Lue keskustelun säännöt.
Nainen, mitä tekisit jos miehesi "tapailisi" toista naista?
03.04.2019 |
45 v. naimisissa oleva mies on alkanut kahvitella 20 vuotta nuoremman naispuolisen työkaverinsa kanssa. Välillä käyvät myös ottamassa drinksut töiden jälkeen. Laitoin otsikossa tämän "tapailun" lainausmerkkeihin koska mitään fyysistä ei noiden tapaamisten aikana tapahdu, juttelevat ja tutustuvat kuulemma vaan kun heillä synkkaa hyvin. Tiedän kuitenkin, että ovat yhden kerran suudelleet työpaikan pikkujouluissa (mies ei tiedä, että tiedän tästä pussailusta).
Kysymys kuuluu: mitä sinä tekisit jos miehesi alkaisi kahvitella nuoremman naisen kanssa "ihan kaveripohjalta vaan"? En nyt halua jakaa tässä sen kummempaa informaatiota ettei kukaan tunnista, mutta ollaan siis tämän miehen kanssa pidetty yhtä kohta kaksi vuosikymmentä ja meillä on kaksi teini-iän kynnyksellä olevaa lasta. Olen niin stressaantunut tästä tilanteesta etten oikein osaa olla. Treffailultahan se vaikuttaa, mutta en voi oikein kieltää miestä tapaamasta ystäväänsä jos nyt muka ystävästä tässä on kyse.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
N52 kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että aikuisten sotkuihin ei lapsia sotketa, ei pieniä, eikä teini-ikäisiä, eikä edes aikuisia lapsia.
Kyllä lapset iästä riippumatta sotkeentuu eroihin, haluttiin tai ei. Ja teinit ei muuten ole tyhmiä, tiedoksi vaan.
Tiedän tämän kyllä, mutta varta vasten kostomielessä on täysin typerää ja vastuuntunnotonta alkaa käyttämään lapsia "aseena" kostotoimissa. Lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain näkisi ystäväänsä juttelisin asiasta ja miehen tulisi ottaa minun tunteeni asiassa huomioon ja myös osoittaa se.
Mutta jos on kerram pussailtukin jo ja homma vaan jatkuu niin hitaasti alkaisin järjestellä elämääni ja lopulta jättäisin miehen mahdollisimman vaikeaan tilanteeseen kun hän sitä vähiten odottaa ja veisin tuhkatkin pesästä.
Jos se ei vielä käynyt selväksi, olen äärimmäisen kostonhimoinen. Onneksi olen onniatunut puolison valinnassa niin ei ole tarvinnut moisiin toimenpiteisiin ryhtyä!
Miettisin kyllä vakavasti eroa. Ilmiselvää, että mies kehittelee suhdetta naiseen. Jos itse olisin ihastunut toiseen, välttelisin tämän seuraa. Jos "hups vaan" suutelisin ihastusta jossain firman pikkujouluissa niin vaihtaisin jo työpaikkaa. Mutta ap, sun miehesi sen kun treffailee ja tutustuu syvemmin "kaverinaiseen".
Olisin todennäköisesti todella loukkaantunut kun mies näin päivänselvästä asiasta kehtaa valehdella "kavereina vain". Mies kyseenalaistaa älysi ja saa sinut epäilemään tunteidesi/loukkaantumisesi kohtuullisuutta. Siihen reagoi joko vihalla tai sinun tavallasi - lannistumalla.
Mies on törkeä, todella törkeä sinua kohtaan. Varmasti olet järkyttynyt ja jopa masentunut kun aviomies ei kunnioita ja on välinpitämätön, asettaa oman ihastuksensa vaimon ja parisuhteen edelle.
Ap, asia on todella yksinkertainen. Monimutkaiseksi sen tekee vain miehesi epärehellisyys ja valehtelu. Tietenkin haluat myös uskoa häntä ja selitellä asiat parhain päin koska totuus sattuu. Fakta kuitenkin on, että miehesi tapailee toista ja on ainakin suudellut häntä, eikä varmasti vahingossa.
