Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 33v ja anoppi on 57v. Olen itse hyvin herkkä hajuille ja allerginen melkein kaikelle. Elämäni on näin hyvin itseen keskittyvää kun pitää katsoa ettei tule allergiaa. En voinut käydä töissä hajujen takia. Niinpä tyttö tuli taloon täyttämään elämäni.
Mutta...anoppi sotkeutuu elämäämme. En voi sietää häntä missään muodossa. Välit yritän kuitenkin pitää rahan takia. Hän on maksanut auton ja taannut asuntolainan. Ja ostelee vauvan tavarat kun en nyt pääse enään töihin hajujen takia.
Mutta vaikeaa on koska anoppi haisee vaikka käy kolme kertaa päivässä suihkussa. Ja saunassa kolme kertaa viikossa. Anopista lähtee alapään lemu ja eltasntunut vanhan ihmisen haju.
Harvinaisen huono yritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli samanlainen aikanaan. Ei nyt synnytykseen yrittänyt tunkea, mutta kaikenlaista "päivittäinen kuva/video" -höpötystä. Ensimmäinen lapsenlapsi. Kyllä se siitä rauhottui. Huvitti enemmänkin... en osaa ajatella, että tuollainen ärsyttäisi, kun on itse kotona ja tylsää, vauva itselläkin mielessä 99%, niin mikäs siinä on jakaa "päivän kakkatarina". Ap:n ongelma on taas kerran se, että kyse on anopista. Anoppi ei saisi sitä ja tätä. Erityisesti on aina ihmetyttänyt näiden miniöiden mustasukkaisuus omasta lapsesta. Joskus se kyllä kohdistuu myös omaan äitiinkin. Olen miettinyt, kuinka heikko on ihmisen äitiys, jos lulee jonkun voivan varastaa paikan lapsen elämässä. Eikö se ole upeaa, että lapsi on niin suosittu ja hänellä on useita rakastavia ihmisiä? Itse en ainakaan ole koskaan kokenut minkäänlaista mustasukkaisuutta omista lapsistani. Heitä saa paijata, lässyttää, ottaa syliin niin paljon kuin haluaa ja lapset kestää. Anti mennä vaan.
Minulla häirikkö oli äitini. Sinä olet keskenkasvuinen, etkä tajua kenenkään rajoja.
Ei vaan koen pikemminkin olevani aikuinen näihin verrattuna. Osaan vetää rajani ja silti hyväksyä toisten ihmisten tarpeet. Ymmärrän, että maailmaan mahtuu, antaa kaikkien kukkien kukkia jne. Suurimmalla osalla tarkoitusperät on hyvät. Tottakai rajat pitää vetää, mutta se pitää tehdä siinä hetkessä ja siihen sopivalla tavalla myös toista kunnioittaen. Tuntuu, että täällä on lapsellisia ihmisiä, joiden elämä on musta-valkoista ja kun eivät osaa vetää rajoja, pitää kiukutella kuin pikkulapsi ja alkaa huutamaan "en mä leiki sitten lainkaan". Aikuisuutta ja vahvuutta on osata vetää se raja ja silti ymmärtää toistakin. Erityisesti kun kyse on miehen vanhemmista, niin ei kannata olla niin vanne kireällä. Ne tarkoittaa kuitenkin hyvää. Vähän rennompi asenne elämään auttaa jo pitkälle... kiukuttelemalla ei tee kuin pahaa mieltä kaikille: itselle, appivanhemmille ja puolisolle. Miksi miehille nämä asiat on niin helppoja? Koska osaavat vetää sen rajansa ilman lapsellista uhmakohtausta... ja ylipäätään eivät jaksa nähdä vaivaa pikkujutuista.
Niin toihan toimii tosi hyvin jos on tekemisissä ihan kohtuu normaalin ihmisen kanssa joka noudattaa niitä toiseen perheen rajoja.
Mutta silloin kun niitä vedettyjä rajoja vastaan tapellaan kokoajan, niitä rikotaan tai yritetään rikkoa jatkuvasti, saat osaksesi vihaa ja haukkumista niistä rajoista joita olet asettanut ihan ystävällisesti ja kunnioittaen, niin jossain vaiheessa se kuppi vaan menee nurin eikä jaksa enää olla se ymmärtävä kiva tyyppi joka antaa aina anteeksi ja joustaa niistä ihan kohtuullisista rajoista.
Silloin ei auta kun ajatella sitä oman perheen parasta ja vetää ihan tiukat ja joustamattomat rajat.
Minä olen vasta raskaana ja anoppi on ihan ok, mutta täysin samaa mieltä kanssasi. Lisään vielä, että mielestäni on kyllä sellaistakin käytöstä olemassa, ettei tarvitse unohtaa (vaikka antaisikin anteeksi) ja toinen korjaa käytöstään. Eli vaikka se anoppi muuttaisi jossain vaiheessa käytöstään, niin siitä käytöksestä riippuen ei toiseen täydy silti luottaa esim. lastenhoitajana, jos luottamusta ei yksinkertaisesti enää pysty syntymään.
