Lue keskustelun säännöt.
Äiti lahjoitti minulle poismuuttaneen siskoni omaisuutta lapsena, sisko vaatii takaisin
06.04.2019 |
Olen keskellä absurdia perheriitaa. Olen pitänyt välimatkaa sukulaisiini sattuneesta syystä, meillä on kohteliaat mutta erittäin etäiset välit tällä hetkellä. Emme esimerkiksi ole kasvokkain tavanneet moneen vuoteen. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä niin arvomaailmaltamme kuin muutenkin.
Pikkusiskoni muutti 12-vuotiaana asumaan isälleni, vanhempani olivat eronneet jo aiemmin. Minä jäin äidille, olin silloin 16-vuotias. Isä hankki siskolleni tarvittavat tavarat kotiinsa. Tullessani täysi-ikäiseksi muutin pois, ja äidin oli pakko muuttaa paljon pienempään asuntoon, ja hän antoi minulle mm. siskoni vanhoja lakanoita, peiton, lipaston ja polkupyörän (äidin ostamia). Äiti sanoi, että saat ne, ettei tarvitse heittää pois. En ymmärtänyt kysyä, oliko siskolta saatu lupa tavaroiden antamiseen vai ei. Otin ne vain äidin kehotuksesta ensimmäiseen omaan kotiini.
Olen nyt 35-vuotias, eli lahjoitustapahtumasta on kulunut 18 vuotta. Siskoni otti yhteyttä ja vaatii takaisin tavaroitaan. Minulla ei ole niitä enää, ne ovat menneet rikki ja roskiin/kierrätykseen. Polkupyörän hän vaatii minulta korvattavaksi, minulla ei ole enää sitäkään, sillä siitä oli vaihteet rikki jo silloin kun äiti minulle sen luovutti liki 20 vuotta sitten. Korjautin pyörän pari kertaa kunnes totesin, ettei siinä ole järkeä kun korjaukset alkoivat maksaa satoja euroa. Ostin uuden ja lahjoitin raadon pois. Äitini laittoi nyt viestin (ei kehtaa selvästikään soittaa) että on samaa mieltä siitä, että minun tulee korvata siskoni omaisuus hänelle. Viestit sekä siskolta että äidiltä ovat painostavia ja ahdistavia. He vihjailevat mm. rikosilmoituksesta.
Miten lasken arvon noille esineille joita minulla ei enää ole? Mitä ihmettä teen?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Ai mitä teen? Näiden vastausten perusteella annan asian olla. Mietin vielä jätänkö kokonaan vastaamatta, kehotanko tekemään rikosilmoituksen vai mitä. Olen sanonut saaneeni tavarat äidiltä ja niiden kuluneen vuosien varrella käyttökelvottomiksi ihan luonnollisen kulumisen takia, joten en voi niitä palauttaa. Tämä ei ratkaissut asiaa vaan johti rahan vaatimiseen ja virkavallalla uhkailuun. Teillä huutelijoilla ei varmaankaan ole kokemusta tällaisesta suvusta.
Jos vastaat, vastaa heille että siskon tavaroiden arvo niiden sinulleluovutushetkellä riittää juuri ja juuri kattamaan vuokran ja kulut siitä, että olet pitänyt niitä omissa tilossasi säilytyksessä niin kauan kuin se niiden käyttöikä huomioiden on ollut järkevää ja taloudellista. Näin ollen siskon vuokranmaksuvelvollisuus säilytyksestä on päättynyt tavaroiden elinkaaren päättymiseen, vuokrasumma vuosien ajalta menee tasan heidän vaatimuksensa kanssa ja muut asiaa koskevat vaatimukset ovat turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarat ovat olleet äitisi. Hän on lykännyt ne sinulle, antanut ne, eikä "lainannut", eikä sinun tarvitse korvata kenellekään mitään. Hullujako nuo ovat! 12-vuotiaan risa pyöräkö pitäisi kolmikymppisellä isosiskolla olla käytössä ja tallessa! Ja lakanat sieltä asti! Anna mun nauraa. Mikään noista käyttötavaroista ei omaa mitään arvoa nyt eikä niistä mitään varmaan ollut ostettu 12v penskan nimiin. Jos äitisi on lahjoitellut silloin tuollaista arvotonta kamaa ja koriste-esineitä, se on lahjoitettu. Ei lahjoja voi vaatia pois.
