Tapailemani naisen mt-ongelmat.

Mulla on jo uusi deitti😄se on sentään järjissään

Panet parikertaa ja sitten ghostaat/dumppaat niinkuin muutkin edelliset naiset.

Vierailija kirjoitti:

eiks sentytönkannattastappaa itsensä?

tommoinenihmispaskajotakukaaneihalluu

ap..nyt en ymmärrä, minulla on lukihäiriö?

Tästä tulee mieleen elokuva "Kaunis mieli", joka kertoi skitsofreniaa sairastaneesta (sairastavasta) taloustieteen Nobel-palkinnon saajasta. Jos tuokaan John Nash ei olisi saanut tukea ja ymmärrystä, menestys ei varmasti olisi ollut tuota luokkaa. 

Miksi ihmiset pitävät mielenterveysongelmaista jotenkin spitaalisena? Minä tutustuisin nuoreen naiseen paremmin, juttelisin hänen perheensä kanssa ja yrittäisin saada selville, mikä on laukaissut nuo sairauden oireet. Onko koti- tai laitoskasvatus ollut niin kamalaa, että sairaus on puhjennut. Epävakaa persoonallisuus -häiriö kuulostaa vähän pelottavalta kyllä: onko jotakin vakavampaa? (tarkoittaako sosiopaattia tms, mikä ei ilmeisesti ole parannettavissa). Jos tulevaisuus näyttää täysin mahdottomalta, ei teidän kannata tulevaisuutta suunnitella. Näissä asioissa vain ei kukaan tiedä totuutta: olisiko paras puoliso ikinä vai pelkkää epävarmuutta ja huonoa mieltä.... 

Sinä kuitenkin olet vastuullinen ja ajattelevainen nuori mies, joten ainakaan sinusta se teidän onnenne tuskin jäisi kiinni. Vaikea tosin on rakastuakaan, jos epävarmuus on koko ajan pinnan alla. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli muiden reaktioista. Itselläni on kaksisuuntainen, pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuutta. Myös syömishäiriö. Pari paniikkikohtausta olen myöskin kokenut kun asiat ovat kuormittuneet liikaa.

Pystyn silti suhteellisen normaaliin elämään lääkkeiden avulla ja pitämällä normaalia arkea yllä. Käyn töissä, tapaan kavereita, luen kirjoja, käyn elokuvissa ja kuuntelen musiikkia. Olen empaattinen ja haaveilen rakastavasta parisuhteesta. En koskaan haluaisi, että kumppanini kärsisi minun ongelmistani. Riittäisi, että hän on lähellä ja rakastaa.

Mielenterveysongelmat on yleisiä ja niitä on niin erilaisia. Osa lievempiä ja osa niin vakavia, että ymmärrän miksi esimerkiksi parisuheet ovat mahdottomia.

Kannattaisi ensin tutustua ko. henkilöön ennen kuin juoksee karkuun.

viilteletkö..syötkö ahdistukseesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi masentunutta on mielenkiintoinen yhdistelmä. Onko kellään kokemusta? Muuttuuko parisuhdedynamiikka? Toisen täytyy ottaa vastuu arjesta ja parantua. Heikompi saa sairastaa. Tavallaan molemmat voittaa, kun toinen parantuu ja toinen saa sairastaa rauhassa.

Vähän niinkuin alkoholismi. Ensin molemmat juo. Lopulta toinen päättää parantua ja alkaa hoivaamaan toista. Toinenkin parantuu tai sitten tulee ero, koska selvä ei enää jaksa juoppoa. Eron myötä myös toinen lopettaa juomisen. Lopulta molemmat ovat kuivilla.

Paraneeko alkoholismista toisen juopon avulla?

Entäs toi lukihäiriö?

Oma äiti, naapuri tai itse voi sairastua ja koska vaan. Elämä ei ole käsikirjoitettua eikä ihmisillä pitäisi leikkiä hyödyn vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmiin löytyy apua. Tärkeintä on tekeekö tapaamasi nainen ongelmilleen mitään vai onko hän saanut niistä syyn jymähtää paikoilleen? Se ratkaisee eniten kenen kanssa voi elää ja kenen kanssa ei.

Ja miten hän niitä osaa ennakoida ja hallita? 

Sairauksille kun ei voi mitään,mutta niihin asennoituminen vaihtelee.  Jos naisystäväsi ei näe valoa tunnelin päässä, eikä usko selviävänsä en sinuna jäisi suhteeseen. Olet pian omaishoitajan roolissa ja ainainen itkujen olkapää. Voimasi eivät riitä sellaiseen, harvalla muutenkaan riittää, ja kukaan ei naista pelasta kuin hän itse. Tai joku ammattilainen.

Et ehkä nää, että kolikolla on toinenkin puoli? Mitä hyvää masennuksessa on? Onko siinä mitään hyvää?

Masennus tekee ihmisestä sopeutujan. Väitän, että masennukseen taipuva ihminen sopeutuu melkein minkälaiseen ympäristöön vain.

