Mitä sinä viestit sillä, kun puhuttelet toista mainiten tämän etunimen?

Nä on kulttuuri eroja. Joissakin maissa on erityisen tärkeää että käytetään toisen etunimeä koska se on kohteliasta. Itse en oo ikinä oppinut tätä. Miehelleni kahden kesken lässyttäessä onnistuu, mutta muuten vain silloin jos haluan tälle kyseiselle henkilölle alleviivata jotain sanomaani erityisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä kiinnitetään sen henkilön huomio ihmislaumassa, jolle on asiaa.

Jep. Ja 11 sivua jaskaa jauhettu näin päivänselvästä asiasta. Sivumerkitysten ja salaisten tarkoitusperien kaiveleminen kertoo aika surullista monien surkeasta itsetunnosta ja suhteellisuudentajuttomuudesta.

Te kaksi ootte hyviä esimerkkejä siitä miten voi olla aivan pihalla ketjun aiheesta. Tässä ei ollut kyse ihmisten erottamisesta ihmislaumasta.

Kokemuksen mukaan kun olen saanut tällaisia "Hei xxx..." alkuisia sähköposteja, niin yleensä niissä on ollut jokin vaatimus, tai lähettäjä yrittää osoittaa, että hän on nyt tässä valta-asemassa ja sanoo miten asiat pitää tehdä. Neutraaleissa tai ystävällisissä viesteissä en ole nähnyt tällaista aloitustyyliä juurikaan käytettävän. Vaikka se olisi normaali tapa joissain muissa maissa, niin suomalaiseen tyyliin se ei sovi. Saa yleensä vastaanottajan heti puolustuskannalle = ei hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tästä keskustelusta ihan ällikällä lyöty. En ikinä ole kuvitellutkaan, että etunimeltä kutsuminen olisi vallankäyttöä tms. En nyt kokoajan toistele toisen nimeä, mutta kun käytän, se on aina ajatuksissani hyvällä. Mutta ehkä asiayhteys sen sitten kertoo toiselle ja toivottavasti olemukseni, etten pyri käyttämään valtaa. Tapaan työssäni paljon ihmisiä, ja kuten yllä joku kirjoitti, myös minulle nimen käyttäminen on myös tapa muistaa toinen ja lisäksi aina tapa huomioida. Kyllä myös koulussa opetettiin aloittamaan kirjeet nimeä käyttäen ja siksi aloitan postini usein nimellä enkä ole osannut koskaan ajatella sen olevan vallankäyttöä lähtevissä tai saapuvissa. Nykyäänkö opetetaan koulutuksissa tällaista? Pitäisikö nimen olla salaista tietoa tai luopua nimen antamisesta kokonaan, kun sen käyttäminen onkin näin loukkaavaa? Uusi vivahde suuntauksessa kohti robottiyhteiskuntaa?

Miksi tätä alapeukutettiin, En ole sen kirjoittaja mutta tunnen täysin samoin.

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan hoettiin "kutsu ihmistä hänen nimellään, sillä oma nimi on kauneinta musiikkia." Voi että vihasin tuota hokemaa! En tykkää nimestäni, ja jotenkin tulee kiusaantunut olo, kun sitä toistellaan. Yäk.

Tuo juuri paljastaa sen alentuvaisuuden, mikä tuollaisten oppien takana on. Ihmisiä pidetään typerinä, itserakkaina, ja siten hokemalla heidän etunimeään viestitään mukamas, että ihan kuule sulle, Maija, on tämä suunniteltu (tämä hivelee onettoman Maijan olematonta itsetuntoa), ja jos vielä kehaisen jotenkin sinua, Maija, (voin tällä pikkukehulla vaikka pelastaa tällaisen onnettoman reppanan päivän, niin on varmasti joskus tapahtunut - ainakin amerikkalaisissa elokuvissa), kohta on kaupat jo varmistettu Maija, vielä toivotan sinulle, Maija, mitä miellyttävintä loppuiltaa (nyt se reppana jo luulee, että me olemme bestiksiä, kun minä niin tuttavallisesti ja ystävällisesti hoen hänen etunimeään), Hyvää yötä, Maija, ja toivottavasti, Maija, kirput ei pure. Hei, Maija. (There's a sucker born every minute).

Vaan kun ollaan kahdenkesken ja mennään ostoksille ja on vaikka syntymäpäivä puhuteltvana olevalla henkilöllä ja lahjaa ostava sanoo hänelle: mitähän Maija haluaisi syntymäpäivälahjaksi.

tai jos mennään kahvilaan ja toinen kysyy: mitähän se Maija tänään ottaisi kahvin kanssa.

Siis tulee kuin ylhäinen emäntä puhuttelisi  piikatyttöä.

Halutaa osoittaa omaa arvokkuuttaan toiseen verraten.

Ihmiset käyttävät minusta lempinimeä. Mikä kyllästyttää silloin tällöin.

Jos käytetään etunimeäni = ihminen puhuu minulle. Otan toisen vakavasti.

Se on jopa kohteliaisuus minulle, kun toinen muistaa etunimeni.

