Lue keskustelun säännöt.
Mistä te riitelette parisuhteessa?
Me ei miehen kanssa olla riidelty enää moneen vuoteen, eli sen jälkeen kun särmämme hioutuivat yhteen, ja opimme ymmärtämään toista. Nyt kiinnostaisikin tietää mistä te muut parisuhteessa olevat riitelette? Ja siis ihan se että miten nämä riidat menevät, ei siis pelkästään se että riidellään rahasta, vaan että miten se rahasta riitely oikein tapahtuu??
Kommentit (149)
Kaikesta ihan turhasta. Olemme molemmat hyvin itsepäisiä eikä periksi anneta ja joskus ne äityivät ihan riidoiksi asti. Mutta ei meillä henkilökohtaisuuksiin mennä kuitenkaan ja riidat unohtuvat nopeasti. Kumpikaan ei kanna kaunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat juoksuttavat miestä joka asiassa 200 km päähän ja mieshän lähtee samantien. Tästä riitelemme eniten, itse asiassa emme muusta riitelekään. Mies olettaa että minä tulen aiemmin töistä kun hän ilmoittanut menevänsä vanhemmilleen, laitan hänelle ruuan valmiiksi ja pakkaan vaatteensa, jotta hän voi syödä ja lähteä samantien ajamaan. Olen yrittänyt selittää ettei joka vinkaisusta tarvitsisi mennä, ja meillä olisi kotonakin tekemistä, olisi kiva jos mies remppaisi myös meidän kotona jotain keskeneräistä. Nyt hän nikkaroi, maalaa ja korjailee vanhempiensa kiinteistöjä ja meillä on kaikki rempallaan, minä en yksin ehdi kaikkea hoitaa vaikka polttopuut ym. teenkin.
Nyt mies on taas reissussa, sillä anopin piti saada kuljetettua ostamansa lipasto 500 metriä tuttavansa luota heille. Mieheni ajaa pari tuntia sinne, jotta voi siirtää lipaston. Anopilla ja apella on farmariauto, mutta he "eivät usko selviytyvänsä" joten mies lähtee, vierailu venyy poikkeuksetta koko viikonlopun mittaiseksi. P askat siitä että hänellä olisi omakin perhe. Hänen äitinsä on hänen vaimonsa, en minä.
Aika pistää kova kovaa vasten. Toteat miehelle, että voi muuttaa takaisin vanhemmilleen niin voi paremmin heitä autella, eropaperit tulee postissa perästä. Eihän tuossa ole mitään järkeä että omat paikat jää rempalleen ja toisille tehdään kaikki. Valitettavasti monet vanhemmat on kouluttaneet lapsensa jo pienestä pitäen tanssimaan pillinsä mukaan, mutta järjetöntähän se on. Vieläkin järjettömämpää, jos teillä on lapsia tai lemmikkejä, joiden hoito jää yksin sinulle aina kun mies lähtee hoitamaan aikuisten ihmisten ongelmia. Appivanhempasi käyttävät miestäsi hyväkseen.
Ja lopeta nyt herranen aika heti paikalla tuo, että lähdet töistä aiemmin, jotta voit pakata miehellesi vaatteet ja tehdä ruoan valmiiksi lähtöä varten! Voi yhden kerran, anna mun kaikki kestää, eihän tuossa ole mitään järkeä! Sullahan menee vielä oma urakin tuossa kun pitää laiminlyödä työt, jotta pääset passaamaan aikuista ihmistä! Minkä helkkarin takia se ukko ei voi itse pakata vaatteitaan ja pysähtyä vaikka matkalla ABC:lle syömään?
