Lue keskustelun säännöt.
Äiti lahjoitti minulle poismuuttaneen siskoni omaisuutta lapsena, sisko vaatii takaisin
06.04.2019 |
Olen keskellä absurdia perheriitaa. Olen pitänyt välimatkaa sukulaisiini sattuneesta syystä, meillä on kohteliaat mutta erittäin etäiset välit tällä hetkellä. Emme esimerkiksi ole kasvokkain tavanneet moneen vuoteen. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä niin arvomaailmaltamme kuin muutenkin.
Pikkusiskoni muutti 12-vuotiaana asumaan isälleni, vanhempani olivat eronneet jo aiemmin. Minä jäin äidille, olin silloin 16-vuotias. Isä hankki siskolleni tarvittavat tavarat kotiinsa. Tullessani täysi-ikäiseksi muutin pois, ja äidin oli pakko muuttaa paljon pienempään asuntoon, ja hän antoi minulle mm. siskoni vanhoja lakanoita, peiton, lipaston ja polkupyörän (äidin ostamia). Äiti sanoi, että saat ne, ettei tarvitse heittää pois. En ymmärtänyt kysyä, oliko siskolta saatu lupa tavaroiden antamiseen vai ei. Otin ne vain äidin kehotuksesta ensimmäiseen omaan kotiini.
Olen nyt 35-vuotias, eli lahjoitustapahtumasta on kulunut 18 vuotta. Siskoni otti yhteyttä ja vaatii takaisin tavaroitaan. Minulla ei ole niitä enää, ne ovat menneet rikki ja roskiin/kierrätykseen. Polkupyörän hän vaatii minulta korvattavaksi, minulla ei ole enää sitäkään, sillä siitä oli vaihteet rikki jo silloin kun äiti minulle sen luovutti liki 20 vuotta sitten. Korjautin pyörän pari kertaa kunnes totesin, ettei siinä ole järkeä kun korjaukset alkoivat maksaa satoja euroa. Ostin uuden ja lahjoitin raadon pois. Äitini laittoi nyt viestin (ei kehtaa selvästikään soittaa) että on samaa mieltä siitä, että minun tulee korvata siskoni omaisuus hänelle. Viestit sekä siskolta että äidiltä ovat painostavia ja ahdistavia. He vihjailevat mm. rikosilmoituksesta.
Miten lasken arvon noille esineille joita minulla ei enää ole? Mitä ihmettä teen?
Kommentit (208)
On alkoholisteja suku täynnä, mikä mutkistaa ihmissuhteita.
Isääni minulla on erittäin etäiset välit, hän lipui pois elämästäni eron jälkeen, jäi kaukaiseksi minulle. Kun meidät oli siskon kanssa "jaettu" isälle ja äidille, niin se piti, enkä isää juuri tavannut enää. Tuntuu melko mahdottomalta lähteä isälle purkamaan tätä asiaa, en tällä hetkellä tiedä hänen numeroaankaan.
En ole varastanut siskoltani mitään, äiti on antanut käyttööni ylimääräiseksi katsomiaan tavaroita, jotka olivat hänen hankkimiaan ja siskon käytössä ennen hänen muuttoaan. Sisko olisi voinut vaatia tavaroita itselleen 10 vuotta sitten.
Kiitos oikisopiskelijalle vastauksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan enää halua kotiinsa ylimääräisiä tavaroita?
Vierailija kirjoitti:
Vaadi siskolta/äidiltä kuitit tai muu omistusoikeuden osoittava dokumentti.Esimerkiksi valuutustodistus pyörästä.Sitten maksat esitettyjen dokumenttien perustella silloisen hankintahinnan mukaan.
Mietipä nyt itse.
Matti ja Maija eroavat ja Maija muuttaa pois, eikä halua ottaa yhteisestä kodista mitään mukaansa.
Matti muuttaa jonkin ajan kuluttua pienempään asuntoon ja jakaa naapureille niitä Maijan tavaroita, että ottakaa, muuten menevät kaatopaikalle ja/tai roskiin.
Parinkymmenen vuoden kuluttua Maija ottaa Mattiin yhteyttä, että haluaakin nyt ne silloiset tavaransa itselleen.
Jos JOKU on korvausvelvollinen (vaikkei edelleenkään kukaan ole, mutta edes TEORIASSA), se on tietenkin Matti, eikä ne naapurit!
Minkälaisia tavaroita 10-vuotiaalla voi olla. Nukkeja, barbeja, nokkahuilu, elektroniikkapeli, gimble...
Kyllä mä antaisin satasen tuollaiselle ja käärisi sen silkkipaperiin ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloisen hankintahinnan mukaan en ala korvaamaan tavaroita, jotka olivat ne saadessani kuluneita ja osin käyttökelvottomia, mm. se pyörä vaati uusia vaijereita ja ties mitä, ne maksoin omista rahoistani Voisin toki etsiä kirppikseltä samanlaisen pyörän ja saattaa sen alkuperäiseen kuntoon, eli kumit puhki, vaijerit katki ja runkolukko kiinni ilman avainta niin että sen joutuu rälläköimään auki.
Rahan syytäminen tälle kaksikolle johtaa ongelmiin, tunnen sen luissani. Olisihan minun pitänyt maksaa poikkiksen velatkin.
Miten kauan vamhemmat ovat velvollisia säilömään lastensa heidän kotiinsa jättämiä tavaroita? 10, 20, 30 vuotta? Pitääkö heidän vuokrata varasto, jos muuttavat, eivätkä lasten tavarat mahdu uuteen asuntoon? Ovatko vanhemmat korvausvelvollisia, jos esim. nelikymppinen tytär yhtäkkiä keksiikin kaivata jotain lapsuuden tavaroitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laske omaisuudelle nykyarvo ja sitten poistat 33% arvosta joka vuosi 18v aikana, sen verran kulutustavaroiden kuluminen on varsin hyväksyttävä laskelma.
