Lue keskustelun säännöt.
Äiti lahjoitti minulle poismuuttaneen siskoni omaisuutta lapsena, sisko vaatii takaisin
06.04.2019 |
Olen keskellä absurdia perheriitaa. Olen pitänyt välimatkaa sukulaisiini sattuneesta syystä, meillä on kohteliaat mutta erittäin etäiset välit tällä hetkellä. Emme esimerkiksi ole kasvokkain tavanneet moneen vuoteen. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä niin arvomaailmaltamme kuin muutenkin.
Pikkusiskoni muutti 12-vuotiaana asumaan isälleni, vanhempani olivat eronneet jo aiemmin. Minä jäin äidille, olin silloin 16-vuotias. Isä hankki siskolleni tarvittavat tavarat kotiinsa. Tullessani täysi-ikäiseksi muutin pois, ja äidin oli pakko muuttaa paljon pienempään asuntoon, ja hän antoi minulle mm. siskoni vanhoja lakanoita, peiton, lipaston ja polkupyörän (äidin ostamia). Äiti sanoi, että saat ne, ettei tarvitse heittää pois. En ymmärtänyt kysyä, oliko siskolta saatu lupa tavaroiden antamiseen vai ei. Otin ne vain äidin kehotuksesta ensimmäiseen omaan kotiini.
Olen nyt 35-vuotias, eli lahjoitustapahtumasta on kulunut 18 vuotta. Siskoni otti yhteyttä ja vaatii takaisin tavaroitaan. Minulla ei ole niitä enää, ne ovat menneet rikki ja roskiin/kierrätykseen. Polkupyörän hän vaatii minulta korvattavaksi, minulla ei ole enää sitäkään, sillä siitä oli vaihteet rikki jo silloin kun äiti minulle sen luovutti liki 20 vuotta sitten. Korjautin pyörän pari kertaa kunnes totesin, ettei siinä ole järkeä kun korjaukset alkoivat maksaa satoja euroa. Ostin uuden ja lahjoitin raadon pois. Äitini laittoi nyt viestin (ei kehtaa selvästikään soittaa) että on samaa mieltä siitä, että minun tulee korvata siskoni omaisuus hänelle. Viestit sekä siskolta että äidiltä ovat painostavia ja ahdistavia. He vihjailevat mm. rikosilmoituksesta.
Miten lasken arvon noille esineille joita minulla ei enää ole? Mitä ihmettä teen?
Kommentit (208)
Myös mielenterveysongelmat ja muistisairaudet aiheuttavat hyvin erikoisia tilanteita. Niihin ei voi reagoida millään tavalla "oikein", mitä tahansa tekee tai sanoo, pahentaa tilannetta.
Aiemmin en uskonut tällaisia olevankaan.. Nyt on lähipiirissä yksi erittäin hankala tapaus ja yksi hieman hankala.. On äiti vaatinut aikuista lastaan korvaamaan lapsena saadut ruuat ja vaatteet. On täti vaatinut takaisin 10 vuotta aikaisemmin lahjaksi tuomaansa kangaskassia. On uhattu rikosilmotuksella, kun auttoi lääkkeiden laittamisessa dosettiin. Lista on loputon. Kokonaan ei raaski hylätä mutta etäisyyttä on otettava mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käske siskon hankkiutua eroon velkaisesta miehestä eroon, niin ei tartte maksella toisen velkoja.
Hankkiutui jo ajat sitten. Mun rahat ois siis menneet suoraan tälle juipille.
ap
Kiitos taas älyllisistä vastauksista, niitäkin onneksi tulee roskapostin joukkoon! :)
Olen tavallani tallukka. Kyse oli siitä, että enhän varmasti voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen noista vanhoista romuista kuten minua uhkaillaan. Äidilläni on pokkaa kävellä poliisilaitokselle tekemään ilmoitus siskoni kanssa, hän on niitä tehnyt muistakin ihmisistä, toki ilmoitusten eteneminen on pysähtynyt samantien. Minulla ei ole syytä epäillä etteikö hän toteuttaisi tätäkin uhkaustaan. Halusin mielenrauhan ettei minua varmasti voida syyttää mistään, ja sen rauhan sain.
En jakaa lukea koko ketjua, joten voi olla, että toistan jo saman, minkä joku muu on sanonut.
Minusta näyttää siltä, että siskolla on akuutti rahapula ja hän on sitten vain keksinyt jonkin tekosyyn saada jostain rahaa. Mitään juridista velvollisuutta ap:llä ei ole antaa mitään, kuten täällä on jo selitetty.