Jos miehen vanhempiensa käskystä hyppiminen oikeasti häiritsee sinua, niin lakkaa nyt ainakin mahdollistamasta sitä omien töidesi kustannuksella. Etkä anna miehen maksaa niiden reissujen bensoja yhteistililtä jnejnejne. Ei kai se mies ikinä opikaan, ettei tuommoinen ole ok, jos vaan kiltisti mahdollistat kaiken? Ei tuommoiset miehet puhetta tajua, nyt vaaditaan tekoja. Missään nimessä sun ei kannata antaa appivanhempien ahneuden ja miehen typeryyden hankaloittaa omaa elämääsi käyttämällä aikaa miehen passaamiseen, kun sehän ottaa moisen kehuna, että ”hyvä kulta kun menet taas koko viikonlopuksi hevonkuuseen passaamaan äitiäsi, tässä lempiruokaasi”!
Ei helkkari, kaikkea jotkut sitten sietääkin. Mä olisin jo ottanu eron tuollaisesta miehestä ja palauttanut sen äidilleen. Kyllä, siinäkin tapauksessa ettei mitään muita ongelmia olisi. Saisivat sitten ihan rauhassa keskenään leikkiä kotileikkejä.
Harvemmin näen eroa ainoana ratkaisuna, mutta tässä tapauksessa taitaa niin olla. Kammottava tilanne, että miehelle se oma perhe on täysin toisisijainen ja lapsuudenperhe on edelleen se ykkönen ja se ydinperhe miehelle. Sinä ja lapset olette vain ylimääräinen lisä - ja rasite.
Voi olla, että yrittäisin järjestää appivanhempien ja miehen kanssa perhepalaverin (jonne menisin tosin avioeropapereiden kanssa), sanoisin että tilanne on nyt se, että joko se ydinperhe on prioriteetti yksi ja mies käy vanhempiensa luona korkeintaan kerran kuussa ja yöksi ei jäädä. Ja nyt voidaan myös valita avioero, paperit on tässä, mies voikin samantien muuttaa takaisin kotiin ja kassit on pakattu.
Koska vaikka mies sitten jäisikin kotiin niin olisit ikuisesti se paha lintu, joka rikkoi miehen perheen eikä ”anna nähdä vanhempiaan”. Ja saat hermoromahduksen siitä marttyyriasenteesta, mitä miehen vanhemmat tuosta kehittävät. Mutta todellakin tekisin selväksi myös heille, että ero on todella heidänkin syy ja tässä on lopputulos. Koska tuo toiminta on myös heidän osaltaan aivan saieaaloisen itsekeskeistä ja törkeää. Pahimmassa tapauksessa he pitävät itseään tärkeämpinä kuin miehen suhdetta omiin lapsiin ja pienten lasten hyvinvointia.
Olen pahoillani, että olet tuossa tilanteessa mutta et tule voittamaan. Miehen perhe on edelleen isin ja äidin luona, perhe ei ole sinun kanssasi. Lähde kun vielä voit. Johan tuossa menee omakin psyyke, ku joudut olemaan toissijainen ihminen sille kenelle sinun pitää olla se tärkein.
Meillä on kovat riidat seksistä. Aktin aikana mies haluaisi usein panna kakkoseen ja jos ei saa niin saa ihan kauheen raivarin. Kerran piti vedellä äijää dildolla ympäri korvia ennenku rauhottu sen verran että taas se ykkönen kelpas hetken aikaa.
Muutoin meillä ei riidellä vaan pystytään keskustelemaan asiat rauhallisesti. Ainoa on toi seksipuoli.
Meillä erimielisyyttä aiheuttaa miehen tapa pimittää raha-asioita tai muita perheeseen vaikuttavia asioita, sitä seuraava tapansa alkaa haastaa riitaa ja oma liian rauhallinen luonteeni.
Esim. Mies ostaa luotolla harrastusvälineitä ja muuta itselleen, laskut pinoutuvat, ei pysty maksamaan omaa puoliskoaan elämisestä joten alkaa nälviä ja raivota turhista asioista pitkään ennen kuin asia paljastuu. Minä ahdistun ja vetäydyn, koska aggressiivinen käytös laukaisee väkivallan pelon. Seurauksena on riita joka kestää kunnes otan syyt niskoilleni.