Saattaa mennä puoli vuotta masennuksen kourissa ja sitten alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Aivot ja tapa toimia muokkautuu uudestaan. Reset aivoille.

Tämä...tunnistan itsessäni

Olen sinnikäs ja aina on elämä voittanut lopulta:)

Olen myös nätti ja älykäs..mikä on tasapainottanut ahdistuneisuushäiriötä.

Ap jatkan vielä

Tytökllä on hoikka vartalo

Isot pyöreät tissit

Vaalea kullanvärin tukka vyötärölle asti.

Osaa maalata synkkiä tauluja.

Hyvä laittamaan ruokaa

MUTTA MASENTUNUT JA VIILTELEE

itse katselen vain telkkaria ja tumputan ..finnejä on ja iso maha

LUE ENEMMÄN kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi masentunutta on mielenkiintoinen yhdistelmä. Onko kellään kokemusta? Muuttuuko parisuhdedynamiikka? Toisen täytyy ottaa vastuu arjesta ja parantua. Heikompi saa sairastaa. Tavallaan molemmat voittaa, kun toinen parantuu ja toinen saa sairastaa rauhassa.

Vähän niinkuin alkoholismi. Ensin molemmat juo. Lopulta toinen päättää parantua ja alkaa hoivaamaan toista. Toinenkin parantuu tai sitten tulee ero, koska selvä ei enää jaksa juoppoa. Eron myötä myös toinen lopettaa juomisen. Lopulta molemmat ovat kuivilla.

Paraneeko alkoholismista toisen juopon avulla?

Entäs toi lukihäiriö?

Puoliso pakottaa ap:n lukemaan suomen historian .

Aina saa papukaija merkin kun ymmärtää jotain lukemastaan

Aloittaja kirjoitti:

Mulla on jo uusi deitti😄se on sentään järjissään

Eiks sitä haittaa sun ylipaino, tissihiki ja lukihäiriö?

Kysymykse  tilanne on ihan relevantti, koska todella monella on mielenterveyshistoriaa. Tuntuu, että naisilla eritoten.

Itse olen seurustellut masennuskuntoutujan kanssa ja kaikki meni todella hyvin. Tämä henkilö ei todellakaan ollut narsistinen tai itsekäs, mitä masentuneista joskus sanotaan - enemmänkin tuntuu, että masennus johtui hänellä siitä että oli ajatellut aina liikaa muiden etuja ja liian vähän itseään. Suhteemme oli hieno, mutta elämä johdatti meidät erilleen, eikä syy liittynyt masennukseen. Nykyään hän on jo suurelta osin parantunut ja on taas esim. työelämässä.

Toki ymmärrän, että on paljon tapauksia, joissa masentunut ihminen ei parisuhteeseen oikeastaan kykene.

RUN FORREST RUN

Ihan vinkiksi, laita youtubeen hakusanoiksi: bipolar mgtow. Tai no, tein työn sinun puolestasi: https://www.youtube.com/results?search_query=bipolar+mgtow

Nyt kuuntele nuo. Voi olla arvokkain tekosi koko elämäsi aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuo viimeinen lause on? Sinä tässä kuulostat hullulta. Mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä. Tosi ikävää, että joku kokee sinut luottamuksen arvoiseksi ja sinä kohtelet sitten ihmistä tuolla tavalla. 

Miten se yleisyys tässä on oleellista? Ongelmia voi olla ihan millä elämän osa-alueella tahansa, ja ihmisellä on ihan täysi oikeus arvioida, kuinka paljon haluaa tällaisia ongelmia elämäänsä tuotavan. En itse ottaisi ihmistä, jolla on yhtä aikaa monta asiaa ihan kuralla eikä hajuakaan siitä, miten asia korjataan. Ei kyse ole vain toisten arvottamisesta vaan siitä, onko elämäntilanne sellainen, että tämän ongelmaisenkaan kannattaa tuoda siihen seurustelusuhdetta itselleen vielä handlattavaksi. Parisuhteen tarkoitus ei ole lääkitä ongelmaista ihmistä.

Miksi oletat, että tyttö etsii lääkäriä itselleen parisuhteesta? Kyllä se on arvottamista, jos punnitsee tuottaako ihminen tarpeeksi hyötyä vai olisiko vain taakka. Minusta reilua kertoa noinkin isoista asioista näin aikaisessa vaiheessa niin toinen voi kun voikin päättää haluaako jatkaa suhdetta. Mielenterveysongelmien yleisyys kertoo siitä, että niitä ei pysty välttämään. Oma äiti, naapuri tai itse voi sairastua ja koska vaan. Elämä ei ole käsikirjoitettua eikä ihmisillä pitäisi leikkiä hyödyn vuoksi. 

Ok. Ilmeisesti vastavuoroisuudesta puhuminen on tabu tällä palstalla. Pitäisi olla valmis suhteeseen, joka vain kuluttaa ja josta ei saa itse mitään. Olen itse kokenut tällaisia suhteita, joten tiedän, miltä se tuntuu. Sinä luultavasti taas olet ollut aika paljon saamapuolella, koska heität tuollaista kommenttia. Minua ei kuitenkaan enää ikinä saa taivuteltua mihinkään ihmissuhteeseen, josta en myös itse saa jotakin. En häpeä sitä ollenkaan, se on vain tervettä itsekunnioitusta. Samaa toivon ap:lle.

