Nainen, mitä tekisit jos miehesi "tapailisi" toista naista?

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse naisena miesvaltaisella alalla ja käyn tietysti lounailla työkavereiden kanssa ja joidenkin kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla. Voisin kuvitella, että jonkun vaimo voisi ajatella minusta juuri noin. Tosin olen kolmekymppinen enkä ketään pikkujouluissa aikaisi pussailla, vaikka olisin sinkku.. MUTTA sen mitä olen miehistä oppinut on se, anteeksi yleistys, että jos aletaan pyydellä paljon kahdenkeskisiin tapaamisiin, joista ei juuri puhuta muille, on takana AINA jotain enemmän. On kai kuitenkin aika tavallista, itse ainakin uskon niin, että pitkän avioliiton aikana jossain vaiheessa ihastuu toiseen. Se kuitenkin kuinka toimii asian kanssa, on ratkaisevaa. Kyllä niitäkin on, jotka tuntuvat olevan hieman ihastuneita, mutta pitävät yhteyden työasioissa ja sitten on niitä, jotka kuvittelevat minun haluavan mukaan viidenkympin villityksestä johtuvaan sekoiluun vaimonsa selän takana. Tai no, yksi sellainen oli. Ei miehiä sentään koko ajan perässä juokse :D

Kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsi ja tällä naisella kemiat kohtaa ja nauttivat yllättävästä toistensa huomiosta. Silloin on helppo ihastua. Tosi mies ymmärtää tuossa tilanteessa vetäytyä. Onko teidän parisuhteessa vielä kipinää? Ehkei kannata heti eroa pohtia vaan miettiä voisitteko vielä saada kipinän syttymään välillenne, jos se on ollut uinuksissa?

Kyllähän se taitaa olla aika väistämätöntä että kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon aikana voi tulla ihastumisia, sen tiedän ja hyväksyn. Ja onhan omalle kohdallekin osunut viehättäviä ihmisiä. Mutta minä en ole suudellut ketään heistä, enkä pyytänyt kahdenkeskiseen tapaamiseen. Siinä kai se ero on. 

En oikein osaa sanoa tuosta kipinästä. Kyllä meillä kotona halaillaan ja suukotellaan, sanotaan toiselle että rakastetaan ja tykkään käpertyä miehen kainaloon. Seksielämämme ei nyt ehkä ole varsinaisesti järisyttävää, mutta oikein hyvää kuitenkin ja tiedämme kumpikin mistä toinen tykkää. Varmasti siihen kipinöintiin voisi panostaa enemmänkin.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Näin voi käydä kun parisuhteessa ei puhuta eikä uskalleta ottaa esiin yhtään vaikeampia aiheita. Eletään pinnallisessa 1950-luvun tyyppisessä avioliitossa jossa mies tekee mitä tahtoo ja nainen odottaa kotona ruoka valmiina kun perheen pää tulee kotiin yhteiselle perheillalliselle. Ihanaa! Niin lämminhenkistä ja niin tasa-arvoista!

Ehkä vuoden kuluttua uusi suhde on vakiintunut niin että mies voi siirtyä ilman vaivannäköä asumaan uuteen yhdessä sisustettuun kotiin ❤️❤️ Siis tämän uuden lemmittynsä kanssa. Sinä pakkaat miehelle silittämäsi paidat hänen matkalaukkuunsa sekä eväsnyytin ja vilkutat iloisesti lasten kanssa ikkunasta kun uusi nainen hurauttaa miehen kanssa tiehensä 😊

Voi kuule, kyllä meillä puhutaan vaikeatkin asiat, ja se olen pikemminkin minä joka tulen kotiin valmiiseen pöytään kun mies pääsee useimmiten töistä ennen minua. Se, etten tahdo lähteä kostamaan ja leikkelemään miehen paitoja saksilla pikkusilpuksi ei tarkoita että olisin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen. Olen tainnut käyttäytyä tässä tilanteessa liian naiivisti, mutta en yksinkertaisesti halunnut heti olettaa pahinta puolisosta jota olen rakastanut niin monta vuotta. Keskusteleminen tästä asiasta pelottaa, koska tässä on niin paljon pelissä. Mutta jos on pakko erota, niin sitten on pakko erota.

