Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani naisen mt-ongelmat.
22mies
02.04.2019 |
Lyhyesti. Olen 22-vuotias poika/mies. Olen tapaillut noin 6 kertaa mukavan 20-vuotiaan naisen kanssa. Muuten kaikki kohtaa, mutta hän kertoi tänään treffeillä jotain. Nimittäin hänen pääkoppansa kunnosta. Eli siis hän luetteli, että hänellä on ollut vaikea masennus, nykyään lievä-keskivaikea, anorexia, bulimia ja epämääräinem syömishäiriö. Nytkin paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, epävakaapersoonallisuus häriö. Ja jotain muuta. Olin aika hämilläni sanoin vain okkeii. Sitten tyttö alkoi itekä ja sai
paniikkikohtauksen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, että monella tytöllä on pääkopan ongelmia, mutta..... hän on yrittänyt itsemurhaakin. Lopettanut 2vk.sitten viiltelyn. Järkyt rumat arvet kädessä. Kerroin tästä parhaalle kaverilleni, veljelleni ja serkulleni. Kaikki sanoivat älä enää nää sitä.
Älkää sanoko yhdys-sana virheistä. Minulla on lukihäiriö.
Olenkin miettinyt pitäisikö olla tapailematta. Opiskelen yliopistossa kauppatieteitä. Minulla on myös menestykäs yritys. Tämä tyttö asuu vieläkin kotonaan. Pelkää pimeää eikä ole harrastanut seksiä. Ei ole koskaan käytettyhyksi.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset on hirmu itsekäitä, eikä he näe kuin vain itsensä ja omat ongelmansa. He vetää muut mukaan samaan suohon ja syyllistää muita kaikista omista ongelmistaan. Eikä heistä ole tasa-arvoiseen parisuhteeseen, jossa rintarinnan tuetaan toista omia vahvuuksia käyttäen. Ystäväsi, jne ovat oikeassa lopeta taipailu hyvän sään aikana ennen kuin menetät itsesi kokonaan.
Tuollaiset ihmiset = lue: masentuneet.
Faktaahan on se, että jos hän on avun piirissä ja aktiivisesti yrittää ja haluaa parantua näistä sairauksistaan, asia on ihan ok ja luultavasti tilanne paranee vaihtelevaan tahtiin.
Muussa tilanteessa nyt ei välttämättä ole oikea aika jatkaa tapailua, sillä joutuisit kuluttamaan hirvittävät voimavarat hänen ongelmiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin on! Kyllä tänä oikea päätös oli. Harmi vaan, että tyttö oli ylipainoinen. Oli 168cm ja kertoi, että painaa 130kg. Eli seksuaalisesti kiihottava, mutta henkinen puoli.....
Aloittaja
Läheisellä on sama tilanne. Hän meni suhteeseen varoituksista huolimatta ja hankkivat lapsiakin. Vaimo ei jaksa hoitaa lapsia, yhdellä lapsella on asberger, toisella ei vielä tiedetä mikä, mutta ei terve hänkään. Elämä on tosi rankkaa, ovat eronneet ja yrittävät hoitaa lapsia. Läheiseni terveys reistailee, ilo on kadonnut elämästä ja hän on kyyninen ja kireä. Lähde pois, kun vielä voit. Masentuneen kanssa on kauhea elää, viiltelyarvet eivät peity koskaan, lääkepurkkirivistö vessan peilikaapissa on iso ja lapset kärsivät. Olet koko elämän kestävässä surussa ja terapian tarpeessa itsekin, puhumattakaan mahdollisista lapsista.
Tulipa paha mieli muiden reaktioista. Itselläni on kaksisuuntainen, pakko-oireinen häiriö ja ahdistuneisuutta. Myös syömishäiriö. Pari paniikkikohtausta olen myöskin kokenut kun asiat ovat kuormittuneet liikaa.