Uskotko voivasi olla onnellinen tuollaisen miehen kanssa? Vai pitäisikö luovuttaa tuollainen kultakimpale sille toiselle? Ymmärrän, että koko historianne voi tuntua tavallaan tahratulta/valheelliselta kun mies ei olekaan täysin se keneksi häntä olet luullut, ette olekaan "toistenne puolella". Mutta se mitä teillä on ollut, on ollut aitoa. Tarinan loppu on kuitenkin erilainen kuin olit kuvitellut.
Ymmärrän, että tilanne tuntuu sinusta hirveältä. Seiso omilla jaloillasi ja kunnioita itse itseäsi vaikka mies kävelee ylitsesi. Tee elämästäsi onnellista. En usko, että haluat enää tämän jälkeen miestä jakamaan arkea ja elämää kanssasi. Eikä sinun tarvitsekaan.
Nyt äkkiseltään voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta jättää mies. Kerää voimasi ja lähde kun olet valmis. Todennäköisesti olosi helpottaa nopeasti ja pääset nauttimaan elämästäsi. Voin kuvitella, että pettävä ja loukkaava puoliso tuhoaa itsetunnon ja syö elämänilon ja energiat. Ihan oikeasti, varmasti parempi ilman häntä.
Eikä kannata tuhlata aikaa toivomalla miehellekään pahaa, aivan sama miten hänen ja ihastuksensa käy. Keskity vain itseesi ja positiivisiin asioihin, varmasti saat tehtyä elämästäsi vielä todella hyvää ja olet vahvempi tämän kokemuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin.
Ehkä oman perseeni turvatakseni alkaisin myös "tapailemaan"/lämmittelemään suhdetta toiseen (kunhan ei-varattuun). Jos kerran mieskin on lähdössä (tai ainakin aloittamassa sivusuhteen/pettämässä/ajamassa suhteen eroon) niin miksen itsekin valmistelisi eron jälkeistä elämääni helpommaksi.
Tai sitten eroaisin tänään, riippuu vähän fiiliksestä. Mitään selityksiä en jäisi kuuntelemaan mieheltä. Ilmiselvästi ei ole sitoutunut liittoon tavalla, jota suhteen jatkaminen edellyttää. Hyvä kun pääsisi tuollaisessa eroon. Todennäköisesti tuo toinenkaan nainen ei pidemmän päälle kelpuuta, joten saa tasan mitä ansaitsee = yksinäisen vanhuuden.
Eroajatusta olen tässä pyöritellyt, mutta kun en ole ihan varma mikä tilanne on, että onko miehelläni oikeasti sivusuhde tai pettämisaikomuksia. Niin monet vaikeat ajat ollaan eletty läpi ja selvitty niistä voittajina, että tuntuisi aivan hullulta heittää liitto romukoppaan sen takia että toinen tykkää käydä kahvilla työkaverinsa kanssa. Ja jos se vain siihen olisikin jäänyt niin se ei tuntuisi niin kamalan pahalta. Se pikkujouluissa suuteleminen on minulle tässä aika olennainen asia, ja tietysti se ettei mies ole vieläkään kertonut minulle siitä.
- ap -
Haluatko siis vain olla miehelle se nainen kotona samalla kun hänellä on kuvioissa joku toinen? Haluatko todella elää sen asian kanssa että on ihastunut toiseen naiseen ja pitää sinua nyt aivan pilkkanaan käytöksellään ja toiminnallaan? Herää nainen ja hanki itsetunto, älä jää kynnysmatoksi!
Ei ei, en minä sitä tarkoittanut. En todellakaan aio tyytyä tilanteeseen tällaisenaan! Jos pystyisin jotenkin varmistamaan että kyseessä on ihastus/treffailusuhde, niin se olisi sitten eron paikka. Pelkän epäilyn perusteella en kuitenkaan aio kääntää lasteni elämää aivan ylösalaisin.
- ap -
N52 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N52 kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että aikuisten sotkuihin ei lapsia sotketa, ei pieniä, eikä teini-ikäisiä, eikä edes aikuisia lapsia.
