Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin tuon ettei ehdi laittaa itseään vasta kun sain toisen lapsen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähdetään johonkin niin hyvä että ehdi omat hiukset harjata. Vauva huutaa ja taapero juoksee jo ulos tai tuhoaa sisällä jotain ja huutaa hänkin.
Jos haluatte toisen lapsen niin miksette voi lisääntyä vasta sitten kun esikoinen on omatoiminen 7-10-vuotias?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mulla tuli ikä vastaan, halusin, että lapsista olisi toisilleen seuraa ja halusin pitää perhevapaat putkeen. Lapsillani on 3 vuoden ikäero.
Miksei yksi lapsi riittänyt?
Miksi olisi pitänyt riittää? En ymmärrä positiota, josta asiaa kysyt. Koetko, että olen sinulle jollain tavalla tilivelvollinen asioistani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan karmea ketju. Tää pitäisi lukea jokaisen joka miettii haluaako lapsia vai ei. Kyllä todellakin pitää haluta jos tuollaista meinaa jaksaa.
Mitä "tuollaista"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
En minä ainakaan tee valintoja sen perusteella, miten sinä koet asiat. Jos lapsi ei tarvitse maitoa yhden vuoden jälkeen, niin miksi sitä lehmänmaitoa sitten pitää antaa? Vai oletko jättänyt sitäkin antamatta, kun ei siitä saa kuin nestettä?
Jos nyt sanotaan, että vuoden ikään asti maito on lapsen tärkein ravinto, niin miten se lakkaa olemasta täysin arvoton asia sen vuoden iän jälkeen. Ja jos nyt oikeasti haluat tietää, mikä on ihmisen biologinen vierottautumisikä, niin on siitäkin tehty tutkimuksia. Sen sanotaan olevan 2–7 vuotta. Muut ihmisapinat (ihmisen lähimmät sukulaiset) imettävät todella pitkään, joten siitäkin voi jo päätellä, että ei ihmiselläkään ole luonnostaan mitään ajatusta siitä, että vuoden ikään pitää lopettaa.
On myöskin tehty tutkimuksia siitä, miten sen äidinmaidon koostumus muuttuu . Eli siinä vuoden paikkeilla lapsi ei enää saa siitä juuri muuta kuin nestettä. Rasva ja valkuaispitoisuus laskee eikä niitä vasta-aineitskaan juuri ole. Voit vapaasti googlettaa. Vuosikymmen sitten lastenlääkärit vielä suositti vuoden kestävää imetystä hygienisissä länsimaissa. Kuitenkin kehitydmaihin suositeltiin pitempää imetystä koska vesi ei ole puhdasta, hygienia on huono ja pikkulapset kuolee ripuliin. Ilmeisesti oli wholle kestämätön tilanne antaa eri ohjeita teollisuus ja kehitysmaihin. Sori vaan imetysmafia.
Pitkä imetys vähentää rintasyövän mahdollisuutta äidillä, joten kannattaa imettää. 8%vähennys/ imetetty vuosi
Imetys on muutakin kuin pelkkää ravintoa kuten vaikka rauhoittumista ja yhteyttä, joten jos se sujuu ja äiti(ensisijaisesti) taikka lapsi haluaa jatkaa imetystä, saa ja kannattaa imettää yli vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
En minä ainakaan tee valintoja sen perusteella, miten sinä koet asiat. Jos lapsi ei tarvitse maitoa yhden vuoden jälkeen, niin miksi sitä lehmänmaitoa sitten pitää antaa? Vai oletko jättänyt sitäkin antamatta, kun ei siitä saa kuin nestettä?