Mt-häiriöisen puoliso ei aina ole se antaja. Hän voi olla saamapuolella.

Olen itse sairastanut keskivaikeaa masennusta 25 vuotta. Olen naimisissa ja en koskaan ole halunnut rasittaa puolisoani enkä ystäviäni oireillani. Kävin terapiassa 12 vuotta. Lääkitys on. Puolisolle näkyy oikeastaan se, että nukun todella paljon. Ystävilleni minä olen kuuntelija ja tukija. 

Ap:tä neuvoisin tekemään, miltä hänestä itsestään hyvältä tuntuu. Jos tyttö on kiinnostava, voithan tapailla jonkin aikaa ja katsoa. Ei se tarkoita sitoutumista. Säälistä ei tietenkään pidä jatkaa. Näin lyhyen tuttavuuden perusteella sen olettaminen, kumpi suhteessa olisi saamapuolella, on typerää. 

Parempi hoidettu ongelma kuin diagnosoimaton ja hoitamaton, rakkaat typerykset.

Te ette edes tajua, mitä päänsisäistä paskaa omat tekstinne paljastavat. Narsismia, tunne-tunne-elämän säätelyhäiriötä, aleksitymiaa.

Ei ihme, että miehet syrjäytyvät. Se johtuu ihan itsestänne.

Ihan kamalan pahaa tekee lukea täältä, miten rumasti mt-ongelmaisista puhutaan, jopa silloin vaikka kyseessä olisi oma puoliso. Ihan kuin olisivat jotain saastaa, vaikka ihan tavallisia ihmisiä jotka ovat vasten omaa tahtoaan sairastuneet. Puhuisitteko samalla tavalla vaikkapa syöpäsairaasta? Miten raskasta seuraa on kun valittaa kipujaan ja miten kannattaa lopettaa suhde, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.

Mt-ongelmista on myös mahdollista selvitä, ei auta että syrjitään ja kohdellaan kuin ei olisi normaaleiden asioiden arvoinen. Miksi mt-ongelmainen ei muka olisi suhteen arvoinen? Toki joskus mielenterveyden sairaudet voivat olla raskaita ja aiheuttaa ongelmia, mutta niin voi moni muukin asia ihmisessä tai suhteessa. Monesta mt-ongelmaisesta paljastuu alta hieno ja hyvä ihminen, kun vain antaa tilaisuuden sen tulla esille. Te toiminnallanne ette ainakaan auta heitä toipumaan. Jopa toivon, että sairastutte mieleltänne joskus itse, niin että tajuatte mitä se on.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Mulla on jo uusi deitti😄se on sentään järjissään

Eiks sitä haittaa sun ylipaino, tissihiki ja lukihäiriö?

😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Parempi hoidettu ongelma kuin diagnosoimaton ja hoitamaton, rakkaat typerykset.

Te ette edes tajua, mitä päänsisäistä paskaa omat tekstinne paljastavat. Narsismia, tunne-tunne-elämän säätelyhäiriötä, aleksitymiaa.

Ei ihme, että miehet syrjäytyvät. Se johtuu ihan itsestänne.

Samaa mieltä.

Ja youtube roskaa tarjotaan "todisteeksi".

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuta se on kuin kiusaamista, että sanoit toiselle toivovasi hänen viiltävän kaulaansa? Tai kommentoit, että viillellessään teki sentään jotain oikein? Voit olla sanomatta mitään, nuo kommenttisi sitä vastoin ovat maassa makaavan potkimista. Ja millainen ihminen laittaa tuollaisesta aiheesta kertoessaan jotain nauruhymiöitä kirjoituksiinsa?

Et selvästikään edes ymmärrä empatian käsitettä.

Mutta tosiaan hyvä, että ette enää tapaa.

Tuli mieleen yksi tyyppi jota tapailin. Aina kun itkin masennusta se vaan nauro päin naamaa. Kuulemma ruikutan, vaikka mulla on kaikkea. Sillä itsellään oli ollut tosi karu elämä.

Se oli täysin epäempaattinen, minä taas olen hyvin empaattinen. Rupesin kannattelemaan ja tulemaan sitä kaikin mahdollisin tavoin. Raskaaksi suhde kävi lopulta.

Aloittaja kirjoitti:

Heetkonen Hetkonen😂enhän mää kiusaa muööa on hyvin empatia kykyä. En vain jaksa säälin kerjäämistä. Sitä paitsi tyttö saa viilellä ja huuta niin paljon kuin sielu sietää.😈😄👏.

Ei vaan kiinnosta. Ei edes aio mennö kouluun tai tlihin. Suunnitteli elävön mun rahoilla. Tienasin viime vuonna 89.00€. Hän no 0.

Että ihan kokonaiset 89€. Vitsi ap, olet kyllä todellinen catch!