Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tekee minut hulluksi (Koskee esikoistani)
Ärsyyntynyt
03.04.2019 |
Anoppi tekee minut ihan hulluksi. Sain esikoiseni kolme kuukautta sitten. Lapseni on anopin ensimmäinen lapsenlapsi.
Anoppi on siis ollut lapsesta omistushaluinen heti syntymästä lähtien. Olisi halunnut tulla mukaan synnytykseenkin jotta olisi saannut vauvan heti ensimmäisenä syliin. Sain pitää miehelleni aikamoisen puhuttelun siitä, kuinka minä en halua häntä saliin. Heti seuraavana aamuna synnytyksestä hän oli tietenkin haukkana paikalla ja kävi kaikki sairaalassaolopäivät luonamme. Kun pääsimme sairaalasta pois, oli anoppi meillä ja kotiin tullessani vei haukkana vauvan sylistäninja passitti minut nukkumaan.
Olisin halunnut pesiä vauvan kanssa ihan rauhassa enkä häntä sinne hääräämään.
Ajattelin, että hän rauhottuisi ensimmäisten viikkojen jälkeen, mutta ei.
Hänen on ”saatava nähdä” lasta ainakin 3 kertaa viikossa. Videopuhelu on pakko soittaa kerran päivässä että näkee pojan eikä missaa mitään.
Hän myös kertoo katsovansa pojan kuvaa joka ilta ja pussaa hänelle hyvää yötä jne.
Se miten hän lässyttää ja puhuu pojasta esim ”Hänen virtsansa on kultaa” jne saa minut oikeasti voimaan pahoin. En jaksa häntä ollenkaan enää ja minun mielestäni touhu menee jo överiksi, mutta mieheni ei tätä ymmärrä.
Mikä neuvoksi? Onko teistä tämä ihan normaalia?
Kommentit (393)
Niin. Ei se aina helppoa anopilla ole. Meillä poika viljelee päivätyönsä lisäksi. Nuoret asuvat tilalla. Emme peri vuokraa, vain nimellinen peltovuokra on. Haluamme tukea heitä.
Mieli oli usein apea, kun lähes kaiken on poistanut, mitä perinteisesti talossa on ollut. Nyt olen siihen tottunut. Lapset ovat ihania ja saamme heitä tarvittaessa hoitaa.
Kerran pyysin anteeksi, kun tuntui välien menevän solmuun, vaikka oikeasti koen miniän olevan anteeksipyynnön velkaa. Ne on niitä näkemyseroja..
Miniä harrastaa heppaa, ei siinä mitään, mutta kallista on. Hän käy kyllä töissä. Toisinkin voisi olla.
Kyllä me sentään tekstittelemme. Paljon rukousta suhteiden parantamiseksi on takana ja edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Osaa toki hoitaa mutta ei se pois sulje sitä että neuvoja voi ja pitää pyytää. Itsekin monesti soittanut ensin äidille ja kysynyt apua kun ei oikeen ole muutakaan paikkaa minne soitella. Toki ajat ja suositukset muuttuu mutta mulle ainakin äidin apu on ollut esikoisen kanssa kultaakin kalliimpaa. Anopilta jos kysyy mitä tahansa lapsen hoitoon liittyvää niin saa vastaukseksi halveksivan katseen ja huokauksen.
Minä olen saanut kolme lasta lukioon asti kysymättä...
Se että sä olet saanut ei tarkota sitä etteikö joku muu vois apua tarvita. Onneks kenenkään ei täällä tarvii pärjätä eikä siitä saa yhtään sen kirkkaampaa kruunua että on pärjänny ilman neuvoja..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Osaa toki hoitaa mutta ei se pois sulje sitä että neuvoja voi ja pitää pyytää. Itsekin monesti soittanut ensin äidille ja kysynyt apua kun ei oikeen ole muutakaan paikkaa minne soitella. Toki ajat ja suositukset muuttuu mutta mulle ainakin äidin apu on ollut esikoisen kanssa kultaakin kalliimpaa. Anopilta jos kysyy mitä tahansa lapsen hoitoon liittyvää niin saa vastaukseksi halveksivan katseen ja huokauksen.
