Tapailemani naisen mt-ongelmat.
Lyhyesti. Olen 22-vuotias poika/mies. Olen tapaillut noin 6 kertaa mukavan 20-vuotiaan naisen kanssa. Muuten kaikki kohtaa, mutta hän kertoi tänään treffeillä jotain. Nimittäin hänen pääkoppansa kunnosta. Eli siis hän luetteli, että hänellä on ollut vaikea masennus, nykyään lievä-keskivaikea, anorexia, bulimia ja epämääräinem syömishäiriö. Nytkin paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, epävakaapersoonallisuus häriö. Ja jotain muuta. Olin aika hämilläni sanoin vain okkeii. Sitten tyttö alkoi itekä ja sai
paniikkikohtauksen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, että monella tytöllä on pääkopan ongelmia, mutta..... hän on yrittänyt itsemurhaakin. Lopettanut 2vk.sitten viiltelyn. Järkyt rumat arvet kädessä. Kerroin tästä parhaalle kaverilleni, veljelleni ja serkulleni. Kaikki sanoivat älä enää nää sitä.
Älkää sanoko yhdys-sana virheistä. Minulla on lukihäiriö.
Olenkin miettinyt pitäisikö olla tapailematta. Opiskelen yliopistossa kauppatieteitä. Minulla on myös menestykäs yritys. Tämä tyttö asuu vieläkin kotonaan. Pelkää pimeää eikä ole harrastanut seksiä. Ei ole koskaan käytettyhyksi.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Miksi hylkäisit hänet kun hän noin sinuun luottaa?
Kysyy ihminen, joka on itse luultavasti hylännyt ihmisiä.
Kenellekkään muulle ei tulisi mieleen kysyä tuollaista, ellei ole omakohtaista kokemusta.
Kuulostaa ihan tyypilliseltä naiselta.
Vierailija kirjoitti:
..... ja on hyvin suosittu oppilaitoksellaan (opiskelee liiketaloutta) minkä vuoksi minun on välillä hankala uskoa sitä, että hän ei ole koskaan seurustellut. Jos on kokematon sänkypuuhissa, ei se kerro ihmisestä.......
hehheh, opiskelee liiketaloutta joten ei voi olla kokematon sänkypuuhissa :)
sori ohis, mutta oli pakko :)
terveisin aktiivinen merkonomi
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on niin nuori, että ei kannata sitoa itseään tähän tyttöön.
Tutustu eri ihmisiin ja nauti elämästä. Ei kannata tieten tahtoen lähteä noin raskaaseen suhteeseen, koska vaikeuksia on tiedossa ja tuen tarve on suuri tässä tapauksessa.
Sinulla ei ole mikään kiire, älä jää kiinni tähän suhteeseen.Todellakin.
Itse olin 35v, eronnut ja tapasin miehen jolla selkeästi oli pahoja ongelmia myös. Oli ihan työssäkäyvä jne, päällisin puolin asiat kunnossa mutta ei ollut kaikki kotona. Lisäksi ei ollut päässyt henkisesti kuiville avioerostaan. Pari kk siinä katseltiin mutta sitten totesin etten loppuelämääni uhraa tämän takia. Ja hyvä niin koska löysin sitten ihan täyspäisen miehen.
On eri asia, jos joku on ollut vuosikymmenet toisen kanssa ja hän vaikkapa 50-vuotiaana sairastuu mt-juttuihin, siinä toinen paremmin voi jaksaa tukea puolisoaan kun on pitkä yhteinen historia ja lapset sun muut takana. Toki silloinkaan ei kukaan siihen pakota, ja jos vaikka lasten etu olisi erota jos on aivan skitso se toinen vanhempi.
Mutta kun on nuori, ja elämä alussa ja itse on kunnossa, en suosittele tuollaiseen suohon uppoutumista.
Hienoa, löysit siis sinulle paremmin sopivan kumppanin. Mutta silti sinulla on tarve leimata tämä edellinen, avioerosta rikkinäinen ihminen jotenkin vialliseksi.
Minä kyseenalaistaisin nimenomaan sinun mielenterveyttä.
Se täysipäisen leimaaja linjoilla, heippa!
Eli ei ole tarve leimata sitä eronnutta epävakaata muuten mutta hänestä ei ollut enää parisuhteeseen. Ero oli jättänyt häneen niin syvät arvet että ei ollut niistä selvinnyt vaikka erosta oli jo vuosia aikaa. Hän mm. ei kyennyt esim. seksiin kanssani ollenkaan, olisi halunnut ja yritti mutta kun piti niin löi joku lukko päälle, ei pystynyt. Lisäksi monia lukuisia muita esimerkkejä. Selittämättömiä itkukohtauksia keskellä yötä. Ei pystynyt kanssani sitoutumaan mihinkään, esim. pelkkä leffassakäynti olisi ollut seuraavalle perjantaille liian iso sitoumus, häntä alkoi aivan hirveästi ahdistamaan kaikki sitoutuminen. Hän oli kuin joku häkkiinsä ajettu ja rääkätty eläin. En käsitä miten pystyi tekemään työtään, mutta duunissa kävi kyllä. Ehkä siellä pystyi mutta naisen kanssa olo ei kertakaikkiaan onnistunut. Olisi ollut vakavan terapian tarpeessa.
Siis opeiskelen Ekonomiksi. En merkonomiksi. Olen kauppatieteiden kandi.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on kyllä sellainen että se ei parane, ellei yksilöllä ole todella valtava motivaatio. Se juuri aiheuttaa nuo muut ongelmat, ja tekee elämästä lähipiirille yhtä helvettiä.
Noin nuorena ei kannata sitoa itseään ongelmaiseen ihmiseen, kun olette vain muutaman kerran tavanneetkin. Asia on vähän eri jos ihminen sairastuu pitkän suhteen aikana.
Jos tyttö on vasta lopettanut viiltelynkin, hän ei missään nimessä ole niin terve että hänen pitäisi ensinkään ajatella seurustelua. Juuri epävakaalle tyypillistä että ei anna itselleen aikaa toipua, ja toisaalta ole sen vertaa vastuullinen että ymmärtäisi "minusta ei tässä kunnossa ole suhteeseen, yritänpä toeta hieman ensin".
Ap:lta olisi oikeastaan aika vastuutontakin alkaa suhteeseen noin ongelmaisen ihmisen kanssa. Tuo tyttö ei tavallaan ole ollenkaan vastuullinen aikuinen vaan jotain ihan muuta.
Itse olen sairastanut vakavaa masennusta ja minulla on diagnosoitu vaativa persoonallisuushäiriö. Nuo tuli vasta 10 avioliittovuoden jälkeen, eikä mieheni ole minua niiden takia jättänyt, mutta ei sitä kyllä siitä voisi kukaan syyttää.
Rakastavat omaa naamaansa kuvaamalla illat sitänettiin mutta silti itkevät että itsetunto on nollassa 😨😝
Tässä on jotain ristiriitaista.
Olisiko tosiassa niin,että kerätään kehuja,narsisti elää niillä,jos narsistia arvostelee,nousee mekkala.
Miksi hylkäisit hänet kun hän noin sinuun luottaa?