Jos nyt sanotaan, että vuoden ikään asti maito on lapsen tärkein ravinto, niin miten se lakkaa olemasta täysin arvoton asia sen vuoden iän jälkeen. Ja jos nyt oikeasti haluat tietää, mikä on ihmisen biologinen vierottautumisikä, niin on siitäkin tehty tutkimuksia. Sen sanotaan olevan 2–7 vuotta. Muut ihmisapinat (ihmisen lähimmät sukulaiset) imettävät todella pitkään, joten siitäkin voi jo päätellä, että ei ihmiselläkään ole luonnostaan mitään ajatusta siitä, että vuoden ikään pitää lopettaa.
On myöskin tehty tutkimuksia siitä, miten sen äidinmaidon koostumus muuttuu . Eli siinä vuoden paikkeilla lapsi ei enää saa siitä juuri muuta kuin nestettä. Rasva ja valkuaispitoisuus laskee eikä niitä vasta-aineitskaan juuri ole. Voit vapaasti googlettaa. Vuosikymmen sitten lastenlääkärit vielä suositti vuoden kestävää imetystä hygienisissä länsimaissa. Kuitenkin kehitydmaihin suositeltiin pitempää imetystä koska vesi ei ole puhdasta, hygienia on huono ja pikkulapset kuolee ripuliin. Ilmeisesti oli wholle kestämätön tilanne antaa eri ohjeita teollisuus ja kehitysmaihin. Sori vaan imetysmafia.
Pitkä imetys vähentää rintasyövän mahdollisuutta äidillä, joten kannattaa imettää. 8%vähennys/ imetetty vuosi
Imetys on muutakin kuin pelkkää ravintoa kuten vaikka rauhoittumista ja yhteyttä, joten jos se sujuu ja äiti(ensisijaisesti) taikka lapsi haluaa jatkaa imetystä, saa ja kannattaa imettää yli vuoden.
Tässä yksi linkki, voitte lukea itse. Ei löytynyt linkkiä tutkimukseen tuolta”imetysmafia” haukkujalta joten hänen sanomisensa ovat bullsit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
En minä ainakaan tee valintoja sen perusteella, miten sinä koet asiat. Jos lapsi ei tarvitse maitoa yhden vuoden jälkeen, niin miksi sitä lehmänmaitoa sitten pitää antaa? Vai oletko jättänyt sitäkin antamatta, kun ei siitä saa kuin nestettä?
Jos nyt sanotaan, että vuoden ikään asti maito on lapsen tärkein ravinto, niin miten se lakkaa olemasta täysin arvoton asia sen vuoden iän jälkeen. Ja jos nyt oikeasti haluat tietää, mikä on ihmisen biologinen vierottautumisikä, niin on siitäkin tehty tutkimuksia. Sen sanotaan olevan 2–7 vuotta. Muut ihmisapinat (ihmisen lähimmät sukulaiset) imettävät todella pitkään, joten siitäkin voi jo päätellä, että ei ihmiselläkään ole luonnostaan mitään ajatusta siitä, että vuoden ikään pitää lopettaa.
On myöskin tehty tutkimuksia siitä, miten sen äidinmaidon koostumus muuttuu . Eli siinä vuoden paikkeilla lapsi ei enää saa siitä juuri muuta kuin nestettä. Rasva ja valkuaispitoisuus laskee eikä niitä vasta-aineitskaan juuri ole. Voit vapaasti googlettaa. Vuosikymmen sitten lastenlääkärit vielä suositti vuoden kestävää imetystä hygienisissä länsimaissa. Kuitenkin kehitydmaihin suositeltiin pitempää imetystä koska vesi ei ole puhdasta, hygienia on huono ja pikkulapset kuolee ripuliin. Ilmeisesti oli wholle kestämätön tilanne antaa eri ohjeita teollisuus ja kehitysmaihin. Sori vaan imetysmafia.
