Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?
Siis esim. mailien alussa "Hei Maija"" tai jutellessa "Mitäs Maija?" yms. Yritin googlata asiaa, mutta en saanut oikein selvyyttä. Toiset tuntuu pitävän sitä alentavana ja sanojan oman valta-aseman korostamisena, vedoten etunimen käytön historiaan luokkayhteiskunnassa. Toiset taas tuntuu pitävän ystävällisenä eleenä ja jopa positiivisena huomioimisena. Mutta kerro miksi sinä puhuttelet jotain nimen mainiten, mikäli puhuttelet? Kiinnostaa mitä enemmistö nykyään tuolla viestii.
Itseäni asia häiritsee siksi että kaksi ikäistäni 30 + naista työpaikalla on alkanut toimia noin mua kohtaan. (olen itsekin siis nainen) Molemmat kirjoittaa nykyään aina mailien alkuun "Hei Maija" Toinen lisäksi saattaa alkaa juttelemaan kysymällä "Mitäs Maija?" eikä esim. "Mitäs sinä?" Molemmat naiset on korkeammassa asemassa minuun nähden, eivätkä ole keskenään kavereita. Muuten en tiedä yhtään mitä he minusta ajattelevat, ihan yhtä hyvin saattavat pitää alempiarvoisena reppanana kuin kivana tyyppinä. Tuo joka mainitsee etunimen myös puhuessa hymyilee aina ja tuntuu olevan suht innokas juttelemaan. Toinen, joka on kaikista korkeimmassa asemassa, hymyilee yleensä paljon myös, mutta ei ole kovinkaan innokas juttelemaan työn ulkopuolisia asioita. Maileihin lisää kyllä usein hymynaaman tai useamman. Alkoi lisätä tuon etunimen sähköpostin alkuun sen jälkeen, kun yritin tutustua paremmin (eikä häntä kiinnostanut), sitä ennen kirjoitti vain pelkän Hein tai Heipan tai Moikan, sen jälkeen aina "Hei Maija"
Itse en ole koskaan oppinut puhuttelemaan toista mainiten etunimen, vaikka olen samaa ikäluokkaa. Kaveritkaan ei tee niin, joten ei ole oikein mitään ksäitystä missä yhteydessä ihmiset nykyään tekee noin ja mitä sillä viestii, positiivista vai negatiivista.
Kommentit (517)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Heh.
Et koe alentavana? Mutta silti:
et puhuttelisi pomoasi etunimellä.
mutta pomo saa puhutella sinua etunimellä.
Se, etten koe puhuttelua etunimellä alentavana, ei tarkoita sitä etten tajuaisi ettei pomoni välttämättä pidä sopivana sitä että puhuttelen häntä liian tuttavallisesti.
Millä alalla olet? Itselläni ei ole koskaan ollut niin autoritäärisiä pomoja, ettei heitä olisi voinut puhutella etunimellä. Itse asiassa muu olisi tuntunut tosi oudolta. Jopa todella ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaa me kaikki puhuttelimme jatkuvasti etunimellä.
En halua kertoa alaani. Mutta olen saanut perinteisen kasvatuksen, joka selittää varmasti enemmän.
Haluan kuitenkin myös itse lähtökohtaisesti pitää etäisyyttä pomoihini. Alkoi sen jälkeen, kun eräässä työpaikassa kävin pomon kanssa treffeillä, mikä ei ollut hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käytän etunimeä koska se tuntuu intiimimmältä ja haluan todella kohdata toisen. Mua yks haahka töissä kutsu aina väärällä nimellä vaikka monesti päivässä korjasin sen oikeaksi.
Mun eräs työkaveri puhuttelee aina potilaita, siis ihan vieraitakin, hei Maija -tyyliin, joka lauseessa. Omaan korvaan kuulostaa oudolta, mutta en tiedä kuinka potilas/ asiakas sen kokee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Heh.
Et koe alentavana? Mutta silti:
et puhuttelisi pomoasi etunimellä.
mutta pomo saa puhutella sinua etunimellä.
Se, etten koe puhuttelua etunimellä alentavana, ei tarkoita sitä etten tajuaisi ettei pomoni välttämättä pidä sopivana sitä että puhuttelen häntä liian tuttavallisesti.
Millä alalla olet? Itselläni ei ole koskaan ollut niin autoritäärisiä pomoja, ettei heitä olisi voinut puhutella etunimellä. Itse asiassa muu olisi tuntunut tosi oudolta. Jopa todella ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaa me kaikki puhuttelimme jatkuvasti etunimellä.
