Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen opiskelijavuoden jälkeen en saanut töitä ja aluksi en meinannut saada kesäksi mitään tukiakaan. Muistan kun jouduin kaupassa käydessäni vaivihkaa laskemaan laskimella paljonko tuotteet maksaisi yhteensä etten joutuisi kassalla siihen tilanteeseen ettei minulla olisi varaa maksaa niitä.

Muistan vieläkin sen häpeän tunteen ja miten yritin piilotella että laskin tuotteiden hintaa.

Olen myös laskenut kaupassa ostoskorissa olevien tuotteiden hintaa päässäni, jotta en vain ostaisi niin paljon, etten voisikaan maksaa ostoksia. Ja olen joskus vienyt jonkin tavaran takaisin hyllyyn, kun olen muistanut jonkin tärkeämmän ostettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheaa että Suomessa ihmiset joutuvat tällaiseen köyhyyteen edes tilapäisesti, saati pidempään. Yhteiskunnan tässä tulee hävetä, ei näiden ihmisten itsensä.

kerro tuo sipilälle, juhana vartiaiselle, orpolle, susannakoskelle, lindströmille ,jne, jne ,jne...

Kyllä kerron. Äänestämällä, edes.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon sillä, samoin hoitanut kauppa-asiatkin.

Vielä kerran, haluaisin ymmärtää. Jäikö tästä viestistä jotain pois?

Jos syö säästeliäästi eikä liiku paljon, yksi ranskanleipä kuivattuna (ei homehdu), kaksi purkkia hernekeittoa ja toimiva vesihana riittää kahdelle kuukaudeksi. Jos jostain saa suolaa vielä siihen, ja vaikkapa kokonaisen valkosipulin, niin voi keittää siitä valkosipulista lientä ja maustaa sen suolalla.

Onneksi ei enää noin tiukilla tarvitse mennä, mutta opiskeluaikana oltiin aika tiukilla. Toinen työttömänä, ja toisenkin oppilaitoksessa maksullinen ruoka. Tuet ja tienatut meni Kelan ryssimien aikaisempien tukien takaisin maksamiseen miltei vuoden ajan. Työtön keräsi pulloja, mutta niistä kertyneillä rahoilla maksettiin lähinnä puhelin+muita pieniä laskuja ettei menneet perintään.

Olen joutunut lainaamaan töistä vessapaperia, käsipyyhkeitä, jätesäkkejä, roskapusseja, raikastussuihketta, paristoja, t-paitoja, tulostinpaperia, kalenterin, kuulokkeet, muistitikkuja, sideharsoa, kondomeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä kovana pakkastalvena olin käytännössä sisällä kotona koko tammi- ja helmikuun kun ei ollut rahaa toppatakkiin.

En halua olla mikään säteilevä köyhän neuvoja, mutta kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista saa usein tosi halvalla vaatteita. Voi vaikka ensin ostaa jonkun ei niin mieluisan ja käyttää sitä siihen asti kun löytää sopivamman. Ostan itse kaikki vaatteeni käytettyinä ja se on esim. kengissä ja takeissa iso säästö! Toki tajuan, että kaikissa paikoissa ei välttämättä tällaisia ostomahdollisuuksia ole.

Tämä ei oikeasti ollut mitään vittuilua, en tiedä mistä alapeukut. Kaikki ei oikeasti tiedä, että on paikkoja joista saa halvalla vaatteita, ettei tarvitse ostaa sitä 80 euron uutta takkia, niin ajattelin kertoa.  Mutta miten vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut rahaa ajokorttiin, eli olen kuljettanut lapsen muskariin, kerhoon *sillä*(eli millä??), samoin hoitanut kauppa-asiatkin.

Vielä kerran, haluaisin ymmärtää. Jäikö tästä viestistä jotain pois?

Tuosta ei oikein ota selvää että millä olet kuljettanut/kulkenut?

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut lainaamaan töistä vessapaperia, käsipyyhkeitä, jätesäkkejä, roskapusseja, raikastussuihketta, paristoja, t-paitoja, tulostinpaperia, kalenterin, kuulokkeet, muistitikkuja, sideharsoa, kondomeja.

Olisi mielenkiintoista tietää millä työpaikalla on näin laaja valikoima erilaisia tarvikkeita työntekijöiden käytettävissä?

