Lue keskustelun säännöt.
Mistä te riitelette parisuhteessa?
Me ei miehen kanssa olla riidelty enää moneen vuoteen, eli sen jälkeen kun särmämme hioutuivat yhteen, ja opimme ymmärtämään toista. Nyt kiinnostaisikin tietää mistä te muut parisuhteessa olevat riitelette? Ja siis ihan se että miten nämä riidat menevät, ei siis pelkästään se että riidellään rahasta, vaan että miten se rahasta riitely oikein tapahtuu??
Kommentit (149)
Meillä on yksi iso asia, josta on riidelty ihan alusta asti eikä siihen ole vieläkään saatu ratkaisua. Mies pettää vaihtelun vuoksi ja aika useinkin, useita kertoja vuodessa. Siitä aiheutuu isoimmat riidat ja enää ei edes jakseta riidellä siitäkään kovin usein, todetaan vain asia. Pienempiä riidanaiheita on sitten tietenkin mutta useimmiten ne johtuvat väärinkäsityksistä tai siitä että toinen ei ymmärrä. Ollaan kuitenkin opittu keskustelemaan niin että saadaan melko pian väärinkäsitykset laimenemaan ja ollaan opittu ettei meidän tarvitse olla samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastaajille, että muistutitte taas siitä, miksi ilman parisuhdetta ja lapsia on parast elämä.
Vierailija kirjoitti:
Epätasa-arvo. Olemme molemmat töissä, kuitenkin mies katsoo, että perinteiset naisten työt on edelleen vain naisten töitä ja hän lukee päivän lehdet töistä tultuaan ja naisen rooli on olla keittiössä töissä ruokaa perheelle, siivota, pyykätä. Todella ärsyttävää, ja eikä suostu edes asiasta puhumaan.... lukee vain ylimielisesti lehtiään ja minä länkyttän.
Nyt joku kirjoittaa jätä tekemättä, vain ja ainoastaan lasten vuoksi on pakko, sekin aika koittaa kun ne on lentänyt kotoa pois, viimeisen kohdalla astun ulos samalla oven aukaisulla.
Haluatko oikeasti viettää ainoan elämäsi noin?
Minä en neuvo että jättäisit tekemättä. Neuvon että alat aktiivisesti tehdä miehen elämästä yhtä kurjaa kuin hän tekee sinun elämästäsi. Polta ne lehdet mitä hän lukee. Siivotessasi heitä miehen kaikki kengät ulos vesisateeseen. Keksit varmasti jotain. Itse olisin ainakin niin raivoissani noin halventavasta kohtelusta, että luopuisin kaikesta sivistyneestä käytöksestä.
On virhe alkaa puhua asiasta. Se tarkoittaa että asiasta voi neuvotella. Mutta kun ei voi. Työjuhtana pitäminen ei ole asia mistä puhutaan rauhassa.
Varmaan helpompi olisi kertoa mistä ei riidellä.
Riidellään uhkapelaamisesta, yhteisestä ajasta sekä siitä, kun kumppanin perhe yrittää savustaa minua ulos perheestä.. alusta asti! En ole koskaan prioriteettina.Kumppanin sisarukset ja vanhemmat ohjaavat miestä kuin marionettinukkea. Kaikki yhteiset jutut yllättävästi peruuntuu, kun kumppanin perhe vaatii häntä tulemaan heidän menemisiinsä.
Lisäksi en ole tervetullut perheen luo kyläilemään. Olen heidän mielestään epäsopiva kumppani nuoren ikäni takia ja olen "rahan perässä" vaikka opiskelen ja teen töitä (maksan oman osani elämisestä) ja hoidan kaikki kotityöt. Vanhemmat ja sisarukset vaativat rahaa ja tavaroita kumppaniltani, koska eivät jaksa työskennellä/ käyttävät rahansa omiin Extroihin kuten hienoihin autoihin. :D Mieheni pussista on maksettu jo vanhempien talo sekä isän kallis auto.. Meillä ei ole itsellä vielä varaa omaan asuntoon. Automme olen ostanut minä, eli vanha auto opiskelijan budjetilla :)
Uhkapelaaminen on astunut kehiin, kun kumppani on stressaantunut/ yrittää saada menettämiään rahoja takaisin.. Kauheinta on, että hän on niin aivopesty huolehtimaan perheestään ettei uskalla sanoa perheelle vastaan, koska he "hylkäävät hänet"
Mieheni rakastaa minua ja meillä menee todella hyvin muuten, mutta perhe yrittää keinolla millä hyvänsä tulla väliin.. tätä ollut jo viimeiset 8 vuotta! Perheen takia voisin erota, kuitenkin on aina toivoa, että perhe ymmärtäisi jättää rauhaan joskus.. Vähän lasten teko pelottaa.. Jätetäänkö sitten lapset nälkään kun isi haluaa jonkun kalliimman auton?!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riidellään uhkapelaamisesta, yhteisestä ajasta sekä siitä, kun kumppanin perhe yrittää savustaa minua ulos perheestä.. alusta asti! En ole koskaan prioriteettina.Kumppanin sisarukset ja vanhemmat ohjaavat miestä kuin marionettinukkea. Kaikki yhteiset jutut yllättävästi peruuntuu, kun kumppanin perhe vaatii häntä tulemaan heidän menemisiinsä.
