Tapailemani naisen mt-ongelmat.
Lyhyesti. Olen 22-vuotias poika/mies. Olen tapaillut noin 6 kertaa mukavan 20-vuotiaan naisen kanssa. Muuten kaikki kohtaa, mutta hän kertoi tänään treffeillä jotain. Nimittäin hänen pääkoppansa kunnosta. Eli siis hän luetteli, että hänellä on ollut vaikea masennus, nykyään lievä-keskivaikea, anorexia, bulimia ja epämääräinem syömishäiriö. Nytkin paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, epävakaapersoonallisuus häriö. Ja jotain muuta. Olin aika hämilläni sanoin vain okkeii. Sitten tyttö alkoi itekä ja sai
paniikkikohtauksen.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, että monella tytöllä on pääkopan ongelmia, mutta..... hän on yrittänyt itsemurhaakin. Lopettanut 2vk.sitten viiltelyn. Järkyt rumat arvet kädessä. Kerroin tästä parhaalle kaverilleni, veljelleni ja serkulleni. Kaikki sanoivat älä enää nää sitä.
Älkää sanoko yhdys-sana virheistä. Minulla on lukihäiriö.
Olenkin miettinyt pitäisikö olla tapailematta. Opiskelen yliopistossa kauppatieteitä. Minulla on myös menestykäs yritys. Tämä tyttö asuu vieläkin kotonaan. Pelkää pimeää eikä ole harrastanut seksiä. Ei ole koskaan käytettyhyksi.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että vähän liian monta häiriötä samaan aikaan, että voisi olla antoisa parisuhde sinulle. Jos olisi vain yksi, ehkä voisi harkita, jos ihmisen oma asenne asiaan olisi se, että hän haluaa ratkaista ongelmansa ja elää täysipainoista elämää. Terapeutin / stressilelun / syntipukin / hoivaajan etsijät kiertäisin kaukaa.
Joo, no monilla on useampi häiriö samanaikaisesti. Taitaa olla itseasiassa yleisempää kuin se, että olisi yksi eristetty, yksinkertaisesti hoidettava häiriö. Esim. masentuneella voi olla sosiaalista ahdistusta, unihäiriötä jne. Ehkä tässä ap:n tapauksessa on olennaisinta se, että tytön kuntoutuminen vaikuttaa olevan hyvin vaiheessa. Ainakaan itse en kertoisi uusille tuttavuuksille omista ongelmista, ennen kuin pystyisin tekemään sen verran neutraalisti ja itseni etäännyttäen, että toiselle ei tule siitä ahdistunut olo. Ja avautumaan sen syvällisemmin ei kyllä kannattaisi lähteä ollenkaan. Mieluummin sen säästää terapeutille, koska harvalla on henkistä kestokykyä ja työkaluja ottaa vastaan tuollaisia asioita. Toki tytöllä on voinut olla sellainen olo, että hän huijaa ap:ta jos ei kerro hänelle heti kaikkea... Ehkä ei siis jatkossa näin kasaisikaan, mutta halusi olla rehellinen. Vähän liiankin.
Kiitos kaikille vastauksista! Tyttö lähetti viestillä juuri, että ei pärjää ilman minua. Hän on 20,mutta ei ole käynyt mitään muuta, kuin peruskoulun. Ei pysty keskustelemaan mistään teoreettisesta. Olen päätnyt lopettaa tapailun. Hän kertoi, että hän oli käynyt 3viikkoa sitten lääkärissä. Diagnoosina psykoottinen masennus. Sai paniikkikohtauksen, kun sanoin etten aio enää tavata.
Kuulostaa vitseiltä! Ei kukaan tyttö voi olla noin heikko!
Johtuu monella naisella nuo ongelmat siitä, että pääkoppa ja keho ihan huutaa miestä, miehen kosketusta ja läsnäoloa, mutta ei päästetä niitä miehiä elämään, tavallisia miehiä siis. Nämä naiset luulevat, että alffa mies Ridge Forrester laskeutuu helikopterilla kerrostalon katolle hakemaan tytteliä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuo viimeinen lause on? Sinä tässä kuulostat hullulta. Mielenterveysongelmat ovat todella yleisiä. Tosi ikävää, että joku kokee sinut luottamuksen arvoiseksi ja sinä kohtelet sitten ihmistä tuolla tavalla.
