Lue keskustelun säännöt.
Perheelliset seittäkää miksei sen vauvan ja lapsen kanssa voi irroittautua ja aikaa ei jää muuhun elämään?
Miksi ei olisi aikaa edes sitä muutamaan tuntia? Vastasyntyneen ymmärrän, ettei niin pientä vauvaa voi jättää yksin jos vielä imettää, mutta voihan sen vauvan ottaa mukaan. Taaperon voi antaa hoitoon sen tunnin parin ajaksi. Tuntuu että perheelliset vaan keksivät tekosyitä ettei ole aikaa muuhun. Onhan sillä vauvalla isä! Miksi isät eivät voi hoitaa vauvaa ja lasta?? En ymmärrä miksei äidillä ole aikaa laittaa itseään tai edes käydä yksin suihkussa ym. Ei se lapsi ole teissä napanuoralla kiinni 24/7. En ole lapsivihaaja ja kummilapsia löytyy useampi kappale mutta en ymmärrä perheellisten ajankäyttöä. Selittäkää mihin tekosyiden keksimiseen aikanne menee!
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon monesti miettinyt samaa.. Itsellänikään ei siis ole ainakaan vielä lapsia, mutta monella kaverilla on. Nytkin yhden lapsi on jo 6kk ja kaveri pääsee korkeintaan noin tunniksi välillä käymään jossain. Tykkään lapsista, mutta en haluaisi olla noin sidottu lapseen. Muutama kaveri on ns "tullut takaisin" siinä vaiheessa kun lapsi on 3-4v.. sitten kuulemma jää taas vähän muuhunkin aikaa ja lasta voi laittaa isovanhemmille hoitoon yms. Kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta ja ei kyllä houkuttele lapsen hankkiminen.
Koska se vauva on ympärivuorokautinen huollettava. Vauva ei osaa tehdä mitään itse. Koko vanhempien elämä pyörii sen avuttoman ihmistaimen ympärillä. Se on se prioriteetti. Eikä se pienten lasten kanssa ole niin yksinkertaista, että jättää vain hoitoon. Ei kaikilla ole hoitajia, eikä se ole mikään automaatio, että sen kun vain jättää ja se on siinä Pitää tehdä kaikki valmistelut, huolehtia kaikki jutut etukäteen.
Pieneen lapseen haluaa olla sidottu. Jos sana symbioosi ei ole tuttu, niin googlaa se. Ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei halua, mutta sen voi tehdä, että kasvaa itse aikuiseksi ja ymmärtää sen, mitä lapsen saaminen muille merkitsee.
En nyt tarkoittanut ihan pientä vauvaa, ymmärrän että vastasyntyneen tai muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa ei välttämättä jää aikaa yhtään mihinkään muuhun, eikä hoitoonkaan halua vauvaa laittaa. Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimenomaan äiti omistaa koko elämänsä lapselle kun samaan aikaan isä jatkaa harrastuksiaan ja kavereiden näkemistä yms vanhaan malliin. Onko vika äideissä, jotka ajattelevat olevansa jotenkin korvaamattomia eivätkä luota siihen, että myös isä voisi hoitaa lasta välillä? Onneksi kavereissani on myös poikkeuksia, jotka ymmärtävät sen, että lapsi on kuitenkin aina vanhemmillaan vaan lainassa ja itsenäistyy ennemmin tai myöhemmin, kun taas ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan ikuisia. Ihan älytöntä hylätä kavereita sen takia, että yhtäkkiä lapsen syntymisen jälkeen maailmaan ei enää useamman vuoden ajaksi mahdu mitään muuta kun se oma perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe ja lapset on ykkösiä. Ystävistä jää pois he jotka sitä ei ymmärrä. Muiden kanssa tavataan lasten kanssa ja silloinkun molempien aikatauluun sopii myös muuten. Joskus tapaamisten välillä on pitkiäkin aikoja mutta ei todellinen ystävyys siitä kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Nykyisin on muotia imettää pari kolme vuotiaaksi. Niin irvokkaalta kuin se kuulostaakin.
Yleensä kun on sen perheen saanut, niin mieluummin viettää aikaansa sen oman perheen kanssa, eikä juoksentelee joidenkin vieraiden luokse.
Ihan mielenkiinnosta, miksi se kuulostaa irvokkaalta?
No minusta kyllä raja menee siinä kun tasoero on niin iso, että osaa itse juosta ja puhua. Miksi tällaista pitäisi imettää? Eihän se ole vuosi kauniin saanut siitä maidosta muuta kuin nestettä.