Pystyn silti suhteellisen normaaliin elämään lääkkeiden avulla ja pitämällä normaalia arkea yllä. Käyn töissä, tapaan kavereita, luen kirjoja, käyn elokuvissa ja kuuntelen musiikkia. Olen empaattinen ja haaveilen rakastavasta parisuhteesta. En koskaan haluaisi, että kumppanini kärsisi minun ongelmistani. Riittäisi, että hän on lähellä ja rakastaa.
Mielenterveysongelmat on yleisiä ja niitä on niin erilaisia. Osa lievempiä ja osa niin vakavia, että ymmärrän miksi esimerkiksi parisuheet ovat mahdottomia.
Kannattaisi ensin tutustua ko. henkilöön ennen kuin juoksee karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisellä on sama tilanne. Hän meni suhteeseen varoituksista huolimatta ja hankkivat lapsiakin. Vaimo ei jaksa hoitaa lapsia, yhdellä lapsella on asberger, toisella ei vielä tiedetä mikä, mutta ei terve hänkään. Elämä on tosi rankkaa, ovat eronneet ja yrittävät hoitaa lapsia. Läheiseni terveys reistailee, ilo on kadonnut elämästä ja hän on kyyninen ja kireä. Lähde pois, kun vielä voit. Masentuneen kanssa on kauhea elää, viiltelyarvet eivät peity koskaan, lääkepurkkirivistö vessan peilikaapissa on iso ja lapset kärsivät. Olet koko elämän kestävässä surussa ja terapian tarpeessa itsekin, puhumattakaan mahdollisista lapsista.
Mikä on asberger?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo viimeinen lause on? Sinä tässä kuulostat hullulta. Mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä. Tosi ikävää, että joku kokee sinut luottamuksen arvoiseksi ja sinä kohtelet sitten ihmistä tuolla tavalla.
Miten se yleisyys tässä on oleellista? Ongelmia voi olla ihan millä elämän osa-alueella tahansa, ja ihmisellä on ihan täysi oikeus arvioida, kuinka paljon haluaa tällaisia ongelmia elämäänsä tuotavan. En itse ottaisi ihmistä, jolla on yhtä aikaa monta asiaa ihan kuralla eikä hajuakaan siitä, miten asia korjataan. Ei kyse ole vain toisten arvottamisesta vaan siitä, onko elämäntilanne sellainen, että tämän ongelmaisenkaan kannattaa tuoda siihen seurustelusuhdetta itselleen vielä handlattavaksi. Parisuhteen tarkoitus ei ole lääkitä ongelmaista ihmistä.
Miksi oletat, että tyttö etsii lääkäriä itselleen parisuhteesta? Kyllä se on arvottamista, jos punnitsee tuottaako ihminen tarpeeksi hyötyä vai olisiko vain taakka. Minusta reilua kertoa noinkin isoista asioista näin aikaisessa vaiheessa niin toinen voi kun voikin päättää haluaako jatkaa suhdetta. Mielenterveysongelmien yleisyys kertoo siitä, että niitä ei pysty välttämään. Oma äiti, naapuri tai itse voi sairastua ja koska vaan. Elämä ei ole käsikirjoitettua eikä ihmisillä pitäisi leikkiä hyödyn vuoksi.
MITä VIKAA ON "ARVOTTAMISESSA"? Totta helevetissä asioiden plussiaja miinuksia tulee punnita! AP: Älä missään nimissä aloita suhdetta mielisairaan naisen kanssa. Lopeta tapailu kyseisen henkilön kanssa. Etsi nainen ilman mielenvikaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisellä on sama tilanne. Hän meni suhteeseen varoituksista huolimatta ja hankkivat lapsiakin. Vaimo ei jaksa hoitaa lapsia, yhdellä lapsella on asberger, toisella ei vielä tiedetä mikä, mutta ei terve hänkään. Elämä on tosi rankkaa, ovat eronneet ja yrittävät hoitaa lapsia. Läheiseni terveys reistailee, ilo on kadonnut elämästä ja hän on kyyninen ja kireä. Lähde pois, kun vielä voit. Masentuneen kanssa on kauhea elää, viiltelyarvet eivät peity koskaan, lääkepurkkirivistö vessan peilikaapissa on iso ja lapset kärsivät. Olet koko elämän kestävässä surussa ja terapian tarpeessa itsekin, puhumattakaan mahdollisista lapsista.
