Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Yksi häpeän huipuista oli se, kun löysin kaapin perukoilta monta vuotta sitten vanhentuneita, ummehtuneen hajuisia jauhoja. Koska minulla ei ollut leivinpaperia tai minkäänlaista rasvaa tai öljyä (hiivasta ja muista aineista puhumattakaan), paistoin jauhosta, suolasta ja vedestä tekemäni teeleivät folion päällä. Leivät tarttuivat folioon niin tiukasti, että istuin pitkään järsimässä niitä irti pienistä folionpalasista. Ei ollut mitään muuta, kun puurohiutaleet ja juurekset oli jo syöty.

Tilanteeseen ei ole tulossa parannusta, joten on mielenkiintoista, miten alas tästä vielä voi vajota.

Ihan kauheaa että Suomessa ihmiset joutuvat tällaiseen köyhyyteen edes tilapäisesti, saati pidempään. Yhteiskunnan tässä tulee hävetä, ei näiden ihmisten itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Keitän kahvia samalla suodatinpussilla.

Sama. Lisään vanhojen sumppien päälle uutta kahvia. Nykyiset pussit ei kestä kuin kolme kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi häpeän huipuista oli se, kun löysin kaapin perukoilta monta vuotta sitten vanhentuneita, ummehtuneen hajuisia jauhoja. Koska minulla ei ollut leivinpaperia tai minkäänlaista rasvaa tai öljyä (hiivasta ja muista aineista puhumattakaan), paistoin jauhosta, suolasta ja vedestä tekemäni teeleivät folion päällä. Leivät tarttuivat folioon niin tiukasti, että istuin pitkään järsimässä niitä irti pienistä folionpalasista. Ei ollut mitään muuta, kun puurohiutaleet ja juurekset oli jo syöty.

Tilanteeseen ei ole tulossa parannusta, joten on mielenkiintoista, miten alas tästä vielä voi vajota.

Oi voi. Jaetaanko alueella ruokakasseja tai onko paikallista Fb:n ruokahävikki-ryhmää? Otappa selville.

Vierailija kirjoitti:

Menee markka-aikoihin. Köyhänä aikana söimme aina viimeisen viikon ennen opintotukea tai palkkaa kaurapuuroa. Samoihin aikoihin laitoimme maksuautomaatilla toisen tilille sen verran rahaa, että saattoi nostaa sen 50 markkaa.

Muistan kanssa nuo ajat, kun piti pyytää vahempia laittamaan pari markkaa tilille, että saa automaatista viimeisen setelin ulos. Sitten tuli Visa Electron eikä ollut tuota ongelmaa enää.

Toki joskus opiskeluaikoina ei ollut edes tilillä rahaa vaan piti pyytää vanhemmilta lainaa. Samoin isolla määrällä pikkukolikoita ruokaostosten maksaminen kuului köyhimpiin aikoihin.

Kun olin lapsi, meillä saatettiin wc-paperin sijaan pyyhkiä peppu sanomalehdellä ja käytettyjä sukkia käytettiin siivousrätteinä. Nykyään en ole erityisen köyhä, mutta joskus saatan olla liian pihi. Karsin äskettäin meikkejä, joista vanhimmat olivat jopa 10 - 15 vuotta vanhoja. Säilyttelen tyhjiä tuotepakkauksia, pahvilaatikoita ja pakkausmateriaaleja, vaikka tilaa ei paljon ole. Olen myös tehnyt tuota, että tyhjennän pölypussia, jotta ostoväli harvenisi. Joskus myös lakaisen lattiat ennen imuroimista, jotta pölypussi täyttyisi hitaammin.

Paha oli kun en voinut käydä enää kirjastossa. Olin lainauskiellossa maksamattomien sakkojen takia. Kävi köyhällä aika pitkäksi ja kun vihdoin sain sakot maksettua, tunsin itseni taas tavalliseksi ihmiseksi ja statukseni nousi mielessäni monta pykälää.

Piti valita, ostaako leipää vai saippuaa. Tämä joskus 2000-luvun alussa. Ihan noin extremejä juttuja ei ole, mutta kuitenkin se yleinen fiilis, kun kattolamput palaa loppuun ja sitten puolihämärässä syö tai torakka tippuu katosta pöydälle. Paistinpannut ja matot kuluivat puhki. Ja aina piti miettiä millon ostaa kodintavaroita, hyödykkeitä.

Nyt on paremmin asiat ja rahatilanne, olen kuntoutustuella, koska olen hullu. Mutta yhä on jäänyt tuo ajatus, ettei kodin välttämättömiä tarvikkeita voi hankkia milloin tarvitsee, vaan pitää budjetoida jollekin kuulle.

Tietysti törsään nettikaupoissa vaatteisiin ym. turhaan. Kenties sen takia, ettei se ole vuosikausiin aiemmin ollut mahdollista. Joskus parin euron kivoja juttujakin piti harkita, voiko ostaa...

7 vuoteen ei ollut tuloja, kun potkivat pois työkkärin kurssilta. Elin vanhempien rahoilla, mutten kauheasti viitsinyt pyytää mihinkään.

Kirkolta käytiin hakemassa ruokia.

