Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta
07.04.2019 |
ja joskus pyyhkimään jopa siihen pahvihylsyyn. Meikkejä en voi juuri ostaa, käytän jopa 10 vuotta vanhoja luomivärejä. Tänään kaivoin haarukalla pölypussia tyhjemmäksi, ettei tarvitse ostaa uusia kun ovat niin kalliita.
Kommentit (1063)
Pöh. Olen käyttänyt Hesaria kun ei ole ollut nuorena rahaa tai pessyt ja pyyhkinyt pyyhkeeseen.
Olen minäkin tyhjennellyt pölypusseja nuorena ja köyhänä.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tapahtunut minulle, mutta opiskeluaikoina yksi tuttu aina vieraili meidän kimppakämpässä. Koskaan hän ei pyytänyt mitään, mutta tiesimme ettei hänellä ollut senttiäkään ja aina teimme "vahingossa" liikaa ruokaa jotta hänkin sai syödä tai leivoimme ison satsin muffinseja ym. joita tuputimme kotiinviemisiksi. Kerran kävin hänen luonaan ja huonekaluja ei ollut, lamppu oli palanut jne.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.
?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.
Olet siis ajanut autolla ilman korttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.
Olet siis ajanut autolla ilman korttia?
Ehei. Ei minulla ole sitä autoakaan. Yleensä hankitaan ensin kortti ja sitten vasta auto:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertonut tätä kenellekään mutta viime vuonna mulla oli rahat niin loppu että harkitsin jopa itsemurhaa asian takia. En vaan nähnyt mitään poispääsyä tilanteesta ja psyyke oli tosi kovilla. Ei ollut ruokaa eikä mitään. Menin kuitenkin varaamaan kirpputoripöytää kun ajattelin että saisin siitä vähän tuloa millä ostaa ruokaa ja pesuaineita. En tiennyt että se pöytävuokra piti maksaa siinä heti etukäteen ja aloin sitten vaan itkeä kun eihän mulla ollut sitä rahaa. En ikinä unohda sitä kirpputorin pitäjää, joka antoi mulle sen myyntiviikon maksutta. Sain joitakin kymppejä siitä kirpparipöydästä. En enää ikinä ole voinut sinne kirpputorille sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.
Olet siis ajanut autolla ilman korttia?
Ehei. Ei minulla ole sitä autoakaan. Yleensä hankitaan ensin kortti ja sitten vasta auto:)
No sitten tuossa ei kyllä ole järjen häivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut lapsena talvella koskaan toppahousuja tai asiallisia talvivaatteita. En ymmärrä miten pärjäsin ja tarkenin.
Mun varpaat on vähän kippurassa, koska en saanut sopivia kenkiä, kun jalka kasvoi.
Puhumattakaan, että olisin saanut omat sukset, vaikka olin sairaan kova hiihtämään.
Tuosta tuli mieleen kun nuorena sain jollain säästöilläni ostettua farkut. Lopulta ne hajosivat polvesta, mutta onneksi se näytti maailmalla olevan jo silloin muotia ;D
Muutoin olin kavennellut vanhempieni vanhoista vakosamettihousuista itselleni jotain päälle.
Suksetkin (kouluun vaadittavat) ostin omilla vuosien säästöilläni. Eivät vain enää siinä vaiheessa vanhanmalliset puusukset mahtuneet niille lasikuituisille tehdyille laduille.
Kävelin opiskelijana pitkään rikkinäisillä kengillä talvella ja oli koko ajan märkää. Yritin kaikenlaisia muovipusseja viritellä mutta koko ajan jalat märät ja kylmät ja ihokin meni rikki. Koulussa en kehdannut ottaa kenkiä pois kun oli sellainen luokka missä se olisi pitänyt tehdä vaan menin kotiin ja sanoin olevani kipeä.