- ap -

Kuulehan ap, juu se, että omasta pitkäaikaisesta luotettavasta ja rehellisestä ihmisestä paljastuu pettäjä, niin kyllähän se sattuu, mutta se sattuu enemmän, jos yrität väkisin jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Oma luotettavana ja rehellisenä pitämäni mies piti minua tietämättäni varalla, kun kehitteli suhdetta toiseen. Halusi ensin katsoa tuleeko siitä mitään ja jos ei olisi tullut niin olisi vaan hipihiljaa jatkanut minun kanssani. Ei siinä kuule miehelle merkinnyt yhteiset vuodet tai lapset mitään. Onneksi jäi kiinni melko nopeasti suhteen alettua, mutta minun luottamukseni romuttui niin täysin, että en edes kuvittelisi voivani kyseistä tekoa anteeksi antaa. Sinä ja lapset selviätte kyllä, niin me kaikki petetyt ja jätetyt selviämme. Paras "kostosi" on, että jatkat elämääsi lasten kanssa ilman miestä, etkä perään itke.

Hm. Jos sinkku nainen tapailee miestä, hän on arvioimassa, haluaako aloittaa tämän kanssa suhteen. Se ei sinänsä ole katastrofi, että miehellä on rakastajatar. Jos nainen haluaa tarjota itseään "ilmaiseksi" ja eväät mieheltä sen ilon, hän saattaa katkeroitua sinulle... mies ei yleensä jätä vaimoaan, lapsiaan, kotiaan yhden tytönhupakon takia - vaikka innostuukin, kun tämä itseään tarjoaa.  Miehet kykenevät ajattelemaan seksin vain seksinä! Se on tietysti tyhmää, jos miehesi sekaantuu kollegaan. Tyttö on ehkä vasta aikuistunut ja sitä naiiviutta ei tulisi hyväksikäyttää.

Hyväksykää se tosiasia, että jokainen kunnon aviomies - uskollisinkin - voisi panna tyttöä, joka itseään tarjoaa. Jos hän on oikea mies. Eikä silti jätä vaimoaan.

Älä eroa yhden kateudenpuuskan (tai useamman) takia. Ei ole helppo löytää vanhempana uutta miestä ja kotia... kai suhteenne on tärkeämpi, kuin yksi mahdollinen panosuhde?

Minä en ainakaan kattelis jos oma ukko "tapailis" toista naista! En hyväksyisi missään muodossa. Sen verran pitää olla mustasukkainen jos toisesta välittää!! 

Olen myös sitä mieltä että tuollainen käytös naimisissa olevalta mieheltä ei ole "normaalia" vain kaveruutta. Jo suutelu ja sen kertomatta jättäminen on siitä todiste. Kertomalla tapailusta hän uskottelee itselleen, että tapailu tapahtuu sinun suostumuksellasi.

Kävisin sen kipeän keskustelun ja kertoisin miten pahalta tuo asia sinusta tuntuu.

Mies on valehdellut sinulle ja sinä olet valehdellut itsellesi tarttuen siihen oljenkorteen, ettet halua leimautua pirttihirmuksi. Totta kai voit antaa miehen pitää valheensa, mutta mitä se tekee sinun elämällesi. Todella raskas on tuo aika mitä nyt elät, mutta hakeudu ihmeessä pariterapiaan, ettei sua viedä kuin litran mittaa. Kostojutut ovat todella lapsellisia. Jos mieskin lähtee terapiaan niin sitä parempi, mutta ajattele nyt vain itseäsi. Mistään kahvittelusta ei ole kyse, se on varma, mutta tiedän että se tekee tosi kipeää. Kerro luotetuille tilanteesi niin saat puhua ja itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa yhden kateudenpuuskan (tai useamman) takia. Ei ole helppo löytää vanhempana uutta miestä ja kotia... kai suhteenne on tärkeämpi, kuin yksi mahdollinen panosuhde?

En minä kateudenpuuskan takia olekaan eroamassa. Pettämisen ja epärehellisyyden takia minä eroan jos eroan. Ja tuo uusi mies ja koti-argumentti nyt on aivan turha. Kodin saa rahalla ja mitään uutta miestä en aio ajatellakaan pitkään aikaan. Ilmankin pärjää.

- ap -

Tiedätkö kauanko niiden kahvittelu-suhde on kestänyt?

Onko Vaasasta ja tapailee oululaista h@r@a?