18-vuotiaana ei ollut varaa taksiin viihdeillan jälkeen ja oli hieman liian kylmä odottaa aamun ensimmäistä bussia. Kävelin kotiin 10 kilometriä ilman kenkiä, sillä korkokengät puristivat. Matkalla sukkahousut menivät jaloista rikki ja pikkukivet onnistuivat saamaan jalanpohjat verille. Kotiin päästyä jalanpohjat olivat veriset ja turvonneet. Ilta oli kuitenkin hauska (toki tähän hauskuuteen oli jonkin verran vara laittaa rahaa, joten missään köyhyyskuopassa en juuri tuolloin ollut) eikä kävelemään joutuminen haitannut. Enää vanhempana en moiseen kuitenkaan ryhtyisi. 

Olin nuorena Nokialla siivoamassa. Joskus oli niin nälkä että söin neukkariin edellesenä päivänä jätetttyjä täytettyjä leipiä jne...... olivat vielä suht hyviä. Joskus piti hätistellä pikkukärpäsiä pois. Söin oikein vauhdilla jos joku olisi sattunut tulemaan paikalle ja olisin jäänyt kiinni. En onneksi koskaan jäänyt.

Roskiinhan ne oli pöperöt oli menossa, joten toisaalta mitä väliä vaikka ne mahaani päätyivätkin.

Itkettää. Mihin tämä maa on menossa?

Vierailija kirjoitti:

Jos syö säästeliäästi eikä liiku paljon, yksi ranskanleipä kuivattuna (ei homehdu), kaksi purkkia hernekeittoa ja toimiva vesihana riittää kahdelle kuukaudeksi. Jos jostain saa suolaa vielä siihen, ja vaikkapa kokonaisen valkosipulin, niin voi keittää siitä valkosipulista lientä ja maustaa sen suolalla.

Onneksi ei enää noin tiukilla tarvitse mennä, mutta opiskeluaikana oltiin aika tiukilla. Toinen työttömänä, ja toisenkin oppilaitoksessa maksullinen ruoka. Tuet ja tienatut meni Kelan ryssimien aikaisempien tukien takaisin maksamiseen miltei vuoden ajan. Työtön keräsi pulloja, mutta niistä kertyneillä rahoilla maksettiin lähinnä puhelin+muita pieniä laskuja ettei menneet perintään.

Yksi ranskanleipä ja kaksi purkkia hernekeittoa kuukaudeksi kahdelle? Saako kysyä, miten hirveän iso ranskanleipä ja monenko litran keittopurkit? Vai teittekö ns. jeesukset?

Minustakin oli ikävää lukea näitä ja todeta kuinka kamalassa tilanteessa moni on ollut. Oma tilanne on ollut myös välillä huono, mutta toisaalta minulla ei ole hätää. Täällä jaetaan ruokaa ja varsinkin leipää jää aina todella paljon yli ja sitä oikein tuputetaan, että saa ottaa. Niinpä pakastimessa on aina leipää varalla ja usein muutakin tavaraa. Täältä saa myös aina jotain vaatteitakin ilmaiseksi ja kirppiksillä niin alhaiset hinnat, että pystyy jotain ostamaan. Nytkin puman hyväkuntoiset lenkkarit eurolla ja talvitakki kahdella eurolla. Lisäksi olen saanut pakastimen ja mikron tutuilta sekä välillä myynyt itse jotain pientä muille. Näiden seikkojen takia koen pärjääväni hyvin. Jossakin kaupungissa voisi olla vaikeampaa. Se on varmaan niin asuinpaikastakin kiinni. Täällä riittää myös aina aletuotteita kaupassa ja niitä ostan usein. En voi näiden syiden takia kyllä valittaa ja koen eläväni hyvässä tilanteessa kuitenkin.

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?

Olipa silmät avaava ketju. Olen pienituloisesta perheestä ja nykyään itsekin pienipalkkainen, mutta koskaan ei ole tarvinnut nälkää nähdä tai todellista köyhyyttä kärsiä. Ihan kamalia tarinoita täällä. Tulee mieleen se toissavuoden joulun alla mediassa esillä ollut kamppanjointi, kun aktiivimallia oltiin salavihkaa runnomassa läpi, ja lehdissä esiteltiin kaikkia järjettömiä kitisijöitä muka köyhinä. Tämän ketjun vastaajat ovat mielessäni vaaliuurnalla. Voimia kaikille, toivottavasti teillä menee jatkossa paremmin.

Rankkoja tarinoita täällä!

Mutta miten tämä kaikki voi olla Suomessa mahdollista; eikö täällä useamman satasen saa kuitenkin elämiseen työttömät?