Pitkä imetys vähentää rintasyövän mahdollisuutta äidillä, joten kannattaa imettää. 8%vähennys/ imetetty vuosi
Imetys on muutakin kuin pelkkää ravintoa kuten vaikka rauhoittumista ja yhteyttä, joten jos se sujuu ja äiti(ensisijaisesti) taikka lapsi haluaa jatkaa imetystä, saa ja kannattaa imettää yli vuoden.Tässä yksi linkki, voitte lukea itse. Ei löytynyt linkkiä tutkimukseen tuolta”imetysmafia” haukkujalta joten hänen sanomisensa ovat bullsit
https://www.mdanderson.org/publications/focused-on-health/breastfeeding…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin tuon ettei ehdi laittaa itseään vasta kun sain toisen lapsen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähdetään johonkin niin hyvä että ehdi omat hiukset harjata. Vauva huutaa ja taapero juoksee jo ulos tai tuhoaa sisällä jotain ja huutaa hänkin.
Jos haluatte toisen lapsen niin miksette voi lisääntyä vasta sitten kun esikoinen on omatoiminen 7-10-vuotias?
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mulla tuli ikä vastaan, halusin, että lapsista olisi toisilleen seuraa ja halusin pitää perhevapaat putkeen. Lapsillani on 3 vuoden ikäero.
Miksei yksi lapsi riittänyt?
Miksi olisi pitänyt riittää? En ymmärrä positiota, josta asiaa kysyt. Koetko, että olen sinulle jollain tavalla tilivelvollinen asioistani?
Vaikutat vaikealta hermoheikolta ihmiseltä, jonka kanssa ei voi keskustella ja varmaan kiellät miestäsikin ja lapsiasi kysymästä asioista. Et ole tilivelvollinen mutta saa sitä kysyä. Mikä positio? Hyvä jos olet onnellinen kahdesta muksusta mutta kaikki eivät saa edes yhtä vaikka yrittävät.
Olen introvertti. Sinkkuna jaksoin tavata ystäviä kun sain olla kotona ihan yksin vastapainona. Vauvan/taaperon kanssakin jaksoin tavata ystäviä kun vauva meni illalla nukkumaan ja kotona oli hiljaista, työelämäkään ei vaatinut verojaan.
Mutta sitten menin töihin, lapsi kasvoi, tuli harrastuskuljetuksia, lapsi alkoi "pälättää kaikenlaista joutavaa", eikä se enää nukkunutkaan ennenkuin isänsäkin oli jo vetäytymässä yöpuulle. Minulla ei enää ollutkaan energiaa tavata kavereita, kaiken sen ajan kun ympärillä on hetki hiljaista menee itsekseen ja rauhoittuessa päivän hälinästä. Lapsikin on kotona viihtyää sorttia, ei se juoksekaan alati kylillä ja kavereilla niinkuin kaikki kouluikäisen vanhemmat omistaan sanovat.
Eikä meillä ole niitä tukiverkkojakaan enää, kuolivat ja muuttivat satojen km päähän, mokomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä heidän kohdallaan ollut vielä mitään helikopterivanhemmuutta, tunteiden sanoittamista tai muutakaan vastaavaa. Siitä huolimatta nautin lasten ollessa pieniä, kun EI TARVINNUT lähteä minnekään. Olin ehtinyt riekkua ympäriinsä, juhlia ja bailata, reissata ja juosta festareilla ystävien kanssa ja tehdä vaikka mitä ennenkuin tulin äidiksi. Samalla tavalla kuin pitkän ja kiireisen vuoden jälkeen alkaa odottaa kesälomaa tai pitkän työuran lopulla eläkepäiviään, mä esikoista odottaessani odotin niitä vuosia, jolloin saan vain olla kotona ja keskittyä asioihin, joihin itse haluan. Kotona ollessa myös tutustuin muihin alueella asuviin pienten lasten äiteihin, joiden kanssa vietin välillä päivisin aikaani lasten leikkiessa keskenään, eli en nyt täysin ilman aikuiskontakteja ollut silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?Ap haluaa tavata ilman lapsia. Jossain muualla. Eihän mitään ongelmaa olisi jos hän vain tulisi kylään.