Nimim. Ei ikinä enää parisuhdetta kun tästä pääsen eroon.
Vierailija kirjoitti:
Suuren suuri ikäero, kahden naisen pariskunta, yhdessä nyt 8 vuotta, hyvin erilaiset taustat. Minä olen nuorempi. Ainoa kärhämä on nimenomaan tuo raha, mutta sillätavalla, että minä haluaisin käyttää enemmän rahaa jota myös tienaan (ihan hyvä työ, pienet pakolliset menot) toisen hemmotteluun, mutta hän on sitä mieltä, ettei näin kuulu tehdä koska hänen tulonsa ovat, ja hänen perheensä tulot ovat myös aina olleet, hyvin pienet. Eli hän on tottunut elämään vähällä pienestä pitäen. "En ansaitse sellaista" - vaikka hän on aivan uskomattoman hyveellinen ihminen. Pakolliset kulutkin pitää puolittaa, eikä niin että minä maksaisin vaikka 70% ja hän 30% jos vaikka tuloni ovat 70% perheen tuloista. Eli hänelle jää kuukaudessa kovin vähän mukavuuksiin. Enkä nyt todellakaan puhu mistään maailmanympärimatkoista tai luksusravintoloista (emme piittaa moisesta) vaan ihan pikkujutuista. Jos vaikka mennään shoppailemaan kesämekkoja ja kenkiä, kohta kun on taas se aika, ei hänen väkisin tarvitse katsoa vain niitä kaikista halvimpia malleja samalla kun minä katson siinä vieressä suurempaa valikoimaa! Äh ja puh. Ajanmyötä olen onnistunut muokkaamaan tilannetta suuntaan "Jos autan *sinua ostamaan* jotain mukavaa itsellesi, ja olet siitä onnellinen, tulen myös minä onnelliseksi", "Otetaan tämä, näytät tosi hyvältä tässä, kun se äitikin on tulossa käymään..." tai "Ostetaan tämä parempi laite niin siitä on molemmille enemmän iloa", ja sujautan myös hiukan ylimääräistä esimerkiksi ruokaostoksiin käymällä omia aikojani ylimääräisen kauppareissun, niin hänelle jää sitten enemmän muuhun. On se silti vaikeaa, kun täytyy aina miettiä ettei vaikka synttärilahja nyt vaan ole "liikaa" tai muuta. Paras varmistaa, että se hintalappu oikeasti lähti pois. "Raha ei merkitse kaikkea", sanoi joku. No ei niin, mutta kyllä se JOTAIN merkitsee maailmassa jota on sen päälle rakennettu vuosituhansia. Parempaan suuntaan kuitenkin kokoajan...
Etkö voisi ajaa tilannettanne siihen, että teillä on yhteiset rahat, kun kerran elämäkin on yhteinen. Näin minä tein pienituloisemman vaimoni kanssa. Meni siihen vuosia, ja aluksi tyydyinkin siihen että omat rahat, omat menot, mutta tilanne alkoi vaivaamaan minua pikkuhiljaa. Vein hänet vihille, ja yksi syy tähän oli se että pystyin perustelemaan yhteiset rahat avioliiton myötä.
M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidellään koska mies ei osaa puhua laisinkaan. Jos esimerkiksi puhun miehelle laskusta jota hän ei ole maksanut, alkaa hän mököttämään eikä suostu puhumaan itse asiasta. Itse katselen sitä pari päivää ja sitten räjähdän, ja mies edelleen välttelee kohtaamasta mitään selvittelyä.. Ja sitten me riidellään siitä - ei itse asiasta... :) Rasittavaa.