Toisaalta, jos ap:llä itsellään on rahaa, niin yksi tapa päästä siskosta ja vastaavista pyynnöistä jatkossa eroon, voi olla seuraava: Annat siskollesi sopivaksi katsomasi rahasumman (muutama sata euroa) sillä ehdolla, että hän allekirjoittaa paperin, jossa hän vakuuttaa, että tämän jälkeen hänellä ei ole mitään saamisia sinulta. Jos sisko myöhemmin yrittää jotain, voit aina vedota tuohon paperiin. Tällä tavalla oma äitini pääsin isän kuoleman jälkeen eroon yhdestä hankalasta tyypistä, joka väitti isäni olevan hänelle velkaa.
Rahansiirto on toki mahdollisuus, mutten haluaisi taipua kiristykseen. Minusta on muutenkin mautonta, että otetaan yhteyttä vain silloin kun tarvitaan rahaa. Sisko elää toimeentulotuella joten raha olisi saatava hänelle muuta kautta kuin tilille, jos haluaisi sen päätyvän ns. ekstrana käyttöön. Toisaalta voinhan laittaa sen tilillekin, olen osani tehnyt eikä ole minun vikani että Kela vähentää sen toimeentulotuesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa siskosi on oikeassa. Tavarat olivat hänen eikä niitä silloin ollut lupa antaa kenellekään. Mutta rikoksen tuossa teki äitisi, hänen olis huoltajan pitänyt tietää ettei hän saa antaa lapsensa omaisuutta pois ilman lupaa. Huoltajalla on lakiin merkitty velvollisuus huolehtia lapsensa omaisuudesta. Ei sinulla. Äitisi siis kuuluisi korvata tavarat siskollesi, ei sinun. Rikos on kylläkin jo vanhentunut. He voivat siis tehdä vaikka sata rikosilmoitusta, ne eivät johda mihinkään. Varkaus ja kavallus on vanhentunut jo ajat sitten. Tapahtuneesta on kulunut jo 18v. Ja kuten sanoin, myös äitisi joutuisi asiasta vastuuseen. Kaikista eniten, jos siis rikos ei olisi vanhentunut.
Voit sanoa, että tehkää ilmoitus ihan vapaasti. Poliisit ei asialle tee yhtään mitään.
Häh...lapsen omaisuutta on perheen lakanat, joita lapsi on käyttänyt 90-luvulla eli lähes 30v sitten. Anna mun nauraa...
Mikä mahtaa olla elinkaari lakanalla, polkupyörän romulla jne.Voisiko ap. periä vastaavasti "lapsen omaisuudesta" säilytys maksu 30v ajalta.
Kyllä meillä lapset on saaneet esim. kummeilta lahjaksi lakanoita. Silloin ne lakanat todellakin ovat kyseisen lapsen, ei koko perheen yhteistä omaisuutta. Lapsen omaisuus on lapsen omaisuutta ja vanhemmilla on velvollisuus huolehtia siitä. Sitä ei saa antaa pois noin vaan ilman lapsen lupaa. Käytännön elämässä ei tietenkään koko ajan vahdita tavallisia ja suht halpoja käyttöesineita ja mietitä että tuohon lakanaan ei kukaan muu saa koskea koska se on Pekan. Maalaisjärkeä on lupa käyttää. Mutta periaatteessa lapsella voi olla omaa omaisuutta ja sitä ei vanhemmat saa noin vaan antaa pois. Lapsen omaisuuteen pätee ihan samat säännöt kuin aikuistenkin omaisuuteen.
Kyseisessä tapauksessa äiti on korvausvelvollinen, ei ap. Tosin kuten moni on jo todennut, niin koko homma on jo ajat sitten vanhentunut. Rikosilmoituksen voi toki tehdä, mutta se ei johda mihinkään.
Kerro tämä ja muu mahdollinen aiempi häirintä lakimiehelle ja kysy, olisiko tässä perusteluita lähestymiskiellolle. Jos on, tee see ja asia ilmoitetaan heille. Sen jälkeen esim. tekstari tai soitto on kiellon rikkomista ja he joutuvat vastaamaan siitä.
Mielestäni kokemasi on häirintää, ei normaalia sukulaisten yhteydenpitoa. Tiedät sen itsekin, mutta olet ilmeisen kiltti ja ns. kunnollinen ihminen. Älä anna muiden pompottaa sinua. Pahintahan tuossa on se, että he turmelevat mielenrauhasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt jostain ihmeen syystä päädyt antamaan tavaroista rahaa, niin pyydä yksilöity kuitti (30v vanha lakana 50snt, rikkinäinen polkupyörä 1€...), Muuten maksat niitä taas vuoden kuluttua uudelleen. Ja vöhintäänkin tulee hakemaan käteisen / laitat tilille, ei sun tarvitse nähdä vaivaa enempää.
Äitisi on antanut siskosi hylkääämää tavaraa pois... Ei tuosta mitään juttua saa aikaiseksi enää 20v myöhemmin.