En minä ainakaan tee valintoja sen perusteella, miten sinä koet asiat. Jos lapsi ei tarvitse maitoa yhden vuoden jälkeen, niin miksi sitä lehmänmaitoa sitten pitää antaa? Vai oletko jättänyt sitäkin antamatta, kun ei siitä saa kuin nestettä?
Jos nyt sanotaan, että vuoden ikään asti maito on lapsen tärkein ravinto, niin miten se lakkaa olemasta täysin arvoton asia sen vuoden iän jälkeen. Ja jos nyt oikeasti haluat tietää, mikä on ihmisen biologinen vierottautumisikä, niin on siitäkin tehty tutkimuksia. Sen sanotaan olevan 2–7 vuotta. Muut ihmisapinat (ihmisen lähimmät sukulaiset) imettävät todella pitkään, joten siitäkin voi jo päätellä, että ei ihmiselläkään ole luonnostaan mitään ajatusta siitä, että vuoden ikään pitää lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Se, että nykyisin ei huudateta lapsia ja ehdoin tahdoin järjestetä hylkäämiskokemuksia. Nämä vaikuttaa kuitenkin kielteisesti lapsen tunne-elämän kehitykseen ja kiintymys suhteisiin. Veronmaksukyky ei ole vielä osoitus täydipäisyydestä tunne-elämän suhteen.
Kiitos valistuksesta.Olen itse alalla, tyttäreni samoin ja nyt täytyy kyllä todeta että enemmän tehdään töitä niissä tapauksissa, joissa ylihuolehtiva helikopterivanhempi on sitonut lasta itseensä kuin niissä, joissa on ollut hylkäämiskokemuksia. Kokonaisuus ratkaisee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon monesti miettinyt samaa.. Itsellänikään ei siis ole ainakaan vielä lapsia, mutta monella kaverilla on. Nytkin yhden lapsi on jo 6kk ja kaveri pääsee korkeintaan noin tunniksi välillä käymään jossain. Tykkään lapsista, mutta en haluaisi olla noin sidottu lapseen. Muutama kaveri on ns "tullut takaisin" siinä vaiheessa kun lapsi on 3-4v.. sitten kuulemma jää taas vähän muuhunkin aikaa ja lasta voi laittaa isovanhemmille hoitoon yms. Kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta ja ei kyllä houkuttele lapsen hankkiminen.
Koska se vauva on ympärivuorokautinen huollettava. Vauva ei osaa tehdä mitään itse. Koko vanhempien elämä pyörii sen avuttoman ihmistaimen ympärillä. Se on se prioriteetti. Eikä se pienten lasten kanssa ole niin yksinkertaista, että jättää vain hoitoon. Ei kaikilla ole hoitajia, eikä se ole mikään automaatio, että sen kun vain jättää ja se on siinä Pitää tehdä kaikki valmistelut, huolehtia kaikki jutut etukäteen.
Pieneen lapseen haluaa olla sidottu. Jos sana symbioosi ei ole tuttu, niin googlaa se. Ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei halua, mutta sen voi tehdä, että kasvaa itse aikuiseksi ja ymmärtää sen, mitä lapsen saaminen muille merkitsee.
En nyt tarkoittanut ihan pientä vauvaa, ymmärrän että vastasyntyneen tai muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa ei välttämättä jää aikaa yhtään mihinkään muuhun, eikä hoitoonkaan halua vauvaa laittaa. Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimenomaan äiti omistaa koko elämänsä lapselle kun samaan aikaan isä jatkaa harrastuksiaan ja kavereiden näkemistä yms vanhaan malliin. Onko vika äideissä, jotka ajattelevat olevansa jotenkin korvaamattomia eivätkä luota siihen, että myös isä voisi hoitaa lasta välillä? Onneksi kavereissani on myös poikkeuksia, jotka ymmärtävät sen, että lapsi on kuitenkin aina vanhemmillaan vaan lainassa ja itsenäistyy ennemmin tai myöhemmin, kun taas ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan ikuisia. Ihan älytöntä hylätä kavereita sen takia, että yhtäkkiä lapsen syntymisen jälkeen maailmaan ei enää useamman vuoden ajaksi mahdu mitään muuta kun se oma perhe.