En halua kertoa alaani. Mutta olen saanut perinteisen kasvatuksen, joka selittää varmasti enemmän.
Haluan kuitenkin myös itse lähtökohtaisesti pitää etäisyyttä pomoihini. Alkoi sen jälkeen, kun eräässä työpaikassa kävin pomon kanssa treffeillä, mikä ei ollut hyvä idea.
Voitko kertoa miten puhuttelet pomoasi? Sukunimellä, pelkällä tittelillä?
No siis sähköpostin alussahan voi puhutella toista tuolla tavalla: "Hei Maija!" ainakin silloin, kun viesti menee CC:nä myös muille vastaanottajille tiedoksi. Tässä tuo puhuttelu on tarpeen siksi, että ne CC-kentässä olevat tyypit tajuavat myös olevansa tässä vain sivullisia ja Maijakin hoksaa, että vaikka vastaanottajia on paljonkin, niin tämä koskee varsinaisesti silti vain häntä.
Yksi todella häiritsevä esimerkki etunimellä puhuttelusta juolahti mieleeni.
Vuosia sitten, kun kaverin polttarit olivat tuloillaan, bestman soitti minulle ja kertoili suunnittelemastaan viikonlopusta, majoituksesta, syömisistä, juomisista, ohjelmasta jne...
Tyyppi vaikutti siltä, kuin olisi joko juuri lukenut jonkun "Näin saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa"-tyylisen teoksen tai sitten valmistunut kirjekurssilta Myyntimiesten Opistosta.
Hän nimittäin onnistui ujuttamaan etunimeni joka saamarin lauseeseen, jonka sieltä luurista tuuttasi.
"Mä olin kato Tommi ajatellu, et oltais niissä kahessa mökissä yötä. Sähän Tommi tiedät että siinä on vähän niinku kahta kaveriporukkaa, niin vois olla tavallaan vähän outoa, jos sit sekotetaan pakkaa liikaa. Vai mitä mieltä sä Tommi tästä olet? Sit kuule Tommi, mä funtsasin kato et osa safkoista voitais tehdä itte, mut pari kertaa syötäis jossain ravintolassa. Sä Tommi tiedät ja tunnet paremmin sitä toista puolta täst kaveriporukasta, niin mitä sä Tommi meinaat, et onks se niinku taloudellisesti jollekulle liikaa tää pari kertaa ravintolassa, vai olisko tää Tommi sun mielestä ihan jees?"
Vi**u!
Voi sitä mun etunimeä ventovieras ihminen muutaman kerran käyttää, kun keskustelee mun kanssa ensimmäistä kertaa puhelimessa, mutta tuo oli jo ihan liikaa - todella häiritsevää.
Että jotain rotia siihen toisen ihmisen etunimellä puhutteluunkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Historiallisesti etunimen käyttö oli ehkä valta-aseman korostamista siinä mielessä, että palvelijoita puhuteltiin etunimellä. Korkea-arvoisemmat palvelijat, kuten hovimestari, isännän miespalvelija ja emännän kamarineito, puhuteltiin sitten sukunimellä. Neidittely, rouvittelu ja herroittelu oli sitten varattu vain säätyläisille. Ja itse asiassa vain aateliset oli neitejä jonnekin 1800-luvun lopulle saakka, muut neidit oli mamselleja.
Ihmisethän teititteli vanhempiaankin vielä 1900-luvun alkupuolella.
MUTTA koska nykyään ei enää juuri teititelläkään saati että rouviteltaisiin ja herroiteltaisiin, ei etunimen käytössä ole mitään alistavaa. Etunimen käyttö oli alistavaa vain yhteiskunnassa, missä ne ihmiset, joilla oli asema, olivat aina herra/rouva/eversti/kreivi/ruustinna Se-ja-Se. Mutta kun mitään titteleitä ei käytetä, asia on menettänyt merkityksensä. Suomessa siis, Saksassahan ollaan vieläkin todella muodollisesti Frau Doktoreita ja silleen.
Itse olen huomannut että miehet käyttää etunimeäni jos ovat kiinnostuneita minusta. Mieheni vielä 15 vuoden jälkeenkin.
Ei kai kukaan ainakaan siitä tykkää, että ventovieras puhelinmyyjä hokee etunimeäsi joka lauseessa? Itse ainakin teen heti päätöksen jättää ko. tuote ostamatta, jos myyjän tyyli on etunimeni toisteleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Heh.
Et koe alentavana? Mutta silti:
et puhuttelisi pomoasi etunimellä.
mutta pomo saa puhutella sinua etunimellä.