Tosi kivaa, ettei sulla ole lukihäiriötä ja muutoinkin käsityskykysi on täydellinen.
Minä olen - onneksi vain 'ystävänä' - elänyt sivusta seuraten vakavasti mt-ongelmaisen parisuhdedraamoja. Normaali perhe-elämä on mahdotonta, lapset traumatisoituvat (eivätkä enää suostu kasvettuaan tapaamaan mt-ongelma-vanhempaansa).
Kaikki vastoinkäymiset ovat jonkun muun vika. Olipa tämä / nämä läheisempiä tai kaukaisempia. Syyllisyydeksi kulloiseenkin masennukseen riittää se, että antaa järjellisen neuvon, kun toinen on esim. innoissaan antamassa kaikki rahansa "hyvään tarkoitukseen", esim. "auttaakseen" jotakuta käytännössä tuntematonta ihmistä, vaikka itsellä on velkoja maksettavana aivan riittävästi jo omasta takaa. Tuntemattomat ovat aina parhaita ystäviä, koska sitten kun tunnetaan, pääseekin jo sille vikapäiden listalle.
Tällaisen ihmisen lähimmät ovat tosi lujilla, ja kun ei enää oma pää kestä, saattavat ymmärtää lähteä.
"Ystävä" (pitkäpinnainen sellainen, joka ei loukkauksista loukkaannu, vaan antaa niiden tulla ja mennä, kun laskee ne sairauden piikkiin) voi olla tällaiselle onnettomalle mt-ihmiselle, mutta parisuhde on jo äärimmäistä extremeä.
Suosittelen ap, että harkitset nuorena ihmisenä tarkoin, mitä haluat elämältäsi. Kirjoita vaikka paperille. Jos tahdot tasaveroisen parisuhteen ja lapsia, sekä toivoisit miellyttävää perhe-elämää, jonka pääsisältö ei ole vatvoa loputtomasti mt-ongelman syitä ja syyllisiä, mt-ongelmilla kuormattu ei ole ehkä hyvä vaihtoehto.
Lähde vetämään ja äkkiä. Maailma on täynnä terveempiä ja tasapainoisempia ihmisiä joiden kanssa elämä on varmasti mukavempaa. Itse opin läksyni enkä enää ikinä aio mt-potilaan kanssa parisuhteeseen.
Jos miettii asiaa tytön kannalta, niin hänen kannattaisi hoitaa asiansa kuntoon ja parannella itseään ilman parisuhdetta. Jos parisuhteessa alkaa mennä huonosti, se voi syöstä tytön ties minkälaisiin syvyyksiin.
Ap, jos mahdollista niin yritä selittää asia tytölle näin. Sano hänelle että nyt on tärkeintä että hän pitää itsestään huolta ja suojelee mielenterveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Omalla avovaimollani on keskivaikea masennut, sos tilanteiden pelko, ahdistuneisuushäiriö ja määrättelemätön syömishäiriö ja oli saanut viiltelyn lopetettua hetki sitten kun aloimme seurustelemaan. Suhteen alussa nämä ongelmat olivat isompia ja vaikuttivat enemmän. Hän on saanut apua ja tehnyt paljon töitä parantumisensa eteen. Nykyään masennus on hyvässä vaiheessa, hän työstää sos tilanteiden pelkoa ja ahdistuneisuushäiriötään ja hän on edistynyt todella paljon. Syömishäiriö on kunnossa. Toisinaan on huonompia päiviä, mutta nekin menevät omalla painollaan.
Olen ylpeä miten hän tekee paljon asioita itsensä ja oman hyvinvoinnin eteen. Itse olisin menettänyt maailman ihanimman, hauskan ja empaattisimman ihmisen jonka tunnen, jos olisin lähtenyt kuultuani hänen ongelmistaan. Mutta ei se aina ole helppoa. Kannattaa miettiä tarkkaan. Riippuu ehkä
myös paljon tytön omasta suhtautumisesta ongelmiinsa.