Mä kehitin vastaavanlaisen mieheni kanssa käsitteen tunteensiirto. Koskee tilanteita joissa on asia x, jonka mies kääntää päässään asiaksi y, ja sitten pitäisi keskustella tai riidellä asiasta y, koskaan pääsemättä varsinaiseen asiaan x. Että mies loukkaantuu kun hänelle sanotaan esim siitä laskusta. Hän ei voi tätä myöntää, vaan vaatii selvittämään oman loukkaantumisensa. Hän siis siirtää sen tosiasian ettei maksanut laskua, josta hänelle sanottiin siihen, että hänelle tulee paha mieli kun asiasta hänelle sanottiin. Sitten pitäisi puida tätä pahaa mieltä, ja laskunmaksun viivästyminen jää toissijaiseksi, eikä siihen tule parannusta. Tätä kautta mies oppi ymmärtämään että kun minä sanon jostain asiasta, niin se on se asia mistä sanon, ei hänen persoonansa tai muu henkilökohtainen piirteensä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei kuuntele, ja minuun liittyvät asiat unohtuu. Monet asiat tulee yllätyksenä, vaikka niistä puhuttu monta kertaa. Minua loukkaa se, että mies ei muista kahta asiaa joille olen allerginen, ei muista keskeisimpiä tapahtumia elämästäni ennen häntä, ei muista lempikarkkejani, ei takuulla osaisi valita minulle vaikka pitsaa. Yksittäisinä asioina pieniä, mutta kun noita kertyy niin kurjaltahan se tuntuu.
Joskus olen hermostunut jostain yksittäisestä asiasta ihan kunnolla, mies on pahoillaan ja pyytää anteeksi ja viikon päästä taas on unohtunut sen saman asian, minä hermostun ja niin edelleen.
Minusta tuntuu, että olisin täysin korvattavissa kellä tahansa naisella.
Kuulostaa siltä ettei hän ole kiinnostunut sinusta. Miten ihmeessä tulit menneeksi hänen kanssaan yhteen?
Ja kysyn siis hyvällä, ja empatiseeraan täysin sinua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riitaa tulee siitä, kun mies ei tee pienimpiäkään kotitöitä. Myös raha on ainainen riidan aihe, sillä minä käyn töissä ja maksan kaiken elämisemme.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat juoksuttavat miestä joka asiassa 200 km päähän ja mieshän lähtee samantien. Tästä riitelemme eniten, itse asiassa emme muusta riitelekään. Mies olettaa että minä tulen aiemmin töistä kun hän ilmoittanut menevänsä vanhemmilleen, laitan hänelle ruuan valmiiksi ja pakkaan vaatteensa, jotta hän voi syödä ja lähteä samantien ajamaan. Olen yrittänyt selittää ettei joka vinkaisusta tarvitsisi mennä, ja meillä olisi kotonakin tekemistä, olisi kiva jos mies remppaisi myös meidän kotona jotain keskeneräistä. Nyt hän nikkaroi, maalaa ja korjailee vanhempiensa kiinteistöjä ja meillä on kaikki rempallaan, minä en yksin ehdi kaikkea hoitaa vaikka polttopuut ym. teenkin.
Nyt mies on taas reissussa, sillä anopin piti saada kuljetettua ostamansa lipasto 500 metriä tuttavansa luota heille. Mieheni ajaa pari tuntia sinne, jotta voi siirtää lipaston. Anopilla ja apella on farmariauto, mutta he "eivät usko selviytyvänsä" joten mies lähtee, vierailu venyy poikkeuksetta koko viikonlopun mittaiseksi. P askat siitä että hänellä olisi omakin perhe. Hänen äitinsä on hänen vaimonsa, en minä.