En ole vaativa ystävä enkä oleta, että perheellinen haluaa saati pystyy näkemään muualla. Kirjoitin ketjuun, että ystävänä voin tulla perheellisen luo tai hän voi tulla lapsensa/vauvansa kanssa minun luo. Ja ystävien sairaita lapsia olen aina valmis hoitamaan.
Minä sanon ihan suoraan että en pikkulapsivaiheessa jaksanut lapsettomia besserwissereitä. Selittää jokaikistä asiaa, jonka joku toinen äiti tajusi kysymättäkin.
Ajattelet ystäviäsi besserwissereinä? Ei taida olla ainuttakaan ystävää kun kohtelet noin rumasti mutta onneksi on sentään lapset. Äiditkään ei osaa lukea toistensa ajatuksia ja jokainen lapsi on yksilö eikä mikään kloonattu kopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Jos univelka painaa, niin suihkussakäynti ei ehkä ole tärkeysjärjestyksessä ihan ekana, ennen kuin on ihan pakko :D Lapsista myös ihan oikeesti tykkää niin paljon, ettei kaipaa muuta, sitä elää vain siinä kuplassa, eikä haluakaan siitä pois. Tai sitten on niin väsynyt, ettei jaksa. Ite muistan olleeni kahden pienen kanssa niin väsynyt, että istuin vain sohvalla ja nousin kun oli pakko laittaa lapsille ruokaa tms lasten hoitoon liittyvää. Kun mies tuli kotiin ja auttoi lasten kanssa, niin en edelleenkään jaksanut muuta kuin istua sohvalla.
Mutta tosi yksilöllistä. Mä elin lapsille, enkä ole katunut. En edes halunnut muuta. Siinä mä sohvalla kuitenkin olin läsnä lasten leikeissä, hymyilin ja juttelin. Joillain energiataso on korkeampi ja jaksaa ehkä enemmän. Toiset on niin rauhattomia, ettei edes pystyisi istumaan pitkään. Toisten tunneside lapsiinsa ei ole vahva ja lapset ovat yhtä tärkeitä kuin marsut ja ne on helppo jättää hetkeksi muiden hoidettavaksi. Meitä on niin moneen junaan.
Kivaa syyllistämistä siinä, ei ihme jos äideillä on paineita ja syyllisyyttä ettei vietetä tarpeeksi aikaa lasten kanssa kun toiset ajattelee, että jos lapset on helppo jättää HETKEKSI muiden hoidettavaksi niin silloin lapset on äidilleen yhtä tärkeitä kuin marsut. Mutta kiva, sait nyt kirkkaimman kruunun itsellesi äiti Teresa 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?Ap haluaa tavata ilman lapsia. Jossain muualla. Eihän mitään ongelmaa olisi jos hän vain tulisi kylään.
En ole vaativa ystävä enkä oleta, että perheellinen haluaa saati pystyy näkemään muualla. Kirjoitin ketjuun, että ystävänä voin tulla perheellisen luo tai hän voi tulla lapsensa/vauvansa kanssa minun luo. Ja ystävien sairaita lapsia olen aina valmis hoitamaan.
Minä sanon ihan suoraan että en pikkulapsivaiheessa jaksanut lapsettomia besserwissereitä. Selittää jokaikistä asiaa, jonka joku toinen äiti tajusi kysymättäkin.
Ajattelet ystäviäsi besserwissereinä? Ei taida olla ainuttakaan ystävää kun kohtelet noin rumasti mutta onneksi on sentään lapset. Äiditkään ei osaa lukea toistensa ajatuksia ja jokainen lapsi on yksilö eikä mikään kloonattu kopio.
Toisista tulee ihan hirviöitä tullessaan äideiksi. Ei voi mitään.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?Ap haluaa tavata ilman lapsia. Jossain muualla. Eihän mitään ongelmaa olisi jos hän vain tulisi kylään.
