Miten töissäkäyvät vanhemmat onnistuvat käymään töissä?
Siis miten te muut vanhemmat onnistutte käymään töissä? ihmettelen suuresti miten se käytännössä onnistuu.. itse opiskelen monimuotona ja koulupäiviä on vähän, joka on ollut erittäin hyvä juttu kun lapset pieniä, 3 ja 5 vuotiaat. Meillä ollaan jatkuvasti sairaana. flunssaa, vatsatautia, influenssaa, kaikkea mahdollista koko ajan. Olen usein joutunut pitämään lapset kotona sairastelujen vuoksi. Mietin miten kaikki tämä järjestyisi jos olisin töissä 8 h päivässä? miten työnantaja suhtautuisi jatkuviin poissaoloihin? jännittää valmistuminen, valmistun vuoden päästä, jolloin olen suorittanut amk:n kolmessa vuodessa, silti välillä mietin, että pitäisikö valmistumista pitkittää sinne 3,5 vuoteen, jotta lapset olisi vähän vanhempia, eikä olisi ehkä niin paljoa sairaana? kun opiskeluoikeus kuitenkin on se 3,5 vuotta. välillä tuntuu että työn ja perhe elämän yhdistäminen on mahdotonta, kun työ vaatii niin paljon.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi pidetään kotona ne 2 pahinta ekaa päivää, sen jälkeen hoitoon. Hoidostakin on sanottu että ei haittaa nuha/yskä, jos lapsi jaksaa kuitenkin leikkiä ilman että on selvästi kipeän oloinen/itkuinen. Eli heti kun lapsi vaikuttaa pirteältä, niin takaisin hoitoon.
Lapsemme aloitti päivähoidon viime syksynä ja oli käytännössä koko talven flunssassa, vain viikko siellä täällä tervettä jaksoa välissä. Söi talven aikana 3 antibioottikuuria. Siellä hoidossa ne taudit tarttuu tehokkaasti pieneen taaperoon, joka tunkee käsiään suuhun joka välissä... Toivottavasti tästä ekasta sairastelutalvesta taapero sai vähän vastustuskykyä, ettei seuraava talvi olisi ihan näin paha.
Eihän se kivaa ole ollut kuunnella koko talven kun lapsi on räkäinen ja yskäinen, ja itsekin sairasteltiin paljon. Ensi talvelksi harkitaan influenssarokotteita, epäillään että saattoi meillä joku sellainenkin olla jossain vaiheessa kun viikkokausia oltiin koko perhe flunssassa joka ei parantunut kunnolla millään!
Tällaisten vanhempien takia muiden lapset sairastelee. Tuo on typeryyttä, jos kuvitellaan että sairaus kuin sairaus (tai edes tavallinen nuhakuume) on ohi parissa-kolmessa päivässä. Kipeä lapsi hoidetaan kotona eikä lähdetä tartuttamaan muita. Lapsellekin parempi toipua rauhassa.
Vastauksena aloitukseen sanon, että hankalaa se on ollut. Ensimmäisenä tarhavuotena lapsi sairasti kaksi vatsatautia ja peräti kahdeksan kuumeista flunssaa. Yskien ja korvatulehdusten kera tuntui tosiaan, ettei terveitä viikkoja paljoa ollut.
Sen jälkeen sairastelu on ollut hieman harvempaa sentään, mutta vähän väliä nenä vuotaa. Lomilla ei sairastella ja homeet on tutkittu kotoa muista syistä. Minä opiskelen enkä pidä kiirettä töihinpaluun kanssa. Liian stressaavaa se poissaolojen sumpliminen.
Minä päivätöissä ja mies iltayöissä, eli aina joku kotona. Parisuhteen eikä jaksamisen kannalta paras ratkaisu, mutta toimii nyt hätätilanteessa parin vuoden ajan kun on kolme pientä lasta. Taloudellisista syistä pakko olla töissä.
Meidän kolme lasta ovat olleet hyvin terveitä. Lisäksi me lapsen isän kanssa pystyimme pitämään joustavasti etäpäiviä , jos joku tuli kipeäksi.
Lapset olivat pienenä pari vuotta päiväkodissa ja kolmiperhehoidossa silloin, kun meillä ei ollut ketään vauvaikäistä. Käytännössä kolmiperhehoito oli sitä, että meidän lapset ja yksi - kaksi ulkopuolista siinä vaiheessa kun vanhin meni eskariin.