Mielestäni on sellaisia tekoja ja sanoja, jotka jättävät peruuttamattoman jäljen. Välit voidaan varmasti paikata useimmissa tilanteissa niin, että voidaan tavata tietyin väliajoin, mutta monissa näiden anoppiketjujen tarinoissa on ihan ymmärrettävää pitää anoppi käsivarren matkan päässä, vaikka tämä vaikuttaisi muuttaneen käytöstään. Esimerkiksi tuo vessaan lukittautuminen vauvan kanssa, siinäpä olisi sellainen tempaus, etten kyllä ikinä luottaisi lasta minkään ikäisenä anopin kanssa.
Ja kyllä itselläni olisi vaikeaa luottaa edes kouluikäistä sellaisen luo yksin, joka on puhutellut vauvavuoden itseään äitinä lapselleni, repinyt sylistä lastani/ollut antamatta sitä takaisin tai vaikkapa puhunut outoja/sopimattomia lapsen "uimapukualueesta". On vaan rajoja, jotka ylittämällä ei enää takaisin mennä. Minun anoppini on siis kiva ja nämä jutut täältä palstalta jäänyt mieleen. Voisin antaa anopille anteeksi hetkittäiset sekoilut ristiäisten kanssa yms., mutta monista täällä puhutuista jutuista en kyllä voisi päästää irti vaan luottamus olisi lopullisesti mennyttä.
Minua myös ahdistaisi, jos anopin tai kenenkään muun elämän itsetarkoitukseksi muodostuisi viettää lasteni kanssa aikaa ilman minua. Jos siihen pyrittäisiin jatkuvasti ja keinolla millä hyvänsä, ja lapsista puhuttaisiin ikään kuin objekteina, joiden tehtävä on tuottaa henkilölle hyvää mieltä, niin todennäköisesti en voisi luottaa tällaiseen henkilöön lastenhoitajana lainkaan. Ihan oma "äidinvaisto" puuttuisi peliin. Uskonkin että monella täällä se oma vaisto kertoo vahvasti, että toinen naaras yrittää ryöstää omat pennut - näin kärjistetysti.
Kiitos, sain selkeytettyä ajatuksiani kirjoituksesi avulla. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Ei ole normaalia. Sinulla on oikeus rajoittaa hänen läsnäoloaan. Itse olisin jo hermostunut ja häätänyt hänet helvettiin.
Mikä neuvoksi? No häädät koko anopin elämästänne.
Minulla isoäiti kaappasi lapsen. Piti vain hakea kerhosta mutta häipyikin kaupungille. Poissa tuntikausia, lapsen lääke kotona.
Lopulta toi nälkäisen märän yskivän lapsen kotiin eikä edes anteeksi pyytänyt.
Ei sellaisen jälkeen vaan enää palaa välit ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee anoppi miten tahansa tai jättää tekemättä, hän tuntuu jo käsitteenä olevan monelle vastenmielinen. Mistä se johtuu? Siitäkö, että ollaan mustasukkaisia omasta miehestä? Ei käsitetä ettå mies on myös jonkun lapsi ja myös heillä on pysyvä tunneside.
Vierailija kirjoitti:
Tekee anoppi miten tahansa tai jättää tekemättä, hän tuntuu jo käsitteenä olevan monelle vastenmielinen. Mistä se johtuu? Siitäkö, että ollaan mustasukkaisia omasta miehestä? Ei käsitetä ettå mies on myös jonkun lapsi ja myös heillä on pysyvä tunneside.
Juu, niinhän täällä just lukee. Että miniän mustasukkaisuudesta vaan johtuu, jos anoppi tunkee ovista ja ikkunoista ja hourii miten vauvan virtsa on kultaa. Kukahan siinä on mustasukkainen ja kade, eikä ymmärrä, että pojan ensisijainen tunneside on vaimo ja lapset, eikä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekee anoppi miten tahansa tai jättää tekemättä, hän tuntuu jo käsitteenä olevan monelle vastenmielinen. Mistä se johtuu? Siitäkö, että ollaan mustasukkaisia omasta miehestä? Ei käsitetä ettå mies on myös jonkun lapsi ja myös heillä on pysyvä tunneside.
Miten niin? Täällähän on moni kertonut, että hänellä on mukava anoppi ja kauhistellut miten jollain voi olla sellainen kuin ap:lla (tai tuo vauvan kanssa vessaan lukittautunut mt-tapaus). Tässä keskustellaan kamalista mummoista , ei mummoista ylipäätään.