En ole vaativa ystävä enkä oleta, että perheellinen haluaa saati pystyy näkemään muualla. Kirjoitin ketjuun, että ystävänä voin tulla perheellisen luo tai hän voi tulla lapsensa/vauvansa kanssa minun luo. Ja ystävien sairaita lapsia olen aina valmis hoitamaan.
Minä sanon ihan suoraan että en pikkulapsivaiheessa jaksanut lapsettomia besserwissereitä. Selittää jokaikistä asiaa, jonka joku toinen äiti tajusi kysymättäkin.
Ajattelet ystäviäsi besserwissereinä? Ei taida olla ainuttakaan ystävää kun kohtelet noin rumasti mutta onneksi on sentään lapset. Äiditkään ei osaa lukea toistensa ajatuksia ja jokainen lapsi on yksilö eikä mikään kloonattu kopio.
Ap on lapseton besserwisser. Hän kysyi miksei hänelle ole aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?Ap haluaa tavata ilman lapsia. Jossain muualla. Eihän mitään ongelmaa olisi jos hän vain tulisi kylään.
En ole vaativa ystävä enkä oleta, että perheellinen haluaa saati pystyy näkemään muualla. Kirjoitin ketjuun, että ystävänä voin tulla perheellisen luo tai hän voi tulla lapsensa/vauvansa kanssa minun luo. Ja ystävien sairaita lapsia olen aina valmis hoitamaan.
Minä sanon ihan suoraan että en pikkulapsivaiheessa jaksanut lapsettomia besserwissereitä. Selittää jokaikistä asiaa, jonka joku toinen äiti tajusi kysymättäkin.
Ajattelet ystäviäsi besserwissereinä? Ei taida olla ainuttakaan ystävää kun kohtelet noin rumasti mutta onneksi on sentään lapset. Äiditkään ei osaa lukea toistensa ajatuksia ja jokainen lapsi on yksilö eikä mikään kloonattu kopio.
Ap on lapseton besserwisser. Hän kysyi miksei hänelle ole aikaa.
Ap ei ole lapseton eikä besserwisser!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa vain oman kokemukseni :) eli olen kyllä lapsen saannin jälkeen nähnyt ystäviäni edelleen, lapsi voi hyvin jäädä miehen kanssa kotiin kaksin. Imetysainaka tämä ei ollut niin helppoa ja silloin en paljoa liikkunutkaan, vauva kun ei suostunut syömään pullosta. Mutta ystävien näkeminen on kyllä vähentynyt koska olen niin väsynyt. Sitten kun on hetki vapaata niin tarvitsen omaa aikaa ja haluan olla yksin. Lapset ovat ihania mutta niistä kotuu ihan oikeasti tosi paljon työtä, aina on jotain hoidettavia asioita. Oma lepo on asetettava etusijalle ja uskon että tosiystävät tämän ymmärtävät.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa vain oman kokemukseni :) eli olen kyllä lapsen saannin jälkeen nähnyt ystäviäni edelleen, lapsi voi hyvin jäädä miehen kanssa kotiin kaksin. Imetysainaka tämä ei ollut niin helppoa ja silloin en paljoa liikkunutkaan, vauva kun ei suostunut syömään pullosta. Mutta ystävien näkeminen on kyllä vähentynyt koska olen niin väsynyt. Sitten kun on hetki vapaata niin tarvitsen omaa aikaa ja haluan olla yksin. Lapset ovat ihania mutta niistä kotuu ihan oikeasti tosi paljon työtä, aina on jotain hoidettavia asioita. Oma lepo on asetettava etusijalle ja uskon että tosiystävät tämän ymmärtävät.