Kyllä lapset iästä riippumatta sotkeentuu eroihin, haluttiin tai ei. Ja teinit ei muuten ole tyhmiä, tiedoksi vaan.
Tiedän tämän kyllä, mutta varta vasten kostomielessä on täysin typerää ja vastuuntunnotonta alkaa käyttämään lapsia "aseena" kostotoimissa. Lapsellista.
Siitäkin on monta näkemystä, mikä on kostoa ja mikä ei. Sain teininä nuuskimalla selville että isälläni on toinen. Eron jälkeen en ole ukosta piitannut ja tämä syyllistää äitiäni vieroittamisesta. Ei, kyllä isä hoiti vieroittamisen ihan omatoimisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei 25-vuotiaana 45-vuotias mies kiinnostaisi pätkääkään. Ei ainakaan kaverina. Jospa he ovat päätä pahkaa rakastuneet toisiinsa eikä välitä ikäerosta? En usko, että kavereina vaan hengailisi noin isolla ikäerolla. Tai onko mies rikas ja nainen on vaan rahan perässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin.
Ehkä oman perseeni turvatakseni alkaisin myös "tapailemaan"/lämmittelemään suhdetta toiseen (kunhan ei-varattuun). Jos kerran mieskin on lähdössä (tai ainakin aloittamassa sivusuhteen/pettämässä/ajamassa suhteen eroon) niin miksen itsekin valmistelisi eron jälkeistä elämääni helpommaksi.
Tai sitten eroaisin tänään, riippuu vähän fiiliksestä. Mitään selityksiä en jäisi kuuntelemaan mieheltä. Ilmiselvästi ei ole sitoutunut liittoon tavalla, jota suhteen jatkaminen edellyttää. Hyvä kun pääsisi tuollaisessa eroon. Todennäköisesti tuo toinenkaan nainen ei pidemmän päälle kelpuuta, joten saa tasan mitä ansaitsee = yksinäisen vanhuuden.
Eroajatusta olen tässä pyöritellyt, mutta kun en ole ihan varma mikä tilanne on, että onko miehelläni oikeasti sivusuhde tai pettämisaikomuksia. Niin monet vaikeat ajat ollaan eletty läpi ja selvitty niistä voittajina, että tuntuisi aivan hullulta heittää liitto romukoppaan sen takia että toinen tykkää käydä kahvilla työkaverinsa kanssa. Ja jos se vain siihen olisikin jäänyt niin se ei tuntuisi niin kamalan pahalta. Se pikkujouluissa suuteleminen on minulle tässä aika olennainen asia, ja tietysti se ettei mies ole vieläkään kertonut minulle siitä.
- ap -
Huomauttaisin, että jos mies valitsee mieluummin tuon naisen kanssa tapailun, vaikka tuot ilmi pahoittavasi mielesi asiasta, se on miehesi joka heittää liiton romukoppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettisin kyllä vakavasti eroa. Ilmiselvää, että mies kehittelee suhdetta naiseen. Jos itse olisin ihastunut toiseen, välttelisin tämän seuraa. Jos "hups vaan" suutelisin ihastusta jossain firman pikkujouluissa niin vaihtaisin jo työpaikkaa. Mutta ap, sun miehesi sen kun treffailee ja tutustuu syvemmin "kaverinaiseen".
Olisin todennäköisesti todella loukkaantunut kun mies näin päivänselvästä asiasta kehtaa valehdella "kavereina vain". Mies kyseenalaistaa älysi ja saa sinut epäilemään tunteidesi/loukkaantumisesi kohtuullisuutta. Siihen reagoi joko vihalla tai sinun tavallasi - lannistumalla.
Mies on törkeä, todella törkeä sinua kohtaan. Varmasti olet järkyttynyt ja jopa masentunut kun aviomies ei kunnioita ja on välinpitämätön, asettaa oman ihastuksensa vaimon ja parisuhteen edelle.