Naisjohtaja tässä. Työnantaja ei ikinä tuhise tai kiukuttele kunhan HOIDAT TYÖSI. Minullakin on nlapset joskus kipeänä, yleensä kotiin jää mies, mutta jos minä jään niin TEEN NORMAALIN TYÖPÄIVÄN KOTOA, yksikään homna ei jää hoitamatta. Isomman lapsen kanssa voin tehdä etätyöpäivän ja pikkutaaperon kanssa teen päivän työt illalla.
Vierailija kirjoitti:
Naisjohtaja tässä. Työnantaja ei ikinä tuhise tai kiukuttele kunhan HOIDAT TYÖSI. Minullakin on nlapset joskus kipeänä, yleensä kotiin jää mies, mutta jos minä jään niin TEEN NORMAALIN TYÖPÄIVÄN KOTOA, yksikään homna ei jää hoitamatta. Isomman lapsen kanssa voin tehdä etätyöpäivän ja pikkutaaperon kanssa teen päivän työt illalla.
Boss lady; KAIKKIA TÖITÄ ei voi tehdä kotona. Ei vaikka miten haluaisi olla tunnollinen.
Vähän ohi aiheen, mutta pääseekö lapseton nainen vakityöhön? Todennäköisesti hankin lapsia joskus neljän vuoden päästä (Nyt ikää 22). Pelkäävätkö työnantajat että kuitenkin jään heti töitä saadessa äitiyslomalla ja haluavat palkata vasta kun olen lapsia saanut?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on onnistunut työssäkäynti ilman poissaoloja.
Minullakin onnistui, mutta jouduin kaverien piirissä kiusatuksi sen vuoksi, että en ollut poissa sairaan lapsen takia.
Outo asia kadehtia, koska jostain syystä lapseni eivät olleet koskaan sairaina.
Jotain pientä oli, mutta oli usein viikonloppuna tai lomalla, mutta eihän se ollut minun vikani
Pomo kerran asiaa ihmetteli ääneen ja siitäkö se riemu repesi. Olin suuri syntinen terveitten lasteni kanssa.
Ihmetyttää nämä parisuhteessa olevat valittajat. Teitä on KAKSI jakamassa poissaoloja: yrittäminen yms ovat vain tekosyitä, jos vastuu ei tosiasiallisesti jakaudu kahden normaalin aikuisen kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että elintavoista olisi kiinni. Syömme terveellisesti, liikumme ja ulkoilemme päivittäin. Kädet pestään aina kotiin tullessa jne. en ainakaan tiedä mitä voisin tehdä paremmin, sillä teen jo parhaani. päiväkodista ne pöpöt tulee. Usein on ovessa varoitus lappu siitä, mikä tauti siellä jyllää. Tällä hetkellä on varoitus vatsatudista. sitä ennen oli enterorokko. Poissaoloja tulisi paljon, sillä sama tauti sitten kiertää perheenjäseneltä toiselle, ensin poissaolot yhden lapsen takia, sitten toisen ja usein sairastun lopulta itsekin. Nyt olen esikoisen kanssa kotona, kun hänellä vatsatauti... Mieheni on yrittäjä, hänellä ei ole mahdollisuutta olla pois töistä, joten minä olen se joka joutuu joustamaan ja nythän se onnistuu kun opiskelen, joten onneksi en ole vielä töissä. Mistä noita luottolastenvahteja saa? ja tuleeko joku oikeasti hoitamaan sairasta lasta? ap
Kyllähän vastustuskyky kasvaa päiväkodissa. Lapsi meni 1-vuotiaana päiväkotiin. Eka vuosi oli aika tautista ja tarttui myös vanhempiin. Lapsi täyttää kohta 6. Syksyllä mulla ja lapsella oli flunssa. Lapsi on käynyt viimeksi lääkärissä sairauden takia joulukuun lopussa 2017 eli yli vuosi sitten. Pelkään kyllä, että iskee vatsatauti, kun sitä on nyt paljon liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Naisjohtaja tässä. Työnantaja ei ikinä tuhise tai kiukuttele kunhan HOIDAT TYÖSI. Minullakin on nlapset joskus kipeänä, yleensä kotiin jää mies, mutta jos minä jään niin TEEN NORMAALIN TYÖPÄIVÄN KOTOA, yksikään homna ei jää hoitamatta. Isomman lapsen kanssa voin tehdä etätyöpäivän ja pikkutaaperon kanssa teen päivän työt illalla.