Jättäisin miehen heti, koska luottamusta ei enää ole. Lisäksi mies on jo oman valintansa tehnyt joten melkoisen nöyryyttävääkin olisi jäädä odottelemaan josko kaikki olisikin pelkkää pahaa unta,.

Sinkkuus ei ole häpeä nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse naisena miesvaltaisella alalla ja käyn tietysti lounailla työkavereiden kanssa ja joidenkin kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla. Voisin kuvitella, että jonkun vaimo voisi ajatella minusta juuri noin. Tosin olen kolmekymppinen enkä ketään pikkujouluissa aikaisi pussailla, vaikka olisin sinkku.. MUTTA sen mitä olen miehistä oppinut on se, anteeksi yleistys, että jos aletaan pyydellä paljon kahdenkeskisiin tapaamisiin, joista ei juuri puhuta muille, on takana AINA jotain enemmän. On kai kuitenkin aika tavallista, itse ainakin uskon niin, että pitkän avioliiton aikana jossain vaiheessa ihastuu toiseen. Se kuitenkin kuinka toimii asian kanssa, on ratkaisevaa. Kyllä niitäkin on, jotka tuntuvat olevan hieman ihastuneita, mutta pitävät yhteyden työasioissa ja sitten on niitä, jotka kuvittelevat minun haluavan mukaan viidenkympin villityksestä johtuvaan sekoiluun vaimonsa selän takana. Tai no, yksi sellainen oli. Ei miehiä sentään koko ajan perässä juokse :D

Kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsi ja tällä naisella kemiat kohtaa ja nauttivat yllättävästä toistensa huomiosta. Silloin on helppo ihastua. Tosi mies ymmärtää tuossa tilanteessa vetäytyä. Onko teidän parisuhteessa vielä kipinää? Ehkei kannata heti eroa pohtia vaan miettiä voisitteko vielä saada kipinän syttymään välillenne, jos se on ollut uinuksissa?

Sama kokemus täällä. Insinöörisetämiehet veivät ”tukeakseen” ulkomaalaisia harjoittelijoita lounaalle. Tuettiin kovasti - edestä ja takaa.

Pohjanmaalla tämä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö kauanko niiden kahvittelu-suhde on kestänyt?

Pikkujouluista se lähti, ja sen jälkeen ovat käyneet näillä "treffeillään" silloin tällöin. Eli nelisen kuukautta.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Onko Vaasasta ja tapailee oululaista h@r@a?

Ei ole Vaasasta. Pk-seudulla asutaan.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kertoisit tietäväsi suudelmasta ja sanot, että tämän takia sua huolettaa, että kahvittelu ei pysy vain kahvitteluna? Sanoisit, että et halua olla pirttihirmu, joka kieltää tapaamasta ystäviä, mutta suudelma antaa osviittaa siitä, että kyse ei ole vain kaverillisista tunteista.

Mies saattaa olla hyvinkin ihastunut, mutta se ei ole maailman eikä edes teidän suhteenne loppu, jos mies haluaa lopulta panostaa enemmän teidän avioliittoonne. Jos taas drinksutteluhetket työkaverin kanssa ovat tärkeämpiä kuin sinun perustellut tunteesi, niin silloin tilanne on eri.

Toivon, että miehesi pystyy avoimeen keskusteluun kanssasi. Pitkässä suhteessa monilla tulee vastaava tilanne eteen, mutta kyky käsitellä kriisiä on se, mikä ratkaisee tulevaisuuden.

Näin minäkin tämän aika pitkälti ajattelisin. Jos se suudelma on tosiaan ainoa kerta kun mitään fyysistä on tapahtunut ja mies on valmis lopettamaan jutun HETI ja osoittaa katumusta, niin ajan kanssa tämän liiton varmaan voisi vielä korjata. Uskon, että voisin antaa anteeksi jos anteeksiantoa minulta pyydettäisiin. Mutta tietysti se vaatii sitten halukkuutta pysyä yhdessä ja paljon työtä molemmilta osapuolilta. Ja mikäli mies ei kykene asiasta keskustelemaan tai kyseessä on ihan pettäminen/sivusuhde, niin sitten koen että ero on ainoa vaihtoehto.

