Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Juoksuvaunijakin on, mutta aika harva nainen juoksee lastenvaunujen kanssa. Miehiä sen sijaan näkee joskus. Ihana harrastus muutaman kerran viikossa tai joka päivä yhdessä lenkillä. Siis ei tekosyytä liikkumattomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Ei lasta voi antaa hoitoon lapsen isälle sehän hoitaa lasta ihan niinkuin äitikin, ei lapsi isänsä kanssa ole hoidossa 😃
Ajattelitko, että sen lapsen/lapset voi vain käydä jättämässä jonnekin pariksi tunniksi, ihan tosta vaan? Ensin joutuu kyllä kyselemään josko joku haluaisi hoitaa ja mikä päivä sopisi.
Sitten jos saa päivän sovittua pitää aika sovitella lasten päivärytmin ympärille ja lapsille pitää mahdollisesti pakata sängytkin mukaan mukaanlukien patjat ja peitot, ja vaipat, vaihtovaatteet, ruoat, lelut ruokailuvälineet. Rattaat pitää varmaan myös saada pakattua autoon ja ne lapset, jotka ei edes välttämättä kovasti haluaisi eroon vanhemmistaan.
Sitten pari tuntia jotain ns. lapsivapaata. Ja sama tavaroiden ja lasten pakkaaminen toiseen suuntaan ja tavaroiden purkaminen.
Jos lapsia ei ole vieraassa paikassa saatu päiväunille voi olla, että seuraava yö menee heräillessä ja seuraava päivä on siis ihan koomailua.
Ei en vie lapsia hoitoon kovin usein ihan vaan parin tunnin kyläilyä varten.
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Pitkän työpäivän jälkeen, kun vihdoin saan lapsen nukkumaan, arvotan yleensä parisuhdeajan tärkeämmäksi. Kavereita jaksan nähdä max kerran kuukaudessa, muuten kyllä laitellaan viestiä, kun keretään. Oma puoliso ja lapsi ovat tärkeämpiä kuin kaverit.
Mihin sitä akaa pitäisi olla?
Suihkssa olen kyllä voin käydä ilman lapsiakin.
Se muu elämä vaan menettää merkityksensä tärkeysjärjestyksessä.. Kuulostat kyllä aika vaativalta ja ripustautuvalta ystävältä kun että ymmärrä. Tästä syystä yleensä kaverisuhteetkin muuttuu elämäntilanteen muuttuessa. Seurustellaan enemmän niiden muiden perheelliset kanssa.
Voisiko olla niin uskomatonkin syy, että nämä tuntemasi vanhemmat haluavat viettää aikansa lastensa kanssa mieluummin kuin sinun tai jonkun muun?
Mulla on 3 lasta. Tapaan erittäin mielelläni kavereitani ilman lapsia. Vauvan kanssa liikkumisessa olen kuitenkin vähän laiska. Imettäessä on mukavaa kun voi olla ilman rintsikoita ja sohvalla eikä tarvi jännittää löytyykö sopiva paikka kun vauva tarvitsee maitoa. Pumpulla en ole saanut ulos juuri mitään ikinä.
Myös jos lähtee vauvan kanssa keskustaan niin se on sitten sitä vauvan sylissä pitämistä, se on suht raskasta fyysisesti ja vauva ei pääse lattialle, kaikki vauvat eivät tykkää olla tuntikaupalla kopassa tai sylissä.
Isompien lasten kanssa täytyy arvioida, ovatko saaneet tarpeeksi multa aikaa arjessa että voin lähteä. Mulla on kuitenkin myös työ ja harrastus, lapset tarvitsee myös aikaa äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Yhtälö toimii oikein hyvin. Ystävyyksiä ei tarvita, jokainen käsittelee omat ongelmansa tai hakee ammattiapua. Töissä on juttuseuraa.
Viet vauvan ja lapsen töihin mutta ystäville ei ole aikaa eikä tarvetta? Eletäänhän nyt vuotta 2019 eikä mitään 1950-lukua mutta en usko tarinaasi. Töissä tehdään töitä eikä hoideta lapsia. Terveisin pomosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
En ymmärrä arvojasi, ystävä: vieras? Kiitos kun esitit ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Se, että nykyisin ei huudateta lapsia ja ehdoin tahdoin järjestetä hylkäämiskokemuksia. Nämä vaikuttaa kuitenkin kielteisesti lapsen tunne-elämän kehitykseen ja kiintymys suhteisiin. Veronmaksukyky ei ole vielä osoitus täydipäisyydestä tunne-elämän suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Kyllä. Lapset menee ystävyytesi edelle. Niin se vaan on.