Itse olin myös yh-äitinä 3 vuotta kotona sillä minimituella 390e/kk muistaakseni, mutta kyllä pärjättiin kun ei ostettu muuta kuin ruokaa, kaikki vaatteet yms. saatiin lahjoituksena ja jos jotain oli pakko hankkia niin kirppikseltä. Ja on vieläkin tilanne että jos vaikka imuri tai televisio hajoaa niin ongelma tulee kun rahaa ei ole tarpeeksi vaikka töissä käyn. Tietty pystyy elämään hyvin ilman imuria ja telkkariakin mut kyllä ne pienen lapsen kanssa helpottaa elämää.

Jotenkin uskomattomia nää viestit kun ei se köyhyys tuolla kadulla näy, tai en ole niin huomannut.

Hullua mihin tämä maa on menossa.

Laimentanut shamppoota jotta se riittäisi pidempään.Juonut vettä pari päivää kun ei ollu rahaa.pessyt pehvan käsisuihkulla ja normisuihkulla,kun piti tehdä valinta ruoan ja vessapaperin välillä.

Luulin olevani köyhä.. En näiden tekstien jälkeen kyllä valita, asiat ovat todella hyvin, elän "kuin kuningas" , jos näihin tarinoihin verrataan. Kiitos näistä tarinoista, toivottavasti teillä nyt menee paremmin :)

Jospa tietäisi jonkun tutun, jolla on todella tiukkaa, mielellää sitä auttaisi. Ja ei tarvitse hävetä tilanteita, elämästä kun ei koskaan tiedä. Voi olla, että itse kukin olemme joskus samanlaisessa tilanteessa. Ne, jotka ei ole, olkaa kiitollisia kaikesta siitä, mitä on.

Toivottavasti rohkenette pyytää häpeämättä apua tuttavilta, jos on todella tiukkaa. Hyväsydäminen ihminen ymmärtää ja haluaa auttaa pyyteettömästi. Ei tarvitse hävetä <3

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ilman sosiaalitukia kirjoitti:

Olen ollut asunnottomana, nukkumapaikkojen miettiminen on aina ollut omanlaatuisensa haaste.

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin niin ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan tai edes tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.

Talvivaatteita en omistanut, talvipakkasilla kuljin lenkkareissa ja ohuessa "juoksutakissa". Työmatkani oli 13km, mutta ei varaa ollut bussiin tai edes pyörään niin kävelin työmatkat (2 tuntia per suunta). Kyseessä vielä osa-aikatyö, joten saatoin olla 4 tuntia töissä ja samaiset 4 tuntia tarpoa työmatkaani.

Ruoaksi söin makaronia ja tein "pizzaa", jonka pohjassa oli vain vehnäjauhoja ja vettä (eli uunin jälkeen sellainen kova littana lätty) ja sen päälle tomaattimurskaa ja sipulia, ei muuta. Joinain aamuina oksensin vihreää limaa (mahahappoja?) ja pyörtyilin nälkäni takia.

Lamppuja asunnossani ei ollut enkä laittanut edes jääkaappia tai pakastinta päälle, koska pelkäsin niiden aiheuttavan kalliin sähkölaskun.

Ja tämä kaikki on tapahtunut ihan 2000-luvulla, en ollut tuolloin tietoinen mistään toimeentulotuista, asumistuista yms, joten en osannut sellaisia edes hakea. Siitä huolimatta selvisin ja tänä päivänä menee jo paremmin (kiitos hyvän työpaikan).

Olisi Mielenkiintoista kuulla että mistä kadulta oikein muutit siihen ensimmäiseen omaan asuntoon, jos ei edes ollut perus huonekaluja sinne viedä?

En ihan ymmärtänyt kysymystäsi, mutta yritän vastata parhaani mukaan. Eli kun täytin 18 vuotta minut potkaistiin pois lapsuudenkodistani, mistä en ollut oikeutettu ottamaan omien vaatteideni ja oppikirjojeni lisäksi mitään muuta mukaan. Lapsuudenkodissanikin nukuin kyllä patjalla lattialla, kun ei porukoilla ollut varaa minulle koskaan sänkyä ostaa.

Asuntoa en tietenkään heti saanut, huonot tulot varmaan suurin syy, joten sen takia olin aluksi asunnoton.

Ja kun vihdoin asunnon sain niin vein sinne vähäiset tavarani (vaatteet ja koulukirjat), eikä minulla pitkään aikaan ollut yhtäkään huonekalua. Nukuin, istuin, opiskelin ja tein kaiken lattialla.