”viiltelyarvet eivät peity koskaan” hienoa, että ajattelet esteettistäkin puolta.
treffit kirjoitti:
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on myös vahvuutta. Ei mitään niin huonoa, ettei olisi hyvääkin.
Joskus sairastuminen on keino suojella itseään hulluksi tulemiselta. Terve ihminen reagoi sairastumalla epäterveeseen ympäristöön.
Aika karua, mutta totta.Kuulin joskus kahvilassa kahden lääkärin keskustelun masennuksesta. Masennuksessa ihminen ikään kuin luon nahkaansa.
Toisen lääkärin kokemuksen mukaan masentunut ihminen saattaa unohtaa paljon asioita: ihmisiä, tapahtumia, kokonaisia jaksoja elämästä. Masennus on uudistumista.
Siksi masennus on tärkeää ja hyödyllistä. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ei sallita tälläistä. Ihmisen pitäisi olla kone, joka on kokoajan täysin toimintakunnossa ja tuottava.Niin, parisuhde on vastavuoroista, myös ap:n puolelta!
Tällä palstalla tunnutaan kuvittelevan että parisuhde on heille vain statusta, rahaa ulkonäköä ja asioita joista hyötyä. Itse ei olla valmiita antamaan yhtään mitään. Joten annas olla kun sillä toisella on mielenterveys, tai mitä tahansa muita ongelmia.
Missä maailmassa te oikein elätte?
Mulle ei statuksella, rahalla tai ulkonaolla ole mitaan merkitysta. Seurustelenkin itseasiassa parhaillaan tyottoman miehen kanssa. Han on siis p-a eika se minua haittaa ollenkaan, kylla mulla on rahaa elattaa meidat molemmat siihen asti, etta han saa toita.
Sen sijaan mulle on pehmeat arvot tarkeita: mies on hyva kuuntelija ja keskustelija, rationaalinen toimija tarvittaessa, hella, lempea ja tykkaa olla lahella. Suhtautuu vastoinkaymisiin tyynesti, tukee minua "kriisitilanteissa" (tai jos toissa on ollut huono paiva) ja kannustaa minua elamassa.
Kaikki tama tietysti myos toisinpain, eli mina olen miehelle samanlainen kuin han minulle.
Epailen, voisinko turvautua mt-tapaukseen vastoinkaymisten aikana.
Kokemukseni mukaan herkillä ihmisillä on erityisen paljon mielenterveysongelmia. Eli he ovat kumppaneina empaattisia - eli he muodostavat tunnesiteitä - eli heihin voi luottaa.
En ymmärrä miksi yleistät ja epäilet. Itse epäilisin paljon ennemmin ap:n kaltaista "miestä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on niin nuori, että ei kannata sitoa itseään tähän tyttöön.
Tutustu eri ihmisiin ja nauti elämästä. Ei kannata tieten tahtoen lähteä noin raskaaseen suhteeseen, koska vaikeuksia on tiedossa ja tuen tarve on suuri tässä tapauksessa.
Sinulla ei ole mikään kiire, älä jää kiinni tähän suhteeseen.
Todellakin.
Itse olin 35v, eronnut ja tapasin miehen jolla selkeästi oli pahoja ongelmia myös. Oli ihan työssäkäyvä jne, päällisin puolin asiat kunnossa mutta ei ollut kaikki kotona. Lisäksi ei ollut päässyt henkisesti kuiville avioerostaan. Pari kk siinä katseltiin mutta sitten totesin etten loppuelämääni uhraa tämän takia. Ja hyvä niin koska löysin sitten ihan täyspäisen miehen.