- ap -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse naisena miesvaltaisella alalla ja käyn tietysti lounailla työkavereiden kanssa ja joidenkin kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla. Voisin kuvitella, että jonkun vaimo voisi ajatella minusta juuri noin. Tosin olen kolmekymppinen enkä ketään pikkujouluissa aikaisi pussailla, vaikka olisin sinkku.. MUTTA sen mitä olen miehistä oppinut on se, anteeksi yleistys, että jos aletaan pyydellä paljon kahdenkeskisiin tapaamisiin, joista ei juuri puhuta muille, on takana AINA jotain enemmän. On kai kuitenkin aika tavallista, itse ainakin uskon niin, että pitkän avioliiton aikana jossain vaiheessa ihastuu toiseen. Se kuitenkin kuinka toimii asian kanssa, on ratkaisevaa. Kyllä niitäkin on, jotka tuntuvat olevan hieman ihastuneita, mutta pitävät yhteyden työasioissa ja sitten on niitä, jotka kuvittelevat minun haluavan mukaan viidenkympin villityksestä johtuvaan sekoiluun vaimonsa selän takana. Tai no, yksi sellainen oli. Ei miehiä sentään koko ajan perässä juokse :D

Kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsi ja tällä naisella kemiat kohtaa ja nauttivat yllättävästä toistensa huomiosta. Silloin on helppo ihastua. Tosi mies ymmärtää tuossa tilanteessa vetäytyä. Onko teidän parisuhteessa vielä kipinää? Ehkei kannata heti eroa pohtia vaan miettiä voisitteko vielä saada kipinän syttymään välillenne, jos se on ollut uinuksissa?

Sama kokemus täällä. Insinöörisetämiehet veivät ”tukeakseen” ulkomaalaisia harjoittelijoita lounaalle. Tuettiin kovasti - edestä ja takaa.

Pohjanmaalla tämä.

Tuttua menoa. ”Viidenkympin villit” äijillä. Kuvotti katsoa vierestä. Ja vaimot kotona hoisivat kasvuhuonetta iloisina.

Mä taidan tietää tämän miehen... ei todellakaan ole viatonta ja työkaveritkin on tästä huomautelleet.

Vierailija kirjoitti:

Miehelle luulisi olevan itsestään selvää ettei tuo ole OK, enkä itsekään hanki kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ja ”kaveeraa” kahden kesken. Aiemmat, ennen parisuhdetta syntyneet kaverisuhteet erikseen, mutta kunnioituksesta miestäni kohtaan ovat kaverillisetkin suhteeni miehiin muuttuneet hieman. En siis harrasta mieskavereideni kanssa mitään kahdenkeskisiä illallisia tai yökyläilyjä tai tekstaile päivät pitkät.

Oman miehen kanssa aiheesta olisi puhuttu ja mies lentäisi moisesta räikeästä sääntörikkomuksesta ulos suhteesta välittömästi ja lusikat menisi jakoon, ellei mies tajuaisi omatoimisesti pahoitella asiaa ja lopettaa kaikenlaiset kahvittelut ja keskittää sen energiansa perheeseen. Luottamus menisi, mutta miehen omasta aloitteesta ja kovalla vaivannäöllä avioliitto olisi teoriassa pelastettavissa.

Mikäli suhde olisi muuten minulle esimerkiksi taloudellisesti huomattavan hyödyllinen niin lopettaisin kaikki ”vaimon velvollisuudet” ja olisimme siitä lähtien kämppiksiä. Nauttisin taloudellisista eduista laittamatta miehen eteen ristiin tikkuakaan ja jonkun kysyessä asiaa kertoisin olevani sinkku. Lähtisin kävelemään, mikäli kokonaishyöty tavalla tai toisella kääntyisi negatiiviseksi tai jos löytäisin uuden miehen.

Ymmärrän pointtisi. Minusta ystävyyssuhteita on ihan sallittua solmia vastakkaisenkin sukupuolen kanssa, mutta yökyläily tai ravintolaillalliset olisivat kyllä minullekin liikaa. Tämä kahvittelu-drinksuttelu on vähän siinä rajalla, ja sen takia oikeastaan tämän aloituksen teinkin kun halusin tietää miten muut näkevät tällaisen tilanteen. 

Luulen että jos mies nyt tunnustaisi rehellisesti mitä on tapahtunut, lopettaisi jutun siihen ja pyytäisi vilpittömästi anteeksi niin avioliitto olisi "teoriassa pelastettavissa" niinkuin asian ilmaisit. Luottamus on tässä kieltämättä horjunut pahasti.

- ap -