En osaa sanoa, meillä se on niin päin, että minä harrastan enemmän kuin mieheni. Ei ole muutenkaan tuttavapiirissä näitä perheitä, joissa isät liihottelevat ties missä ja äidit ovat jatkuvasti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksa enää, lapsi vie kaiken energian. Lisäksi sinun seuraasi emme enää kaipaa, sillä teimme itse parempaa seuraa.
Vai niin mutta miten suu pannaan kun perheellisellä menee yhtäkkiä huonosti parisuhteessa (pettäminen/ero), lapsi sairastuu tai tarvitset lapselle hoitajaa niin silloin kelpaan mutta muulloin en? Puhumattakaan kun tarvitset aikuisen juttuseuraa. Lapset ovat ihania mutta perheellisen yhtälö ei toimi. Oletko valmis heittämään hyvän ystävyyden hukkaan?
Aika harvoin lapsettomilla ystävillä on mahdollisuus tulla hoitamaan ystävänsä sairastunutta lasta. Heillä kun on omakin työnsä eikä kaverin lapsen sairaus ole lakisääteinen oikeus olla pois töistä. Joko vanhempi jää itse pois töistä tai sitten, mikäli on jo eläkkeellä olevia isovanhempia, niin pyytää sellaisen tai palkkaa MLL:stä lastenhoitajan. Jos lapseton ystävä sattuisikin olemaan lomalla juuri silloin, niin enpä usko, että kovin oni suostuisi käyttämään lomapäiviä ystävänsä sairaan lapsen hoitamiseen.
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon monesti miettinyt samaa.. Itsellänikään ei siis ole ainakaan vielä lapsia, mutta monella kaverilla on. Nytkin yhden lapsi on jo 6kk ja kaveri pääsee korkeintaan noin tunniksi välillä käymään jossain. Tykkään lapsista, mutta en haluaisi olla noin sidottu lapseen. Muutama kaveri on ns "tullut takaisin" siinä vaiheessa kun lapsi on 3-4v.. sitten kuulemma jää taas vähän muuhunkin aikaa ja lasta voi laittaa isovanhemmille hoitoon yms. Kuulostaa ihan kamalan pitkältä ajalta ja ei kyllä houkuttele lapsen hankkiminen.
Koska se vauva on ympärivuorokautinen huollettava. Vauva ei osaa tehdä mitään itse. Koko vanhempien elämä pyörii sen avuttoman ihmistaimen ympärillä. Se on se prioriteetti. Eikä se pienten lasten kanssa ole niin yksinkertaista, että jättää vain hoitoon. Ei kaikilla ole hoitajia, eikä se ole mikään automaatio, että sen kun vain jättää ja se on siinä Pitää tehdä kaikki valmistelut, huolehtia kaikki jutut etukäteen.
Pieneen lapseen haluaa olla sidottu. Jos sana symbioosi ei ole tuttu, niin googlaa se. Ei ole pakko hankkia lapsia, jos ei halua, mutta sen voi tehdä, että kasvaa itse aikuiseksi ja ymmärtää sen, mitä lapsen saaminen muille merkitsee.
En nyt tarkoittanut ihan pientä vauvaa, ymmärrän että vastasyntyneen tai muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa ei välttämättä jää aikaa yhtään mihinkään muuhun, eikä hoitoonkaan halua vauvaa laittaa. Sitä vaan en ymmärrä, miksi nimenomaan äiti omistaa koko elämänsä lapselle kun samaan aikaan isä jatkaa harrastuksiaan ja kavereiden näkemistä yms vanhaan malliin. Onko vika äideissä, jotka ajattelevat olevansa jotenkin korvaamattomia eivätkä luota siihen, että myös isä voisi hoitaa lasta välillä? Onneksi kavereissani on myös poikkeuksia, jotka ymmärtävät sen, että lapsi on kuitenkin aina vanhemmillaan vaan lainassa ja itsenäistyy ennemmin tai myöhemmin, kun taas ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan ikuisia. Ihan älytöntä hylätä kavereita sen takia, että yhtäkkiä lapsen syntymisen jälkeen maailmaan ei enää useamman vuoden ajaksi mahdu mitään muuta kun se oma perhe.
Kirjoitit itse syyn, miksi jotkut äidit lähde mihinkään ilman lapsiaan.
Minä ymmärsin tuon ettei ehdi laittaa itseään vasta kun sain toisen lapsen. Vauvan ja taaperon kanssa kun lähdetään johonkin niin hyvä että ehdi omat hiukset harjata. Vauva huutaa ja taapero juoksee jo ulos tai tuhoaa sisällä jotain ja huutaa hänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?