Perhe on ykkönen mutta jäät yksin ja hylkäät pitkän ystävyyden. Oikeasti? Vai eikö sinulla ole ystäviä?
Ystävä tulee käymään ja pitelee vauvaa ja leikittää taaaperoa sen aikaa kun laitan tarjottavaa ja sitten jutellaan rauhassa. (Samalla vauva tulee imetetyksi siinä sivussa ja kohta se nukahtaakin. Isompi viihtyy, kun saa touhuta siinä silmän alla ja huomioidaan välillä.)
Näin meillä. Pääsen myös lasten kanssa liikkeellä repuin, rinkoin, rattain. Lapset ovat rauhallisia eikä ystävä vaadi baariin, kun ei olla ennenkään semmoista harrastettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
En ymmärrä arvojasi, ystävä: vieras? Kiitos kun esitit ystävää.
Perheenjäseniin nähden ystävät ja kaverit ovat aina ulkopuolisia.
Ei huvittanut lähteä minnekään, koska hyvin takertuva lapsi ja kun tuli takaisin kotiin kaikki itkuisia ja vihaisia, sai miettiä miten kotona pärjätään. Enemmän stressasi, kuin mitä siitä "omasta ajasta" sai. Lisäksi ilmeisesti synnytyksen jälkeinen masennus ja turvaverkko kaukana. Lapsi valvotti yöt ja päivät + erityislapsi. Nyt asiat paremmin, kun lapset kouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 3 lasta. Tapaan erittäin mielelläni kavereitani ilman lapsia. Vauvan kanssa liikkumisessa olen kuitenkin vähän laiska. Imettäessä on mukavaa kun voi olla ilman rintsikoita ja sohvalla eikä tarvi jännittää löytyykö sopiva paikka kun vauva tarvitsee maitoa. Pumpulla en ole saanut ulos juuri mitään ikinä.
Myös jos lähtee vauvan kanssa keskustaan niin se on sitten sitä vauvan sylissä pitämistä, se on suht raskasta fyysisesti ja vauva ei pääse lattialle, kaikki vauvat eivät tykkää olla tuntikaupalla kopassa tai sylissä.
Isompien lasten kanssa täytyy arvioida, ovatko saaneet tarpeeksi multa aikaa arjessa että voin lähteä. Mulla on kuitenkin myös työ ja harrastus, lapset tarvitsee myös aikaa äidin kanssa.
Tätähän se on. Lasten kanssa on vaan niin paljon helpompi olla kotona, eikä päivärytmi sekaannusta. Sosiaaliset suhteet hoituvat kotona tai toisten lapsiperheiden kanssa.
Me hoidimme lapset kotona 4- ja 6-vuotiaiksi. Limitimme työmme. Meillä ei siis ollut vapaa-aikaa silloin kun toinen hoiti, vaan se toinen teki aina töitä.
Välillä palkkasimme apuun hoitajan. Ja sen ajan hyödynsimme työntekoon.
Toinen lapsi sairasti valtavasti. Astma ja refluksi.
Eipä siinä kamalasti ollut paukkuja muuhun kuin systeemin pyörittämiseen. Nyt 10 vuotta myöhemmin on jopa aikaa hoitaa pihaa, remontoida jne.
Koska se vauva on ympärivuorokautinen huollettava. Vauva ei osaa tehdä mitään itse. Koko vanhempien elämä pyörii sen avuttoman ihmistaimen ympärillä. Se on se prioriteetti. Eikä se pienten lasten kanssa ole niin yksinkertaista, että jättää vain hoitoon. Ei kaikilla ole hoitajia, eikä se ole mikään automaatio, että sen kun vain jättää ja se on siinä Pitää tehdä kaikki valmistelut, huolehtia kaikki jutut etukäteen.
Pieneen lapseen haluaa olla sidottu. Jos sana symbioosi ei ole tuttu, niin googlaa se. Ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei halua, mutta sen voi tehdä, että kasvaa itse aikuiseksi ja ymmärtää sen, mitä lapsen saaminen muille merkitsee.