Ap, asia on todella yksinkertainen. Monimutkaiseksi sen tekee vain miehesi epärehellisyys ja valehtelu. Tietenkin haluat myös uskoa häntä ja selitellä asiat parhain päin koska totuus sattuu. Fakta kuitenkin on, että miehesi tapailee toista ja on ainakin suudellut häntä, eikä varmasti vahingossa.
Uskotko voivasi olla onnellinen tuollaisen miehen kanssa? Vai pitäisikö luovuttaa tuollainen kultakimpale sille toiselle? Ymmärrän, että koko historianne voi tuntua tavallaan tahratulta/valheelliselta kun mies ei olekaan täysin se keneksi häntä olet luullut, ette olekaan "toistenne puolella". Mutta se mitä teillä on ollut, on ollut aitoa. Tarinan loppu on kuitenkin erilainen kuin olit kuvitellut.
Ymmärrän, että tilanne tuntuu sinusta hirveältä. Seiso omilla jaloillasi ja kunnioita itse itseäsi vaikka mies kävelee ylitsesi. Tee elämästäsi onnellista. En usko, että haluat enää tämän jälkeen miestä jakamaan arkea ja elämää kanssasi. Eikä sinun tarvitsekaan.
Nyt äkkiseltään voi tuntua vaikealta tai jopa mahdottomalta jättää mies. Kerää voimasi ja lähde kun olet valmis. Todennäköisesti olosi helpottaa nopeasti ja pääset nauttimaan elämästäsi. Voin kuvitella, että pettävä ja loukkaava puoliso tuhoaa itsetunnon ja syö elämänilon ja energiat. Ihan oikeasti, varmasti parempi ilman häntä.
Eikä kannata tuhlata aikaa toivomalla miehellekään pahaa, aivan sama miten hänen ja ihastuksensa käy. Keskity vain itseesi ja positiivisiin asioihin, varmasti saat tehtyä elämästäsi vielä todella hyvää ja olet vahvempi tämän kokemuksen myötä.
Voi, tämä viesti pisti nyt oikein itkettämään. Kauniita ja viisaita ajatuksia. Tein tämän aloituksen lähinnä siksi että saisin vähän selvyyttä siihen onko tällainen tilanne muiden mielestä pettämistä vai vielä sallitun rajoissa, ja nyt monista vastauksista huomaan että ei se ihan sallittua taida olla. Itse olin vähän kahden vaiheilla siitä että onko kahvittelutapaaminen sellainen asia josta kannattaa nostaa poru, mutta onhan tässä kyse vähän sen suuremmista asioista, aivan kuten sanoitkin. Epärehellisyys ei kuulu parisuhteeseen. Epäröin eropäätöstä, koska olemme mielestäni olleet oikein onnellisia melkein 20 vuoden ajan ja mies todella on monin tavoin "kultakimpale" (ymmärrän että tarkoitit tämän sarkastisessa mielessä, mutta hänessä on aivan oikeasti paljon hyvää). Mutta ei kai siitä pääse yli eikä ympäri.
- ap -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kuullutkaan, että toista sukupuolta olevien "vain" ystävien kanssa pussaillaankin.Kuvailemassasi tilanteessa voisin jopa todeta, että suhdettahan tuossa kehitellään. Ja ihan muuta kuin kaverisuhdetta.
No sanopa muuta. Mies kuitenkin omasta aloitteestaan kertoi että viettää aikaa tämän työkaverinsa kanssa, joten ajattelin aluksi että ei tässä syytä huoleen, jos oikeasti olisi jotain valonarkaa meneillään niin tuskin olisi kertonut. Sitä suudelmaa mies ei kuitenkaan maininnut, ja sain tietää siitä vähän kiertoteitse (samassa työpaikassa on muutama meidän yhteinen ystävä joiden kanssa ollaan vietetty aikaa pariskuntana, yksi niistä sitten vihjasi minulle tämän tapahtuneen). Se taitaa olla tässä se mikä tuntuu pahimmalta.