Miehellä on rahat kiinni perinnössä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat juoksuttavat miestä joka asiassa 200 km päähän ja mieshän lähtee samantien. Tästä riitelemme eniten, itse asiassa emme muusta riitelekään. Mies olettaa että minä tulen aiemmin töistä kun hän ilmoittanut menevänsä vanhemmilleen, laitan hänelle ruuan valmiiksi ja pakkaan vaatteensa, jotta hän voi syödä ja lähteä samantien ajamaan. Olen yrittänyt selittää ettei joka vinkaisusta tarvitsisi mennä, ja meillä olisi kotonakin tekemistä, olisi kiva jos mies remppaisi myös meidän kotona jotain keskeneräistä. Nyt hän nikkaroi, maalaa ja korjailee vanhempiensa kiinteistöjä ja meillä on kaikki rempallaan, minä en yksin ehdi kaikkea hoitaa vaikka polttopuut ym. teenkin.
Nyt mies on taas reissussa, sillä anopin piti saada kuljetettua ostamansa lipasto 500 metriä tuttavansa luota heille. Mieheni ajaa pari tuntia sinne, jotta voi siirtää lipaston. Anopilla ja apella on farmariauto, mutta he "eivät usko selviytyvänsä" joten mies lähtee, vierailu venyy poikkeuksetta koko viikonlopun mittaiseksi. P askat siitä että hänellä olisi omakin perhe. Hänen äitinsä on hänen vaimonsa, en minä.
Aika pistää kova kovaa vasten. Toteat miehelle, että voi muuttaa takaisin vanhemmilleen niin voi paremmin heitä autella, eropaperit tulee postissa perästä. Eihän tuossa ole mitään järkeä että omat paikat jää rempalleen ja toisille tehdään kaikki. Valitettavasti monet vanhemmat on kouluttaneet lapsensa jo pienestä pitäen tanssimaan pillinsä mukaan, mutta järjetöntähän se on. Vieläkin järjettömämpää, jos teillä on lapsia tai lemmikkejä, joiden hoito jää yksin sinulle aina kun mies lähtee hoitamaan aikuisten ihmisten ongelmia. Appivanhempasi käyttävät miestäsi hyväkseen.
Ja lopeta nyt herranen aika heti paikalla tuo, että lähdet töistä aiemmin, jotta voit pakata miehellesi vaatteet ja tehdä ruoan valmiiksi lähtöä varten! Voi yhden kerran, anna mun kaikki kestää, eihän tuossa ole mitään järkeä! Sullahan menee vielä oma urakin tuossa kun pitää laiminlyödä työt, jotta pääset passaamaan aikuista ihmistä! Minkä helkkarin takia se ukko ei voi itse pakata vaatteitaan ja pysähtyä vaikka matkalla ABC:lle syömään?
Jos miehen vanhempiensa käskystä hyppiminen oikeasti häiritsee sinua, niin lakkaa nyt ainakin mahdollistamasta sitä omien töidesi kustannuksella. Etkä anna miehen maksaa niiden reissujen bensoja yhteistililtä jnejnejne. Ei kai se mies ikinä opikaan, ettei tuommoinen ole ok, jos vaan kiltisti mahdollistat kaiken? Ei tuommoiset miehet puhetta tajua, nyt vaaditaan tekoja. Missään nimessä sun ei kannata antaa appivanhempien ahneuden ja miehen typeryyden hankaloittaa omaa elämääsi käyttämällä aikaa miehen passaamiseen, kun sehän ottaa moisen kehuna, että ”hyvä kulta kun menet taas koko viikonlopuksi hevonkuuseen passaamaan äitiäsi, tässä lempiruokaasi”!
Ei helkkari, kaikkea jotkut sitten sietääkin. Mä olisin jo ottanu eron tuollaisesta miehestä ja palauttanut sen äidilleen. Kyllä, siinäkin tapauksessa ettei mitään muita ongelmia olisi. Saisivat sitten ihan rauhassa keskenään leikkiä kotileikkejä.