On eri asia, jos joku on ollut vuosikymmenet toisen kanssa ja hän vaikkapa 50-vuotiaana sairastuu mt-juttuihin, siinä toinen paremmin voi jaksaa tukea puolisoaan kun on pitkä yhteinen historia ja lapset sun muut takana. Toki silloinkaan ei kukaan siihen pakota, ja jos vaikka lasten etu olisi erota jos on aivan skitso se toinen vanhempi.
Mutta kun on nuori, ja elämä alussa ja itse on kunnossa, en suosittele tuollaiseen suohon uppoutumista.
Kuinka hyvin tunnette toisenne? Voittehan rauhassa tutustua, mutta jos mietit tuollaista, niin ei kannata jatkaa. Surullista, että naisella on tuollaista, mutta olen itsekin nähnyt, kuinka mies tai nainen on kärsinyt ja loppujen lopuksi hukannut itsensä, kun ovat nuorena olleet mielenterveysongelmista kärsineen kanssa. Yhdellä oli lapsikin, mutta äiti ei jaksanut hoitaa. Kaikki siirtyi miehen hoidettavaksi. Ihan kaikki. Riskinä on ns. hoitaja ja hoidettava suhde. Ei kannata, valitettavasti.
Toivottavasti nainen saa tarvitsemaansa apua. Ja kun ajattelet noin, et ole mielestäni tälle naisellekkaan parempi. Ties vaikka sinä saisit hänet tuntemaan olon pahemmaksi. Naisenkin kannalta ehkä paras, ettet lähde suhteeseen hänen kanssaan. Arvostan naisen avoimuutta. En tiedä häntä kuten sinuakaan, mutta toivon hänelle kaikkea hyvää.
Ja entä sitten, jos ei ole harrastanut ikinä seksiä? Olen poikaystäväni ensimmäinen (hän on 25, minä 24) eikä minua ainakaan haitannut hänen kokemattomuutensa. Olemme olleet yhdessä vuoden ja on hyvin suosittu oppilaitoksellaan (opiskelee liiketaloutta) minkä vuoksi minun on välillä hankala uskoa sitä, että hän ei ole koskaan seurustellut. Jos on kokematon sänkypuuhissa, ei se kerro ihmisestä. Tämä nainen voi hyvässä mielessä olla tarkka siitä, kenen kanssa sänkyyn menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo viimeinen lause on? Sinä tässä kuulostat hullulta. Mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä. Tosi ikävää, että joku kokee sinut luottamuksen arvoiseksi ja sinä kohtelet sitten ihmistä tuolla tavalla.
Tosi kivaa, ettei sulla ole lukihäiriötä ja muutoinkin käsityskykysi on täydellinen.
Minä olen - onneksi vain 'ystävänä' - elänyt sivusta seuraten vakavasti mt-ongelmaisen parisuhdedraamoja. Normaali perhe-elämä on mahdotonta, lapset traumatisoituvat (eivätkä enää suostu kasvettuaan tapaamaan mt-ongelma-vanhempaansa).
Kaikki vastoinkäymiset ovat jonkun muun vika. Olipa tämä / nämä läheisempiä tai kaukaisempia. Syyllisyydeksi kulloiseenkin masennukseen riittää se, että antaa järjellisen neuvon, kun toinen on esim. innoissaan antamassa kaikki rahansa "hyvään tarkoitukseen", esim. "auttaakseen" jotakuta käytännössä tuntematonta ihmistä, vaikka itsellä on velkoja maksettavana aivan riittävästi jo omasta takaa. Tuntemattomat ovat aina parhaita ystäviä, koska sitten kun tunnetaan, pääseekin jo sille vikapäiden listalle.
