Nainen, mitä tekisit jos miehesi "tapailisi" toista naista?
45 v. naimisissa oleva mies on alkanut kahvitella 20 vuotta nuoremman naispuolisen työkaverinsa kanssa. Välillä käyvät myös ottamassa drinksut töiden jälkeen. Laitoin otsikossa tämän "tapailun" lainausmerkkeihin koska mitään fyysistä ei noiden tapaamisten aikana tapahdu, juttelevat ja tutustuvat kuulemma vaan kun heillä synkkaa hyvin. Tiedän kuitenkin, että ovat yhden kerran suudelleet työpaikan pikkujouluissa (mies ei tiedä, että tiedän tästä pussailusta).
Kysymys kuuluu: mitä sinä tekisit jos miehesi alkaisi kahvitella nuoremman naisen kanssa "ihan kaveripohjalta vaan"? En nyt halua jakaa tässä sen kummempaa informaatiota ettei kukaan tunnista, mutta ollaan siis tämän miehen kanssa pidetty yhtä kohta kaksi vuosikymmentä ja meillä on kaksi teini-iän kynnyksellä olevaa lasta. Olen niin stressaantunut tästä tilanteesta etten oikein osaa olla. Treffailultahan se vaikuttaa, mutta en voi oikein kieltää miestä tapaamasta ystäväänsä jos nyt muka ystävästä tässä on kyse.
Kommentit (204)
Oletko nyt ihan tosissasi? Jo pelkkä jatkuva kahvilla/drinkilla käynti vain yhden työkaverin kanssa olisi aika outoa, saatika sitten kun ovat vielä pussailleet. Eihän tuota voi mitenkään selittää pelkäksi kaveruudeksi! Miksi et uskalla ottaa miehen kanssa puheeksi että tiedät pussailusta?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin etten hyväksy ja mies sitten valitsee minut tai hänet.
Siinä kohtaa kun mies on aloittanut "tapailun" on valinta jo tehty. Prioriteetit nähty. En missään tapauksessa haluaisi olla enää missään tekemisissä. Mitä järkeä olisi ottaa mies takaisin pakkovalinnan jälkeen? Ei hän minua rakasta, korkeintaan itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko miehesi valehtelee sinulle tai itselleen, tuo ei ole mitään kaveruutta vaan ihastumista, suhdehan tuossa on kehitteillä.
Jos olisin sinun tilanteessasi (eli miehen käytös ahdistaa), sanoisin asiasta suoraan miehelle ja pyytäisin häntä valitsemaan joko minut tai sen työkaverinsa. Jos valitsee työkaverinsa kanssa treffailun, lähtisin suhteesta.
Se kehittyykö tuosta oikea, vakavampi suhde miehesi ja työkaverin välille ei ole olennaista vaan että tilanne saa sinut voimaan pahoin ja miehesi laittaa työkaverinsa kanssa hengailun sinun hyvinvointisi ja teidän suhteenne edelle. Suhteenne ei siis ole miehelle tärkeä (tai se toinen nainen on tärkeämpi).
Olipa hyvin sanottu. Minä olen koko ajan ajatellut jotenkin niin, etten mitenkään voi kieltää aikuista ihmistä tapaamasta ystäväänsä. En tahdo olla mikään pirttihirmu joka rajoittaa puolisonsa menemisiä. Tuo minä tai hän-vaatimus ei nyt varsinaisesti houkuttele, en usko uhkavaatimusten toimivan minun mieheeni. Mutta pahasta olosta mainitseminen saattaisi ihan oikeasti mennä perille. Jos hän ymmärtää että käytöksensä satuttaa ja ahdistaa minua, niin ehkä hän sitten itse päättäisi lopettaa.
- ap -
Luultavasti mies suuttuu sinulle, kun kerrot hänen "viattoman ystävyyden" sielunkumppanin kanssa aiheuttavan sinulle ahdistusta.
Tämä antaa usein ihastuneelle miehelle "oikeutuksen ylittää raja" (vaikka se tietysti on jo monta kertaa muutenkin ylitetty).
Lievimmässä tapauksessa mies alkaa vain paremmin salailemaan tapaamisiaan.
Itse uskon myös shokkiterapiaan ainoana mahdollisena herättäjänä. Hanki sinäkin nuori ja viriili ystävämies, jota tapailet "kaverihengessä". Silloin mies joutuu kohtaamaan omien tekojensa aiheuttamat tuntemukset omassa mielessään ja jopa vihdoin palata maan pinnalle.