Jos itse käytän toisen nimeä =  Minä olen kiinnostunut toisesta ihmisestä. Minä välitän. Minä puhun kyseiselle ihmiselle.

Aika uskomaton keskustelu. En olis voinut kuvitellakaan, että etunimen käyttäminen todella voi loukata työkavereitani näin pahasti. Kuinkakohan moni heistä on mielessään ajatellut että yritän vähätellä heitä koska aloitan keskustelun Hei Maija, enkä vain Hei. Tiedoksi että jotkut, kuten minä, teen niin ihan neutraalisti, ilman piilomerkityksiä. Voi hyvä luoja.

Mun mielestä "mitäs Maijalle kuuluu?" on aina kuulostanut vähän kettuilevalta, sen sijaan että kysyisi "mitä sulle kuuluu". Olen myös 30+, enkä ole lapsuudessa / nuoruudessa tosiaankaan tottunut toistelemaan keskustelukumppanin nimeä, mutta muistan, että yläasteen kiusaajatyypeillä oli tapana puhua juuri tuolla tavalla kolmannessa persoonassa, kettuillen.

Aika moni tässä ketjussa ei ole ihan tajunnut mistä on kyse, tottakai useissa tilanteissa etunimen sanominen on paikallaan ja ystävällistäkin.

Olen huomannut että ihmiset jotka ovat mielestäni vähän typeriä ja yrittävät päteä jotenkin käyttävät tätä nimen mainitsemista. 

Vierailija kirjoitti:

Teennäistä ja jotenkin limaista. Ei sovi luontevaan keskusteluun kahden ihmisen välillä, särähtää heti korvaan selkeästi opeteltuna jostain "näin vaikutat muihin ja manipuloit ihmisiä" -oppaasta. Puhelinmyyjiltä tuota usein kuulee. Jos pomo töissä puhuisi minulle noin niin se olisi nimenomaan alentuvaa (ja outoa).

Koomista on myös se, että kun samaisilta soittelijoilta nappaa itse etunimen ja reagoi tyyliin "no terve terve Pirkko", niin hämmästys on suurta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin samaa mieltä 135 kanssa: uskomaton keskustelu. Mahdollista vain Suomessa. Asun niinikään Saksassa ja nimen poisjättäminen on todellakin vähemmän suositeltavaa.

Tosin tässä ketjussa jotkut ovat sekoittaneet nimellä puhuttelun 3. persoonan käyttöön. Ei tietekään ole kiva, jos tulee puhutelluksi tyyliin 'Minna on hyvä ja ottaa kahvia' tms. Myöskään lapsia ei tule puhutella 3. persoonassa vaan suoraan "Tule Maija tänne!' eikä "Maija tulee tänne'.

Minun saksan opettajani taas kutsui minua "Frau Y":ksi yliopistolla, eikä siinä mitään. Pyrki tällä "leikillä" tuomaan myös kulttuurieroja luokkaan.

Ehkä etunimikummastelu voi olla mahdollista vain Suomessa, mutta mehän asumme Suomessa! Miksi siis miettisimme, miten muualla toimitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että ihmiset jotka ovat mielestäni vähän typeriä ja yrittävät päteä jotenkin käyttävät tätä nimen mainitsemista. 

Aivan noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa niin moni kuvittelee, että etunimen käyttäminen on jotenkin amerikkalainen tapa?

Eivätkö ihmiset tunne eurooppalaisia tapoja?

Kirjoitin viestin 116. En kuvittele, että etunimen käyttö on vain amerikkalainen tapa, mutta väitän, että jatkuva etunimen hokeminen sillä ajatuksella, että nyt alaiseni/asiakkaani kokee tulevansa kohdatuksi ja ostaa ideani/tuotteeni helpommin, on peräisin lähinnä amerikkalaisista opeista, joita on sitten käännetty suomeksi huomioimatta kulttuurieroja.

Miksi ihmiset ketjussa kuvittelevat, että jos jokin on tapana Saksassa, niin se on tapana myös Suomessa? Saksassa esim. on ihan oleellista tietää, onko puhuteltava henkilö vaikkapa väitellyt tohtoriksi. Suomessa ei.

Espanjankielisessä maailmassa taas voit tilanteesta riippuen aloittaa työviestin esim. "Querido Paco" (jos Paco on kaverisi), "Querido Francisco" (jos sama tyyppi on etäisempi sinulle), "Estimado señor Fernandez" (jos et tunne ko. henkilöä ja tilanne on virallinen). Jos ollaan oikein muodollisia, ja Francisco Fernandez on vaikka esimiehesi, voit joutua teitittelemään ja kutsumaan häntä puhuttelelulla "don Francisco". Silti et suomeksi todennäköisesti kirjoita työkaverillesi "Rakas Matti, pidettäisiinkö kokous huomenna?" Harvemmin näkee myöskään ilmaisua "Kunnioitettu herra Virtanen" tai kuulee ketään puhuteltavan "Matti-herraksi".

Eivätkö ihmiset tiedä, että ei ole mitään "eurooppalaisia tapoja", vaan tavat ovat Euroopan sisällä erilaisia?

Tai sitten on maita, joissa ei ole mitään tapoja. Kuten Suomi.