Blokkaa kumpikin sekä vielä tuntemattomista numeroista tulevat ja sillä sipuli.
Provo. Ap keksii juttuja palstalle.
Eiköhän tuo ole parissa vuodessa selvinnyt.
Ap täällä, bongasin ketjun sattumalta eilen illalla. Äidin ja siskon vaatimukset loppuivat kuin seinään. Sanoin, ettei minulla ole heidän tavaroitaan, en ole halukas niitä korvaamaan myöskään rahallisesti ja tekevät mitä haluavat, minuun ei saa olla enää yhteydessä tämän asian tiimoilta. Tämän jälkeen oli täysin hiljaista vuoden.
Viime keväänä sisko yllättäen lähetti "mitä kuuluu" viestin, kertoi aloittaneensa opiskelut, mistä tietysti onnittelin, hieno saavutus. Juttu jatkui niin, että hän tarvitsee läppärin sinne, mutta budjetti on 40-50 euroa, voisinko auttaa häntä etsimään nettikirppiksiltä sillä hinnalla. No eihän sillä mitään kunnollista saa. Ehdotin, että säästää, tiedän että menee jkv rahaa alkoon, pikamättöön, kynsiin jne. Ei voi kuulemma säästää yhtään, on ruokarahoista ja kissanhoidosta pois.
Hetkeksi haksahdin tähänkin, kunnes tajusin että kalastelee todennäköisesti multa rahaa tällä tavalla. Varakkaampi sisko voisi varmaan auttaa, ei hän tätä suoraan sanonut, mutta aika hyvin tuli rivien välistä. (Saattaa olla äitinikin ajatus, että lypsetään siltä.) Tunsin yhtäkkiä hirveän syyllisyyden, kun jätän siskoni pulaan, ja siitä tuli heti naps oivallus, mitä tässä tilanteessa oikein tapahtuukaan. Paluu lapsuuden vanhoihin kuvioihin. Minun hyväni on kaikkien yhteistä hyvää ja käytettävissä, ja olen paha, jos en hyvääni luovuta. Minua manipuloidaan, ja minä syyllistyn ja voin huonosti. Sisko on tosiaan kolmekymppinen, ei mikään 17-vuotias omilleen lähtenyt siipirikko. Joka muuten itse olin, mutta ei se ketään kiinnostanut.
Narsistista kuviota on päihdeproblematiikan lisäksi, kuten joku pari vuotta sitten arvelikin. Näissä kuvioissa menee oikeasti niin sekaisin, että alkaa miettiä mikä on totta ja mikä ei. Voidaanko minut viedä raastupaan liki 20 v. vanhoista lakanoista, jotka ovat nyt matonkuteena. Mietin tätä silloin kaksi vuotta sitten tosissani, ja olen surullinen kun luen vanhoja viestejäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä sekopäisiä perheitä on, omani on samanlainen. Ihan käsittämättömiä voivat ahneuksissaan ja ilkeyksissään sanoa.
Toimi kuten osa neuvoi jo: älä edes vastaa. Sano että "en koe että minun tarvitsee korvata äitini 90-luvulla lahjaksi antamia tavaroita. ne olivat pääasiassa romua muutenkin josta luovuin aikoja sitten. jos asia on teille ongelma, menkää poliisille".
Sitten välit vileeksi
Oho olitkin jo vastannut, hienoa kuulla ap että olet huomannut kuvion. Välit kannattaa pitää tosi etäisinä.
Kiistä. Heillä ei ole todisteita :)