- ap -
Ei pidä luottaa tuohon "itse kertomiseen" luottamuksen osoituksena. Oma mieheni teki sitä luultavasti "savuverhoksi", että luulisin tietäväni missä mennään, kun "hänhän oli kertonut" - juu, just sen verran, että oli jotain kertonut. Vakavampi osio jäi sitten kertomatta. Onhan miehesikin vetänyt rajan, ettei ole suutelusta kertonut, siinä kohtaa jo tietää itsekin menneensä liian pitkälle. Kuinka pitkälle kertomattomuuden rajan yli sitten lienevät menneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei 25-vuotiaana 45-vuotias mies kiinnostaisi pätkääkään. Ei ainakaan kaverina. Jospa he ovat päätä pahkaa rakastuneet toisiinsa eikä välitä ikäerosta? En usko, että kavereina vaan hengailisi noin isolla ikäerolla. Tai onko mies rikas ja nainen on vaan rahan perässä?
Emme ole rikkaita, niin jos tämä nuori nainen rahan perässä on niin hän jää kyllä nuolemaan näppejään. Toisaalta sekin on parempi vaihtoehto kuin että he todella olisivat rakastuneita toisiinsa. En tahtoisi edes miettiä sellaista, ajatuskin itkettää.
- ap -
Voi luoja mitä kommentteja. Ei pitkää hyvää parisuhdetta ja perhettä pelkän kahvittelun takia kannata hajottaa. Kukin meistä elää kuitenkin vaan kerran ja jos sattuu kohtaamaan matkan varrella kivan tyypin jonka kanssa synkkaa niin kyllä sen kanssa saa jutella sukupuolesta riippumatta. Yksi suukkokin on helposti pelkkä vahinko. Jos tapaavat usein ja mies näistä kertoo, niin kerro sinä, ettei tunnu kivalta kun viettää niin paljon aikaa kaverinsa kanssa. Jos mies on edelleen sitoutunut sinuun niin varmaan sitten vähentää tapailua pyynnöstäsi tai ainakin herää miettimään hommaa sinun näkökulmastasi. Varmaan käytöksestä (tai pienellä vakoilulla) huomaat jos homma menee ystävyyttä pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ennen kuullutkaan, että toista sukupuolta olevien "vain" ystävien kanssa pussaillaankin.Kuvailemassasi tilanteessa voisin jopa todeta, että suhdettahan tuossa kehitellään. Ja ihan muuta kuin kaverisuhdetta.
No sanopa muuta. Mies kuitenkin omasta aloitteestaan kertoi että viettää aikaa tämän työkaverinsa kanssa, joten ajattelin aluksi että ei tässä syytä huoleen, jos oikeasti olisi jotain valonarkaa meneillään niin tuskin olisi kertonut. Sitä suudelmaa mies ei kuitenkaan maininnut, ja sain tietää siitä vähän kiertoteitse (samassa työpaikassa on muutama meidän yhteinen ystävä joiden kanssa ollaan vietetty aikaa pariskuntana, yksi niistä sitten vihjasi minulle tämän tapahtuneen). Se taitaa olla tässä se mikä tuntuu pahimmalta.
- ap -
Ei pidä luottaa tuohon "itse kertomiseen" luottamuksen osoituksena. Oma mieheni teki sitä luultavasti "savuverhoksi", että luulisin tietäväni missä mennään, kun "hänhän oli kertonut" - juu, just sen verran, että oli jotain kertonut. Vakavampi osio jäi sitten kertomatta. Onhan miehesikin vetänyt rajan, ettei ole suutelusta kertonut, siinä kohtaa jo tietää itsekin menneensä liian pitkälle. Kuinka pitkälle kertomattomuuden rajan yli sitten lienevät menneet...
Voi ei... ihan klassinen pettäjän kikka, siis? Miten naiivi ja typerä voikaan ihminen olla...
- ap -
Niin ihmistä kohdellaan kuin hän antaa itseään kohdeltavan. Sinä pelkäät totuutta ja sen on mies huomannut ja näin ollen hän saa vapaasti pettää sinua. Kunhan vaan valehtelee tarpeeksi uskottavasti.