Työparina on minua noin 10v vanhempi nainen. Reissaamme työn puolesta 30-50 päivää vuodessa yhdessä. Illanvietossa olemme hyvin läheisiä, tanssimme, halailemme yms. On joskus pussattukkin. Tähän se kuitenkin on jäänyt ja tulee jäämään. Mennyt jo vuosia näin. Olemme molemmat naimisissa. Saattaa näyttää ulkopuolisen silmin arveluttavalta.
Vierailija kirjoitti:
Työparina on minua noin 10v vanhempi nainen. Reissaamme työn puolesta 30-50 päivää vuodessa yhdessä. Illanvietossa olemme hyvin läheisiä, tanssimme, halailemme yms. On joskus pussattukkin. Tähän se kuitenkin on jäänyt ja tulee jäämään. Mennyt jo vuosia näin. Olemme molemmat naimisissa. Saattaa näyttää ulkopuolisen silmin arveluttavalta.
Ja on sitä. Peitellyistä tarpeistahan tuo kertoo. Minun kumppaninani lentäisit kuin leppäkeihäs, olet kuvottava ja epärehellinen jopa itsellesi. Ei pettäminen ole pelkkää seksiä, ja sinä jos joku petät.
Äijä seisoisi jo matkalaukkunsa kanssa pihalla, jos minusta olisi kyse. Eikä menoa hidastaisi yhteiset vuodet, lapset tai talous. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin etten hyväksy ja mies sitten valitsee minut tai hänet.
Siinä kohtaa kun mies on aloittanut "tapailun" on valinta jo tehty. Prioriteetit nähty. En missään tapauksessa haluaisi olla enää missään tekemisissä. Mitä järkeä olisi ottaa mies takaisin pakkovalinnan jälkeen? Ei hän minua rakasta, korkeintaan itseään.
No jokainen tekee omalla tavallaan. Hankala ajatella asiaa, kun meidän suhteessa ei tuollalailla toisia tapailla eikä ole moista pelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Työparina on minua noin 10v vanhempi nainen. Reissaamme työn puolesta 30-50 päivää vuodessa yhdessä. Illanvietossa olemme hyvin läheisiä, tanssimme, halailemme yms. On joskus pussattukkin. Tähän se kuitenkin on jäänyt ja tulee jäämään. Mennyt jo vuosia näin. Olemme molemmat naimisissa. Saattaa näyttää ulkopuolisen silmin arveluttavalta.
Eikä pelkästään näytä vaan ON pettämistä. Kai vaimollasi on tuollainen "työkaverimies" myös?
Vierailija kirjoitti:
Työparina on minua noin 10v vanhempi nainen. Reissaamme työn puolesta 30-50 päivää vuodessa yhdessä. Illanvietossa olemme hyvin läheisiä, tanssimme, halailemme yms. On joskus pussattukkin. Tähän se kuitenkin on jäänyt ja tulee jäämään. Mennyt jo vuosia näin. Olemme molemmat naimisissa. Saattaa näyttää ulkopuolisen silmin arveluttavalta.
Näyttää arveluttavalta, koska se on. Itse näkisin tuon pettämisenä.
Vaikuttaa G.G. tapaukselta eli Gulli Govana
Tuossa tilanteessa se olis joko tai.
Vierailija kirjoitti:
Hyi tulipa paha olo. En katselisi tuollaista menoa sitten yhtään. Mies varmaan hyvällä omatunnolla tuossa kehittelee itselleen suhdetta kun sinä et ole vielä vetänyt pultteja asiasta. Ällöttää miehet jotka alkaa säätämään nuorempien kanssa. Jäävät lopulta nuolemaan näppejään kun ei nuoret naiset suhdetta pidemmän päälle vanhemmasta miehestä halua. Siinäpähän menettävät sitten pitkäaikaisen uskollisen kumppanin ja teini-ikäisten luottamuksen samalla.
N25
Olo on aika paha minullakin. Onhan tässä monenmoista tilannetta ehtinyt vuosien varrella olla, muttei koskaan sellaista että joutuisin epäilemään puolison sanaa.
Se mieheni kahvittelukaveri taitaa muuten olla saman ikäinen kuin sinä. Osaatko yhtään avata ikäisesi nuoren naisen ajatusmaailmaa tämän asian suhteen? Olen miettinyt että mitähän se työkaveri oikein yrittää tästä asetelmasta saada irti.
