Mistä te riitelette parisuhteessa?

Me ei olla riidelty koskaan, edellisissä suhteissa molemmilla on ollut riitoja. Elämä on paljon ihanempaa kun on puoliso jonka kanssa samalla aaltopituudella ja kun molemmat vihaa riitelyä ja pitää sitä turhana :)

Seksin vähyydestä - mies pelasi tietokoneella ja joi suurimman osan aikaa. Kotitöistä - ei tehnyt käytännössä mitään, eikä arvostanut sitä, että minä teen. Siitä, ettei maksanut laskujaan ajoissa ja aina oli perintätoimiston kirjeitä postilaatikossa. Ero tuli ja hyvä niin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä riidat lähtevät siitä, että mies ei osaa suhtautua omiin negatiivisiin tunteisiini, ja saa niistä raivokohtauksen. Siinä sitten yksinään raivoaa, ja rauhoittuu väsyessään, jolloin asia pystytään keskustelemaan läpi. On aika rankkaa tää riitaelämä silloin kun sitä on.

Meillä oli samankaltaista. Mies mokasi isosti (esim. oli todella kylmä/ilkeä juuri kun mulle oli sattunut jotain todella kurjaa tms.) tai pienesti (hukkasi lasten tavaroita tms.), eikä asioita voitu käsitellä ns. normaalisti. Mies siis ei pystynyt pyytämään anteeksi, koska ei kestä omaa epäonnistumistaan. Torjuakseen kurjat tunteet mies sitten hyökkäsi täysillä, joko loukkaamalla tahallaan pahasti tai vetäytymällä täysin pitkäksi aikaa, siis jopa viikoiksi. Tänä aikana ei siis ollut mitään parisuhdetta millään tasolla.  Erimielisyyksissä mies antoi periksi heti, koska ei jaksanut riidellä tai edes keskustella/väitellä, ja siitä seurasi sitten samankaltainen kylmenenminen, koska tunsi tulevansa poljetuksi. Minäkään en tietenkään ole täydellinen, mutta tapanani ei ollut mokailla isosti pettämällä pahasti toisen luottamus tms. ja pienempiä mokia osaan pyytää anteeksi. 

Nyt asumuserossa.

Riidellääm kotitöistä, koska meillä on erilaiser käsitykset. Minä ärsyynnyn liasta ja sanon pahasti, mies reagoi, jne.

Riidellään miehen alkoholinkäytöstä. Hän juhlii, minä ahdistun, mies ärsyyntyy siitä että minä olen hankala.

Joo, aloitan kaikki meidäm riidat ja ei, mies ei ole alkoholisti:D

Meillä iso osa riidoista johtuu valitettavasti mun syömishäiriöstä. Ja joka kerta koen valtavaa syyllisyyttä siitä. Tietenkään en kaikkea kerro, mutta eilenkin väsyneenä työpäivien jälkeen tuli kränää illan syömisistä.

Toki myös kotityöt aiheuttaa välillä kitkaa.ä (olen opetellut olemaan rennompi ja sietämään pientä sotkua ja epäjärjestystä) Päihteidenkäytön suhteen ollaan onneksi niin samoilla linjoilla, ettei siitä tarvitse riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisen ajan käytöstä, puutteesta ja sen priorisoinnista, että sitä olisi.

Kotitöistä, seksistä, rahasta, tavotteista, toisen huomioinnista.

Meillä just nämä.

Lisäksi tähän kuuluu se, että mies laistaa kaiken, mikä liittyy lapseen (paitsi harrastuksiin kuskaus).

Voisi sanoa, että melkein kaikesta nykyään riidellään. Esimerkiksi tällainen hauska yhdistelmä hiljattain: 

a) Kun itse olin pari päivää matkoilla ja palasin kotiin, vaimo oli kireä ja suorastaan vihamielinen. Olihan se epäreilua, että hän joutui kärvistelemään kotona ja hoitamaan kotityöt ja lapset ja muut arkijutut kun minä sain vapautta ja elämyksiä.

b)Vaimo lähti heti seuraavana päivänä risteilylle vuorostaan. Kun hän palasi sieltä kotiin, hän oli taas kireä ja vihamielinen. Olihan hän toooodella väsynyt reissusta eikä ollut kunnolla nukkunut ja minä en ollut tehnyt sovittuja kotitöitä vaikka sain lepäillä rauhassa kotona. Tai no, olin toki tehnyt, mutta väärin. Tai ehkä oikeinkin, mutta hän varmuuden vuoksi ensin syytti ja haukkui ja huutoriidan päätteeksi sain lopulta selitetyksi että kyllähän minä ne kuitenkin tein, ja vielä paljon muutakin, hän vain oletti toisin, koska kysyminen kai olisi ollut liian vaikeaa.

Joka tapauksessa vaimo on aina vihainen ja syy on oletusarvoisesti minun. Teinpä sitten jotain tai jätinpä tekemättä. 

V t ttaa.

Yhteisen ajan puutteesta, kotitöiden jakamisesta, kommunikaatio-ongelmista. Jompi kumpi heittäytyy hankalaksi silloin kun on väsynyt ja kuormittunut ja toinen reagoi ollessaan yhtä väsynyt ja kuormittunut. Aika harvoin silti riidellään, ei edes joka kuukausi. Ja riidat on todella kesyjä moniin pareihin verrattuna, ei huudeta pää kolmantena jalkana yms.

Ei varsinaisesti riidellä, mutta silloin kun ei asioista puhuta oikealla nimellä, niin syntyy kitkaa.

Esim. Mies oli mökillä ja kun aamulla soittelimme ja tulin sanoneeksi että :”tarkistin vain sinun olevan elossa.” Siitä alkoi kiukuttelu, mikä minut tappaisi.

Minulla oli kaupungissa lapsenlapset hoidossa ja siksi en ollut mieheni seurassa.

Iltapäivällä kun pääsimme olemaan kahden ja nokatusten, sain mieheni puhumaan.

Oikeasti häntä oli alkanut kiukuttaa, että meillä ei ole yhteistä aikaa, minä hoidan aina vapaapäivinäkin lapsenlapsia.

( myönnä kesällä olen hoitanut paljon, tarha kiinni ja vanhempien vuorotyö).