Usko jo, sinua petetään ihan toden teolla. Älä turhaan mieti sen naisen motiiveja, että "ei se varmaan noin vanhaa miestä..." Ihmisillä on kaikennäköisiä motiiveja toimintaansa. Nainen pönkittää itsetuntoaan, häntä imartelee toisen ihastus, hän ehkä etsii isähahmoa... SILLÄ ei ole nyt väliä. Ainut asia minkä nyt teet on nostaa kissa pöydälle. Uusi ihastus tai sinä, ei vaihtoehtoja! Sinua satutetaan nyt ja vielä pahemmin satutetaan jos et tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kommentteja. Ei pitkää hyvää parisuhdetta ja perhettä pelkän kahvittelun takia kannata hajottaa. Kukin meistä elää kuitenkin vaan kerran ja jos sattuu kohtaamaan matkan varrella kivan tyypin jonka kanssa synkkaa niin kyllä sen kanssa saa jutella sukupuolesta riippumatta. Yksi suukkokin on helposti pelkkä vahinko. Jos tapaavat usein ja mies näistä kertoo, niin kerro sinä, ettei tunnu kivalta kun viettää niin paljon aikaa kaverinsa kanssa. Jos mies on edelleen sitoutunut sinuun niin varmaan sitten vähentää tapailua pyynnöstäsi tai ainakin herää miettimään hommaa sinun näkökulmastasi. Varmaan käytöksestä (tai pienellä vakoilulla) huomaat jos homma menee ystävyyttä pidemmälle.
Kyllä fakta on se, että jos on jo pussailtu jossain pikkujouluissa, niin kahvittelu/drinksuilla käynti ei ole pelkkää ystävyyttä. Eli ainakin vakavan keskustelun paikka. Suukko voi olla pelkkä vahinko, mutta sen jälkeen tapailu ei ole sitä enää.
Mitä jos kertoisit tietäväsi suudelmasta ja sanot, että tämän takia sua huolettaa, että kahvittelu ei pysy vain kahvitteluna? Sanoisit, että et halua olla pirttihirmu, joka kieltää tapaamasta ystäviä, mutta suudelma antaa osviittaa siitä, että kyse ei ole vain kaverillisista tunteista.
Mies saattaa olla hyvinkin ihastunut, mutta se ei ole maailman eikä edes teidän suhteenne loppu, jos mies haluaa lopulta panostaa enemmän teidän avioliittoonne. Jos taas drinksutteluhetket työkaverin kanssa ovat tärkeämpiä kuin sinun perustellut tunteesi, niin silloin tilanne on eri.
Toivon, että miehesi pystyy avoimeen keskusteluun kanssasi. Pitkässä suhteessa monilla tulee vastaava tilanne eteen, mutta kyky käsitellä kriisiä on se, mikä ratkaisee tulevaisuuden.
Miehelle luulisi olevan itsestään selvää ettei tuo ole OK, enkä itsekään hanki kavereita vastakkaisesta sukupuolesta ja ”kaveeraa” kahden kesken. Aiemmat, ennen parisuhdetta syntyneet kaverisuhteet erikseen, mutta kunnioituksesta miestäni kohtaan ovat kaverillisetkin suhteeni miehiin muuttuneet hieman. En siis harrasta mieskavereideni kanssa mitään kahdenkeskisiä illallisia tai yökyläilyjä tai tekstaile päivät pitkät.
Oman miehen kanssa aiheesta olisi puhuttu ja mies lentäisi moisesta räikeästä sääntörikkomuksesta ulos suhteesta välittömästi ja lusikat menisi jakoon, ellei mies tajuaisi omatoimisesti pahoitella asiaa ja lopettaa kaikenlaiset kahvittelut ja keskittää sen energiansa perheeseen. Luottamus menisi, mutta miehen omasta aloitteesta ja kovalla vaivannäöllä avioliitto olisi teoriassa pelastettavissa.