Ettei vaan ole eri vastaajat?
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... Jos univelka painaa, niin suihkussakäynti ei ehkä ole tärkeysjärjestyksessä ihan ekana, ennen kuin on ihan pakko :D Lapsista myös ihan oikeesti tykkää niin paljon, ettei kaipaa muuta, sitä elää vain siinä kuplassa, eikä haluakaan siitä pois. Tai sitten on niin väsynyt, ettei jaksa. Ite muistan olleeni kahden pienen kanssa niin väsynyt, että istuin vain sohvalla ja nousin kun oli pakko laittaa lapsille ruokaa tms lasten hoitoon liittyvää. Kun mies tuli kotiin ja auttoi lasten kanssa, niin en edelleenkään jaksanut muuta kuin istua sohvalla.
Mutta tosi yksilöllistä. Mä elin lapsille, enkä ole katunut. En edes halunnut muuta. Siinä mä sohvalla kuitenkin olin läsnä lasten leikeissä, hymyilin ja juttelin. Joillain energiataso on korkeampi ja jaksaa ehkä enemmän. Toiset on niin rauhattomia, ettei edes pystyisi istumaan pitkään. Toisten tunneside lapsiinsa ei ole vahva ja lapset ovat yhtä tärkeitä kuin marsut ja ne on helppo jättää hetkeksi muiden hoidettavaksi. Meitä on niin moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?
Ap haluaa tavata ilman lapsia. Jossain muualla. Eihän mitään ongelmaa olisi jos hän vain tulisi kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että muissa ketjuissa kilpaa selitetään, ettei lapsen saaminen vaikuta mihinkään. Lapsen kanssa voi kuulemma reppureissata ja harrastaa kuten ennenkin.
Nyt täällä sitten se lapsi vaikuttaakin kaikkeen ja mitään ei pysty tekemään kun on pallo jalassa.
Miten se nyt sitten on?
Vääristelijä. Monissa ketjuissa on sanottu ettei halua reppureissata, ei vaikkei lasta olisikaan, joten sitä ei tekisi muutenkaan. Väänsit sitten sen itsellesi edulliseen muotoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en käsitä milä näitä nykymammoja vaivaa- lapsen hoitaminen ja kasvatus onkin yhtäkkiä ydinfysiikkaan verrattava suoritus!
Mulla on neljä jo aikuista lasta,erittäin hyvissä väleissä kanssani ja ihan ovat täyspäisiä, koulutettuja veronmaksajia kaikki vaikka ovatkin olleet suihkun oven takana kiljumassa, jääneet joskus isänsä kanssa huutaen kun olen lähtenyt harrastamaan ja herraisä ihan on naapurin täti hoitanutkin pienenä kun oli vain pakko töissäkin käydä.
Mitä hittoa tässä 20 vuoden aikana on tapahtunut?
Yksi sana: varhaiskasvatus.
Lastenhoito ei ole enää lastenhoitoa. On vasu-keskustelut ja kaikenlaiset muut.
Nyt sormivärimaalauksen ohjaaminenkin vaatii korkeakoulututkinnon.
Yksi sana: laatu.
On minutkin dumpattu kuusivuotiaalle siskolleni, naapurin harpulle, toisen naapurin teinipojalle jne kun äiti mennyt kampaajalla, kulttuurilautakunnan kokoukseen tms.
Nykyään lapsia ei vaan dumpata samoin. Vanhemmat on parempia.
Suoraan kysymykseen suora vastaus:
Sun seura ei ole niin kiinnostavaa, että olisin sen takia pitkän ajan pois perheeni luota. Perheen kanssa oleminen on niin "sosiaalista", ettei oikein jaksa olla sen lisäksi myös kavereiden kanssa. Ainoastaan hyvin harvojen ja valittujen. Näille on aina aikaa, muille ei. Silloin kun mulla on omaa aikaa, haluan olla vain itseni kanssa, ilman että kukaan "tarvitsee" minusta mitään, ja niin, että saan kerrankin ajatella ihan omia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas sen lapsen hoitaisi sen irrottautuminen ajan? Varsinkin imettäville äideille se irrottautuminen aiheuttaa ylimääräistä vaivaa lypsykoneenkorjaajan ja pulloruljansseineen. Tissit täynnä maitoa on aika kivulias ja ikävä irrottautua .