Tällaisen ihmisen lähimmät ovat tosi lujilla, ja kun ei enää oma pää kestä, saattavat ymmärtää lähteä.
"Ystävä" (pitkäpinnainen sellainen, joka ei loukkauksista loukkaannu, vaan antaa niiden tulla ja mennä, kun laskee ne sairauden piikkiin) voi olla tällaiselle onnettomalle mt-ihmiselle, mutta parisuhde on jo äärimmäistä extremeä.
Suosittelen ap, että harkitset nuorena ihmisenä tarkoin, mitä haluat elämältäsi. Kirjoita vaikka paperille. Jos tahdot tasaveroisen parisuhteen ja lapsia, sekä toivoisit miellyttävää perhe-elämää, jonka pääsisältö ei ole vatvoa loputtomasti mt-ongelman syitä ja syyllisiä, mt-ongelmilla kuormattu ei ole ehkä hyvä vaihtoehto.
Höpöhöpö. Minun lapseni ovat hyvissä väleissä kanssani ja terveen isänsä kanssa eivät. Olin yksinhuoltaja ja kaikki vastuu minulla. Hyvä hoitosuhde ja lastensuojelun apu pitivät arjen normaalina. Opiskelin jopa ammatin lasten ollessa alle kouluikäisiä.
Hyvä sinulle ja tarinasi on sinun tarinasi.
Kaikilla ei mene noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on niin nuori, että ei kannata sitoa itseään tähän tyttöön.
Tutustu eri ihmisiin ja nauti elämästä. Ei kannata tieten tahtoen lähteä noin raskaaseen suhteeseen, koska vaikeuksia on tiedossa ja tuen tarve on suuri tässä tapauksessa.
Sinulla ei ole mikään kiire, älä jää kiinni tähän suhteeseen.Todellakin.
Itse olin 35v, eronnut ja tapasin miehen jolla selkeästi oli pahoja ongelmia myös. Oli ihan työssäkäyvä jne, päällisin puolin asiat kunnossa mutta ei ollut kaikki kotona. Lisäksi ei ollut päässyt henkisesti kuiville avioerostaan. Pari kk siinä katseltiin mutta sitten totesin etten loppuelämääni uhraa tämän takia. Ja hyvä niin koska löysin sitten ihan täyspäisen miehen.
On eri asia, jos joku on ollut vuosikymmenet toisen kanssa ja hän vaikkapa 50-vuotiaana sairastuu mt-juttuihin, siinä toinen paremmin voi jaksaa tukea puolisoaan kun on pitkä yhteinen historia ja lapset sun muut takana. Toki silloinkaan ei kukaan siihen pakota, ja jos vaikka lasten etu olisi erota jos on aivan skitso se toinen vanhempi.
Mutta kun on nuori, ja elämä alussa ja itse on kunnossa, en suosittele tuollaiseen suohon uppoutumista.
Hienoa, löysit siis sinulle paremmin sopivan kumppanin. Mutta silti sinulla on tarve leimata tämä edellinen, avioerosta rikkinäinen ihminen jotenkin vialliseksi.
Minä kyseenalaistaisin nimenomaan sinun mielenterveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap trollailee.
Lisätään kuitenkin vielä, että vaikka kliseeksi on muodostunut se, että pitää olla itse kunnossa voidakseen olla parisuhteessa on osaltaan kumottu, vaikka toki sellaisiakin tilanteita on (esim. Aiemmissa suhteissa olleet ongelmat kuten perusteeton mustasukkaisuus tms.).
Parisuhde saattaa oikeasti ehkäistä, sekä parantaa mt-ongelmia (silti tietysti ei kenenkään kanssa kannata alkaa seurustelemaan "parantaakseen"). Mt-ongelma on yleensä seurausta kuormittavasta tilanteesta ja seurustelusuhde voi tuoda sellaista apua, joka yksinolevalla olisi laukaiseva tekijä esim. Henkisentuen puute.