Olin onnesta soikeana kun ystäväni äiti lahjoitti minulle kengät. Hän sanoi että oli kauan sitten ostanut vääränlaiset itselleen ja ne vaan pölyttyi kaapissa. Oli ihanaa kävellä lämpimät kengät jalassa! Vuosia myöhemmin tajusin että hän oli varta vasten ne minulle ostanut. Minun kenkäkoko on 40, hänen 37. Ei hän olisi itselleen niin isot ostanut...
Olen itse aikuisena usein lahjoittanut muille tavaraa. En tiedä onko heidän tarve niille tavaroille iso mutta muistan aina miten en itse pystynyt pyytämään apua ja toivon että aina välillä mun lahjoituksilla on apua saajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu välttämättä köyhyydestä, mutta en ikinä muista ostaa pölypusseja joten vanhan tyhjentely tuttua. Suodatinpussit loppuu aina yhtäkkiä, joten talouspaperia, välillä nenäliinoja tai jopa wc-paperia pussia korvaamaan.
Joskus köyhyydessä olen etsinyt kaikki pullot ja hilut. Hävetti maksaa sillä kombolla. Joskus opiskelijana varastin töistä kahvipaketin, koska silloinen poikaystävä käski 😀
Ei varmaan kannata käyttää talouspaperia tai nenäliinaa suodattimena. Niistä saattaa liueta epäterveellisiä aineita tai niin ainakin luulen. Osta kestosuodatin varalle. Sellainen ei paljon maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.
Olet siis ajanut autolla ilman korttia?
Ehei. Ei minulla ole sitä autoakaan. Yleensä hankitaan ensin kortti ja sitten vasta auto:)
No sitten tuossa ei kyllä ole järjen häivää.
Miten niin? No ei kai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ne, jotka eniten apua tarvitsisivat ja ansaitsivat, ovat niitä jotka eivät sitä pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä kovana pakkastalvena olin käytännössä sisällä kotona koko tammi- ja helmikuun kun ei ollut rahaa toppatakkiin.
En halua olla mikään säteilevä köyhän neuvoja, mutta kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista saa usein tosi halvalla vaatteita. Voi vaikka ensin ostaa jonkun ei niin mieluisan ja käyttää sitä siihen asti kun löytää sopivamman. Ostan itse kaikki vaatteeni käytettyinä ja se on esim. kengissä ja takeissa iso säästö! Toki tajuan, että kaikissa paikoissa ei välttämättä tällaisia ostomahdollisuuksia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen opiskelijavuoden jälkeen en saanut töitä ja aluksi en meinannut saada kesäksi mitään tukiakaan. Muistan kun jouduin kaupassa käydessäni vaivihkaa laskemaan laskimella paljonko tuotteet maksaisi yhteensä etten joutuisi kassalla siihen tilanteeseen ettei minulla olisi varaa maksaa niitä.
Muistan vieläkin sen häpeän tunteen ja miten yritin piilotella että laskin tuotteiden hintaa.
Pölypussin voi tyhjentää ja laittaa nitojalla tai vahvalla pakkausteipillä kiinni.
Kävelin pitkiä lenkkejä, kun ei ollut yhtään rahaa ruokaan. Kävellessä nälkä laantui.
Jouduin maksamaan alle 3 euron ostokset (makaroonipussi ja jauhelihapaketti) kahdella eri pankkikortilla. Siihen aikaan tilisiirrot eri pankkien välillä vei sen 1-3 pankkipäivää.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Pölypussin voi tyhjentää ja laittaa nitojalla tai vahvalla pakkausteipillä kiinni.
Miksi ihmeessä? Mä kaivelin metsässä tikulla siitä reijästä pölyt ja roskat pihalle.
Sinccis
Mä keitin illaksi aina kattilallisen vettä mihin sulatin lihaliemikuution. Oli ihana mennä nukkumaan kun oli saanut jotain lämmintä vatsaansa.
Alue: Aihe vapaa
Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.