Luitko kunnolla aloituksen? Kirjoitin vastasyntyneestä ja imettämisestä, että sen ymmärrän ettei irroittautuminen ole helppoa silloin mutta et sinä imetä vauvaa 18-vuotiaaksi asti ja lapsihan kasvaa. Etkö voi taaperoa antaa hoitoon miehelle, isovanhemmille, sisaruksille, muille kavereille, kummeille ym? Missä on kuuluisa turvaverkko, josta täälläkin paasataan?
Ei lasta voi antaa hoitoon lapsen isälle sehän hoitaa lasta ihan niinkuin äitikin, ei lapsi isänsä kanssa ole hoidossa 😃
Ajattelitko, että sen lapsen/lapset voi vain käydä jättämässä jonnekin pariksi tunniksi, ihan tosta vaan? Ensin joutuu kyllä kyselemään josko joku haluaisi hoitaa ja mikä päivä sopisi.Sitten jos saa päivän sovittua pitää aika sovitella lasten päivärytmin ympärille ja lapsille pitää mahdollisesti pakata sängytkin mukaan mukaanlukien patjat ja peitot, ja vaipat, vaihtovaatteet, ruoat, lelut ruokailuvälineet. Rattaat pitää varmaan myös saada pakattua autoon ja ne lapset, jotka ei edes välttämättä kovasti haluaisi eroon vanhemmistaan.
Sitten pari tuntia jotain ns. lapsivapaata. Ja sama tavaroiden ja lasten pakkaaminen toiseen suuntaan ja tavaroiden purkaminen.
Jos lapsia ei ole vieraassa paikassa saatu päiväunille voi olla, että seuraava yö menee heräillessä ja seuraava päivä on siis ihan koomailua.Ei en vie lapsia hoitoon kovin usein ihan vaan parin tunnin kyläilyä varten.
En ajatellut vaan tiedän ettei lasta anneta kenelle tahansa tuosta noin vain. Oletko typerys? Teet omasta elämästäsi vaikeampaa kun se voisi olla sujuvampaa ja helpompaa. Mieheni hoitaa vauvaa ja pääsen helposti menemään mihin vain. Rahastakaan ei ole puutetta kun kaikki suunniteltiin hyvin jo ennen lapsen tekoa. Turvaverkko on 24/7 saatavilla ja voimme koko perhe hyvin.
Mekin voimme oikein hyvin, eikä elämä ole mitenkään vaikeaa. Tottakai minunkin mieheni hoitaa lapsia mutta vain silloin kun ei ole töissä.
Miehesi työskentee varmaan sitten kotoakäsin kun pystyy koskavain hoitamaan teidän pikkuista, meillä mies on päivät töissä kodin ulkopuolella eikä voi pariksi tunniksi tulla kotiin kesken päivän hoitamaan lasta.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis mihin sen lapsen voi vaan laittaa pariksi tunniksi hoitoon?
Suihkussa käymisen hankaluus ainakin itselläni on ollut sitä, että jos sinne suihkuun menee niin vauva ja taaperokin on otettava sinne mukaan, siinä ei paljoa pysty vaikka tukkaa pesemään kun pitää varoa ettei saippuaa mene lapsen päälle ja silmiin tai ettei pikkutaapero liukastu.
Suihkuun pääsee siis helpoiten silloin kun mieskin on kotona tai lapset jo nukkumassa.Laittautumista turhempaa ajankäyttöä en oikeen osaa keksiä päiviin jolloin ei ole menossa mihinkään. Ja usein en halua edes lähteä mihinkään sen kummemmin, vietän mielelläni aikaa mieheni ja lasteni kanssa.
Nönnönnöö, näin kasvatetaan pikkuprinssejä ja -prinsessoita, joiden on aina pakko olla huomion keskipisteenä. Ei se pentu mee rikki, vaikka tukkasi pesetkin.
Jouduin vaivaamaan vastahakoista äitiäni pakollisten menojen takia, joten huvittelun takia en todellakaan vienyt lasta hänelle hoitoon.
En ajatellut vaan tiedän ettei lasta anneta kenelle tahansa tuosta noin vain. Oletko typerys? Teet omasta elämästäsi vaikeampaa kun se voisi olla sujuvampaa ja helpompaa. Mieheni hoitaa vauvaa ja pääsen helposti menemään mihin vain. Rahastakaan ei ole puutetta kun kaikki suunniteltiin hyvin jo ennen lapsen tekoa. Turvaverkko on 24/7 saatavilla ja voimme koko perhe hyvin.