Lisäksi en ole tervetullut perheen luo kyläilemään. Olen heidän mielestään epäsopiva kumppani nuoren ikäni takia ja olen "rahan perässä" vaikka opiskelen ja teen töitä (maksan oman osani elämisestä) ja hoidan kaikki kotityöt. Vanhemmat ja sisarukset vaativat rahaa ja tavaroita kumppaniltani, koska eivät jaksa työskennellä/ käyttävät rahansa omiin Extroihin kuten hienoihin autoihin. :D Mieheni pussista on maksettu jo vanhempien talo sekä isän kallis auto.. Meillä ei ole itsellä vielä varaa omaan asuntoon. Automme olen ostanut minä, eli vanha auto opiskelijan budjetilla :)
Uhkapelaaminen on astunut kehiin, kun kumppani on stressaantunut/ yrittää saada menettämiään rahoja takaisin.. Kauheinta on, että hän on niin aivopesty huolehtimaan perheestään ettei uskalla sanoa perheelle vastaan, koska he "hylkäävät hänet"
Mieheni rakastaa minua ja meillä menee todella hyvin muuten, mutta perhe yrittää keinolla millä hyvänsä tulla väliin.. tätä ollut jo viimeiset 8 vuotta! Perheen takia voisin erota, kuitenkin on aina toivoa, että perhe ymmärtäisi jättää rauhaan joskus.. Vähän lasten teko pelottaa.. Jätetäänkö sitten lapset nälkään kun isi haluaa jonkun kalliimman auton?!?!
Et tosissasi voi edes miettiä tekeväsi lapsia tuollaisen ihmisen kanssa! Taidat olla läheisriippuvainen, kun tuollaista touhua jaksat katsoa ja lapsiakin vielä ajatella huh huh.
Riitelemme kaikesta mahdollisesta, mistä voi olla eri mieltä. Mies jää jankkaamaan asioista, joista olen eri mieltä. Kyse voi olla myös vaikka jonkin sanan käytöstä. Esimerkiksi sanon vahingossa jonkin olevan 20cm leveä, vaikka kyse olisi esineen syvyydestä. Mies jää jahkaamaan asiasta ja minulta menee hermot, kun en saa kerrottua asiaani loppuun, kun mies on pitänyt 20 minuutin monologin sanojen merkityserosta ja siitä, että olen väärässä.
Mies ei myöskään kunnioita minua ja aikaani lainkaan. Myöhästyy tapaamisista kanssani 15min-1,5h joka kerta. Töistä ei myöhästy. Ei kunnioita sitä, millainen minä olen ja mistä pidän. Jos harrastan hiihtoa niin se on huono laji. Retkiluistelu olisi hänen mielestään paljon parempi laji, eikä luovuta painostamasta ennen kuin suostun harrastamaan tätä lajia. Erään lajin kanssa pidin pintani yli vuoden ja riitelimme asiasta monesti, kunnes en enää jaksanut. Suostuin kokeilemaan kerran.
Mies ei osaa monia asioita. Hän ei esimerkiksi osaa säilyttää kodissaan siisteyttä. Neuvoo sitten kuitenkn minua, miten kotia tulisi siistiä, vaikka minulla on aina koti tiptop-kunnossa. Sama raha-asioissa. Hän on 37v, eikä ole saanut säästettyä kuin 2000e elämänsä aikana, eikä omista mitään arvokasta (eikä matkusta tai harrasta kalliita lajeja, joihin rahan ymmärtäisi kuluvan). Neuvoo, miten minun pitäisi käyttää rahani, vaikka minulla on omistuasunto, kohta mökki maksettu, säästöjä kymmeniä tuhansia. Säästän väärin, kun en osta osakkeita säästöilläni. Vain puolet rahoistani on sijoitettuna rahastoihin...
Nyt tauolla ja mietin totisesti, kannattaako tätä suhdetta jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäteilusti päin v.ttua vihaan jo parisuhteita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADD:n takia koulu edistyy hitaasti, ja siitä mies tietysti valittaa. Ja todennäköisesti en tule tienaamaan kovin paljoa, jos joskus saan töitä, mikä on myös ongelma hänelle. Itseäni häiritsee se, ettei mies ymmärrä kuinka ADD hankaloittaa elämääni. Kotitöistäkin riidellään välillä, mielestäni esim. sänkyä ei tarvitse pedata ja muutenkin mies haluaisi minun siivoavan turhan usein.