Minä olen saanut kolme lasta lukioon asti kysymättä...
Se että sä olet saanut ei tarkota sitä etteikö joku muu vois apua tarvita. Onneks kenenkään ei täällä tarvii pärjätä eikä siitä saa yhtään sen kirkkaampaa kruunua että on pärjänny ilman neuvoja..
Vastasin väitteeseen että se olisi jokin normaali kaikkien käyttämä yleinen tyyli että pirautellaan tämän tästä äidinäidille. Miksi sinne soittelisi? Neuvola ja vertaistuki on ajan tasalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää nää kommentit että tuore äiti on itsekäs vauvasta..
Niin sen tuoreen äidin kuuluukin olla. Vastasyntynyt elää täydessä symbioosissa äidin kanssa eikä ymmärrä olevansa erillinen olento. Äidin ensisijainen tehtävä on vastata lapsen tarpeisiin eikä siihen väliin ole alkuun edes isällä juurikaan asiaa. Kyse ei ole itsekkyydestä vaan puhtaasti biologiasta.
Kyllä se mummu kerkeää tutustumaan vauvaan vähän myöhemminkin eikä menetä yhtään mitään sillä ettei pääse olemaan pienen vauvan kanssa. Sillä että tungetaan väkisin vauvan ja äidin väliin saatetaan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa äidille lisää epävarmuutta uudessa tilanteessa.
Luulisi että jokaisen äidin ja isoäidin tärkein tehtävä on huolehtia niistä vauvan tarpeista ja pienen lapsen kohdalla tärkeintä on huolehtia siitä että äiti saa tarvitsemansa tuen ja ohjeet kuinka toimia lapsen kanssa. Jokaiselle niin miehelle kuin naiselle se oma äiti yleensä on tärkeä tukipilari joten on luonnollista että tuore äiti tukeutuu omaan äitiinsä anoppinsa sijaan. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista. Onhan hän tuntenut oman äitinsä koko ikänsä ja anopin hyvin paljon lyhyemmän aikaa. Luulisi että isoäidit ymmärtäisivät omien lastensa ja miniöidensä kohdalla sen että he ovat jo lapsensa kasvattaneet, nyt on lasten vuoro kasvattaa omansa. Toki tukea ja apua pitää antaa kun sitä pyydetään mutta siitä ettei neuvoja noudateta ei pidä loukkaantua. Ainakin itse toivon että osaan kasvattaa omista lapsistani vahvasti omilla jaloillaan seisovia aikuisia jotka osaavat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Tuoreet vanhemmat tarvitsevat tukea ja välittämistä eikä päällepäsmäröintiä ja vanhemmuuden mitätöintiä.
Ei nyt eletä keskiaikaa. Kyllä ne äidit osaa lapsensa hoitaa ilman kummankaan isoäidin neuvomista.
En ole kertaakaan kysynyt neuvoja heiltä. Ei ole tullut edes mieleen.
Osaa toki hoitaa mutta ei se pois sulje sitä että neuvoja voi ja pitää pyytää. Itsekin monesti soittanut ensin äidille ja kysynyt apua kun ei oikeen ole muutakaan paikkaa minne soitella. Toki ajat ja suositukset muuttuu mutta mulle ainakin äidin apu on ollut esikoisen kanssa kultaakin kalliimpaa. Anopilta jos kysyy mitä tahansa lapsen hoitoon liittyvää niin saa vastaukseksi halveksivan katseen ja huokauksen.
Minä olen saanut kolme lasta lukioon asti kysymättä...
Se että sä olet saanut ei tarkota sitä etteikö joku muu vois apua tarvita. Onneks kenenkään ei täällä tarvii pärjätä eikä siitä saa yhtään sen kirkkaampaa kruunua että on pärjänny ilman neuvoja..