Niin, ja voisihan miehellä olla sängyn alla valmiina vanhempainkassi, jossa on aina puhtaat vaihtovaatteet sitä varten että täytyykin yhtäkkiä lähteä. Tai pitää kassin vaikka autossaan, niin voi mennä suoraan töistä :D Vähän niinkuin sanotaan aina että kannattaa olla pakattuna valmiiksi kassi, jos lähtö synnärille tulee yllättäen.
Kotitöistä riidellään. Miehen mielestä minä en tee niitä tarpeeksi. On siinä kyllä oikeassa. Hän on siistimpi luonnostaan ja mä taas välillä unohdun omien projektieni pariin enkä silloin välitä arkisista asioista.
Mua taas ärsyttää miehessä se että katsoo niin paljon televisiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai tämä koskikin nyt vain pitkiä parisuhteita. Kaikki vastaajat, jotka eivät riitele, kertovat olleensa pitkään parisuhteessa ja että ovat myös riidelleet suhteen alkuaikoina. Mutta silti pitää ihmetellä, jos joku muu riitelee. Eikö tullut mieleen, että kaikki eivät ole olleet parisuhteessa 20 vuotta. Minä olen tuo, joka kerroin, että riitaa syntyy siitä kun emme näe. Olemme olleet vuoden parisuhteessa emmekä edes asu yhdessä ja näemme muutenkin tosi harvoin. Miten ihmeessä olisimme ehtineet käsittelemään kipukohtamme yhtä hyvin kuin te, jotka olette olleet 20 vuotta saman katon alla?
Olette olleet vuoden yhdessä, näette pari kertaa kuussa (?) ja nekään kerrat ei miehelle ole kovin tärkeitä. Kannattaa kyllä miettiä onko tuossa suhteessa järkeä, tehän olette tavanneetkin vasta max parikymmentä kertaa, ja miehellä ei tunnu olevan suurta tarvetta viettää kanssasi aikaa. Kuulostaa siltä että olet vain "nice to have" etäsuhde, joka viihdyttää kun ei ole muutakaan tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen ajan käytöstä, puutteesta ja sen priorisoinnista, että sitä olisi.
Kotitöistä, seksistä, rahasta, tavotteista, toisen huomioinnista.
Suosittelen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat juoksuttavat miestä joka asiassa 200 km päähän ja mieshän lähtee samantien. Tästä riitelemme eniten, itse asiassa emme muusta riitelekään. Mies olettaa että minä tulen aiemmin töistä kun hän ilmoittanut menevänsä vanhemmilleen, laitan hänelle ruuan valmiiksi ja pakkaan vaatteensa, jotta hän voi syödä ja lähteä samantien ajamaan. Olen yrittänyt selittää ettei joka vinkaisusta tarvitsisi mennä, ja meillä olisi kotonakin tekemistä, olisi kiva jos mies remppaisi myös meidän kotona jotain keskeneräistä. Nyt hän nikkaroi, maalaa ja korjailee vanhempiensa kiinteistöjä ja meillä on kaikki rempallaan, minä en yksin ehdi kaikkea hoitaa vaikka polttopuut ym. teenkin.
Nyt mies on taas reissussa, sillä anopin piti saada kuljetettua ostamansa lipasto 500 metriä tuttavansa luota heille. Mieheni ajaa pari tuntia sinne, jotta voi siirtää lipaston. Anopilla ja apella on farmariauto, mutta he "eivät usko selviytyvänsä" joten mies lähtee, vierailu venyy poikkeuksetta koko viikonlopun mittaiseksi. P askat siitä että hänellä olisi omakin perhe. Hänen äitinsä on hänen vaimonsa, en minä.
Miehellä on rahat kiinni perinnössä?
Miehellä on uusi nainen katsottuna vanhempien naapurissa.
Meillä riidellään tosi paljon politiikasta. Olemme hyvin eri linjoilla. Joskus yritämme olla puhumatta aiheesta, mutta silloin tällöin jompi kumpi varomattomuuttaan tokaisee jotain ja sota on valmis. Riitelemme muutenkin melkein mistä vaan. Mies ei oikein siedä, että minulla on mielipiteitä (varsinkaan hänestä eriäviä). Kuten arvata saattaa, avioliittomme ei ole järin onnellinen.