Olen se joka kirjoitti viestin 15.
Olen ilmeisen parantumaton romantikko, mutta koska en itse ole niitä, joille tuntuu olevan "monia oikeita" vaan ennemmin todella harvoja, joiden kanssa viihtyy saati voisi kuvitella suhteen- ja jos vielä se toinen tuntee samoin itseäni kohtaan, on se niin harvinaista, että sellaisen suhteen vuoksi olisi valmis taistelemaan ja jopa uhraamaan asioita tiettyyn pisteeseen.
Siksi tämän kaltaiset viestit tuntuvat aina hyvältä. Suhteessa merkityksellistä on myös se rakas toinen- vaikeuksineen päivineen, eikä suhde suhteen itsensä vuoksi. Sokea ei tietenkään pidä olla, mutta rakkautta ihmisiin ei mitata järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Ja entä kaksisuuntainen mielialahäiriö? Deal breaker?
Sopiva on sellainen kumppani, joka on suhteessa vasemmalla kädellä. Asenteella, että suhde voipi jatkua tai voipi päättyä. Ken tietää. Ihminen jolla on lehmän hermot. Vaikka kämppä olisi tulessa, katsotaan vain, että jaahas. Mitähän se huominen tuo tullessaan.
Minä olen mielenterveyskuntoutuja. Hoidan itseäni ja syön lääkkerni ja käyn säännöllisesti psyk.polilla. En juo, urheilen ja nautin ajasta perheeni kanssa, kun ystävät enempi bilettämisestä ja matkustelusta. Mieheni hyväksyy minut ja ei odota minun menevän töihin tai opiskelemaan. Jos joskus lasten kasvettua haluan voin sitten opiskella. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä sairauksistani. Luulevat vain, että olen muuten vain kotirouva. Tämä toimii meillä.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu monella naisella nuo ongelmat siitä, että pääkoppa ja keho ihan huutaa miestä, miehen kosketusta ja läsnäoloa, mutta ei päästetä niitä miehiä elämään, tavallisia miehiä siis. Nämä naiset luulevat, että alffa mies Ridge Forrester laskeutuu helikopterilla kerrostalon katolle hakemaan tytteliä.
Tapahtui kerran vuonna -87 ja sinä olet sen jälkeen jokaisen tyttelin kohdalla miettinyt että ne ottaa mielummin Ridgen.
Hallava kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herkkyys on myös vahvuutta. Ei mitään niin huonoa, ettei olisi hyvääkin.
Joskus sairastuminen on keino suojella itseään hulluksi tulemiselta. Terve ihminen reagoi sairastumalla epäterveeseen ympäristöön.
Aika karua, mutta totta.Kuulin joskus kahvilassa kahden lääkärin keskustelun masennuksesta. Masennuksessa ihminen ikään kuin luon nahkaansa.
Toisen lääkärin kokemuksen mukaan masentunut ihminen saattaa unohtaa paljon asioita: ihmisiä, tapahtumia, kokonaisia jaksoja elämästä. Masennus on uudistumista.
Siksi masennus on tärkeää ja hyödyllistä. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ei sallita tälläistä. Ihmisen pitäisi olla kone, joka on kokoajan täysin toimintakunnossa ja tuottava.Niin, parisuhde on vastavuoroista, myös ap:n puolelta!
Tällä palstalla tunnutaan kuvittelevan että parisuhde on heille vain statusta, rahaa ulkonäköä ja asioita joista hyötyä. Itse ei olla valmiita antamaan yhtään mitään. Joten annas olla kun sillä toisella on mielenterveys, tai mitä tahansa muita ongelmia.
Missä maailmassa te oikein elätte?
Mulle ei statuksella, rahalla tai ulkonaolla ole mitaan merkitysta. Seurustelenkin itseasiassa parhaillaan tyottoman miehen kanssa. Han on siis p-a eika se minua haittaa ollenkaan, kylla mulla on rahaa elattaa meidat molemmat siihen asti, etta han saa toita.