Kun kuormittava tilanne laukeaa voi Mt-ongelma "parantua itsestään", mutta toisaalta kumppani voi auttaa ratkaisemaan tilanteen paljon aiemmin kun se päätyisi itsestään, esim. Käytännönapu tilanteeseensa uupuneelle.
Yksinäisyys, uuvuttavat elämäntilanteet jne. Ovat riskitekijöitä sairastumiselle. Ei kumppanin tehtävä ole tietenkään toimia minään omaishoitajana, mutta elämäntilanteiden aiheuttamat Mt-ongelma kategorisoidaan turhan usein yksin ainoastaan ko. Henkilöstä riippuvaisiksi, jolloin vastuu parantumisesta on vain itsellään, kuvitellaan tavallaan ettei mt-ongelmia sen kanssa voi olla kuin "hoitosuhteessa", eikä osata huomioida sitä, että diagnoosin taustalla voi olla tilanne, joka ratkeaa "itsestään" ja ratkaisee samalla mielenterveysongelmat.
Masennus/työuupumus on hyvä esimerkki. Henkilö saa dg:n saadakseen sairaslomaa tilanteessa, jossa työt ei enää onnistu muiden raskaiden asioiden hoitamisen ohella esim. Läheisten kuolemaan liittyvät asiat. Mt-ongelman leima mahdollistaa sen, että henkilö saa yksin hoidettua asiat, joita ei muuten jaksaisi. Masennus ratkeaa kun järjestelyyn liittyvät asiat on hoidettu jne.
No nyt kerjäö sääliä lehetti kuvan vertavuotavasta ranteestaan. Sanoin, että jotain teit oikein ei vastausta😂tais loukaantua
Eli tyttö lähetti kuvan viiltelystä ja sinä ilkuit? Ymmärrätkö, että kyseessä ei ole säälinkerjäys, vaan hätähuuto? Käytöksesi kertoo, että sinulla ei ole empatiakykyä. Ja se on PALJON pahempi asia kuin mt-ongelmat.
Minustakin on hyvä, että ette tapaa, mutta ihan siksi, että mt-ongelmainen tyttö tarvitsee aikaa ja tilaa parantua. Hän EI tarvitse elämäänsä empatiakyvytöntä kiusaajaa joka vain pahentaa hänen ongelmiaan.
Heetkonen Hetkonen😂enhän mää kiusaa muööa on hyvin empatia kykyä. En vain jaksa säälin kerjäämistä. Sitä paitsi tyttö saa viilellä ja huuta niin paljon kuin sielu sietää.😈😄👏.
Ei vaan kiinnosta. Ei edes aio mennö kouluun tai tlihin. Suunnitteli elävön mun rahoilla. Tienasin viime vuonna 89.00€. Hän no 0.
Mitä muuta se on kuin kiusaamista, että sanoit toiselle toivovasi hänen viiltävän kaulaansa? Tai kommentoit, että viillellessään teki sentään jotain oikein? Voit olla sanomatta mitään, nuo kommenttisi sitä vastoin ovat maassa makaavan potkimista. Ja millainen ihminen laittaa tuollaisesta aiheesta kertoessaan jotain nauruhymiöitä kirjoituksiinsa?
Et selvästikään edes ymmärrä empatian käsitettä.
Mutta tosiaan hyvä, että ette enää tapaa.
No ap (tai joku toinen joka tuossa nyt leikkii muka-hauskaa) trollailee. Älkää noteeratko. Taitaa olla omia mt-ongelmia.
Höpöhöpö. Minun lapseni ovat hyvissä väleissä kanssani ja terveen isänsä kanssa eivät. Olin yksinhuoltaja ja kaikki vastuu minulla. Hyvä hoitosuhde ja lastensuojelun apu pitivät arjen normaalina. Opiskelin jopa ammatin lasten ollessa alle kouluikäisiä.