Miehen sukulaisten mielestä en ole tarpeeksi hyvä tyttöystävä, joten siitäkin on tullut riideltyä.
Miksi olet miehen kanssa, joka ei selvästikään arvosta sinua sellaisena kuin olet ADD:n kanssa eikäilmeisesti myöskään ammattiasi? Puolustaako hän edes sinua kun sukunsa panettelee sinua, vai hymisteleekö vain mukana? Jos ei toinen yhtään arvosta, niin mitä sellaisella puolisolla edes tekee?
Kiitos kommentistasi, oot oikeessa kyllä! Ei tosiaan yleensä puolusta mua, koska on samaa mieltä vanhempiensa kanssa.. Mutta tietenkin tää kuulostaa pahalta kun luettelee toisesta vaan huonoimmat puolet :D Mies on kuitenkin hyväsydäminen ja pitää huolta musta, jos en itse esim. jaksa laittaa ruokaa. Ja kun en itsekään ole täydellinen niin kai tässä jotain vajavaisuuksia pitää toisessakin hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei enää jakseta riidellä. Nuorena riideltiin paljonkin, silloin sitä on intohimoinen suuntaan ja toiseen :)
Nykyään ollaan lempeän laiskoja kotioloissa.
n. 4-kymppisiä ollaan, 18 vuotta yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri koskaan, en muista että rahasta olis ikinä riidelty.
Ei varsinaisesti riidellä, mutta minä valitan kotitöiden jaosta. Mies tekee ruuat ja minä kaiken muun, eli myös siivoan hänen kokkauksensa jäljet. Tästä jaksan aina valittaa, koska koen, että mulle kertyy liikaa hommia.
Mies on kova selittämään asioita ja joskus jankuttaa, sitä en jaksaisi kuunnella.
Koskaan ei oo riidelty mistään oikeesti isoista asioista, kuten rahasta tai merkittävistä päätöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahasta riidellään. Ollaan sovittu että vain yksi hankinta/kesä. Nyt mies haluaa vaihtaa avoauton ja minusta taas vene pitäisi vaihtaa sellaiseen jolla uskaltaisi matkustaa myös merellä.
Vierailija kirjoitti:
Riitelemme kaikesta mahdollisesta, mistä voi olla eri mieltä. Mies jää jankkaamaan asioista, joista olen eri mieltä. Kyse voi olla myös vaikka jonkin sanan käytöstä. Esimerkiksi sanon vahingossa jonkin olevan 20cm leveä, vaikka kyse olisi esineen syvyydestä. Mies jää jahkaamaan asiasta ja minulta menee hermot, kun en saa kerrottua asiaani loppuun, kun mies on pitänyt 20 minuutin monologin sanojen merkityserosta ja siitä, että olen väärässä.
Mies ei myöskään kunnioita minua ja aikaani lainkaan. Myöhästyy tapaamisista kanssani 15min-1,5h joka kerta. Töistä ei myöhästy. Ei kunnioita sitä, millainen minä olen ja mistä pidän. Jos harrastan hiihtoa niin se on huono laji. Retkiluistelu olisi hänen mielestään paljon parempi laji, eikä luovuta painostamasta ennen kuin suostun harrastamaan tätä lajia. Erään lajin kanssa pidin pintani yli vuoden ja riitelimme asiasta monesti, kunnes en enää jaksanut. Suostuin kokeilemaan kerran.
Mies ei osaa monia asioita. Hän ei esimerkiksi osaa säilyttää kodissaan siisteyttä. Neuvoo sitten kuitenkn minua, miten kotia tulisi siistiä, vaikka minulla on aina koti tiptop-kunnossa. Sama raha-asioissa. Hän on 37v, eikä ole saanut säästettyä kuin 2000e elämänsä aikana, eikä omista mitään arvokasta (eikä matkusta tai harrasta kalliita lajeja, joihin rahan ymmärtäisi kuluvan). Neuvoo, miten minun pitäisi käyttää rahani, vaikka minulla on omistuasunto, kohta mökki maksettu, säästöjä kymmeniä tuhansia. Säästän väärin, kun en osta osakkeita säästöilläni. Vain puolet rahoistani on sijoitettuna rahastoihin...
Nyt tauolla ja mietin totisesti, kannattaako tätä suhdetta jatkaa.
No ei tarvitse kauaa miettiä. Mieshän painaa sinua selvästikin alaspäin, koska olet pärjännyt ja menestynyt kaikessa paremmin kuin hän. Kai ymmärrät, ettei hän sinua rakasta, vaikka pitäisi. Kadehtii ja yrittää nostaa itseään tyhjällä pätemisellä. Mitä tuommoisella kumppanilla tekee? Mieti, minkälainen on sinua kohtaan huonoina päivinä tulevaisuudessa kun hyvinäkin on tuollainen.