Eli jos nyt vaikka 1000 euroa niin 1000 kertaa 0,67^19 = ~75 senttiä.
Ja jos vaikka hyväksytäänkin vain 20% kulumisarvo niin 18 euroa.
20e lienee ihan maksimi arvo oikeudessa. Pölus tietty yhteensä 10000e oikeudenkäyntikuluja :D
Isosisko voi olla tyytyväinen, ettei niitä tavaroita enää ole. Muuten ap voisi esittää laskun 20 vuoden varastointikuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä lasku:
Tavaroiden nykyarvo 50,00
- Säilytys ja kunnostus 500,00
Netto/maksettava 450,00 eli sisaresi on maksettava sinulle aiheutuneista säilytys- ym kustannuksista.
Eiköhän kitinä lopu. Sitä paitsi, sinun äidiltäsi hän voisi pyytää korvausta. Hänhän ei ole huolehtinut oman lapsensa tavaroista, vaan antanut pois omista nurkistaan. Miksi ei tehty silloin kun äitisi muutti?
Vierailija kirjoitti:
Äh, ihan tyhmä aloitus. Ei tälläistä aloitusta nyt kukaan usko.
Kyllä tämmönen tilanne on täysin mahdollinen. Esimerkiksi isosiskoni sai lapsia ennen minua, joten äitini lahjoitti siskoni lapsille myös "minun" omaisuuttani; pinnasängyn, hoitopöydän ja vaikka mitä. Sitten kun sain itse lapsen ja olisin tarvinnut esimerkiksi sen minun pinnasänkyni, en saanut sitä siskolta, vaan piti ostaa uusi.. En tosin ole tästä siskolle valittanut, että hän sai kaiken valmiina joutumatta ostaa juuri mitään vauvatarvikkeita, mutta kyllä sellaisiakin kateellisia v*ttupäitä voi olla, jotka heittäytyvät vaikeiksi ja vaativiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään korvaa mitään. Sano siskollesi, että ne kamat eivät mahtuneet äitisi uuteen kotiin, joten äiti olisi joka tapauksessa ne hävittänyt. Eli jutelkoot niistä äidin kanssa. Toisaalta tarviiko sinun edes selitellä.
Usein perheessä kuitenkin pyörät/huonekalut/ym. ostetaan lapsen käyttöön. Sitten niitä sujuvasti kierrätetään muilla sisaruksilla ja sukulaisilla ja lopulta ehkä jopa myydään kirpparilla. Ei kai lapsi voi vuosikymmenten jälkeen niitä vaatia takaisin. Omaa omaisuutta voisi olla vaikka lahjaksi saatu koru.
130 viestiä yli 20-vuotta vanhoista lakanoista, peitosta, lipastosta ja polkupyörästä, josta oli vaihteet rikki? Niin ja 90-luvun retroesineestä? Oletteko te täysin järjissänne? Onko suhteellisuudentaju tuttu käsite?
Minua kiinnostaa, miksi te näette vaivaa keskustella tästä? Kiehtooko esim. aiheena hankalat sukulaissuhteet ja omaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaises on hieman häiriintyneitä.mut potkaistiin pellolle kun olin 15v, ja mun henkilökohtaiset tavarat annettiin mun pikkusiskolle.tuntu pahalta kun omat tärkeät cdt nökötti siskon huoneessa.ei se tajunnut,eikä tiennyt, ehkä äitini tarkoitus oli aiheuttaa eripuraa meidän välille. Voimia sulle!
Vierailija kirjoitti:
laske omaisuudelle nykyarvo ja sitten poistat 33% arvosta joka vuosi 18v aikana, sen verran kulutustavaroiden kuluminen on varsin hyväksyttävä laskelma.
Eli jos nyt vaikka 1000 euroa niin 1000 kertaa 0,67^19 = ~75 senttiä.
Ja jos vaikka hyväksytäänkin vain 20% kulumisarvo niin 18 euroa.20e lienee ihan maksimi arvo oikeudessa. Pölus tietty yhteensä 10000e oikeudenkäyntikuluja :D
Sori uudelleenhankinta arvo on se oikea termi, tuossa sitten lasketaan se varsinainen nykyarvo. Pläh.
Jos tuo tapahtui 18 vuotta sitten, on rikos joka tapauksessa vanhentunut. Jos siis joku haluaisi syyttää sinua tavaroiden varastamisesta.
Ei tietenkään sinun tarvitse korvata yhtään mitään kenellekään.
Veloita vuokraa tavaran säilyttämisestä ja anna lasku siskolle.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa Ap lisää. Oliko muita esineitä, jotka varastit yhdessä äitisi kanssa siskoltasi?
Ai, varasti? Kuulostaa ihan sairaalta.
Missään perheessä ei ole säilytystilaa säilyttää kymmeniä vuosia lapsen käyttötavaroita ja niin kuin nimikin sanoo, ne menettävät arvon jo ostohetkellä, kun kävelee ulos.
Ei edes vainajan perunkirjoituksessa lasketa mitään arvoa käyttötavaroille, päinvastoin, ne ovat kuluerä, kun viedään kierrätykseen tai jätteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa Ap lisää. Oliko muita esineitä, jotka varastit yhdessä äitisi kanssa siskoltasi?
Oisko ne Heppa-lehdet, jotka äiti/sisko antoi serkulle?
Niistähän täällä jauhettu vuosia.
Kerropa Ap lisää. Oliko muita esineitä, jotka varastit yhdessä äitisi kanssa siskoltasi?