Sen sijaan mulle on pehmeat arvot tarkeita: mies on hyva kuuntelija ja keskustelija, rationaalinen toimija tarvittaessa, hella, lempea ja tykkaa olla lahella. Suhtautuu vastoinkaymisiin tyynesti, tukee minua "kriisitilanteissa" (tai jos toissa on ollut huono paiva) ja kannustaa minua elamassa.
Kaikki tama tietysti myos toisinpain, eli mina olen miehelle samanlainen kuin han minulle.
Epailen, voisinko turvautua mt-tapaukseen vastoinkaymisten aikana.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset on hirmu itsekäitä, eikä he näe kuin vain itsensä ja omat ongelmansa. He vetää muut mukaan samaan suohon ja syyllistää muita kaikista omista ongelmistaan. Eikä heistä ole tasa-arvoiseen parisuhteeseen, jossa rintarinnan tuetaan toista omia vahvuuksia käyttäen. Ystäväsi, jne ovat oikeassa lopeta taipailu hyvän sään aikana ennen kuin menetät itsesi kokonaan.
Huh huh. En ainakaan minä syytä muita ongelmistani, vaikka rankkaakin vääryttä olen kokenut. Enkä vedä ketään omiin ongelmiini. Tuen myös paljon toisia ja saan siitä kiitosta. Äläpä yleistä!
T. Masentunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja entä kaksisuuntainen mielialahäiriö? Deal breaker?
Sopiva on sellainen kumppani, joka on suhteessa vasemmalla kädellä. Asenteella, että suhde voipi jatkua tai voipi päättyä. Ken tietää. Ihminen jolla on lehmän hermot. Vaikka kämppä olisi tulessa, katsotaan vain, että jaahas. Mitähän se huominen tuo tullessaan.
Tulee mieleen maatalouslomittaja. Epävarma ja epäsäännöllinen työ. Elikot on tavallaan tuttuja, mutta voi olla myös arvaamattomia. Saa olla varuillaan kokoajan.
Tapasin 10 min sitten tytön. Minulla vapaa päivä. Sanoin, että en halua tuhlata ja pilata elämääni orjana ja kotihoitajana. Tyttö löi minua naamaan ja sai paniikkikohtauksen. Meni maahan makaamaan ja parkumaan. Juoksin autolleni ja lähdin. Jäi siihen makaamaan. Huhh.... kivi vierähti sydämellä. Latasin autossa tinderin.
Tyttö lähetti viestin 2 min sitten, että hän aloittaa viiltelyn uudestaan ja se on minun vikani. Lähetin, että viillä kurkku samalla auki. Lol😂
Yeah! Hyvin toimittu ap! Katkaisit välit niin savagesti ja nätisti että! Onnittelut
Yritin kerran pelastaa tällaista samanlaista tapausta. Tutustuin tähän naiseen videopelin kautta. Hän asui Ruotsissa eli oli ruotsalainen. Mitä enemmän hänelle osoitti empatiaa sitä kauemmaksi hän vetäytyi. Niin kovin inhosi itseään. Olin valmis menemään tapaamaan häntä. Hän ei uskonut, että voisin mennä tapaamaan häntä. Löin kaikki kortit pöytään ja hän aina vain harasi vastaan. Olimme molemmat päälle parikymppisiä silloin. Lopetin yhteydenpidon kun hän muuttui etäiseksi mitä enemmän myötätuntoa hänelle tarjosin.
Puolen vuoden päästä hän otti yhteyttä, mutta en ollut enää silloin halukas hänen ''leikkiinsä''.
Aika harvassa taitaa olla miehet ketkä haluaa auttaa ja sitten vielä pitää käydä leikkimään jotain kuuma kylmä leikkejä. Vaihdoimme kuvia ja hän ei uskonut, että kuva on minun, koska olin ulkonäöllisesti paremman näköinen kuin hän. Että sellanen tapaus..
Niin, parisuhde on vastavuoroista, myös ap:n puolelta!
Tällä palstalla tunnutaan kuvittelevan että parisuhde on heille vain statusta, rahaa ulkonäköä ja asioita joista hyötyä. Itse ei olla valmiita antamaan yhtään mitään. Joten annas olla kun sillä toisella on mielenterveys, tai mitä tahansa muita ongelmia.
Missä maailmassa te oikein elätte?