Se, etten koe puhuttelua etunimellä alentavana, ei tarkoita sitä etten tajuaisi ettei pomoni välttämättä pidä sopivana sitä että puhuttelen häntä liian tuttavallisesti.
Millä alalla olet? Itselläni ei ole koskaan ollut niin autoritäärisiä pomoja, ettei heitä olisi voinut puhutella etunimellä. Itse asiassa muu olisi tuntunut tosi oudolta. Jopa todella ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaa me kaikki puhuttelimme jatkuvasti etunimellä.
En halua kertoa alaani. Mutta olen saanut perinteisen kasvatuksen, joka selittää varmasti enemmän.
Haluan kuitenkin myös itse lähtökohtaisesti pitää etäisyyttä pomoihini. Alkoi sen jälkeen, kun eräässä työpaikassa kävin pomon kanssa treffeillä, mikä ei ollut hyvä idea.
Voitko kertoa miten puhuttelet pomoasi? Sukunimellä, pelkällä tittelillä?
Jospa hänen työpaikallaan on voimassa armeijasta tuttu käytäntö: puhettelu, esittely, asia.
- Herra johtaja, suunnittelija Miettinen, saanko puhutella?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole puhuessaan taka-ajatuksia. Jotkut käyttävät etunimiä enemmän kuin toiset.
Etunimen, sukunimen tai vakiintuneen kutsumanimen käyttö kertoo varmaankin samalla miten hyvin ihmiset tuntevat itsensä. Jos ihmisen oikea nimi on Matti Miettinen, niin jotkut saattavat kutsua häntä Masaksi, Matiksi tai Miettiseksi, vähän tilanteesta ja tuttavuuden asteesta riippuen. Jos jollain on hyvin tavallinen etunimi, mutta harvinaisempi sukunimi tyyliin Pekka Adlercreutz, niin hänen kutsumanimensä kaveripiirissä voisi hyvinkin olla Adde. Miehet saattavat helpomminkin kutsua toisiaan sukunimillä, vaikka kyseessä olisi vanhat työkaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vainoharhainen, ap. Itsekin käytän ihmisten etunimiä paljon useammin kuin tuttavani, mutta siinä ei ole takana yhtään mitään ajatusta. Se nimi vain tulee suusta. Ei nyt välttämättä tuohon "hei maija/mitä maija" -tyyliin, vaan "ootko sä maija ajatellut tällaista/maija, mitä mieltä sä oot siitä". En näe syytä opetella tavasta pois.
Tämä aika on kyllä ihan helvetin sairas, kun jo toisen nimen lausumisesta loukkaannutaan.
Kannattaako sun osallistua keskusteluun kun et ymmärrä mistä puhutaan :D
Ihan älytön ketju muutenkin, suurimmalta osalta meni täysin ohi se, mitä aloittaja sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Keski-Euroopassa ja täällä nimenomaan on kohteliasta mainita nimi, sinuttelipa tai teititteli. Eli: Hallo Maija tai Hallo Frau Virtanen. Pelkkä hei olis täällä tönkkö. Töissä on tosi tärkeää painaa kollegoiden ja jopa asiakkaiden nimen mieleen.
Näin on.
Suomen kieli on erilainen, kuka teitittelee työkaveria, kyllä rouva Virtaseksi puhuttelu on vittuilua.
Ei tietenkään Suomessa sanota rouva miksikään, ei se ollu se pointti, vaan se, että puhutellaan nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta se etunimen käyttö on hyvin perustelua vaikkapa semmoisessa keskustelutilanteessa, jossa on 4 ihmistä, mutta vain 2 vilkkainta heistä ovat koko ajan äänessä. Jos halutaan että ne kaksi hiljaisempaakin pääsee sanomaan sanottavansa, niin silloin heille voi tarjota tilaisuuden vaihtaa puheenaihetta tai sanoa oman kommentinsa asiasta tyyliin "katsoitko Leena eilen sen YLE:n vaalikeskustelun, jossa puolueiden puheenjohtajat olivat mukana vai tuliko joltain muulta tv-kanavalta parempaa katsottavaa?"
Meillä on kansainvälinen työyhteisö ja tuollainen tapa on ihan normaali sähköpostiviestinnässä. Minä olen ajatellut asian niin, että viestistä tehdään niin jotenkin henkilökohtaisempi ja tarkoitus on olla ystävällinen. Kaikki toimivat siis samoin asemasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomoa en puhuttelisi etunimellä, mutta en myöskään koe etunimellä puhuttelua millään tavalla alentavana. Etunimellä puhutaan vertaiselle, toki myös esimerkiksi lasta puhutellaan etunimellä.