Milläs teet sitä kasvokkain tapahtuvaa asiakaspalvelua, kassatyötä tai hyllyjen täyttöä kotoa käsin? Toivon tähän oikeasti vastausta. Kaupan myyjät/ asiakaspalvelijat, Alkon kassa, apteekin henkilökunta, pankkivirkailija, KELAvirkailija, sairaanhoitaja, lääkäri... kaikki vaativat läsnäoloa töissä tiettynä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä parisuhteessa olevat valittajat. Teitä on KAKSI jakamassa poissaoloja: yrittäminen yms ovat vain tekosyitä, jos vastuu ei tosiasiallisesti jakaudu kahden normaalin aikuisen kesken.
Meillä mies joutuu matkustamaan paljon, ulkomaita myöten. Joskus voi tietenkin olla poissa, mutta on aivan luontevaa että päävastuu lapsesta on minulla. Mieheni tekee uraa ja kustantaa käytännössä koko elämämme ja lapsen tulevaisuuden. Minä käyn töissä lähinnä itseni vuoksi.
Lähipiirissä miesten työpaikoissa on ollut varsin nuiva suhtautuminen jo isyysvapaisiin eikä kukaan ole pitänyt muutamaa viikkoa enempää. Tämä yhteiskunta on vanhanaikainen ja perhettä perustaessa sovimme, että meille on helpointa mukautua siihen.
Mun työnantaja järkkää sairaalle lapselle hoitajan kotiin palvelusta. Hoitajat on hoitoalan koulutettuja, useimmat lähihoitajia. (Kyseessä iso it-alan yritys)
Toisilla on aktiivisia eläkkeellä olevia isovanhempia ja työttömiä vanhempia siis toimettomia verkostoa tulla auttamaan.
Älkää ihmetelkö suotta mutta suvussani on lapsiperhe joka matkustelee koko ajan ja tulee siivottuun kotiin ja kun on taas kaikki liassa ja paskassa laiminlyöty koko siivous niin ne lähtee matkoille hotelliin lepäämään ja palatessa pääsee taas ihan puhtaaseen kotiin. Pyykit käydään pesemässä siellä ja ruokaa laittamassa kerran viikossa. Yksityisyrittäjät eivät voi olla sairauslomilla niin aina tulee ilmainen hoitaja.
Ne voivat sosiaalisessa mediassa päivittää täydellistä elämäänsä ja kukaan ei tiedä mitä taustajoukkoja siellä käy hoitamassa rutiinit tai siis siivous ym. alemman tason hommat.
Sosiaalisessa mediassa näytetty harha kuvitelma niin että ihminen ehtii niin paljon ja kaikkea on ihan harhaa ja kukaan ei kerro koko totuutta. Kaikki haluavat näytellä siellä yli ihmistä joka osaa ja tekee ihan kaiken itse.
Ei pidä ihan kaikkea uskoa jos ihminen täydellistä kuvaa koittaa antaa niin todellisuus voi olla jotain ihan muuta.
No onhan se haastavaa. Toiset nyt vain sairastavat enemmän, eikä tosiaankaan aina ole elintavoistakaan kiinni. Meillä toinen lapsista on jatkuvasti kipeänä ja aina ihan kunnolla kuumeessa. Toinen taas ei saa läheskään kaikkia sisaruksensa sairastamia tauteja tai jos saakin, paljon lievempinä. Tänä talvea olen kyllä itsekin ollut todella usein sairaana mutta niin on kyllä meillä töissä muutkin olleet, ne lapsettomatkin. Moni aikuinenkin on ollut vatsataudissa mitä taas meillä ei ole ollut.
Marraskuun alun jälkeen ole ollut ehkä kaksi tai kolme kokonaista viikkoa töissä kun aina on joku meistä sairaana. Olen yksinhuoltaja eli se on aina minä, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin. Eipä työnantaja varmasti riemusta hypi mutta yritän olla ottamatta stressiä. Toki välillä olen vienyt puolikuntoista lasta päiväkotiin tai mennyt itse liian sairaana töihin, mitä en vähemmällä sairastamisella varmasti olisi tehnyt. Tekisin mielelläni lapsen toipilaspäivänä varsinkin etätöitä mutta meillä se ei valitettavasti ole mahdollista.