Vastasin väitteeseen että se olisi jokin normaali kaikkien käyttämä yleinen tyyli että pirautellaan tämän tästä äidinäidille. Miksi sinne soittelisi? Neuvola ja vertaistuki on ajan tasalla.
Missä kohtaa väitettiin että kyseessä on normaali kaikkien käyttämä yleinen tyyli? Se että yksi ihminen toimii niin ei tee siitä kaikkien käyttämää tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuavatkohan ns ”normaalin” anopin omaavat kuinka onnekkaita ovat? Varsinkin ne, joiden lapsella on kahdet isovanhemmat, jotka ovat järjissään?
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei se aina helppoa anopilla ole. Meillä poika viljelee päivätyönsä lisäksi. Nuoret asuvat tilalla. Emme peri vuokraa, vain nimellinen peltovuokra on. Haluamme tukea heitä.
—————-Mieli oli usein apea, kun lähes kaiken on poistanut, mitä perinteisesti talossa on ollut. Nyt olen siihen tottunut. Lapset ovat ihania ja saamme heitä tarvittaessa hoitaa.
Sanoisin, että onpa hyvä kun teki talosta kodin itselleen ja perheelleen eikä ryhtynyt elämään niiden PERInteiden ehdoilla!
Ja ymmärrä hyvä anoppi, että naamastasi näkyy asenteesi miniän harrastukseen jne....minulla on se käsitys, että nämä ’hevosnaiset’ ovat varsin toimeliaita ja reippaita naisia!Terv. toinen anoppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan helvetin itsekästä valittamista. Olen joutunut hoitamaan oma5 lapseni ilman kenenkään apua ja olisin ikikiitollinen jos anoppia olisi kiinnostanut auttaa meitä
.
Vierailija kirjoitti:
Ihan helvetin itsekästä valittamista. Olen joutunut hoitamaan oma5 lapseni ilman kenenkään apua ja olisin ikikiitollinen jos anoppia olisi kiinnostanut auttaa meitä
.
Ihme kitinää. Ehkäisy on keksitty. Ja mitään apuahan ei häirikköanopista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsesta.
Miniä on nyt vähän itsekäs. Ei anoppi pahaa halua.
Ja voihan se olla niinkin, että anoppi epäilee miniän hoito taitoja.
Miniä yleensä haluaa oman äitinsä ohjeet, mutta ei anopin. Malttia vaan nuori äiti.
Oikeesti, kenestä on normaalia, että anoppi haluaa synnytykseen mukaan? Tai sanoo lapsen virtsaa kullaksi? 99 prosenttia ei halua ees omaa ätiään joka päivä kylään, saati sitte anoppiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen pojan äitinä mäkään en pysty käsittämään rajattomia anoppeja.
Vaikka raskaus, synnytys, imetys ja vauva-aika onkin ihanaa aikaa, niin äidille se on todella raskasta ja vaivalloista ja osin kärsimystäkin. Minä ainakin olen helpottunut, että omat lapset pääsevät helpommalla koko ruljanssissa. Kuinka ahneita ihmiset oikein ovat, jos sen lisäksi pitäisi vielä saada olla se läheisempi isovanhempi? Tottakai se, joka (ja jonka lapsi) joutuu tekemään isomman työn, ansaitsee olla vauvalle läheisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
Lakkaa altistamasta lastasi tällaisille hylkäyksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus on päinvaistainen.
Ai miten?
Todellisuudessa kyse onkin apn isästä joka tukee apn mielenterveyttä ja asia koskee ap kuopusta?
Sinä teet puolestasi hulluksi kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
NO johan on tapaus! Tuollainen anoppi pitäisi tavata livenä, jotta uskaltaisi antaa lisää vinkkejä. Selitä nyt kuitenkin lapselle ettei hänessä ole yhtään mitään syytä anopin käytökseen. Jotkut ihmiset vaan ovat noin itseään täynnä eivätkä osaa asettua toisen asemaan- ei edes lapsen.
Anoppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siriina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä itseä harmittaa on se että anoppi saattaa ensin sopia meidän kanssa että ottaa lapsen hoitoon päivänä x mutta kun tuo päivä lähenee niin tuleekin soittoa että nyt ei käykään kun onkin jotain mielekkäämpää tekemistä. Kiva selittää sitten lapselle ettei mummo voikaan ottaa hoitoon vaikka oli sovittu pitkälti etukäteen.
Älä kerro lapselle mummulakylästä etukäteen.
Niin, tai sitten ei sovi mitään hoitokyläilyjä ensikään.
Mummo kertoo kyläilyn ihan ite lapselle...
Nytki oli pakosta sovittu kyläily mummon kanssa kun itse joudun lähtemään yönyli työmatkalle ja mies on iltavuorossa eikä pääse hakemaan lasta päiväkodista. Mummo ilmoittikin että lähtee extemporee matkalle vaikka oli jo sovittu ja mummo kerennyt lapselle hehkuttamaan kaikkea kivaa mitä tekevät. Onneks mun vanhemmat pystyy tällä kertaa lapsen ottamaan mutta sekään ei ole itsestäänselvyys.
En todella tykkää että lapsi käy mummollaan enkä sopis kyläilyjä jos ei olis ihan pakko.
JAHAS, mitä jos et olekaan se ikävän viestin välittäjä lapselle vaan pyydät lapsen puhelimeen, jotta mummeli saa itse tuntea tuottavansa pettymyksen lapselle! Voi tulla asiaan muutos.
Terv. toinen mummeli
Voi ku toimisikin noin että anoppi kokisi tuottavansa pettymyksen lapselle mut kun ei tunne. Nytki lapsi oli paikalla kun anoppi kertoi lähtevänsä mielummin reissuun kun viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa. Ei aiheuttanut anopissa mitään tunnetta vaikka lapsi oli silmin nähden pettynyt mummoonsa. Eipä tee enää mieli edes kysyä anopilta apua kun lapsi joutuu kärsimään.
NO johan on tapaus! Tuollainen anoppi pitäisi tavata livenä, jotta uskaltaisi antaa lisää vinkkejä. Selitä nyt kuitenkin lapselle ettei hänessä ole yhtään mitään syytä anopin käytökseen. Jotkut ihmiset vaan ovat noin itseään täynnä eivätkä osaa asettua toisen asemaan- ei edes lapsen.
Anoppi
Tää anoppi on kyl yks hankala tapaus. Teet niin tai näin ni aina on väärin.
Lapsi on onneks vielä niin pieni ettei osaa kauheen pitkään olla harmissaan mummon toilailuista mutta äitinä harmittaa lapsen puolesta. Lapselle kyllä kotona painotetaan ettei syy ole hänessä ja toistaiseksi vielä päästään yhen illan harmilla.
Muutenkaan en anoppia pyydä apuun kun äärimmäisessä pakossa jos kukaan muu läheinen ei pysty auttamaan. Välillä jopa jätän itse menoja välistä mielummin kun kysyn anoppia auttamaan.
Nähtävästi ihmiset joilla ei ole häiriytyneitä / rajattomia sukulaisia eivät oikeasti tajua minkälaista toisten elämä voi olla. Itse olisin ennemmin lasteni kanssa yksin, kuin kuuntelisin isovanhemmilta "hyviä" ohjeita ja toteamuksia siitä miten en pärjää ilman apua. Olen monesti sanonut, että osaan pyytää apua, jos sitä tarvitsen. Ei ole tuottanut tulosta. Äitiysloman aikana pappa kävi jopa neljästi päivässä kylässä ja JOKA KERTA muisti mainita, että vauva on kasvanut niin paljon viime tapaamisesta. Ja mummo kävi vähintään viidesti viikossa "auttamassa" tunti tolkulla, eikä oikein osannut lähteä kotiin. Seuraavan äitiysloman aikana tämä ei toistu, koska muutan vähintään 300 km päähän, jos eivät muuten asetu.
Loistavaa! Haluutko mitalin?