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai vielä rikosilmoitus, haha. Eihän poliisit ehdi tutkia edes aivan tuoreita rikoksia, tuollaisista jutuista nyt puhumattakaan. Tarina saattaa olla tosi, on meinaan sellaisia hulluja juttuja omastakin suvusta että oksat pois. Vuosia tapeltu jostain muutaman euron arvoisista tavaroista, en minä mutta suvun akat.
Onko tämä ketju sen Nelosen uuden riitojenselvittelyohjelman sissimainontaa. :D Hae sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Oisko kuitenkin ihan vain periaatekysymys. Minä en kiusallanikaan maksaisi tuollaisille sukulaisille, oli aihetta maksuun tai ei.
Vanhoja vaatteita. Mitä väliä missä ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lässyn, lässyn... tässä ei ole pohjaa minkäänlaiseen juttuun. Vanhenemisaika, omaisuuden arvo jne. MIKÄÄN ei puolla MITÄÄN vaateita sinun suuntaasi.
Ilmoita selvästi ettet missään tapauksessa korvaa mitään ja että jos painostus asian suhteen jatkuu sinä olet se, joka on yhteydessä poliisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Oisko kuitenkin ihan vain periaatekysymys. Minä en kiusallanikaan maksaisi tuollaisille sukulaisille, oli aihetta maksuun tai ei.
Laiha sopu on monesti parempi kuin lihava riita. Siskon kanssa joutuu kuitenkin tulevaisuudessa hoitamaan mm. vanhempien hautajaisjärjestelyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisaresi oli ikäisekseen iso, jos ajoi aikuisten pyörällä n.10 vuotiaana.
Onhan noita. Lapseni luokalla yksi on yli 160cm ja 10v.
Jep. Toisekseen ysäriluvulla laman aikoihin ei paljoa mitään välikausipyöriä osteltu. Minulla oli ainakin vain 1 lastenpyörä 1 aikuistenpyörä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Oisko kuitenkin ihan vain periaatekysymys. Minä en kiusallanikaan maksaisi tuollaisille sukulaisille, oli aihetta maksuun tai ei.
Laiha sopu on monesti parempi kuin lihava riita. Siskon kanssa joutuu kuitenkin tulevaisuudessa hoitamaan mm. vanhempien hautajaisjärjestelyjä.
Tai voihan ap tietysti vaihtoehtoisesti luopua lakiosuudestaan vapaaehtoisesti, jos ei sukunsa kanssa halua olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Oisko kuitenkin ihan vain periaatekysymys. Minä en kiusallanikaan maksaisi tuollaisille sukulaisille, oli aihetta maksuun tai ei.
Laiha sopu on monesti parempi kuin lihava riita. Siskon kanssa joutuu kuitenkin tulevaisuudessa hoitamaan mm. vanhempien hautajaisjärjestelyjä.
Laiha sopu tässä tapauksessa on sitä, että ei lähde mukaan perusteettomiin vaatimuksiin. Jos lähtee, niin tilanne ehtii paisumaan mielettömäksi siihen mennessä, kun on aika puhua hautajaisjärjestelyistä. Paras on pitää rajansa hyväksikäyttöyritysten suhteen. Usein mielenterveysongelmat pahenevat vanhemmiten, joten ap:n tilanne voi muuttua sietämättömäksi, jos hän antaa viestin, että häntä voi vedättää miten tahtoo. Jos tähän suostuu, niin seuraavat pyynnöt tulevat olemaan vielä isompia ja uskomattomampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pa ap on 35-vuotiaana, jos ei ole mahdollisuutta maksaa jotain näennäistä korvausta siitä ilosta, ettei enää sen jälkeen tarvitse olla sukulaistensa kanssa tekemisissä? Itse en ainakaan haluaisi hengata tuollaisten perheenjäsenten kanssa.
Oisko kuitenkin ihan vain periaatekysymys. Minä en kiusallanikaan maksaisi tuollaisille sukulaisille, oli aihetta maksuun tai ei.
Laiha sopu on monesti parempi kuin lihava riita. Siskon kanssa joutuu kuitenkin tulevaisuudessa hoitamaan mm. vanhempien hautajaisjärjestelyjä.
Tai voihan ap tietysti vaihtoehtoisesti luopua lakiosuudestaan vapaaehtoisesti, jos ei sukunsa kanssa halua olla tekemisissä.
Miten lakiosuus ja hautajaisjärjestelyt liittyvät toisiinsa? Vaikka luopuisi lakiosasta, niin silti hautajaiset on järjestettävä.
Minäkin ajoin jo 7-vuotiaana kouluun aikuisten pyörällä. Joskus vieläpä miesten pyörällä "tangon välistä". Se oli sitä aikaa, kun lapsille ei ollut varaa ostaa omia pyöriä.