Miten täällä joillekin tuntuu olevan ihan käsittämätöntä että tuore äiti kaipaisi hieman yksityisyyttä ja aikaa tutustua vauvaan rauhassa, ilman häslääviä sukulaisia. Erityisen hirveitä nuo jutut miten anoppi vie jopa vastasyntyneen(!!) vauvan pois äidin luota, samalla kun äiti on vielä hormonien takia todella herkässä tilassa. Miestenkin soisi ymmärtävän miten stressaavaa tuollainen on sekä äidille että vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma anoppi oli samanlainen kun esikoinen syntyi. Alusta asti piti olla tunkemassa meille jos jollakin syyllä ja loukkaantui kun meille ei sopinutkaan. Meillä ollessaan penkoi kaapit eikä mikään ollut yksityistä. Raskausaikana loukkaantui kun ostettiin haluamamme vaunut eikä niitä mitkä anoppi oli meille valinnut. Haukkui mut äitinä alkaen synnytyksestä ja käyden läpi imetyksen aina ristiäisten tarjoiluihin ja lapsen nimeen asti. Kavereilleen ja sukulaisilleen muistaa edelleen joka käänteessä kehua kuinka hän hoitaa lastamme jatkuvasti kun ei miehen kanssa pärjätä ilman häntä. Onnistui käytönnössä pilaamaan esikoisen vauvavuoden täysin kun en osannut epävarmana uutena äitinä pistää rajoja anopille.
1,5v sitten kuitenkin mulla meni kuppi nurin kun anoppi haukkui mun ulkonäön ja mut äitinä pystyyn. Tuolloin ilmotin kylmän viileästi et jos hän ei kunnioita mua poikansa puolisona ja lapsenlapsensa äitinä niin hänellä ei ole mitään asiaa minun ja lapsen elämään. Miehelle ilmotin samassa tilanteessa että valinta on hänen, joko minä ja lapsi tai hänen äitinsä. Mies onneks valitsi meidät ja välit oli vajaan vuoden anoppiin täysin katki. Anoppiaan haukkui mut ja poikansa koko suvulle ja katkoi välit sukuunsa koska he puolusti meitä. Ruvettiin loppukesästä saamaan välejä kuntoon kun istuin kahden anopin kanssa ja ilmoitin että hänen käytös on ollut alusta asti loukkaavaa enkä tuu enää hyväksymään sellasta käytöstä häneltä.
Nyt tilanne on melko ok. Anoppi näkee lasta parin viikon välein. Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Saa nähdä mitä käy kun toinen lapsi syntyy kesällä. Toivottavasti ei jouduta alottamaan samaa rumbaa uudelleen. Nyt oon toki taas saanut jo etukäteen mökötystä vaunuvalinnoista, tulevasta synnytyksestä ja siitä kun totesin ettei meille tämän lapsen jälkeen tule enää lapsia. Nämä asiat kun nyt eivät ole kenenkään muun kun minun ja mieheni päätettävissä.
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
Hah hahaa, virtsansa on kultaa, niin joo :D olet hassu..
Vierailija kirjoitti:
Mistä näitä täys- ja puolihulluja anoppeja sikiää ?
Tämä on ainakin viides ketju puolen vuoden sisään , jossa kerrotaan enemmän tai vähemmän kaikki käytöstavat , kontrollin jopa ihan kirjaimellisesti toisen ihmisen synnyttämästä lapsesta hulluksi tulleista naisista.
Jos joku tunnistaa itsensä niin voisitko kertoa mitä sinulle on tapahtunut ?
En veetuile , haluaisin todella tietää.
Olen anoppi ja tunnen muitakin , mutta en yhtään noin löyhäpäistä.
Kuule ihan eräiden mielikuvituksesta. Sieltä putkahtelee kaikkea muutakin jos tarkkaan palstaa tutkit.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Osaa toki hoitaa mutta ei se pois sulje sitä että neuvoja voi ja pitää pyytää. Itsekin monesti soittanut ensin äidille ja kysynyt apua kun ei oikeen ole muutakaan paikkaa minne soitella. Toki ajat ja suositukset muuttuu mutta mulle ainakin äidin apu on ollut esikoisen kanssa kultaakin kalliimpaa. Anopilta jos kysyy mitä tahansa lapsen hoitoon liittyvää niin saa vastaukseksi halveksivan katseen ja huokauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Osaa toki hoitaa mutta ei se pois sulje sitä että neuvoja voi ja pitää pyytää. Itsekin monesti soittanut ensin äidille ja kysynyt apua kun ei oikeen ole muutakaan paikkaa minne soitella. Toki ajat ja suositukset muuttuu mutta mulle ainakin äidin apu on ollut esikoisen kanssa kultaakin kalliimpaa. Anopilta jos kysyy mitä tahansa lapsen hoitoon liittyvää niin saa vastaukseksi halveksivan katseen ja huokauksen.
Minä olen saanut kolme lasta lukioon asti kysymättä...
Olen itse 33v ja anoppi on 57v. Olen itse hyvin herkkä hajuille ja allerginen melkein kaikelle. Elämäni on näin hyvin itseen keskittyvää kun pitää katsoa ettei tule allergiaa. En voinut käydä töissä hajujen takia. Niinpä tyttö tuli taloon täyttämään elämäni.
Mutta...anoppi sotkeutuu elämäämme. En voi sietää häntä missään muodossa. Välit yritän kuitenkin pitää rahan takia. Hän on maksanut auton ja taannut asuntolainan. Ja ostelee vauvan tavarat kun en nyt pääse enään töihin hajujen takia.
Mutta vaikeaa on koska anoppi haisee vaikka käy kolme kertaa päivässä suihkussa. Ja saunassa kolme kertaa viikossa. Anopista lähtee alapään lemu ja eltasntunut vanhan ihmisen haju.