Minun käsittelemättömät ongelmat eskaloituvat riidoiksi. Myös mies on menettänyt osan itsetunnostaan minun takia :( Tänään mietin asumuseroa ja intensiivistä terapiaa, mutta jos sen toteutan on se kuulemma yhtä kuin ero. Olen ollut teinistä asti saman puolison kanssa ja oma kehitys mm. seksissä on jäänyt aivan onnettomalle tolalle koska saimme lapset tosi nuorena. Koen häpeän tunteita itsestäni monta kertaa viikossa. Mies on tosi hyvä mies ja haluaa minua, mutta minuahan se vaan ahdistaa :( Tuntuu etten pysty henkiseen kasvuun ja pääse näistä möröistä yli... Pitää varmaan yrittää terapiaa, sekin kyllä vaan ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Osapuilleen kaikesta. Esimerkiksi kun keittiön pöydälle ilmestyi jostain jättimäinen tulppaanikimppu suoraan mun ja vaimon istumapaikkojen väliselle näkölinjalle. Meillä on muutenkin vaikeaa ja paljon keskusteltavaa/selvitettävää, jotenka siinä pöydän ääressä istuen kahvimukien kanssa jotain tärkeää taas puitiin/kinattiin. Mutta kun ylläripuska, niin ei sitten näe toisen kasvoja, hyväpä siinä on keskustella.
Tokaisin jotain sellaista, että nyt on tällainenkin este välisessämme kommunikaatiossa ja nostin maljakon kukkapuskineen pöydän päähän, pois edestä, jotta on edes näköyhteys ja katsekontaktin mahdollisuus. Voi arse, mikä raivo siitäkin tuli. Minä kun en kuulemma ollenkaan arvosta samoja asioita, kuten sitä, että on kaunis kukkakimppu ja minä en välitä hänestä ja siitä mikä hänelle on tärkeää ja "kun ei koskaan saa mitään" ja "ei sitten ikinä enää tähän taloon kukkasia" ja nyrkkiä pöytään vaan. Seuraava 10 minuuttia tai enemmän meni ensin lepytellessä ja sitten rautalangasta vääntäen kertoessa, että kyllä kukkia saa olla ja ne ovat kauniita, mutta kun keskustelemme vakavasti, haluaisin myös nähdä hänen kasvonsa enkä tuijottaa jotain rehuja ja puhua näkymättömälle äänelle. Kommunikaation taso on tätä luokkaa kaikessa. Siis kaikessa. Rankkaa.
Tääl tuntus olevan vähä saman tyylistä kommunikaatioo.. Lisäks viel 3 pientä lasta meillä ja kauhee härdelli päällä kokoajan muutenkin.
M32
Kränää on lähinnä silloin kun on nälkä, tai kun ei ole aikaa olla yhdessä, vaikka molemmat haluaisi. Aiemmin jatkuvaa riitaa aiheutti miehen riippakivet exät, mutta ovat ymmärtäneet pysyä poissa ja mieskin tajusi ottaa heihin etäisyyttä (täysin omasta halustaan ja painostamatta).
Me riideltäisiin koko ajan jos minä siihen alkaisin.
Seksistä. Olen kärsinyt vuosia haluttomuudesta ja tilanne on vain pahentunut "pakkoseksistä".
Mies on harvinaisen vittumainen, jos seksiä ei ole kerran viikossa. Olen vuosia pakottanut itseni antamaan seksiä sen kerta viikkoon, jotta elämä säilyy siedettävänä. Mies haluaa seksiä ja tietää että minä en, mutta valittaa minulle siitä, että vaikutan vastentahtoiselta (kun en vaan jaksa aina esittää tarpeeksi). Muukin läheisyys on loppunut, koska en pysty tuntemaan halua olla lähellä ihmistä, jota ei kiinnosta minun tuntemukset, vain oma halunsa ja tarpeensa kokea seksi vielä mielettömäksi kiihkoksi häntä itseään kohtaan.
Kun sitten on tullut väliviikko (minä kipeä, mies poissa, tms) tai olen ollut liian vaisu seksissä, siitä riidellään. Mies tekee selväksi, että seksiä on parasta olla kerran viikossa ja minun pitää haluta sitä. Hemmetinmoinen yhtälö. Ja joka ei ole ollut samassa tilanteessa, ei ymmärrä miten vaikeaa on harrastaa seksiä vastentahtoisesti ja vielä esittää halukasta. Kotityöt ja lasten elämän organisointi on minun vastuullani, käyn myös vaativassa työssä. Tämä seksiasia ja riidat siitä on kuitenkin kuormittavinta.