Mikäli suhde olisi muuten minulle esimerkiksi taloudellisesti huomattavan hyödyllinen niin lopettaisin kaikki ”vaimon velvollisuudet” ja olisimme siitä lähtien kämppiksiä. Nauttisin taloudellisista eduista laittamatta miehen eteen ristiin tikkuakaan ja jonkun kysyessä asiaa kertoisin olevani sinkku. Lähtisin kävelemään, mikäli kokonaishyöty tavalla tai toisella kääntyisi negatiiviseksi tai jos löytäisin uuden miehen.
Työskentelen itse naisena miesvaltaisella alalla ja käyn tietysti lounailla työkavereiden kanssa ja joidenkin kanssa olemme tekemisissä myös vapaa-ajalla. Voisin kuvitella, että jonkun vaimo voisi ajatella minusta juuri noin. Tosin olen kolmekymppinen enkä ketään pikkujouluissa aikaisi pussailla, vaikka olisin sinkku.. MUTTA sen mitä olen miehistä oppinut on se, anteeksi yleistys, että jos aletaan pyydellä paljon kahdenkeskisiin tapaamisiin, joista ei juuri puhuta muille, on takana AINA jotain enemmän. On kai kuitenkin aika tavallista, itse ainakin uskon niin, että pitkän avioliiton aikana jossain vaiheessa ihastuu toiseen. Se kuitenkin kuinka toimii asian kanssa, on ratkaisevaa. Kyllä niitäkin on, jotka tuntuvat olevan hieman ihastuneita, mutta pitävät yhteyden työasioissa ja sitten on niitä, jotka kuvittelevat minun haluavan mukaan viidenkympin villityksestä johtuvaan sekoiluun vaimonsa selän takana. Tai no, yksi sellainen oli. Ei miehiä sentään koko ajan perässä juokse :D
Kovasti kuulostaa siltä, että miehelläsi ja tällä naisella kemiat kohtaa ja nauttivat yllättävästä toistensa huomiosta. Silloin on helppo ihastua. Tosi mies ymmärtää tuossa tilanteessa vetäytyä. Onko teidän parisuhteessa vielä kipinää? Ehkei kannata heti eroa pohtia vaan miettiä voisitteko vielä saada kipinän syttymään välillenne, jos se on ollut uinuksissa?
Jos vielä vastaisi aloituksen kysymykseen. Minä sanoisin miehelle, että se vehtaaminen toisen naisen kanssa loppuu nyt, tai seuraava työ on laukkujen pakkaaminen. Ihan turha olisi hänen uikuttaa jostain "ystävyydestä", kun sokea reettakin sen näkee mitä se touhu on.
Sinäkin aloittaja sen tiedät tasan tarkkaan, mutta haluat uskoa vielä miehen selityksiin.
Näin voi käydä kun parisuhteessa ei puhuta eikä uskalleta ottaa esiin yhtään vaikeampia aiheita. Eletään pinnallisessa 1950-luvun tyyppisessä avioliitossa jossa mies tekee mitä tahtoo ja nainen odottaa kotona ruoka valmiina kun perheen pää tulee kotiin yhteiselle perheillalliselle. Ihanaa! Niin lämminhenkistä ja niin tasa-arvoista!
Ehkä vuoden kuluttua uusi suhde on vakiintunut niin että mies voi siirtyä ilman vaivannäköä asumaan uuteen yhdessä sisustettuun kotiin ❤️❤️ Siis tämän uuden lemmittynsä kanssa. Sinä pakkaat miehelle silittämäsi paidat hänen matkalaukkuunsa sekä eväsnyytin ja vilkutat iloisesti lasten kanssa ikkunasta kun uusi nainen hurauttaa miehen kanssa tiehensä 😊
Sua pelottaa koska et luota mieheesi ja pelkäät että hän jättää sut tai valitsee tuon naisen. Kunnioita itseäsi sen verran että tuohon tulee HETI stoppi ennenkuin menee mahdollisesti pahemmaksi ja aivan varmasti jäät yksin jos heidän suhde etenee.
Eli mitä pidempään viivyttelet, miehesi rakentaa mahdollista suhdetta tuon naisen kanssa ja silloin voit olla melko varma että miehesi valitsee toisen naisen.