Tämä. En kaivannut lasteni ollessa pieniä itselleni seuraa enkä ystävien tapaamista vaan pieniä hetkiä, jolloin saisin olla ihan yksin ja ihan rauhassa. Niin, ettei kukaan kysy eikä sano mulle yhtään mitään. Kun lapset kasvoivat ja alkoivat olla pihalla ja kavereillaan ilman minua, omaa aikaa oli taas. Ja sen jälkeen jaksoi taas tavata ystäviäänkin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
Tää ei kyllä pidä paikkaansa. Imetin toista lastani kaksi vuotiaaksi ja se valtava ero mikä hänellä on kasvussa veljeensä ei voi olla muuta kuin imetyksen ansiota. Veljensä jäi paljon vähemmälle imetykselle.
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kanssa ymmärrä.
Minulla on kaksi lasta ja sekään ei auttanut ymmärtämään tuota ihmeen ”ei ehdi suihkuun”-juttua eikä sitä, ettei muka pääsisi enää mihinkään. Pääsee, kun lähtee. Tosin esim. baaritouhut eivät ole minua kiinnostaneet siinäkään vaiheessa, mutta kyllä mä nyt ihan normaalisti pystyin jatkamaan sosiaalista elämääni. Paljon lasten kanssa ja riittävästi myös ilman lapsia.
Olen näin anonyymisti sitä mieltä, että kyse on siitä, että oma vanhemmuus ja elämänhallinta on hukassa, jos elämä on jotain kahvin ryystämistä yksinään tukka likaisena.
Samaa mieltä, vaikka mitä täällä yritetään selittää, että on se niin vaikeaa ja rankkaa hoitaa OMIA lapsia, niin ettei muka suihkuun pääse, eikä mitään voi siivota tai edes ruokaa laittaa...
Oikeasti, mä en ole edes mitenkään erityisen ahkera tai aikaan saava ihminen. Semmoinen mukavuudenhaluinen ja saatan vähän vitkutella päivän aikana jotain tiskausta, mutta silti saan ihan hyvin pidettyä kotona yllä perussiisteyttä, ruoat on tehty, tiskit laitettu, pyykit pesty, lelut korjataan lattioilta päivän päätteeksi ja suihkussakäyn päivittäin ja laitan kevyen meikinja kivat vaatteet. Ei tosiaan vaadi ihmeellistä jaksamista.
Mulla on nyt siis kaksi taaperoa, 1- ja 2-vuotiaat ja näin on aina pärjätty. Ei ole ollut niin, että passivoituisin kotiin tukka likaisena pieruverkkarit jalassa. Ja ei, ei ole mitään isovanhempia tai muitakaan jeesaamassa. Mä vain otin lapset mukaan elämääni. Me mennään siellä täällä, kotityöt tehdään yhdessä esim. pölyjen pyyhintä, imurointi ja pyykit, ruokaa laitan samalla, kun lapset piirtää keittiön pöydän ääressä tai ayövät jotain välipalaa, lasten kylpiessä peseydyn itsekin ja se onnistuu oikein hyvin ja voin ihan pitkäänkin suihkutella. Siinä he nykyään istuvat yhdessä ammeessa ja leikkivät leluilla. Vauvoina olivat sitterissä kylppärissä pesuhetkinä.
Totta kai hommaa riittää kahdessa pikkuisessa ja saan välillä vähän potkia itseäni joinain hetkinä, että jaksan, mutta pääpiirteittäin mukavaa ja leppoisaa elämää.
Mutta et tee mitään muuta kuin hoida kotona noita? Et opiskele, et töitä.
Käyttekö kahdesti päivässä ulkoilemassa leikkipuistossa? Sosiaalistatko lapsia? Muskarissa?
Meillä pikkulapsiaikana ensin anoppi sairastui kahdesti imusolmukesyöpään. Sitten kuoli. Sen jälkeen siskoni sairastui kaksi kertaa syöpään. Sitten apella todettiin alzheimer. Siinä se meni, ne kriittiset vuodet.
Ihan karmea ketju. Tää pitäisi lukea jokaisen joka miettii haluaako lapsia vai ei. Kyllä todellakin pitää haluta jos tuollaista meinaa jaksaa.