Pienten lasten vanhemmat eivät ole töitä hakiessa vahvoilla, koska työnantajat pelkäävät, että uusi työntekijä jää sitten heti pois töistä lasten sairastumisen vuoksi. Jos kuitenkin saat töitä siitä huolimatta, niin siellä uudessa työpaikassa on aina aluksi koeaika, eikö? Ja se riippuu sitten ihan sinun ammattisi tärkeydestä, miten työnantaja suhtautuu siihen, jos olet paljon pois lasten sairastumisten vuoksi koeajan aikana. Jos olet työnanatajalle elintärkeä, ei työnantaja välitä, vaikka olet pois välillä. Mutta jos olet helposti korvattavissa, niin työnanataja voi antaa potkut ilman mitään syytä ennen koeajan päättymistä, etä pääsee eroon jatkuvasta "saikuttajasta". Järkevintä on hommata vakituinen työpaikka ennen lasten hankintaa. Silloin ei työnanataja voi tehdä mitään. Jos vakituinen työntekijä on lapsen sairastumisen vuoksi pois, niin sitten on, ja sillä hyvä. Toki häntä voidaan muistaa ensimmäisenä, jos tulevat yt:t.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä parisuhteessa olevat valittajat. Teitä on KAKSI jakamassa poissaoloja: yrittäminen yms ovat vain tekosyitä, jos vastuu ei tosiasiallisesti jakaudu kahden normaalin aikuisen kesken.
Meillä mies joutuu matkustamaan paljon, ulkomaita myöten. Joskus voi tietenkin olla poissa, mutta on aivan luontevaa että päävastuu lapsesta on minulla. Mieheni tekee uraa ja kustantaa käytännössä koko elämämme ja lapsen tulevaisuuden. Minä käyn töissä lähinnä itseni vuoksi.
Lähipiirissä miesten työpaikoissa on ollut varsin nuiva suhtautuminen jo isyysvapaisiin eikä kukaan ole pitänyt muutamaa viikkoa enempää. Tämä yhteiskunta on vanhanaikainen ja perhettä perustaessa sovimme, että meille on helpointa mukautua siihen.
Tee kaikille palvelus ja jää tuolla asenteella kokonaan kotiin. Siitä kiittävät työkaverisi, työnantajasi - ja ennen kaikkea kaikki synnytysikäiset naiset, jotka ihan oikeasti haluavat päästä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nämä parisuhteessa olevat valittajat. Teitä on KAKSI jakamassa poissaoloja: yrittäminen yms ovat vain tekosyitä, jos vastuu ei tosiasiallisesti jakaudu kahden normaalin aikuisen kesken.
Ylipäänsä valittaminen ihmetyttää.
Lapset olivat kotihoidossa kunnes olivat 3v ja 5v. Nyt vasta ovat olleet reilu 3kk päiväkodissa, sinä aikana ei yhtään poissaoloa. Mies tekee 80 pros. työaikaa tämän vuoden. Jos tulee sairauksia, niin vanhempani ovat luvanneet hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohi aiheen, mutta pääseekö lapseton nainen vakityöhön? Todennäköisesti hankin lapsia joskus neljän vuoden päästä (Nyt ikää 22). Pelkäävätkö työnantajat että kuitenkin jään heti töitä saadessa äitiyslomalla ja haluavat palkata vasta kun olen lapsia saanut?
Ei tällästä kannata murehtia. Sain vakipaikan juuri ja olen lapseton nainen 27v. Eli tällä ajatuksella työnantajan kannalta siinä iässä että voisin lapsia heti tehdä
Jossain kohtaa lapsia haluan mutta vielä ei realistista. Toisaalta pk-seudulla ensisynnyttäjien keski-ikä on jo yli 30 että ehkä se isompi riski siirtyy sinne. Olen itse pienemmältä paikalta
Meidän lapsi on perhepäivähoidossa ja olen ollut lapsen sairauden takia kahden vuoden aikana puolitoista päivää pois. Ehkä tauteja on vähemmän pienessä ryhmässä tai lapsella on hyvä vastustuskyky. Ei kyllä vauvanakaan hirveän paljon sairastellut. Hygienia ei ole mitenkään erityisen korkealla tasolla, että siitä asia tuskin on kiinni. Emme nyt missään saastassa elä, mutta esim. käsienpesu ulkoa tullessa ei ole mikään rutiini ja lattialle pudonneen ruuan voi kotona ihan hyvin syödä.