Käyttäessäni etunimeä viestin sitä, että pidän kyseisestä ihmisestä. Tämä siis, jos en yritä kiinnittää toisen huomiota nimen avulla "Hei Paavo, voisitko tulla auttamaan?".
"Moi Pirkko, mitä kuuluu?" Viestin Pirkon etunimen mainitsemisella, että haluan nyt erityisesti keskittyä häneen. Hän on minulle jollain tavalla tärkeä ihminen. Etunimen mainitsemisessa on jotain kunnoittavaa, silloin kun se tehdään läheiselle ihmiselle. Siinä on myös jotain intiimiä.Jos puhuttelen pomoani "Moi Pirkko, mitä kuuluu" -tyylillä ja suhteemme on hyvin virallinen, viestin ensinnäkin sitä, että joko minulla ole kovin hyvää sosiaalista tilannetajua, tai tahallani puhun hieman epäkunnioittavasti - tarkoituksena humoristisesti hämmentää, hienoisesti halveksua tai tuoda esille että pidän välejämme läheisinä.
Heh.
Et koe alentavana? Mutta silti:
et puhuttelisi pomoasi etunimellä.
mutta pomo saa puhutella sinua etunimellä.
Se, etten koe puhuttelua etunimellä alentavana, ei tarkoita sitä etten tajuaisi ettei pomoni välttämättä pidä sopivana sitä että puhuttelen häntä liian tuttavallisesti.
Millä alalla olet? Itselläni ei ole koskaan ollut niin autoritäärisiä pomoja, ettei heitä olisi voinut puhutella etunimellä. Itse asiassa muu olisi tuntunut tosi oudolta. Jopa todella ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaa me kaikki puhuttelimme jatkuvasti etunimellä.
Samaa minäkin ihmettelin. Olen töissä yliopistolla ja on ihan yleinen tapa puhutella kaikkia työkavereita professoreita myöten etunimellä, vaikka itse kuulunkin suorittavaan portaaseen.
On valtapeliä. Yritetään heittää toiselle jauhot suuhun heti alkajaisiksi. Siis puhuttaessa.
Varsinkin jos on muita läsnä.
Ei tarvitse käyttää etunimeä niinkuin palvelijasta. " Maija menee nyt"
Kirjoitettaessa ymmärrän paremmin etunimen käytön, ei ole valtapeliä.
Livenä ilmaisen arvostavani sillä ihmistä, kun puhuttelen häntä nimellä. Oudointa on se, jos ikinä ei puhuttele nimeltä henkilöä jonka kanssa on paljon tekemisissä ja jonka on tuntenut jo kauan.
Esim. äitini suku ei puhuttele minua etunimeltä. Se kuvastaa asemaani suvussa. Olen ei kukaan, ei mikään. En siis kuulu porukkaan. Jo tuo kertoo asian,
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa miten puhuttelet pomoasi? Sukunimellä, pelkällä tittelillä?
Yleensä ihmisille voi puhua ihan ilman mitään erityistä nimitystä. "Anteeksi, voinko häiritä? plaaplaaplaa" -tyylisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kuvitellut, että niitä piikoja ja renkejä puhuteltiin kolmannessa persoonassa, tyyliin "Miina laittaa nyt vieraille teetä, Aatu on hyvä ja satuloi hevosen." Eli vähän niin kuin jollekin, joka ei ole edes paikalla kertomassa mielipidettään. Ja se alentava vaikutus tulee siitä persoonamuodosta, ei etunimen käytöstä.
Kuitenkin kolmatta persoonaa käytettiin kunnioittavasti erityisesti tittelin kera: "Ottaako rovasti kahvia", "rouva on hyvä ja käy peremmälle."
Kyllä se etunimen käyttö osoitti alemman aseman.
On varmaan niinkin, että jos ei lapsesta asti ole tottunut, tai että nimeä käytetään vain kun ollut pieni. Ja tietysti koulussa.
Niin onhan se järkyttävää. Kuulla oma nimi. Säikähtää, että mitä se musta haluaa.
Vaikea asia kaikenkaikkiaan.
Alue: Aihe vapaa
Millä alalla olet? Itselläni ei ole koskaan ollut niin autoritäärisiä pomoja, ettei heitä olisi voinut puhutella etunimellä. Itse asiassa muu olisi tuntunut tosi oudolta. Jopa todella ison pörssiyhtiön toimitusjohtajaa me kaikki puhuttelimme jatkuvasti etunimellä.