Kyllä rahan antamisella monen köyhän elämä paranisi. Voisivat pitää itsensä työkunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi häpeän huipuista oli se, kun löysin kaapin perukoilta monta vuotta sitten vanhentuneita, ummehtuneen hajuisia jauhoja. Koska minulla ei ollut leivinpaperia tai minkäänlaista rasvaa tai öljyä (hiivasta ja muista aineista puhumattakaan), paistoin jauhosta, suolasta ja vedestä tekemäni teeleivät folion päällä. Leivät tarttuivat folioon niin tiukasti, että istuin pitkään järsimässä niitä irti pienistä folionpalasista. Ei ollut mitään muuta, kun puurohiutaleet ja juurekset oli jo syöty.

Tilanteeseen ei ole tulossa parannusta, joten on mielenkiintoista, miten alas tästä vielä voi vajota.

Tämä kirjoitus särkee mun sydäntä. Voisinpa auttaa sua jotenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi häpeän huipuista oli se, kun löysin kaapin perukoilta monta vuotta sitten vanhentuneita, ummehtuneen hajuisia jauhoja. Koska minulla ei ollut leivinpaperia tai minkäänlaista rasvaa tai öljyä (hiivasta ja muista aineista puhumattakaan), paistoin jauhosta, suolasta ja vedestä tekemäni teeleivät folion päällä. Leivät tarttuivat folioon niin tiukasti, että istuin pitkään järsimässä niitä irti pienistä folionpalasista. Ei ollut mitään muuta, kun puurohiutaleet ja juurekset oli jo syöty.

Tilanteeseen ei ole tulossa parannusta, joten on mielenkiintoista, miten alas tästä vielä voi vajota.

Tämä kirjoitus särkee mun sydäntä. Voisinpa auttaa sua jotenkin.

Ap

Sama. Miten se kolahtikin.

Asuin kotona ja ollessani kesätöissä jouduin varastamaan töistä kananmunia, leipää jne, koska meillä kotona ei yksinkertaisesti ollut yhtään mitään kaapissa. Elimme äidin ja sisaren kanssa tosi tiukilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa että Suomessa ihmiset joutuvat tällaiseen köyhyyteen edes tilapäisesti, saati pidempään. Yhteiskunnan tässä tulee hävetä, ei näiden ihmisten itsensä.

kerro tuo sipilälle, juhana vartiaiselle, orpolle, susannakoskelle, lindströmille ,jne, jne ,jne...

Nuorena en voinut tavata ystäviä, kun ei ollut rahaa kahvilaan saatikka syömään.

Minulla ei ollut lapsena talvella koskaan toppahousuja tai asiallisia talvivaatteita. En ymmärrä miten pärjäsin ja tarkenin.

Mun varpaat on vähän kippurassa, koska en saanut sopivia kenkiä, kun jalka kasvoi.

Puhumattakaan, että olisin saanut omat sukset, vaikka olin sairaan kova hiihtämään.

Ei johdu välttämättä köyhyydestä, mutta en ikinä muista ostaa pölypusseja joten vanhan tyhjentely tuttua. Suodatinpussit loppuu aina yhtäkkiä, joten talouspaperia, välillä nenäliinoja tai jopa wc-paperia pussia korvaamaan.

Joskus köyhyydessä olen etsinyt kaikki pullot ja hilut. Hävetti maksaa sillä kombolla. Joskus opiskelijana varastin töistä kahvipaketin, koska silloinen poikaystävä käski 😀

Yksi sukulainen tankkasi auton, meni kassalle kertomaan että unohti lompakon kotiin, ja sopi maksusta seuraavana päivänä. Oikeasti ei vain yksinkertaisesti ollut rahaa maksaa bensaa, tankki täysin tyhjä ja töihin oli kuljettava 40km yhteen suuntaan.

Joskus lapsena 90-luvun laman aikaan ekaluokkalaisten piti tuoda välipala kouluun kun oli pitkä päivä. Tää toistui monta kertaa ja mulla ei koskaan ollut mitään eväitä. Hävetti kun muut lapset kyseli ja teki tiukkaa katsoa kun ne söi ja niin sitten pari kertaa jätin sekä aamulla että illalla syömättä ja vein sitten aamupala mandariinini, sekä iltapalaksi saadun ruispalan puolikkaan.

Minulla ei ollut varaa toppatakkiin, joten ompelin takkini vuoren sisälle sanomalehtiä. Hävetti, kun takki rapisi kävellessäni. Olen myös ollut kuusi päivää täysin ilman rahaa ja hätävarat oli syöty. Tämä tapahtui viime eduskuntavaalien aikana, niin kiertelin eri puolueiden kojuilla syömässä makkaraa yms. Kaupoissa kiertelin siinä toivossa, että olisi maistiaisia tarjolla.

Mua itkettää kun luen näitä. Meillä on vaalit tulossa. Miettikää tarkkaan ketä äänestää. Itse äänestän vasemmistoliittoa, sillä on nähdäkseni eniten halua parantaa vähäosaisimpien asemaa.

Ei ole ollut bussirahaa , lapsen terapiat olen perunut sanomalla lapsen olevan sairaana. Liian pitkä kävelymatka lapselle 11km.