Minä harvoin riitelen mistään. Mieheni on se, joka narisee ja menettää hermonsa asioista. Ei sitä riitelyksi voi kutsua, jos minä en tuohdu.
Me ollaan oltu 13 vuotta yhdessä ja riidellään vieläki. Pienet jutut paisuu, mutta meistä kumpikaan ei harrasta mykkäkoulua eikä meillä mennä henkilökohtaisuuksiin. Molemmat myös osaa pyytää anteeksi ja miettiä omaa käyttäytymistään. Tunteet vaan välillä käy kuumina, en ota niin vakavasti. Olisin enemmän huolissani meistä jos ei enää riideltäis. Tunteet tulee ja menee, kukaan ei jaksa jatkuvaa riitelyä, mutta välillä tulee sanomista. En pidä niin vakavana.
Joo mäkin naapureita ihmettelen - miks ne on yhdessä kun joka päivä pitää tapella?
Yhdessä 29 v.riitamme johtuvat miehen hamstraamisesta.Roinaa pihalla vaikka muille jakaa.Tämä on minulle erittäin stressaavaa,ymmärrän että ihmiset eroavat näistä syistä.
Aika pistää kova kovaa vasten. Toteat miehelle, että voi muuttaa takaisin vanhemmilleen niin voi paremmin heitä autella, eropaperit tulee postissa perästä. Eihän tuossa ole mitään järkeä että omat paikat jää rempalleen ja toisille tehdään kaikki. Valitettavasti monet vanhemmat on kouluttaneet lapsensa jo pienestä pitäen tanssimaan pillinsä mukaan, mutta järjetöntähän se on. Vieläkin järjettömämpää, jos teillä on lapsia tai lemmikkejä, joiden hoito jää yksin sinulle aina kun mies lähtee hoitamaan aikuisten ihmisten ongelmia. Appivanhempasi käyttävät miestäsi hyväkseen.
Ja lopeta nyt herranen aika heti paikalla tuo, että lähdet töistä aiemmin, jotta voit pakata miehellesi vaatteet ja tehdä ruoan valmiiksi lähtöä varten! Voi yhden kerran, anna mun kaikki kestää, eihän tuossa ole mitään järkeä! Sullahan menee vielä oma urakin tuossa kun pitää laiminlyödä työt, jotta pääset passaamaan aikuista ihmistä! Minkä helkkarin takia se ukko ei voi itse pakata vaatteitaan ja pysähtyä vaikka matkalla ABC:lle syömään?
Jos miehen vanhempiensa käskystä hyppiminen oikeasti häiritsee sinua, niin lakkaa nyt ainakin mahdollistamasta sitä omien töidesi kustannuksella. Etkä anna miehen maksaa niiden reissujen bensoja yhteistililtä jnejnejne. Ei kai se mies ikinä opikaan, ettei tuommoinen ole ok, jos vaan kiltisti mahdollistat kaiken? Ei tuommoiset miehet puhetta tajua, nyt vaaditaan tekoja. Missään nimessä sun ei kannata antaa appivanhempien ahneuden ja miehen typeryyden hankaloittaa omaa elämääsi käyttämällä aikaa miehen passaamiseen, kun sehän ottaa moisen kehuna, että ”hyvä kulta kun menet taas koko viikonlopuksi hevonkuuseen passaamaan äitiäsi, tässä lempiruokaasi”!
Ei helkkari, kaikkea jotkut sitten sietääkin. Mä olisin jo ottanu eron tuollaisesta miehestä ja palauttanut sen äidilleen. Kyllä, siinäkin tapauksessa ettei mitään muita ongelmia olisi. Saisivat sitten ihan rauhassa keskenään leikkiä kotileikkejä.