- ap -
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt ihan tosissasi? Jo pelkkä jatkuva kahvilla/drinkilla käynti vain yhden työkaverin kanssa olisi aika outoa, saatika sitten kun ovat vielä pussailleet. Eihän tuota voi mitenkään selittää pelkäksi kaveruudeksi! Miksi et uskalla ottaa miehen kanssa puheeksi että tiedät pussailusta?
En oikein osaa selittää miksen ole sanonut mitään tuosta suudelmasta. Yleensä puhutaan kyllä puolison kanssa ihan kaikesta ja koen että voin avautua hänelle mistä tahansa, mutta tämän myötä luottamus on horjunut pahasti. Väkisinkin käy mielessä ajatus että tunnenko loppujen lopuksi ollenkaan tätä ihmistä jonka rinnalla olen elänyt. Ja tietysti takaraivossa jäytää se pelko, että otan asian puheeksi ja mies sanoo että totta se on, olen rakastunut toiseen ja nyt kun se on paljastunut niin lähdenkin sitten tästä, heippa vaan.
- ap -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt ihan tosissasi? Jo pelkkä jatkuva kahvilla/drinkilla käynti vain yhden työkaverin kanssa olisi aika outoa, saatika sitten kun ovat vielä pussailleet. Eihän tuota voi mitenkään selittää pelkäksi kaveruudeksi! Miksi et uskalla ottaa miehen kanssa puheeksi että tiedät pussailusta?
En oikein osaa selittää miksen ole sanonut mitään tuosta suudelmasta. Yleensä puhutaan kyllä puolison kanssa ihan kaikesta ja koen että voin avautua hänelle mistä tahansa, mutta tämän myötä luottamus on horjunut pahasti. Väkisinkin käy mielessä ajatus että tunnenko loppujen lopuksi ollenkaan tätä ihmistä jonka rinnalla olen elänyt. Ja tietysti takaraivossa jäytää se pelko, että otan asian puheeksi ja mies sanoo että totta se on, olen rakastunut toiseen ja nyt kun se on paljastunut niin lähdenkin sitten tästä, heippa vaan.
- ap -
No etpä mitään menetä. Haluatko elää ihmisen kanssa joka ei rakasta sinua? On kanssasi velvollisuudentunnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko miehesi valehtelee sinulle tai itselleen, tuo ei ole mitään kaveruutta vaan ihastumista, suhdehan tuossa on kehitteillä.
Jos olisin sinun tilanteessasi (eli miehen käytös ahdistaa), sanoisin asiasta suoraan miehelle ja pyytäisin häntä valitsemaan joko minut tai sen työkaverinsa. Jos valitsee työkaverinsa kanssa treffailun, lähtisin suhteesta.
Se kehittyykö tuosta oikea, vakavampi suhde miehesi ja työkaverin välille ei ole olennaista vaan että tilanne saa sinut voimaan pahoin ja miehesi laittaa työkaverinsa kanssa hengailun sinun hyvinvointisi ja teidän suhteenne edelle. Suhteenne ei siis ole miehelle tärkeä (tai se toinen nainen on tärkeämpi).
Olipa hyvin sanottu. Minä olen koko ajan ajatellut jotenkin niin, etten mitenkään voi kieltää aikuista ihmistä tapaamasta ystäväänsä. En tahdo olla mikään pirttihirmu joka rajoittaa puolisonsa menemisiä. Tuo minä tai hän-vaatimus ei nyt varsinaisesti houkuttele, en usko uhkavaatimusten toimivan minun mieheeni. Mutta pahasta olosta mainitseminen saattaisi ihan oikeasti mennä perille. Jos hän ymmärtää että käytöksensä satuttaa ja ahdistaa minua, niin ehkä hän sitten itse päättäisi lopettaa.
- ap -
Luultavasti mies suuttuu sinulle, kun kerrot hänen "viattoman ystävyyden" sielunkumppanin kanssa aiheuttavan sinulle ahdistusta.
Tämä antaa usein ihastuneelle miehelle "oikeutuksen ylittää raja" (vaikka se tietysti on jo monta kertaa muutenkin ylitetty).
Lievimmässä tapauksessa mies alkaa vain paremmin salailemaan tapaamisiaan.
Itse uskon myös shokkiterapiaan ainoana mahdollisena herättäjänä. Hanki sinäkin nuori ja viriili ystävämies, jota tapailet "kaverihengessä". Silloin mies joutuu kohtaamaan omien tekojensa aiheuttamat tuntemukset omassa mielessään ja jopa vihdoin palata maan pinnalle.[/quote
"Shokkiterapia" kuulostaa tehokkaalta mutta en usko että minusta on tuollaisiin kostotoimiin. Ennemminkin minulla on sellainen lannistunut olo. Ei tee mieli nyt lähteä tästä metsästämään mitään nuorta heppua tähän arkirumban ohelle.