Toi viimeinen lause nauratti. Se on niin totta, että ei Suomessa paljoa mitään tapoja ole. Tai matkitaan jenkkitapoja ns. luontevasti ... Jos jollakulla on tapoja, hänen täytyy olla nimeltään Matti Klinge.

Ohis, mutta vähän viereltä kuitenkin:

Olin aikoinani töissä mainostoimistossa ja sain tehtäväkseni tiedustella puhelimitse erästä asiaa selostajalegenda Paavo Noposelta.

Soitin hänelle ja sanoin firman nimen sekä oman nimeni. Paavo oli hiljaa pitkän aikaa, sitten kysyi: anteeksi, tunnemmeko me toisemme. Olin siis sinutellut häntä esittäessäni kysymykseni. Vastasin, että emme me henkilökohtaisesti tunne toisiamme, mutta tottahan minä tiedän kuka Paavo Noponen on. Puhelu jatkui jotenkin - en muista enää tarkalleen - Paavo muistaakseni kysyi uudelleen mainostoimiston nimeä, minun nimeäni ja sanoi palaavansa asiaan.

Minä en tiennyt sitä, että Paavo Noposen kanssa piti olla sinunkaupat tehtynä, jos aikoi sinutella. Häntä ei noin vain sinuteltu, vaikka sinuttelu oli ollut jo pitkään käytössä Suomessa.

Homma eteni niin, että Paavo soitti firman omistajalle ja kertoi tästä soitostani hänelle. Siis, kuinka pöyristynyt hän oli siitä, että joku nainen soittaa ja sinuttelee.

Omistaja viittasi minua tulemaan huoneeseensa, sanoi että olisi asiaa tuosta Noposesta. Olin koeajalla ja ymmärsin kyllä että jokin paha töppäys oli nyt tullut tehtyä. Hän sitten kertoi Noposen soittaneen hänelle ja vaahdonneen siitä, että häntä sinutellaan noin vaan puhelimessa. Minä odotin potkuja, mutta omistaja sanoi että Noponenhan kuuluisa tuosta nillityksestä (olin eri sukupolvea) eikä hän voinut olettaa että minä olisin sen tiennyt ja että kaikki on kunnossa minun osaltani. Ei tarvinnut enää soittaa Noposelle emmekä halunneet enää häntä mainoskampanjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etunimellä kiinnitetään sen henkilön huomio ihmislaumassa, jolle on asiaa.

Jep. Ja 11 sivua jaskaa jauhettu näin päivänselvästä asiasta. Sivumerkitysten ja salaisten tarkoitusperien kaiveleminen kertoo aika surullista monien surkeasta itsetunnosta ja suhteellisuudentajuttomuudesta.

Samaa mietin lukiessani.

Pojillani oli jalkapallovalmentaja, joka tietääkseni oli opiskellut/asunut Jenkeissä. Olimme tunteneet toisemme vuosia. Kerran hän sattui samaan kauppaan ostoksille, kuin missä itse kävin. Huomasin hänet ja sanoin ohimennessä moi/hei/terve, ilman nimeä. Hän nosti hattunsa lipan pieltä ja sanoi minun nimeni. Näinhän Jenkkilässä tehdään: tervehdys toiselle voi olla hänen oma nimensä.

Mukanani oli tuolloin anoppini, joka oli aivan silmät pyöreänä tuosta tervehdyksestä. Kysi, miksi tämä mies sa noi sinun nimesi vastatervehdyksen sijaan. Selitin, että valkku ihailee käsittääkseni jenkkitapoja. Seuratkaapa asiaa esim elokuvissa.

Itse käytän etunimeä aina kun paikalla on muitakin, esim meillä avokonttorissa "Hei Maija, mitä mieltä olet Timon ideasta?" tai sähköpostissa, jos posti menee kopiona muillekin, jolloin he, jotka saavat kopion, hahmottavat heti, kenelle postin asia on varsinaisesti suunnattu.

Itsekin pidän outona sitä, jos töissä joku moikkaa minua "Moi Tiina" tilassa, jossa ei ole muita ihmisiä. Silloin tulee mieleen, että onko tällä henkilöllä joku nimienmuistamisharjoitus meneillään ja kenties jokin muistiongelma ja siksi hän toistelee ihmisten nimiä. Meillä on yksi isompi pomo, joka tullessaan juttelemaan sanoo aina "Hei Tiina, miten sulla on mennyt?" ja se tuntuu jotenkin vähän alentuvalta, mutta se ehkä jotenkuten sopii hänen asemaansa. 

Isäni ei ole suomalainen ja toisella äidinkielelläni ei voi olla käyttämättä etunimiä, vaan toistetaan koko ajan. Puhun sitten niin suomeksikin. "Mitä kuuluu, Maija?" Jos keskustelussa on vaikka miettimistauko, aloitan "Maija, mitäs mietit..." jne. En edes itse huomaa sitä.

Yksi (onneksi entinen) tuttava saattoi kutsua etunimellä ihan face to face. Jossain ihan tavallisessa lauseessa, ei edes kahvipöydässä tai muussa vastaavassa tilanteessa. Oudolta kuulosti kieltämättä.