumaan häntä puhuttelelulla "don Francisco". Silti et suomeksi todennäköisesti kirjoita työkaverillesi "Rakas Matti, pidettäisiinkö kokous huomenna?" Harvemmin näkee myöskään ilmaisua "Kunnioitettu herra Virtanen" tai kuulee ketään puhuteltavan "Matti-herraksi".

Eivätkö ihmiset tiedä, että ei ole mitään "eurooppalaisia tapoja", vaan tavat ovat Euroopan sisällä erilaisia?

Tai sitten on maita, joissa ei ole mitään tapoja. Kuten Suomi.

Ihan yksinkertaisesti herättääkseni henkilön huomion.

Mainitsen aina etunimen kun puhuttelen tuttuja henkilöitä, oli kyse mistä asiasta hyvänsä. Olen aina tehnyt näin, ja minulle se on tapa.

Nykyään puhuttelu on mennyt liian tuttavalliseen suuntaan. Tulisi muistaa, ettei tuttavallinen puhuttelu ole sopivaa joka tilanteessa. Eikä aina ole kyse jäykkyydestä vaan siitä, että viralliset asiat tulee kaikkien edun vuoksi hoitaa virallista kieltä käyttäen. Työskentelen itse viranomaisessa, joka tekee päätöksiä. Päätökset ovat usein sellaisia, että niistä joku saa hyötyä ja toinen kokee haittaa.

Kaikki tuttavalliset sähköpostit ja jopa puhuttelut tuottavat työssäni ongelmia. Kaikki sähköpostit kirjataan ja ovat siten julkisia asiakirjoja. Julkiset asiakirjat ovat kaikkien niitä pyytävien nähtävillä. Näyttääkin tosi kummalliselta, jos asiakkailta tulee näitä Hei Maija -viestejä. Tai jos jossain neuvottelussa puhutellaan tyyliin kuuleppa Maija, mite viikonloppu meni? Haittaa kärsivälle osapuolelle tuollainen puhuttelu voi näyttää siltä, kuin olisin hyväkin tuttu puhuttelijan kanssa, vaikka en olisi koskaan kyseistä henkilöä edes tavannut. Näissä tilanteissa tuttavallinen jutustelu ei vapauta tunnelmaa vaan päin vastoin voi aiheuttaa esimerkiksi epäilyjä tuttavan suosimisesta. Käytetään siis virallista ja asiallista tapaa puhua ainakin silloin kun asioidaan viranomaisten kanssa. Tuttavalliset puhuttelut ja jutustelut sitten sinne vapaa-ajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa niin moni kuvittelee, että etunimen käyttäminen on jotenkin amerikkalainen tapa?

Eivätkö ihmiset tunne eurooppalaisia tapoja?

Kirjoitin viestin 116. En kuvittele, että etunimen käyttö on vain amerikkalainen tapa, mutta väitän, että jatkuva etunimen hokeminen sillä ajatuksella, että nyt alaiseni/asiakkaani kokee tulevansa kohdatuksi ja ostaa ideani/tuotteeni helpommin, on peräisin lähinnä amerikkalaisista opeista, joita on sitten käännetty suomeksi huomioimatta kulttuurieroja.

Miksi ihmiset ketjussa kuvittelevat, että jos jokin on tapana Saksassa, niin se on tapana myös Suomessa? Saksassa esim. on ihan oleellista tietää, onko puhuteltava henkilö vaikkapa väitellyt tohtoriksi. Suomessa ei.

Espanjankielisessä maailmassa taas voit tilanteesta riippuen aloittaa työviestin esim. "Querido Paco" (jos Paco on kaverisi), "Querido Francisco" (jos sama tyyppi on etäisempi sinulle), "Estimado señor Fernandez" (jos et tunne ko. henkilöä ja tilanne on virallinen). Jos ollaan oikein muodollisia, ja Francisco Fernandez on vaikka esimiehesi, voit joutua teitittelemään ja kutsumaan häntä puhuttelelulla "don Francisco". Silti et suomeksi todennäköisesti kirjoita työkaverillesi "Rakas Matti, pidettäisiinkö kokous huomenna?" Harvemmin näkee myöskään ilmaisua "Kunnioitettu herra Virtanen" tai kuulee ketään puhuteltavan "Matti-herraksi".

Eivätkö ihmiset tiedä, että ei ole mitään "eurooppalaisia tapoja", vaan tavat ovat Euroopan sisällä erilaisia?

Ja yhteistä on nimen käyttäminen puhuttelussa.

Muissa eurooppalaisissa maissa on myös teitittely yleisempää, eli puhuttelu on muutenkin muodollisempaa.

Suomessa on tavallista sinutella kollegoita, asiakkaita, esimiehiä... Meillä ei enää käytetä juurikaan sanoja herra/rouva/kunnioitettu.

Ennen Suomessa opetettiin jo lapsille, että esim. kirje alkaa puhuttelulla, jossa mainitaan nimi. Ei siinä mitään amerikkalaisia oppeja mietitty.

Pakko sanoa, että jos minua suomalainen puhuttelee etunimellä, tulee kyllä sellainen olo että halutaan osoittaa olevansa jotenkin ylempiarvoinen. Tuskin tarkoituksella, mutta se ei mielestäni vain istu suomalaiseen kulttuuriin.

Puhun työssäni myös paljon englantia, ja siinä tilanteessa jos toinen puhuttelee etunimellä, ei tule tällainen olo lainkaan vaan se kuulostaa normaalilta.

Olen tästä keskustelusta ihan ällikällä lyöty. En ikinä ole kuvitellutkaan, että etunimeltä kutsuminen olisi vallankäyttöä tms. En nyt kokoajan toistele toisen nimeä, mutta kun käytän, se on aina ajatuksissani hyvällä. Mutta ehkä asiayhteys sen sitten kertoo toiselle ja toivottavasti olemukseni, etten pyri käyttämään valtaa. Tapaan työssäni paljon ihmisiä, ja kuten yllä joku kirjoitti, myös minulle nimen käyttäminen on myös tapa muistaa toinen ja lisäksi aina tapa huomioida. Kyllä myös koulussa opetettiin aloittamaan kirjeet nimeä käyttäen ja siksi aloitan postini usein nimellä enkä ole osannut koskaan ajatella sen olevan vallankäyttöä lähtevissä tai saapuvissa. Nykyäänkö opetetaan koulutuksissa tällaista? Pitäisikö nimen olla salaista tietoa tai luopua nimen antamisesta kokonaan, kun sen käyttäminen onkin näin loukkaavaa? Uusi vivahde suuntauksessa kohti robottiyhteiskuntaa?

Etunimellä kiinnitetään sen henkilön huomio ihmislaumassa, jolle on asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että jos minua suomalainen puhuttelee etunimellä, tulee kyllä sellainen olo että halutaan osoittaa olevansa jotenkin ylempiarvoinen. Tuskin tarkoituksella, mutta se ei mielestäni vain istu suomalaiseen kulttuuriin.

Puhun työssäni myös paljon englantia, ja siinä tilanteessa jos toinen puhuttelee etunimellä, ei tule tällainen olo lainkaan vaan se kuulostaa normaalilta.

Sun "olo" voi myös kertoa siitä, että latvuksessasi on tervaroso.

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä kiinnitetään sen henkilön huomio ihmislaumassa, jolle on asiaa.

Jep. Ja 11 sivua jaskaa jauhettu näin päivänselvästä asiasta. Sivumerkitysten ja salaisten tarkoitusperien kaiveleminen kertoo aika surullista monien surkeasta itsetunnosta ja suhteellisuudentajuttomuudesta.