- ap -
Oho, meni lainaukset ihan pieleen tuossa ylläolevassa viestissä. Viimeinen kappale on siis se minun kommenttini tuohon.
- ap -
Mies kertoi sinulle sitä varten, että hänellä itsellä ei olisi asiasta niin syyllinen olo. Vaimo tietää = en tee mitään väärä, olen hyvä ihminen. Sun miehesi kamppailee nyt kovasti itsensä kanssa, jos on sen tyyppinen ihminen, jolle rehellisyys on tärkeää. Mutta kun houkutus on niin suuri!
Taitaa olla kunnolla ihastunut siihen naiseen...
Ei teillä oikein ole muuta vaihtoehtoa, kun puhua. Ymmärrän, että sinua pelottaa saada tietää totuus, se ei varmaan tule olemaan helppoa ja sen jälkeen joudutte tekemään päätöksiä. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko miehesi valehtelee sinulle tai itselleen, tuo ei ole mitään kaveruutta vaan ihastumista, suhdehan tuossa on kehitteillä.
Jos olisin sinun tilanteessasi (eli miehen käytös ahdistaa), sanoisin asiasta suoraan miehelle ja pyytäisin häntä valitsemaan joko minut tai sen työkaverinsa. Jos valitsee työkaverinsa kanssa treffailun, lähtisin suhteesta.
Se kehittyykö tuosta oikea, vakavampi suhde miehesi ja työkaverin välille ei ole olennaista vaan että tilanne saa sinut voimaan pahoin ja miehesi laittaa työkaverinsa kanssa hengailun sinun hyvinvointisi ja teidän suhteenne edelle. Suhteenne ei siis ole miehelle tärkeä (tai se toinen nainen on tärkeämpi).
Olipa hyvin sanottu. Minä olen koko ajan ajatellut jotenkin niin, etten mitenkään voi kieltää aikuista ihmistä tapaamasta ystäväänsä. En tahdo olla mikään pirttihirmu joka rajoittaa puolisonsa menemisiä. Tuo minä tai hän-vaatimus ei nyt varsinaisesti houkuttele, en usko uhkavaatimusten toimivan minun mieheeni. Mutta pahasta olosta mainitseminen saattaisi ihan oikeasti mennä perille. Jos hän ymmärtää että käytöksensä satuttaa ja ahdistaa minua, niin ehkä hän sitten itse päättäisi lopettaa.
- ap -
Luultavasti mies suuttuu sinulle, kun kerrot hänen "viattoman ystävyyden" sielunkumppanin kanssa aiheuttavan sinulle ahdistusta.
Tämä antaa usein ihastuneelle miehelle "oikeutuksen ylittää raja" (vaikka se tietysti on jo monta kertaa muutenkin ylitetty).
Lievimmässä tapauksessa mies alkaa vain paremmin salailemaan tapaamisiaan.
Itse uskon myös shokkiterapiaan ainoana mahdollisena herättäjänä. Hanki sinäkin nuori ja viriili ystävämies, jota tapailet "kaverihengessä". Silloin mies joutuu kohtaamaan omien tekojensa aiheuttamat tuntemukset omassa mielessään ja jopa vihdoin palata maan pinnalle.[/quote
"Shokkiterapia" kuulostaa tehokkaalta mutta en usko että minusta on tuollaisiin kostotoimiin. Ennemminkin minulla on sellainen lannistunut olo. Ei tee mieli nyt lähteä tästä metsästämään mitään nuorta heppua tähän arkirumban ohelle.
- ap -
Tinderiin profiilin tekeminen vie vain hetken, joten jo tänä iltana sinulla voi olla uusi nuori ja viriili ystävä. Lannistumalla menet vain kohti eroa.
Keskustelemalla tuskin totuutta irti saat.
Itsellä oli sellainen tilanne entiseni kanssa, että hänen exänsä pyysi kahville ja syömään kun aina oli jotain hätänä mitä piti puida tai muutenkin halusi nähdä ihan "ystävänä". Sanoin sitten, että kun kerta vain kavereita ovat ja mitään muuta tässä ei ole niin haluan tulla mukaan ja myös tutustua naiseen. Siis että seuraavalla kerralla minäkin tulen. Nainen perui tapaamisen ja tapaamispyynnöt loppuivat siihen.
Sanoisin etten hyväksy ja mies sitten valitsee minut tai hänet.